Kivalan etsivät - jäätelökioskin arvoitus: Toiminnalinen salapoliisitehtävä opetukseen

Suunnittelin Johanna Tuomolan kirjoittamaan Kivalan etsivät - Jäätelökioskin arvoitus -kirjaan (Myllylahti 2021) liittyvän salapoliisitehtävän, jonka nyt toteutamme 1.-3.-luokkalaisten oppilaiden ja heidän vanhempiensa yhteisenä lukupiirinä, mutta jota voin hyödyntää myös neljäsluokkalaisten oppilaideni kanssa kevään aikana, jos ehdin. Esittelen tässä aluksi tuon lukupiirin sekä siihen liittyvän salapoliisitehtävän, mutta kerron lopuksi myös lyhyesti, miten käsittelisin tätä oman luokkani kanssa.

Kivalan etsivät - Jäätelökioskin arvoitus on lyhyt, lastendekkarisarjan ensimmäinen osa. Kirjan piti olla kohtalaisen lyhyt, jotta kaikki vanhemmat ja lapset ehtivät lukea tämän yhdessä määräajan sisällä. Lisäksi tahdoin, että kirja on osa jotain sarjaa, jotta halukkaat voivat myöhemmin lukea sarjan muut osat. Kirjan tapahtuvat sijoittuvat Kivalan kaupunkiin, ja sen päähenkilöt ovat kaverukset Matti ja Lumi. Lapset iloitsevat siitä, että Satamatorille ilmestyy jäätelökioski, mutta he eivät ehdi ostaa yhtäkään jäätelöä, kun kuulevat, että joko sabotoi kioskin toimintaa erilasin ilkein keinoin. Kioskin omistaja syyttää aluksi nuorta myyjätyttöä, mutta sitten näyttää siltä, että tihutöiden takana on joku toinen. Matti ja Lumi päättävät selvittää, kuka on syyllinen.

Aluksi

Kirjaan kehittelemäni, pakopelimäinen salapoliisitehtävä liittyy juuri tähän syyllisen löytämiseen. Ensin jaoin kaikille koulumme 1.-3.-luokkalaisille oppilaille kutsut, joissa mainostan lukupiiriä eli houkuttelen heitä selvittämään jäätelökioskia koskevan rikoksen kirjaa lukemalla ja jännittäviä tehtäviä tekemällä. Kutsun vastaanotetuaan halukkaat 1.-3.-luokan oppilaat saivat ilmoittautua mukaan vanhemman ja oppilaan lukupiiriin. Lukupiirissä Kivalan etsivät -kirjaa luetaan kotona yhdessä huoltajan kanssa, ja se pitää lukea sivulle 44 asti ennen lukupiirin kokoontumista. Kirjaa ei kuitenkaan saa lukea yhtään 

pidemmälle.

Salapoliisitehtävän kulku

Oppilaiden ja heidän vanhempiensa lukupiiri kokoontui koulullamme 21.4. illalla, ja silloin koulun tietokeskukseen ja sen viereiseen luokkaan lavastettiin pieni Kivalan kaupunki. Ensimmäinen tehtäväpiste oli ”poliisiasema”, jossa toimin poliisin roolissa ja pyysin oppilailta apua rikollisen löytämiseen. Taululla oli kuvat epäillyistä, ja esittelin vielä kerran ääneen ongelman ja epäillyt. Sen jälkeen jaoin oppilaat ja heidän vanhempansa ryhmiin, jotka lähtivät etsimään rikollista tehtäviä ratkomalla.

Kirjan kuvituksen on tehnyt Satu Kontinen.

Ensimmäisessä tehtävässä kerroin, että rosvolta on jäänyt rikospaikalle Kivalan kartta ja siihen kirjattu koodaustehtävä (matematiikan kirjasta tuttu: 1 eteen, 2 vas., 3 eteen jne. -tehtävä, jossa edetään karttaruudukossa maaliin asti). Tehtävän ratkaisemalla oppilaat löysivät kartasta oikean ruudun eli kohteen sekä ruudun koordinaatit (esim. D23). Kohde oli Kivalan kirjasto ja koordinaatti kertoi, minkä kirjan pitää ottaa hyllystä ja minkä sivun kirjasta avata. Jokaisen ryhmän kartta vei heidät kirjastoon, mutta koordinaatit olivat kaikilla eri.

Oppilaat painoivat koordinaatin mieleensä ja menevät Kivalan kirjastoon, eli tietokeskukseen tuodun kirjahyllyn luo. Hyllyssä oli monia erilaisia lastendekkareita, joiden selkiin oli kirjattu aakkosia. Jos oppilasryhmä sai karttatehtävästä koordinaatin D23, ottivat he hyllystä kirjan, jonka selkämyksessä on D, ja avasivat sen sivulta 23. Kirjan välissä oli tuolla sivulla rosvon jättämä salakirjoituslappu. Ratkaisemalla salakirjoituksen oppilaat saivat selville, että rosvo oli seuraavksi mennyt Kivalan kioskille sekä hänen lämpijäätelölaatunsa. Jokaisen ryhmän salakirjoitustehtävä johdatti heidät kioskille, mutta jäätelölaadut olivat eri.

Seuraavaksi siis mentiin jätskikioskille (viereisessä luokassa oleva hylly, jossa on erilaisia ”jäätelöpaketteja”), valittiin hyllystä salakirjoitustehtävästä paljastunut jäätelömaku, avattiin jäätelöpaketti, ja sen sisältä löytyi rosvoon liittyvä vihjesana eli johtolanka (esim. parrakas). Kaikki ryhmät saivat 1-2 vihjesanaa, sillä lopuksi ryhmät kokoontuvat yhteen epäiltyjen kuvien luokse, tutkivat epäiltyjen kuvia, yhdistävät vihjesanansa ja totesivat, että se epäilty, jonka kohdalle kertyi eniten vihjesanoja eli johtolankoja oli syyllinen. Lopuksi kirja luettiin yhdessä loppuun.

Lopuksi oli tarkoitus vinkata sarjan muista kirjoista, mutta emme saaneet niitä tarpeeksi Kivalan kirjastoon, jotta olisimme voineet lainata niitä tarpeeksi halukkaille. Olisi myös ollut mahtavaa, jos osallistujille olisi voinut tarjota jäätelöt. Tämän tajusin mukana olleen kollegani kanssa vasta kirjaa loppuun lukiessamme, kun Lumi ja Matti saavat palkkioksi onnistuneesta salapoliisityöstään jäätelöt. Noh, ensi kerralla sitten...

Kirjan käsitteleminen neljäsluokkalaisten oppilaideni kanssa

Mikäli käyttäisin Kivalan etsivät - Jäätelökioskin arvoitus -kirjaan neljäsluokkalaisten oppilaitteni kanssa, toisin aluksi luokkaan säkin tai laukun, jossa olisi rosvoon liittyvää esineistöä (esim. sorkkarauta, kartta, avain, köysi, naamio yms.). Oppilaat saisivat pohtia, kenelle esineet kuuluvat, jonka jälkeen he saisivat tehdä pienen luovan kirjoittamisen tehtävän: rosvon muistilistan. 

Sen jälkeen esittelisin kirjan oppilaille ja selittäisin, että kirjaa luetaan aina tietty sivumäärä viikossa ja yhdellä äidinkielen tunnilla kokoonnumme lukupiireihin, joissa esitellään toisille tehtäviä, joita oppilaat ovat tehneet kotona kirjaan liittyen. Tehtävät jakaisin jokaiselle jakson alussa vihkosen muodossa, mutta voisimme tehdä myös muita kirjaan liittyviä tehtäviä lukupiirien kokoontumiskerroilla ja muillakin äidinkielen tunneilla. Kun oppilaat olisivat lukeneet kirjaa sivulle 44 asti, toteuttaisin myös heidän kanssaan tuon saman salapoliisitehtävän kuin oppilaiden ja vanhempien lukupiirissä (yksi ryhmä saisi lähteä ratkomaan sitä aina muiden odottaessa luokassa jonkun tehtävän parissa, jotta ei tulisi ruuhkaa). Lopuksi lukisin kirjan ääneen loppuun luokassa ja vinkkaisin myös sarjan seuraavasta osasta. Toisin luokkaan myös ”Kivalan kirjaston” hyllyssä olleet lastendekkarit, joista oppilaat saisivat lainata itselleen lisää luettavaa.

Tehtävävihkoon pyrkisin tekemään mahdollisimman erilaisia tehtäviä, joiden tekemistä mallintaisin myös oppitunneilla. Sopivia olisivat esimerkiksi uutisen kirjoittaminen tihutöistä, lempijäätelöruno ja jäätelökioskin mainoksen tekeminen, sillä erilaisiin tekstilajeihin tutustuminen ja niiden kirjoittaminen ovat opetussuunnitelmassa tavoitteina. Toisaalta neljäsluokkalaisilla opetussuunnitelmassa kielitiedon tavoitteena on myös sanaluokkiin tutustuminen, joten aivan yhtä hyvin voisin tehdä tehtäviä, joissa oppilaiden pitäisi esimerkiksi poimia kirjasta vaikka viisi verbiä, substantiivia jne. Koska oppilaat harjoittelevat aina myös luetun ymmärtämisen strategioita kirjoja lukiessaan, voisi tehtävävihossa olla myös sanaston laajentamiseen, ennustamiseen, kysymysten tekemiseen, tiivistämiseen ja tulkintojen tekemiseen liittyviä tehtäviä. 

Kirjan käsittelemistä voisi myös jatkaa niin, että tarinan vaiheet sijoitettaisiin yhdessä juonikaavioon. Juoni ”pilkottaisiin paloiksi” ja jokainen ryhmä saisi työstettäväkseen yhden kohtauksen, josta he tekisivät animaation. Animaatiot yhdistettäisiin yhdeksi teokseksi. Tällainen animaatio on koulussani toteutettukin muuta vuosi sitten.

Finlandia Junior -ehdokaskirjat esittelyssä ja opetuksessa

Koulussamme on perinteisesti luettu alakouluikäisille sopivat Finlandia Junior -ehdokkaat ja sitten äänestetty niistä oma suosikkimme. Tänä vuonna kuudesta ehdokaskirjasta* ehdimme ja voimme käsitellä neljää teosta.

Aloitimme neljäsluokkalaisten oppilaideni kanssa tutustumisen tarkastelemalla Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun tietokirjaan Aika matka. Kirja on runsaasti kuvitettu tietoteos maapallon historiaan kestävän kehityksen näkökulmasta. Aihe on hyvin kunnianhimoinen ja siihen liittyvä tietomäärä on valtava, koska jo tapahtumien aikajana on niin valtavan pitkä. Aihe on lapsille myös haastava, joten mitään "helppoa nakkia" Ertimo ja Ahokoivu eivät ole itselleen ottaneet aiheen valitessaan. 

Tämä kirja selvästi kiehtoi oppilaita, vaikka siinä teksti onkin painettu niin pienellä fontilla ja sitä on niin paljon, että minun oli mahdoton lukea koko kirja oppilailleni. Olisinkin paikoin toivonut hieman tiivistämistä, sillä nyt ainakin itselleni joidenkin aukeamien edessä tuli pieni tietoähky, kun tekstiä ja kuvia oli niin valtavasti. Kuvat ovat kuitenkin oikein havainnoillisia, ja koska tänä vuonna tarkastelemm Finlandia Junior -ehdokkaita erityisesti niiden kuvien kautta, valikoin tästäkin kirjasta aloitusaukeaman sekä s.22-23 ja esittelin kuvat tarkasti. Ne saivat aikaan paljon keskustelua, ja moneen kertaa mietin, kuinka fiksuja ja ajattelevia oppilaita luokassani onkaan. 

Toisella tunnilla jatkoimme kuvien tarkastelua erityisesti siitä näkökulmasta, miten tietokirjassa kuvien pitää olla selkeitä ja sellaisia, että ne avaavat tekstiä ja antavat tietoa visuaalisessa muodossa. Puhuimme myös siitä, että asioita sekä niiden välisiä suhteita voi havainnollistaa piirtämällä niistä esimerkiksi sektoridiagrammeja. Ympäristö- ja luonnontiedon tunnilla aloitimme juuri uuden aiheen, eli terveyden ja hyvinvoinnin, ja aluksi muodostimme taululle ajatuskartan kaikista hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Sen jälkeen luimme oppikirjasta kyseiseen aiheeseen liittyvän kappaleen, jonka jälkeen oppilaat saivat tehdä parin kanssa yhteisen kuvan aina yhteen hyvinvointiin liittyvästä asiasta (esim. uni ja ravinto). Nämä kuvat kootaan yhteen luokkamme seinälle hyvinvointikuvaksi. Tarkoitus on, että kaikki näkevät jo ensivilkaisulta, millaisista asioista hyvinvointi koostuu.

............................

Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin vuorotellen kirjoittama sekä Pasi Pitkäsen kuvittama Kepler62-sarja on edennyt jo kolmanteen tuotantokauteen, jonka ensimmäinen osa Kloonit on. Tässä viimeisessä tuotantokaudessa avaruuteen muuttaneet maalaiset ovat palanneet Maahan, joka on varsin lohduttomassa tilassa. Ihmislaji on lähes kuollut sukupuuttoon ja kasvillisuuskin tuhottu. Tällaisista asetelmista alkaa tuotantokausi, jonka on määrä olla sarjan viimeinen.

Emme mitenkään ehtineet lukea koko kirjaa oppilaiden kanssa, mutta aloimme sen sijaan tutkia Pitkäsen tekemää kuvitusta, joka on ollut kautta sarjan mielestäni upeaa. Valitsin kolme kuvaa, joita luimme. Ensin pyysin oppilaita kertomaan mitä kuvassa on. Korostin, ettei vielä tehdä tulkintaa, vaan katsotaan kuvaa ja etsitään siitä asioita sekä värejä. Tämän jälkeen lähdimme pohtimaan, miksi ja miten. Nyt korostin, että oppilaat saavat tehdä tulkintaa, mutta oma näkemys pitää perustella. 

Ohjasin keskustelua, sanoittamalla esimerkiksi: "Hienosti kerroit, että sinun mielestäsi on näin koska....". Tai: "Loistavaa, että toit ilmi, että tämä voisi ehkä olla näin, koska emme vielä voi tietää....". Kun olimme käsitelleet aina yhden kuvan näin, luin siihen liittyvän tekstin. Sen jälkeen oppilaat saivat valita kuvista yhden, josta he kirjoittivat omaan vihkoonsa siihen sopivan vuoropuhelun. Olemme jo useamman tunnin ajan harjoitelleet vuoropuhelun kirjoittamista, ja tässä tehtävässä oppilaat pääsivät soveltamaan oppimaansa. Tunnin lopuksi ne vuoropuhelut luettiin joko parille tai koko luokalle.

Kuvaamataidon tunnilla oppilaat pääsevät ensi viikolla suunnittelemaan kuvat omaan vuoropuheluunsa. Tavoite on saada niihin keplermäistä tunnelmaa. Kuvat toteutetaan green screen -tekniikalla, jota varten haemme taustakuvia Wikimedia Commonsilla ja puhumme samalla kuvien käyttöoikeuksista

.............................

Kolmantena teoksena tutustuimme Malin Kivelän ja Martin Glaz Serupin kirjoittamaa sekä Linda Bondestamin kuvittamaan kirjaan Jos kohtaat karhun. Kirjan on suomentanut Malin Kivelä. Kollegani Taina Hämäläinen ideoi tämän kokonaisuuden ja minä sen kotitehtävän.

Ensin kirjasta luettiin kolme ensimmäistä aukeamaa niin, että kirjan nimi ja tekstit olivat peitetty. Oppilaat ovat ateljee-tunneilla ensimmäisestä luokasta alkaen harjoitelleet lukemaan kirjaa kuvien avulla, ja nyt siis kerroimme tarinan Bondestamin kuvista. Sen jälkeen oppilaat jakautuivat pareiksi ja kirjoittivat tarinan vihkoon. Korostin, että sillä pitää olla alku, huippukohta ja loppu, ja tarinalle pitää lopuksi keksiä osuva otsikko. Valmiit tarinat luettiin luokan edessä, jonka jälkeen luin koko kirjan teksteineen. 

Oppilaiden omat tarinat olivat hyvin erilaiset kuin kirjan teksti, sillä kirja ei kuvakirjamaisesta ulkomuodostaan huolimatta olekaan varsinainen tarinakirja, vaan siinä on huumorinkin kautta käsitelty sitä, mitä oikeasti pitää tehdä, mikäli kohtaa karhun. Kirjan alussa kuvien ja tekstin suhteessa piilee myös oma vitsinsä, jonka voi ymmärtää sellainen lukija, joka jo tietää karhun ominaisuuksista ja siitä, miten karhun kohdatessa kannattaa toimia. Kirjan loppupuolella kuvitus on hyvin dramaattista, kun ärjyvän karhun kuva täyttää koko aukeaman. 

Olemme oppilaiden kanssa harjoitelleet sitä, että ymmärtääkseen tekstiä lukijan kannattaa pohtia, onko kyse tarina-, tieto- vai ohjaavasta tekstistä. Tästä kirjasta löytyy kaikkien näiden tekstilajien piirteitä, ja oppilaat osasivat hyvin perustella, mielipiteensä, mistä tekstilajista on tämän kirjan kohdalla kyse.

Tämän jälkeen googlasimme sanat "Jos kohtaat karhun", ja haun ylinnä on Riistakeskuksen sivusto, jossa on artikkeli siitä, miten karhun kohdatessa pitää toimia. Luin tekstin oppilaille, ja huomasimme, että paikoin teksti on lähes sanasta sanaan yhtenevä Finlandia -ehdokaskirjan kanssa. Pohdimme, onkohan sitä tekstiä kenties käytetty lähteenä, ja miksei sitä ole sitten mainittu lähdeluettelossa. Kirjan lopussa tekijät kyllä antavat kiitoksia eri tahoille, joten ehkä joku kiitetyistä toimii jotenkin yhteydessä Riistakeskukseen? Tein oppilaille Classroomiin kotitehtävän, jossa on tietoteksti, miten karhun kohdatessa tulee toimia. Oppilaat poimivat sieltä ajatuskarttaan tai tukisanalistaan tärkeimmät vinkit, joista sitten kirjoittivat Classroomiin ohjeet kyseisessä tilanteessa toimimiseen. Palautimme toki vielä kerran mieleen ohjaavan tekstin tunnusmerkit

..............................

Viimeisenä kirjana - joskaan ei ehdokkaista vähäisimpänä luimme - ja vielä ensi viikollakin tutkimme - Pia Krutsin kirjoittamaa runokirjaa Kaupunki kukaties, johon kuvituksen on tehnyt Jani Ikonen. Tämä runokirja on ainakin itsestäni ihastuttava ja viimeisen päälle mietitty teos, jossa Krutsin runoista ja Ikosen kuvista kasvaa yhdessä ehyt kokonaisuus. Se ilahduttaa kekseliäisyydellään, räväkkyydellään, omalaatuisuudellaan mutta kuitenkin myös sillä tuttuuden tunteella, joka tulee tiettyjen runojen samankaltaisuudesta vanhojen lastenrunojen kanssa (kts. eism. "Olipa kerran taistelupeli" -> "Talo, jonka rakensi Jussi"). Kirjan aloitusaukeamalla kolme rämän auton kyydissä istuvaa ja keikkuvaa lasta kutsuu lukijan tutustumaan Runojen kaupunkiin, ja tuon kaupungin kaduilla ja taloissa kirjan runoissa seikkaillaan.

Oppilaiden kanssa katsoimme aluksi Youtube-videon, joka johdatti lapset Runojen kaupunkiin ja antoi samalla maistiaisen kuvittajan työstä. Sen jälkeen näytin oppilaille "Olipa kerran taistelupeli" -runon kuvaa, mutta peitin vielä itse runon. Oppilaat ovat käsitellään tunnetaitotunneilla tunteita, ja niinpä heidän piti kolmen oppilaan ryhmässä tutkia kuvaa ja kirjoittaa ylös kaikki tunteet, jotka heidän mielestään kuvasta välittyvät. Sen jälkeen kävimme tunteet yhdessä läpi ja oppilaat saivat käydä kiinnittämässä taululle magneetin sen tunteen kohdalle, joka heidän mielestään oli ollut itsellään tänään päällimmäisenä. Mikäli halusi, sai myös lyhyesti kertoa, miksi tunsi kyseistä tunnetta.

Tämän tunnekatsauksen jälkeen oppilaat kirjoittivat post it -lapuille kolme sanaa (adjektiivi, substantiivi, verbi), jotka heille kuvasta tulevat mieleen. Laput kiinnitettiin taululle. Vasta sitten luin aukeaman runon ja pohdimme yhdessä, sopivatko oppilaiden keksimät sanat paitsi kuvaan myös itse runoon (tämä sanojen poimiminen on kollegani ideoima tehtävä). Taululla olevista sanoista jokainen sai kirjoittaa oman runon yhdistelemällä niitä kolmen sanan virkkeiksi. Sanoja sai taivuttaa ja joukkoon sai lisätä vielä huudahduksia ja äänisanoja.

..................................

Ensi viikolla, 1.12. äänestämme koulumme Finlandia Junior -suosikin.

Tähän Finlandia Junior -ehdokaskirjoihin perustuvaan opetuskokonaisuuteen on mennyt useampi äidinkielen tunti. Oppilaat ovat myös jokaisella tunnilla lukeneet omaa lukukirjaansa, eli valitsemaansa lastenromaania. 

Tässä vielä kahden ehdolla olevan nuortenkirjan kuvat. Hienoja kirjoja varmasti nämäkin, mutteivät sovi neljäsluokkalaisten opetuskokonaisuuteen.

* Kaikki ehdokaskirjat:

Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään (Otava)

Laura Ertimo, kuvitus Mari Ahokoivu: Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus (Into Kustannus)

Malin Kivelä, Martin Glaz Serup ja Linda Bondestam. Suomentaja Malin Kivelä: Om du möter en björn / Jos kohtaat karhun (Förlaget / Teos)

Pia Krutsin, kuvitus Jani Ikonen: Kaupunki Kukaties (WSOY)

Timo Parvela, kuvitus Pasi Pitkänen: Kepler62 Terra: Kloonit (WSOY)

Dess Terentjeva: Ihana (WSOY)

Rikollisen hauska Vorosen perhe timanttikeikalla

Anders Sparringin kirjoittama ja Per Gustavssonin kuvittama Vorosen rosvoperheestä kertova kirja(sarja), oli minulle aivan uusi tuttavuus, kun sain sarjan toisen osan arvostelukappaleena Kustannus-Mäkelältä. Vorosen perhe ja kultatimantti -kirjan etulehdeltä huomasin, että sarjan ensimmäinen osa Vorosen perhe ja synttärikeikka on ilmestynyt suomeksi tänä keväänä, ja aiomme todellakin lasten kanssa etsiä myös ensimmäisen osan käsiimme, sen verran hauskaa luettavaa tämä toinen osa meistä kaikista oli. Gustavassonin omintakeisen tyylinen kuvitus, jossa perspektiivi ja hahmojen mittasuhteet välillä vääristyvät, sopii kirjan tyyliin mainiosti.

Ensin kyseisen kirjan luki 9-vuotias esikoiseni, joka oli sitä mieltä, että kirja on hauska, ja hän kuulemma tykkäsi erityisesti siitä, että kirjassa monet nimet ovat humoristiseen tapaan väännetty rosvomaailmasta. Vorosen perheen naapurissa asuva poliisi on esimerkiksi nimeltään Jeppe Pollari, ja perheen koira tottelee nimeä Kyttä. Kirjan hienosta suomennoksesta voikin kiittää Raija Rintamäkeä, joka on onnistunut viihdyttävässä käännöksessään mainiosti.

Kun esikoiseni oli lukenut tämän kirjan itsekseen (kohtalaisen nopeasti, sillä sivuja on vain 62 ja teksti on aika isoa), luin kirjan kuopukselleni iltasaduksi, mihin meni aikaa vain kaksi iltaa. Esikoinenkin tahtoi kuunnella kirjan uudestaan minun lukemanani, mikä kertonee myös kirjan meillä saavuttamasta suosiosta. 

Vorosen perheeseen kuuluu siis äiti, isä ja kaksi lasta: isoveli Niilo ja Nelli-pikkusisko. Perhe käyttäytyy sukunimensä mukaan, ja jokainen aamu perheessä esimerkiksi alkaa niin, että isä on vohkinut naapurissa asuvan Jeppe Pollarin sanomalehden. Kun Jeppe Pollari tulee kyselemään lehtensä perään, onnistuu isä aina huijaamaan tätä uskomaan, että lehti on heidän omansa. Perheen poika Niilo kuitenkin eroaa perheestään siinä, että hänen on äärimmäisen vaikeaa valehdella, eikä opi, vaikka kuinka yrittää. Tosin aivan kirjan loppumetreillä hän onnistuu valehtelemisessa, mutta ei ehkä siinä tarkoituksessa, jossa vanhemmat olisivat toivoneet hänen niin tekevän...

Vaikka kirja on ohut, ehtii tarinassa tapahtua vaikka ja mitä. Perheen vanhemmat lähtevät pääkaupunkiin timanttinäyttelyyn (ihan vain katsomaan maailman hienointa timanttia), ja Nelli ja Niilo jäävät kahdestaan kotiin. Nelli ei tahdo olla kotona ilman aikuista, ja niinpä lapset lähtevät tapaamaan linnassa lukkojen takana majailevaa isoäitiään. Vankilaan ei kuitenkaan noin vain pääse, joten neuvokas Nelli keksii juonen keplotellakseen heidät sisään. Voitte myös ehkä arvata, miten tarina etenee, kun mummi ja tämän bestis saavat kuulla maailman suurimmasta timantista... Sen jälkeen kysymys enää kuuluu, kuka kähveltää timantin ensiksi ja jääkö joku kiinni...

Tämä kirja on tosiaan melko helppolukuinen, joten se sopinee parhaiten noin esikouluikäisistä lapsista kolmasluokkalaisille. Silti ääneenluettuna tämä varmasti hauskuuttaa myös neljäsluokkalaisia, ja minä aionkin keväällä hyödyntää tätä kirjaa omassa opetuksessani. 

.............................................

Rosvo-teema opetuksessa

Kävin nimittäin hiljattain Laura Niinikiven ja Taina Hämäläisen pitämän, Lukuliikettä kuntiin! -hankkeen puitteissa toteutetun ateljee-menetelmän jatkokoulutukseen. Siellä Niinikivi esitteli, miten monipuolisesti hän on luokassaan hyödyntänyt Helsingin Sanomissa 14.4.2018 julkaistua lasten tiedekysymystä Mistä rosvot tulevat?. Uutista on hänen tunneillaan käytetty sekä luovan kirjoittamisen, luetun ymmärtämisen että oikeinkirjoituksen ja kielitiedon harjoitukissa. Minulle tuli heti mieleen, että tahdon keväällä toteuttaa luokassani rosvo-teemaa, jonka pystyy yhdistelemään moniin oppiaineisiin. Tuota uutista aion käyttää ehdottomasti itsekin erityisesti luetun ymmärtämisen ja oikeinkirjoituksen sekä kielitiedon harjoituksissa.

Aloitamme teeman mitä luultavammin niin, että luokkaan ilmestyy salaperäinen laukku tai kassi, josta löytyy erilaisia tavaroita ritsasta etsintäkuulutukseen. Oppilaiden pitää tehdä parin kanssa havaintoja, mitä esineitä laukussa on ja sen perusteella tehdä perusteltu päätelmä, keneltä laukku on kadonnut. Tätä varten teen oman tutkijan lomakkeen. Sen jälkeen luemme pätkän Vorosen perhe ja kultatimantti -kirjaa, joka tarjoaa monta hykerryttävää inspiraationlähdettä esimerkiksi luovan kirjoittamisen tehtäviin ja eri tekstilajien kirjoittamisen harjoituksiin. Heti ensimmäisellä sivulla on esimerkiksi malli luettelosta (mitä kirja sisältää) sekä lyhyestä tiedotuksesta. Kirjassa myös luetaan sanomalehteä, ja sivulla 16 on jopa valokopio sanomalehden sivusta, jossa näkyy pätkä uutista sekä mainos. Mainos jatkuu myös sivulla 17. Myös on sivulla 20 luettelo, jossa esitellään, mitä Vorosen perheen vanhemmat ottavat mukaan lähtiessään kaupunkiin timanttia katsomaan, ja oppilaat saavat kirjoittaa omat listansa luovan kirjoittamisen harjoituksena. Niinikivellä olikin omassa koulutuksessaan ihan vastaava harjoitus, jossa me saimme kirjoittaa listaa esimerkiksi rosvon muistilistasta tai laukun sisällöstä. 

Oppilaat saavat tietenkin ideoida oman hilpeän rosvohahmonsa, nimetä hänet vorosmaiseen tyyliin ja tehdä kuvaamataidon tunnilla henkilöstä etsintäkuulutuksen, jossa hänen kerrotaan syyllistyneen johonkin mielikuvitukselliseen rikokseen (ei mennä raa'aksi...). Näitä rikoksia voisimme ideoida oppilaiden kanssa yhdessä. Kuvaamataidossa oppilaat voisivat myös piirtää omat rosvoperheensä tussipiirroksena.

Koska keväällä meillä on ympäristöopissa aiheena pohjoismaat, aion esitellä oppilaille myös pohjoismaisten kirjailijoiden rosvotarinoita (Ronja Ryövärintytät ja Kolme iloista rosvoa nyt ainakin. Tuleeko muita kenellekään mieleen?). Musiikissa oppilaat laulavat toivottavasti Rosvolaulua (toivottavasti tämä sopii musiikinopettajan suunnitelmiin). Ajattelin myös, että liikuntatunnilla oppilaat voisivat joko ulkona tai sisällä pelata salapoliisisuunnistusta, jossa pitää löytää johtolankoja ja selvittää rikoksen tekijä. Myös Afrikan tähti -pihapeli ja Toiminnalisen oppimisen verkkokoulussa esitelty kertolaskupeli (rosvo voi viedä pisteet) sopisi tähän teemaan. 

Tahtoisin myös, että oppilaat pääsisivät ideoimaan omia rosvotarinoitaan. Nämä voisivat liittyä heidän tekemiinsä etsintäkuulutuksiin. Kun tarinat olisi kirjoitettu, voisivat oppilaat ideoida pienissä ryhmissä, miten voisivat jatkotyöstää niitä. Joku ryhmä saattaisi esimerkiksi haluta tehdä rosvopelin, animaation, sarjakuvan tai näytelmän. Tähän teemaan saisi mukavasti yhdistettyä myös jonkin pakopelityyppisen harjoituksen ja esimerkiksi kirjakerhot, jossa jokainen lukisi kotona rosvo-teemaan sopivaa kirjaa.

Rosvot ovat tietysti teemana myös siinäkin mielessä hyvä, että todellisuudessa aiheeseen liittyy paljon hyvä-paha ja oikein-väärin -tematiikkaa, jota täytyisi tietysti pohtia oppilaiden kanssa. Kirjallisuudessa rosvoja voidaan käsitellä hilpeällä otteella, mutta tosiasiassahan rosvot ovat rikollisia. Ja miettikääpä vaikka Robin Hoodia, joka ryösti rikkailta ja antoi köyhille, tekikö hän oikein?

Muuta rosvokirjallisuutta:

Heli rantala ja Netta Lehtola: Murtautuja Mauri (2021)

Ilpo Tiihinen: Piipaat sulle -runo (1989)

Ismo Puhakka: Poliisi -runo (2011)

Siri Kolu: Me Rosvolat -sarja

Siri Kolu: Tarinataistelu (2018)

Siri Kolu: Ränttätänttää, rosvoruokaa! -keittokirja (2015)

Roope Lipasti: Rudolf-rosvo -sarja

David Walliams: Pankkirosvon poika (2019)

David Walliams: Gangsterimummi (2016)

Malin Klingenberg ja Tiina Konttila: Patrik ja Superseniorit -sarja

Philip Reeve: Kevin ja keksirosvo (2021)

Finlandia Junior -ehdokaskirjat taipuvat myös opetuskäyttöön

Olemme koulussani tutustuneet luokissa Finlandia Junior -ehdokkaisiin, ja jokainen oppilas pääsee äänestämään omaa Finlandia Junior -suosikkiaan. 

Koska ehdokaskirjat julkaistiin valintaan nähden verrattain myöhään, emme valitettavasti kyseisen ajan puitteissa ehtineet lukea kaikkia niitä. Toki esittelimme oppilaille nekin ehdokkaat, joita emme ehtineet luokissa yhdessä lukea. Luimme oppilaiden kanssa kuudesta ehdokkaasta kolme: 

• Havukainen, Aino & Toivonen, Sami: Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla (Otava)
• Kirkkopelto, Katri: Molli ja maan ääri (Lasten Keskus)
• Ruohonen, Laura. Kuvitus Kallasmaa, Erika. Musiikki Kumela, Petri. Översättning Sandelin, Annika: Otus opus. Runoja ja totta pienistä eläimistä / Zoologipoesi. Smådjur i toner (Otava / Förlaget) -> Koulussa luimme suomenkielisen.

Muut kolme ehdokaskirjaa ovat

• Enoranta, Siiri: Kesämyrsky (WSOY)
• Portin, Anja: Radio Popov (S&S)
• Luttinen, Meri: Myrskynsilmä (WSOY)

Lukiessani kirjoja minulla oli myös erinäisiä opetussisältöjä ja tavoitteita, joita käsittelin kyseisten teosten kautta. Otus opusta luin luokan kanssa runojakson lopuksi. Kolmasluokkalaiset ihastuivat runojen svengaavaan tyyliin, ja nämä Ruohosen runot ovat myös itsestäni aivan mahtavia ääneenluettavia. Niitä lukiessamme ihastelimme oppilaiden kanssa riimejä, tutkimme runojen rakennetta, runojen asettelua, fonteilla leikittelyä ja ihmettelimme mielenkiintoisia eläinfaktoja ja tietysti myös pohdimme faktan ja fiktion eroa. Ihastelimme myös Kallasmaan tekemää kuvitusta, ja mietimme, miten kuvat on tehty. 

Kuulin muuten, että naapuriluokassa kollegani oli kirjoituttanut viidesluokkalaisilla tekstejä maapallon muista omituisista otuksia tämän kirjan innoittamana.

Mollin ja maan ääri -kirja tarjosi monta mielenkiintoista opetusmahdollisuutta. Tarina on äärimmäisen herkkä ja tarkkanäköinen kuvaus siitä, miten joku - tässä tapauksessa Molli - tahtoo nähdä uusia paikkoja ja kokea seikkailuja, mutta silti uusi ja tuntematon pelottaa. Molli tuntee metsän kutsun, mutta astuminen seikkailuun on hankalaa, jalat tahtovat välillä ottaa askeleita eteenpäin, välillä talsia taaksepäin. Sen ystävä Pikku Sisu onneksi tukee Mollia ja tsemppaa silloinkin, kun Molli ei uskaltaisi enää edetä.

Luin kirjan kolmessa osassa. Tarinan alussa mietimme, millaisia tunteita Mollilla on ja miten hän suhtautuu matkustamiseen ja uuden kohtaamiseen. Kirjan loputtua vertasimme alku- ja lähtötilannetta, ja oppilaat saivat pohtia, miten Mollin suhtautuminen on muuttunut. Tarkastelimme myös Pikku Sisun hahmoa sekä sitä, miten se auttoi Mollia voittamaan pelkojaan. Tavoitteena oli myös harjoitella ajatuskartan tekemistä, ja sen teimme Mollin matkasta toisella oppitunnilla. Minä mallinsin taululle (miten, mihin, mitä otti mukaan, mitä teki), ja oppilaat täyttivät kohdat Mollin matkan avulla. Sen jälkeen he tekivät vastaavan kartan omasta matkastaan, minkä jälkeen he kirjoittivat vihkoihinsa ajatuskarttojen avulla omat matkakertomuksensa. Halukkaat saivat lukea omat matkakertomuksensa ääneen. 

Kolmannella lukukerralla ohjasin oppilaita kiinnittämään huomiota uusiin sanoihin (esim. matkakuume) ja selvittämään niiden merkityksiä kuvia ja sanan yhteydessä olevia virkkeitä hyödyntäen. Kolmasluokkalaiset kertoivat myös omasta matkakuumeestaan sekä muun muassa koirakuumeestaan. Tämän jälkeen oppilaat saivat lähteä lukemaan omia kirjojaan ja etsimään niistä uusia ja mielenkiintoisia sanoja. He kirjoittivat ne post it -lapuille, veivät luokan taululle, ja lukemisen jälkeen selvitimme yhdessä sanojen merkitystä.

Kirjaa lukiessani pyysin oppilaita välillä myös lukemaan sen upeita kuvia. Tutkimme esimerkiksi, miten Molli on välillä piirretty hyvin pieneksi, ja mitä Kirkkopelto on halunnut sellaisella kuvalla lukijalle kertoa.

Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla käsittelee myös matkajännitystä ja sitä, miten uudet asiat voivat pelottaa. Tatu ja Patu näet lähtevät elämänsä ensimmäiselle junamatkalle, eivätkä tiedä, mitä pitää pakata, miten junaan pääsee, missä heidän paikkansa ovat, kuinka junan vessa toimii tai miten ravintolavaunuun kuljetaan. Onneksi he saavat apua muilta matkustajilta. 

Tätäkin kirjaa lukiessamme mietimme, millaisia tunteita Tatulla ja Patulla on kirjan alussa, ja miten ne muuttuivat lopuksi, kun matka on koettu. Oppilaat saivat myös peilata Outolan poikien suhtautumista omaan tapaansa suhtautua uusiin ja vieraisiin asioihin. Osa tunnisti suhtautuvansa uusiin asioihin huolettomasti, toiset kertoivat tahtovansa varmistella monia asioita etukäteen. 

Koska äidinkielessä opeteltavana sisältönä olivat sarjakuvat, opiskelimme tämän ehdokaskirjan avulla muun muassa käsitteet puhekupla ja ajatuskupla. Tarkastelimme, miten sarjakuvissa kuvataan muun muassa vauhtia, huutamista, kuiskaamista, liikettä ja tunteita. Tarkastelimme lähikuvia ja laajakuvia. Oppilaat tekivät omat sarjakuvakäsikirjoitukset ja niiden pohjalta myös sarjakuvat. Sarjakuvien tekemisen jälkeen aiheeksi tulivat vuorosanat, ja niidenkin harjoittelemiseen hyödynsi Tatun ja Patun puhekuplia, jotka käänsimme yhdessä suoraksi kerronnaksi.

Mielenkiintoista nähdä, minkä kirjan näistä kolmesta koulumme oppilaat äänestävät omaksi suosikikseen, ja mikä näistä kuudesta kirjoista voittaa varsinaisen Finlandia Junior -palkinnon!

Finlandia 2020 – lukemisen juhlaa TV 1:llä

Vuoden 2020 Finlandia-palkintojen voittajat julkistetaan keskiviikkona 25.11. suorassa televisiolähetyksessä Yle TV1:ssä kello 19.

Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valitsee tänä vuonna Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar, lasten- ja nuortenkirjallisuuden voittajan näyttelijä Christoffer Strandberg ja kaunokirjallisuuden voittajan kapellimestari Hannu Lintu.

Luutarhan tarinoita: Kirja kuolemasta (sis. halloweenprojektin kolmannen osan)

Tällä viikolla vietimme luokassani halloweenprojektin viimeistä viikkoa. Kaikki ei sujunut aivan suunnitelmieni mukaan, sillä jouduin olemaan yhden päivän kokonaan pois töistä, ja kolme oppituntia jouduimme käyttämään yllättäen alkuperäisten suunnitelmieni sijaan muihin asioihin. Paljon ehdimme kuitenkin tehdä, ja perjantaina projektimme huipentui Ällöttävään, kammottavaan koulupäivään.

Aloitimme viikon uskontotunnilla, jonka aikana keskustelimme oppilaiden kanssa pyhäinpäivästä sekä siitä, miten se eroaa halloweenista ja kuinka sitä on suomalaisessa kulttuurissa edeltänyt kekri. Tämän tunnin tavoite oli keskittyä sekä miettimään kristillistä tapaa muistella vainajia myös laajemmassa mittakaavassa pohtia, miten eri kulttuureissa suhtaudutaan kuolemaan ja miten vainajan läheiset voivat rakastaan muistaa. 

Tunnin aluksi luimme Kirsi Alanivan kirjoittamaa ja Marjo Nygårdin kuvittamaa kirjaa Luutarhan tarinoita (Karisto 2020), jossa kuljetaan kuvitteellisten tarinoiden kautta ympäri maapalloa ja tutustutaan eri kulttuurien tapaa kohdata kuolema sekä niihin uskomuksiin, jotka liitetään kuolemaan ja siihen, mitä henkilölle tapahtuu kuoleman jälkeen. Jokaisella aukeamalla on myös pieni tietolaatikko, joka kertoo faktaa kyseisestä kulttuurista. Alaniva on onnistunut käsittelemään kattavasti ja lapsille konkreettisella tavalla monen eri kulttuurin tapoja. Nygårdin värikäs kuvitus on sen verran humoristista, että vakavasta aiheesta huolimatta kirjan tunnelma ei ole turhan rankka. Alaniva on itse kertonut kirjoittaneensa tämän kirjan, koska huomasi, ettei lapsille juuri ole kirjoitettu kirjoja, jotka käsittelevät kuolemaa. 

Kirjan tarinoiden lukemisen jälkeen keskustelimme oppilaiden kanssa heidän omista menetyksistään, ja aika moni halusikin kertoa esimerkiksi lemmikkinsä kuolemasta ja siitä, miltä se oli tuntunut heistä.

Äidinkielessä oppilaat jatkoivat omia kammotarinoitaan ja kirjoittivat niitä puhtaaksi tietokoneilla. Tavoitteemme on tänä vuonna opetella myös tekstinkäsittelyä, ja harjoittelimme sitä kirjoittamisen yhteydessä. Pari viikkoa sitten oppilaat olivat saaneet itse kirjoittaa minulle, mitä toivovat tehtävän tämän jakson aikana, ja aika monen oppilaan toiveissa olivat erilaiset liemet, koristeiden tekeminen, pukeutuminen halloweenasuihin ja halloween-teemaiset liikuntaleikit. Siksipä oppilaat olivatkin saaneet pienryhmissä ideoida leikkejä, joita nyt leikimme liikuntatunneilla. Kuviksessa oppilaat sekä kuvittivat omat kammotarinansa että askartelivat toivomiaan koristeita.

Ällöttävässä, kammottavassa koulussa
oli tietysti myös kammottava opettaja.

Varsinaisena halloweenkoulupäivänä oppilaat tulivat aamulla luokkaan pukeutuneina erilaisiin naamiaisasuihin. Olin koristellut luokan edellisenä iltana oppilaiden tekemillä ja kollegaltani lainaamilla koristeilla. Ensimmäisellä tunnilla oli englantia, ja englannin opettaja kertoi oppilaille ensin halloweenin historiasta, jonka jälkeen oppilaat opettelivat muun muassa musiikin ja animaatioiden avulla teemaan liittyvää sanastoa. Tämän jälkeen oppilailla oli Luuranko Lassen laskutunti, johon olin valmistellut pelejä, joiden avulla treenattiin kertotauluja. Ideoimiseen sain apua Alakoulun aarreaitassa kommentoineilta opettajilta, joista eräs vinkkasi minulle myös Anniina Hakkaraisen blogin. Blogista löytyikin monia matematiikkapelejä, joita pystyin hyödyntämään.

Tämä ihmisen kokoinen luuranko-ope oli lainassa kollegaltani.

Pelit olivat seuraavat:

• Muistipeli, jossa parin muodostivat aina lasku ja siihen sopiva kuva (esim. 2*5 ja kuvassa kaksi viiden kurpitsan ryhmää)
• Kaboom-tikkupeli, jossa purkeista nostetaan kertolaskuja. Mikäli oppilas osaa vastata, hän saa tikun itselleen. Jos hän nostaa kaboom-tikun, hän menettää kaikki sillä kierroksella keräämänsä tikut.
• Haamupeli, jossa pelilaudalla on numeroituja haamuja. Jokaisella parilla on kaksi noppaa ja molemmilla pelaajilla on viisi pelimerkkiä. Oppilas heittää noppia ja kertoo nopan osoittamat silmäluvut keskenään. Jos niistä tulee esim. 36, hän laittaa pelimerkkinsä haamuun, johon on kirjoitettu 36. Mikäli oppilas saa kaksi merkkiä samaan haamuun, on se lukittu, eikä pari voi enää laittaa siihen omaansa. Jos merkkejä on vasta yksi, voi pari laittaa omansa, jolloin laudalla jo ollut merkki palaa takaisin omistajalleen pelattavaksi. Voittaja on se, joka pääsee ensimmäisenä eroon kaikista merkeistään.

Toisella oppitunnilla oppilaat jatkoivat matematiikkaa, eli heidän piti ratkaista sanallinen tehtävä. Olin kopioinut Amelia Kulmuri -kirjasta Kainalohikipirtelön reseptin, jossa on vain muutama aineita, joita tarvitaan 1-3 kappaletta. Tehtävässä oppilaiden piti kertolaskujen avulla selvittää, kuinka paljon kutakin ainetta tarvittaisiin, mikäli syöjinä olisi yhden zombin sijaan kolme vampyyria, seitsemän liskoa ja kuusi muumiota. 

Tämä tehtävä meidän piti itseasiassa tehdä jo aikaisemmin viikolla ja jatkaa siitä sitten loogista ajattelua kehittävään vihjetehtävään. Tehtävässä olisi ollut kammo-otusten kuvia, joita olisi pitänyt asettaa tietyn säännön mukaan jonoon. Kun jono olisi muodostettu, kuvien taakse olisi tullut virke, joka olisi käskenyt oppilaita tekemään kainalohikipirtelöä. Sitten olisimme valmistaneet pirtelöt pienryhmissä (mittaaminen ja arjen matematiikka), mutta tuntimuutosten ja poissaoloni takia emme valitettavasti ehtineet valmistaa oikeita pirtelöitä.

Jokainen oppilas pääsi halloweenkoulupäivän aikana myös taikaliemitunnille, jossa he eivät tällä kertaa valmistaneet itse liemiä, mutta tutustuivat yleisimpiin liemissä käytettäviin aineisiin. Olin laittanut neljään purkkiin voimakkaasti tuoksuvia ja haisevia aineita (kuivatut hyönteiset, muussattu muumio, siitakesienimehu ja mörön räkä). Oppilaat haistoivat aineita vuorotellen ja kirjasivat monisteeseen, mikä tuoksu oli kyseessä tai mikä sana kyseistä hajua kuvasi (ts. millainen haju on -> Tämän oli tarkoitus pohjustaa kohta alkavaa sanaluokka/adjektiivijaksoa). 

Kammobokseiksi maalasin lasteni kanssa
kopiopaperilaatikoita.

Sen jälkeen oppilaat laittoivat kätensä kolmeen kammoboksiin, joihin oli laittanut erilaisia aineita (vanua, saniaisia ja keitettyjä makarooneja) ja piilottanut yhteensä kuusi liimapuikkoa. Osa oppilaista ylitti itsensä, kun he jännityksestä huolimatta uskalsivat työntää kätensä boksiin ja yrittivät laskea, kuinka monta liimaa niissä yhteensä oli piilossa. Ennen kotiinlähtöä oppilaat saivat myös haistaa ihan jakson alussa heille esittelemääni myrkkypulloa (Tappava lemahdus), jossa oli tosiassa kanelipullalta tuoksuvaa hajuvettä.

Vaikka varsinainen projekti on nyt ohi, teemme vielä maanantaina muutaman tehtävän, joita en ehtinyt toteuttaa aiemmin mainitsemieni muutosten takia. Äidinkielessä harjoittelemme ateljee-menetelmän mukaisesti luetunymmärtämisen strategioita hyödynnän kappalejakoja ja todistan alleviivaamalla tekstistä. Oppilaat saavat luettavakseen kollegani kirjoittaman tietotekstin, joka käsittelee halloweenia, kekriä ja pyhäinpäivää. Mallinnan ensin, kuinka vastausten etsimisessä kannattaa käyttää hyödyksi väliotsikoita ja alleviivata vastaus tekstistä. Sen jälkeen he saavat itse harjoitella luetunymmärtämistehtävän avulla. Nämä strategiat ovat oppilaille jo ennestään tuttuja. 

Yltin aiheena ovat ajattelun ja oppimaan oppimisen taidot (kts. ACTS-hanke). Alkuun pelaamme Odd one out -peliä hirviökuvilla, ja oppilaiden on tarkoitus perustella vastauksensa sekä keksiä mahdollisimman monta vastausvaihtoehtoa. Sen jälkeen tutkimme Mörköjuhlat-kirjan kuvaa, oppilaat saavat pohtia, mitä tapahtuu nyt/ tapahtui ennen/ tulee tapahtumaan, tulkitsevat kuvia ja sitten luemme tarinan.

Halloweenprojektin aiemmat osat voit lukea tästä ja tästä linkistä.

Halloweenprojekti koulussa

Kolmasluokkalaiset oppilaani ansaitsivat hiljattain viisitoista palkintotähteä ja toivoivat sen kunniaksi meidän viettävän luokassa halloweenjuhlia. Päätin, että vietämme tämän lokakuun halloween-teemaista kuukautta, josta muodostuu monialainen oppimiskokonaisuus.

Aloitimme jakson maanantaina. Kun oppilaat tulivat aamulla luokkaan, olivat valot pois ja keskellä aamupiiriämme oli mustalla kankaalla peitetty kori, jonka olin naamioinut noidan padaksi. Lähdin arvuuttelemaan, mitä padasta löytyy ja nostin yksi kerrallaan esineitä esiin (ensimmäisenä taskulampun) Aika nopeasti oppilaat älysivät, että tavarat liittyvät halloweeniin. 

Hämähäkin, kummituksen, lepakon ja noidanhatun lisäksi padasta löytyi myös mystinen tehtävä, johon oli piirretty noidan pata ja viivoja. Aika nopeasti oppilaat päättelivät, että viivoista muodostuu virke. He lähtivät arvuuttelemaan, mitä siinä lukee, mutta en paljastanut vastausta vielä. Lopuksi nostin padasta kaksi teemaan sopivaa lastenromaania, eli kirjat Mortina, kuoliaaksinaurattava juttu  ja Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot. Näistä oppilaat saivat äänestää, kumman luemme ääneen yhdessä luokassa. Tiukan äänestyksen voittajaksi nousi Mortina-kirja. 

Oikeinkirjoituksessa yksi tämän jakson tavoitteemme on harjoitella aakkostamista, ja sitä varten kirjoitin taululle kaikki padasta löytyneet esineet. Aloimme yhdessä aakkostamaan näitä sanoja ja kävimme siten läpi aakkostamisen periaatteen, joka olikin oppilaille tuttu viime vuodesta. Loput sanat oppilaat saivat aakkostaa itsenäisesti. Jos joku ei ehtinyt valmiiksi, teki hän tehtävän loppuun kotona, mitä varten laitoin kuvan taulusta sanoineen luokan Classroom-ryhmään. Tähän jakson aloitukseen kului 45 minuuttia eli yksi oppitunti.

Seuraavana päivänä jatkoimme taas tämän teeman parissa kahden oppitunnin eli 90 minuutin verran. Aamun alkajaiseksi oppilaat tapasivat luokassa noidan (= minä opettajana roolissa), joka haastoi heidät peliin. Noita uhosi, että oppilaat eivät arvaa eilen löytämästään tehtävästä puuttuvia kirjaimia, vaan saavat viisi väärää arvausta ja joutuvat sitten noidan pataan. Kävi kuitenkin niin, että näppärät oppilaat arvasivat puuttuvat kirjaimet ja tehtävän viestin ennen kuin noita sai viisi pistettä (yksi piste = väärin arvattu kirjain).

Viesti kuului: "Etsikää kätketty salaisuus suunnistamalla."

Yltissä aiheenamme ovat olleet kartta ja suunnistusmerkit ja liikunnassa suunnistaminen. Suunnistaminen oli jo oppilaille tuttua, eli nyt harjoittelimme sitä sisällä niin, että jokainen oppilaspari sai vuorollaan johtaa muuta joukkoa rastilta toiselle. Jokaisella rastilla oli uusi kartta, jossa oli merkitty seuraava suunnistuskohde. Näin pääsimme perille "salaiseen luolaan", eli naamioituun konehuoneeseen. Olin virittänyt sinne hallaharsoa ja jouluvaloja, ledikynttilöitä ja lyhtyjä. Luolasta löytyvä aarre oli kasa teemaamme sopivia kirjoja. Oppilaat kantoivat kirjat luokkaan ja aprikoivat, mitä kirjoista saisivat ruveta lukemaan.

Luolassa oli tietysti jännittävän pimeää!

Luokassa pidimme kirjamarkkinat, eli kirjat levitettiin pöydille ja jokainen kiersi tutkimassa, minkä kirjan haluaisi lukea. Ensiksi tietysti kertasimme yhdessä, mitä valintaperusteita kirjan valinnassa kannatta ottaa huomioon (aihe kiinnostaa -> kansi/ takakansiteksti, sisältö on sopivan tasoista -> kuinka paljon tekstiä, kuinka paksu, onko kuvia). Oppilaat kirjasivat paperille kaikki heitä miellyttävät kirjat, minkä jälkeen pidimme kirjahuutokaupan. Näytin aina yhtä kirjaa, oppilaat katsoivat, onko se heidän listallaan, viittasivat ja saivat siten itselleen sopivan kirjan luettavaksi. Tämän tehtävän aikana näin hienoja kompromisseja, neuvottelua ja ystävällisiä eleitä, kun kaksi saman kirjan valinnutta neuvotteli, kumpi saa kirjan itselleen. Muutamassa tilanteessa jouduimme kyllä turvautumaan kivi-sakset-paperiin -peliin....

Kirjojen valitsemisen jälkeen luin hetken Mortina-kirjaa, jonka alkutilanne vastaa yllättävän paljon viime kevään korona-aikaa, kun lapset joutuivat olemaan yksin eristyksissä kotonaan ilman kavereita. Saimme aikaan ihan mukavasti keskustelua, vaikka emme ehtineet lukemaan kovin pitkälle. 

Lukemisen jälkeen otin esiin kolme löytämäämme kirjaa, joissa tekijät olivat Tapani Bagge, Anu Holopainen ja Eduard Uspenski. Näiden avulla opettelimme aakkostamaan nimiä: Katsoimme ensin, ketkä ovat kirjojen kirjailijoita. Mietimme, minkä mukaan nimet aakkostetaan ja miten toimittaisiin, jos mukana olisi myös Emma Holopainen -niminen kirjailija. Lopputunnin oppilaat sitten tekivät omassa oppikirjassaan olevaa aakkostamistehtävää. Kotiläksynä heillä on lukea joka päivä 15 minuuttia omaa kirjaansa.

Iltapäivällä harjoittelimme vielä 45 minuutin verran tvt-taitoja, eli dokumentin lisäämistä opettajan laatimaan Classroom-tehtävään. Oppilaiden piti luoda oma dokumentti, johon he kirjoittivat, millaisen kammokoulupäivän he haluavat viettää, eli millaista ohjelmaa siellä voisi olla.

Tänään aloitimme äidinkielen oppitunnin aakkostamalla yhdessä lappuja, joissa jokaisessa oli jonkin kammotushahmon nimi, esimerkiksi Akseli Zombi ja Tuoni Kuolonen. Kertasimme nimien aakkostamisen säännöt niin, että oppilaat antoivat minulle ohjeita, kuinka laput aakkostetaan. Sainkin kuulla mainioita selityksiä, kuinka aakkostaminen tehdään. Vinkkasin oppilaille, että näitä lapuissa olevia hahmoja tulemme käyttämään vielä tulevina tunteina....

Huomenna jatkamme aloittamalla oman kertomuksen luomista sanataideharjoituksilla. Luvassa on vielä tapahtumapaikan, henkilöhahmojen ja juonen luomista. Tulemme myös muun muassa harjoittelemaan vuorosanojen kirjoittamista, välivärien sekoittamista (myrkkyjuomakuvaamataito) ja pelaamaan zombihippaa ennen varsinaista kammokoulupäivää. 

Kirjoittelen lisää tästä projektista, jahka se etenee!

Tylypahkakoulupäivä ja Harry Potter -teema oppilaiden kanssa

Tänä keväänä aloin lukea ekaluokkalaisille oppilailleni Harry Potter ja viisasten kivi -kirjaa (Tammi). Lupasin oppilaille jo aivan kirjan ensilehtiä lukiessamme, että tulemme viettämään myös päivän Tylypahkan koulussa. Osa oppilaistani oli katsonut kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvan, mutta varsinaisen kirjan olivat lukeneet vain kaksi oppilasta, joten Harry Potterin velhomaailma avautui oppilaille pikkuhiljaa kevään aikana.

Koko jakson ajan luokassanai oli esillä lähikirjastosta lainaamiani Harry Potter -aiheisia tietokirjoa, joita oppilaat saivat lukea ja selata vapaahetkinään. Ne olivatkit todella suosittuja! Yhdistin kirjan lukemista ja tarinasta esiin nousevia aiheita myös eri oppiaineisiin ennen varsinaista koulupäivää. Kevään aikana me kirjan lukemisen yhteydessä muun muassa:

ÄIDINKIELI:

• harjoittelimme ateljee-tunneilla sanojen taivutuksia Viisasten kivestä oppilaille lukemieni sanojen avulla (minun taikasauvani, sinun taikasauvani jne.)
• harjoitteleimme verbien taivuttamista niin ikään Viisasten kivestä löytyvien sanojen avulla (Harry pelästyi, minä pelästyn, sinä pelästyt jne.)
• harjoittelimme adjektiivien vertailumuotoja Viisasten kivestä löytyvien sanojen avulla (iso, isompi, isoin jne.)
• opetin oppilaille, mitä tarkoittaa päähenkilö. Luimme Harryä koskevan kuvauksen ja teimme käsitekartan hänen ominaisuuksistaa. Oppilaat saivat pienet kuvat avaruusolioista, joista he tekivä omat ominaisuuskuvausket (luova kirjoittaminen) ja lyhyet tarinat.
• Mietimme käsitettä tapahtumapaikka. Pohdimme, millainen paikka Tylypahka on. Jokainen oppilas keksi ja kirjoitti omia velhokoulun oppiaineita ja tarvikelistan omassa velhokoulussaan tarvittavista tavaroista (oikeinkirjoitus + luova kirjoittaminen)
• Harjoittelimme kirjeen kirjoittamista. Luin ensin kirjasta Ronin veljen tälle lähettämän kirjeen, josta etsimme kirjeen tuntomerkit ja mietimme, mitä asioita kirjeeseen voi kirjoittaa. Jokainen oppilas kirjoitti sitten oman kirjeen, jolle askartelimme kuoren ja kirjoitimme osoitteet oikeisiin kohtiin kuoren päälle.

USKONTO ja YPI:

• molemmissa oppiaineissa aiheina olivat tunteet, kaveruus ja kiusaamisen vastaisuus. Näihin aiheisiin löytyi aivan loistavaa materiaalia Viisasten kivestä. Harryä kohdellaan todella huonosti Dursleyn perheessä, ja hänen serkkunsa Dudley on kamala kiusantekijä. Saimme aikaan monta hyvää opetuskeskustelua, ja oppilaiden oli selvästi helppo tuntea empatiaa.
• Rowling kirjoittaa kirjassa hyvin kuvailevasti, miten Harryä esim. jännittää niin, että heikottaa, vatsaa sattuu, Ron muuttuu punaiseksi kasvoiltaan jne. Näitä kohtia hyödynsin erityisesti silloin, kun mietimme, miltä jokin tunne näyttää ja tuntuu ja millaisia fyysisiä reaktioita tunne voi aiheuttaa
• Kartta: meidän piti Tylypahkan karttaa apuna käyttäne tutustua karttaan (aihetta on jo käyty hieman aikaisemminkin luokassani) ja harjoitella suunnistuskartan käyttöä, mutta emme ehtineet tätä toteuttaa.

KUVIS ja KÄSSÄ:

• Luimme kohtauksen, jossa oppilaat ovat Tylypahkan junassa ja Harry ostaa hirveät määrät karkkia niitä myyvältä noidalta. Sen jälkeen jokainen oppilas piirsi ja väritti oman velhokarkkinsa. Oppilaiden töistä koottiin luokan seinälle herkkuhyllyt.
• Oppilaat värittivät netistä löytämäni ilmaiset värityskuvat, joissa oli Tupine vaakunat. Vaakunat leikattiin ja liimattiin mustalle kolmion malliselle paperille (kaavan käyttö). Teimme niistä luokkaan Tylypahkaviirin.
• Oppilaat suunnittelivat itselleen oman vaakunan. He miettivät, mikä eläin kuvaisi heitä ja piirsivät sen vaakunaan.
• Teimme kierrätysmateriaalista luokan kattoon roikkumaan siivekkäät avaimet.
• Tarkoitus oli myös harjoitella pölypastellien käyttöä ja piirtää lohikäärmeen munat (kuvitetussa Viisasten kivessä on tähän upea kuva), mutta emme ehtineet.
• Pöllöt orrella istumassa ajattelin askarralla oppialiden kanssa esim. silkkipaperia ja oikeita oksia hyödyntäen, mutta tämänkin toteutus jäi odottamaan seuraavaa Potter-projektia

LI:

• Tarkoitus oli pelata oppilaiden kanssa Huispausta, johon löytyy sääntöjä netistä, mutta viimeisten kouluviikkojen jalkapalloturnaukset yms. sotkivat suunnitelmani tältä osalta.

TYLYPAHKAPÄIVÄ

Kollegani lainasi minulle Rohkelikon huivin, Potterin lasit ja Rohkelikon kaavun ja kravaatin. <3

Tylypahkapäivän toteutimme aivan viimeisenä koulupäivänä. Aloitin valmistelut siitä, että kopioin McGarmiwan Harrylle lähettämän kutsukirjeen valkoiselle a4-paperille, jonka käsittelin vahvan teen (perus Lipton) avulla vanhan näköiseksi. Rypistin ensin kutsukirjeen, suoristin, maalasin teellä toisen puolen, annoin kuivua, maalasin toisen puolen ja rullasin kirjekääröksi (minula ei ollut tarpeeksi kirjekuoria kirjepostia varten). Kirjeet ilmestyivät ennen Tylypahkapäivää oppialiden pulpetille, ja he olivat niistä todella innoissaan. Olin muuttanut varsinaisen kirjeen sisältöä hieman, ja pitkän tarvikelistan sijaan minun kirjeessani luki: 

• velhomainen asu tai asuste (jos on)
• lemmikkikissa, pöllö, sammakko, rotta tms. (vaikka pehmolelu, ei siis elävä)
• kivi, jonka halkaisija on 4-10cm (oppilaat eivät tienneet, että kiveä tulisimme käyttämään muodonmuutostunnilla)
• jotain kaikille jaettavaa herkkua Lukukauden päätösjuhlaa varten

Varsinaisena Tylypahkapäivänä oppilaani saapuivat sitten kouluun velhoiksi ja noidiksi pukeutuneita. Osalla oli viitta tai velhohattu, toisilla taikasauvat ja lähes jokaisella oli mukana pehmolelulemmikki. Luokkaan astuimme tietysti laiturin 9 ja 3/4 läpi. Olin painanut taulusienen avulla ruskealle paperille tiiliseinämäistä kuviota ja laiturikyltin löysin netistä ilmaisten tulostettavien materiaaline sivuilta.

Luokkaan oli liihottanut istumaan pöllö, jonka nokassa oli oppilaille osoitettu kirje. Kirjeen oli lähettänyt McGarmiwa, joka kehotti oppilaita valmistamaan itselleen taikasauvat. Olin pääsiäisen aikaan kerännyt 16 pajunvitsaa, joihin oppilaat nyt lisäsivät taikaa (kultainen tai hopea piipunrassi), eli yksisarvisen jouhen tai feenikslinnun sulan. Sovimme, että sauvaa tehdessä jokainen miettii yhden asian, jota itselleen toivoo (esim. aurinkoinen kesä, paljon uintireissuja, uusi pyörä tms.) ja liittää toiveen sauvansa taika-aineeseen. Osa halusi sitten kertoa taiastaan meille muille, suurin osa piti oman toiveensa salaisuutena.

Loitsutunnilla harjoittelimme loitsimista, eli musiikin termejä piano, forte, adagio ja allegro. Kun termit olivat tuttuja, minä loitsin oppilaat noita taikasanoja käyttäen laulamaan kevätjuhlalauluamme taikasanan kertomalla tavalla. oppialista oli hauskaa, kun loitsin nopeasti, eli vaihdoin termiä tiheään.

Olin edelisenä iltana tehnyt jokaiselle oppilaalle oman sulkakynän (lyijykynän päähän teipattu sulka) ja jakanut ne oppialiden pöydälle. Sulkia oli neljän värisiä, joiden mukaan oppilaista muodoistui neljä tupaa (vihreät, lilat, pinkit ja keltaiset). Loitsutunin jälkeen jakaannuimme tupiin, jotka kiersivät neljällä tehtäväpisteellä, eli velhokoulun oppitunnilla.

Taikajuomat-tunnilla oppilaat joutuivat ratkaisemaan Kalkaroksen tekemien taikajuomien koostumuksen, tekemään tismallen samanlaiset ja värittävään juoman valmistusohjeen valmiiksi. Vihjeeksi Kalkaros oli antanut, että jokaisessa juomassa on käytetty kahta ainetta. Tässä pisteessä siis harjoiteltiin välivärien sekoittamista.

Muodonmuutoksen oppitunnilla oppilaat muuttivat, eli maalasivat, tuomansa kivet eläimiksi.

Yrttitiedon tunnilla oppilaiden piti tunnistaa kuusi kasvia. Kolme kasveista oli sellaisia, joita varten he tarvitsivat myös kasvikirjaa. Tehtävää helpottaakseni oli etukäteen merkinnyt ne sivut, joista ko. kasvit löytyvät. Ohjasin oppilaita tällä pisteellä itse, sillä halusin, että he oppivat tekemään tarkkoja havaintoja, tutkimaan, millaisia ovat kasvin lehdet, kukinto ja varret.

Numerologian oppitunnilla oppilaat saivat ratkaista ongelmanratkaisutehtävän, eli yhteen- ja vähennyslaskuja, joista osa numeroista oli korvattu velhosymboleilla. Heidän piti päätellä, mitä numeroa mikin symboli esittää. (esim. velhohattu+velhohattu=80, taikasauva+velhohattu=60). Lisätehtävänä oli Harry Potter -värityskuva, johon olin kirjoittanut laskuja ja merkinnyt, millä värillä mikin numero väritetään (esim. laskun vastaus on 5, se alue väritetään sinisellä).

Oppituntien jälkeen oli aika (ja tarve) rauhoittua kuuntelemaan opettajan lukemia velhosatuja Siuntio Silosäkeen tarinoista.

Viimeisellä tunnilla vietimme Lukukauden päätösjuhlaa Tylypahkan tyyliin, eli pitopöytämme notkuivat herkuista. Tarjolla oli tietysti muun muassa kurpitsamehua ja kermakaljaleivoksia, jotka oli haettu suoraan Hunajaherttuasta. Oppilaat harjoittelivat pitojen aikana kohteliasta puhetta, pyytämistä, ojentamista ja jakamista. Olin tehnyt jokaiselle oppilaalle oman kultaisen siepin, joka oli tietysti kultapaperiin kääritty suklaa. 

Lopuksi harjoittelimme vielä muinaisia riimuja (sanoin oppilaille, että se on kirjoittamista). Olin kirjoittanut lyhyen Harry Potter -tarinan, josta puuttuivat adjektiivit. Jokainen oppilas keksi yhden sanan, joka kuvailee jotain, ja minä kirjoitin sen tarinaan. Luin tarinan ääneen, ja siitä tietysti tuli ihan hassu. Tähän oli hyvä lopettaa meidän loistavasti onnistunut Tylypahkakoulupäivämme - ja koko ensimmäinen kouluvuosi!

Tyytyväinen opettajatar Madame McKiltti päivän jälkeen.