Näytetään tekstit, joissa on tunniste inspiraatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste inspiraatio. Näytä kaikki tekstit

Sadepäivän puuhaa lasten kanssa: Kulkuneuvomuseoita

Sataa, sataa, sataa... Koska on sateinen kesälomapäivä, on hyvää aikaa käydä kurkkaamassa lähiseudun museoiden tarjontaa. Vaikka Luetaanko tämä? onkin kirjablogi, en malta olla vinkkaamsata muutamasta museosta, joissa ainakin meidän menopeleistä pitävät lapsemme ovat pitäneet tai joihin olemme vielä tämän kesän aikana menossa.

Tänään teimme reissun Espoossa sijaitsevaan Espoon automuseoon. Museo on perustettu yli 30 vuotta sitten vanhaan navettaan, ja siellä riittää katseltavaa ja ihmeteltävää hyväksi toviksi. Meidän lapsemme ovat siis 2- ja 4-vuotiaat, eli ihan kaikkia esillä olevia autoja ja näyttelyesineitä emme ehtineet syynäämään sillä hartaudella, mitä olemme museoesineitä tottuneet tutkimaan... Lapsilla oli nimittäin pieni kiire siirtyä auton luota toisen luo. He olivatkin todella innoissaan museossa. He halusivat kuulla, mikä mikin auto on ja nähdä, mitä seuraavan nurkan takana on. Automuseossa ei saa koskea näyttelyssä oleviin autoihin tai muihinkaan esineisiin (esim. jokusia kodinkoneita, leluja), ja siihen lapsemme olivat vähän pettyneitä. He odottivat koko ajan, että pääsevät istumaan vanhojen autojen kyytiin ja päristelemään menemään! Meillä oli kuopukselle rattaat mukana, mutta totesimme, ttä paremmin pääsemme liikkumaan ilman niitä. Näyttelu on kaksikerroksinen, ja vaikka "saleissa" mahtuu kulkemaan rattaiden kanssa, eivät jyrkät portaat ole ratasystävälliset. Oletan, että jokin "takareitti" toiseen kerrokseen kyllä tarvittaessa järjestyy, sillä näyttelyä näytti olevan katsomassa myös pyörätuoliryhmä.


Navetan sivuseinälle oli ikkunasyvennyksiin rakennettu arjen ilmiöitä kuvaava näyttely. 

Muutamia automuseon helmiä.

Kulkuneuvoista kiinnostuneiden kannattaa käydä kurkkaamassa myös Helsingissä sijaitseva Ratikkamuseo. Minä itse en ole käynyt siellä, mutta esikoisen isoäiti vei lapsen sinne jo puolitoista vuotta sitten. Molemmat olivat pitäneet kyseisestä museosta kovasti. Bloggarikollegani Kirjaäiti kävi lastensa kanssa Ratikkamuseossa vuosi sitten, ja hekin ihastuivat kyseiseen kohteeseen. Kannattaa lukea hänen kirjoittamansa juttu täältä.

Viime kesänä vietimme elokuun alussa onnistuneen kesäpäivän Hyvinkäällä Rautatiemuseossa Rautatiemuseopäivänä. Silloin saimme ihailla muun muassa päivän ajaksi liikenteeseen laitettuja höyryvetureita Ukko Pekkaa ja Prinsessaa. Rautatiemusopäivä järjestetään tänäkin vuonna, mutta toki Rautatiemuseossa voi piipahtaa muulloinkin. Sateen sattuessa voi keskittyä sisätilojen näyttelyjunien ihailemiseen. Kesäaikaan museon pihapiirissä on myös kahvila.

Prinsessa

Ukko Pekka

Neljäs museo, joka on tutustumisen arvoinen, on Parolassa sijaitseva Parolan panssarimuseo. Se esittelee, kerää ja taltioi suomalaisten panssarintorjuntajoukkojen ja panssariajoneuvojen historiaa. Museossa on näyttelytilat sekä sisällä että ulkona. Meidän lapsiimme vetoaa erityisesti ulos sijoitettu panssarijuna. Museon yhteydessä toimii myös pieni museokauppa ja kahvila.

Arvatkaapa, mitä kirjoja meillä on tutkittu tämänpäiväisen automuseovierailumme jälkeen? Autokirjoja tietenkin!


Vinkatkaa ihmeessä teidän suosikkimuseonne tai muut kesälomakohteenne. Mielellämme otamme vinkkejä vastaan. :)

Onks noloo, kun haluaisi vaan lukea? (Kirjavinkkejä lukuviikon kunniaksi)

Tällä viikolla vietetään kansallista lukuviikkoa, jonka teemana on tänä vuonna "Monta tietä tarinaan".

Lukuviikolle 2016 osuu sopivasti tänä vuonna myös kansainvälinen Kirjan ja ruusun päivä, jota vietetään Suomessa lauantaina 23.4. Kirjan ja ruusun päivänä useat kirjakaupat osallistuvat päivän juhlimiseen jakamalla kaikille vähintään 15 eurolla kirjoja ostaneille ilmaiseksi Kirjan ja ruusun päivän nimikkoteoksen eli Ronja Salmen kirjoittaman ja Jami Nurmisen kuvittaman lastenkirjan Onks noloo? 


Kuva lainattu http://www.kirjanjaruusunpaiva.fi/

Lukuviikon kunniaksi listaan tähän muutamia hyviä ja lukemisen arvoisia lasten- ja nuortenkirjoja, joita kannattaa bongailla kirjastoista ja kirjakaupoista "sillä silmällä".

Ikisuosikkini lasten historia kirjojen joukossa:
Jussi Kaakinen, Juha Kuisma ja Kirsti Manninen: Suomen lasten historia (Otava 2005)
Kaakinen, Kuisma ja Manninen: Suomen lasten taidehistoria (Otava 2009)


J.K. Rowlingin kirjoittamat Harry Potter -kirjat kuuluivat vahvasti nuoruusvuosieni suosikkifantasiakirjojen joukkoon. Tämä Jim Kayn kuvittama Harry Potter ja viisasten kivi (Tammi 2015) on aivan upea teos! Sarjan toinen kuvitettu osa ilmestyy käsittääkseni vielä tänä vuonna.


Kristiina Louhen kirjat ovat klassikoita. Kirjassa Tomppa ja Piimänakki (Tammi 2015) käsitellään arkisen lempeästi, isosisaruksen näkökulmasta sitä, kun perheeseen tulee uusi vauva. 


Benji Daviesin kuvittama ja kirjoittama Toivo ja valas (Karisto 2015) on mielestäni yksi viime vuoden kauneimmista ja herkimmistä lastenkirjoista. Se kertoo yksinäisyydestä ja ystävyydestä vähäeleisesti upeiden kuvien kautta.

Tätä kirjaa nelivuotias esikoisemme haluaa lukea kerta toisensa perään. Kirjassa on laadukkaat kuvat ja runsaasti tietoa dinosauruksista ja eri dinosauruslajeista. Suosittelen dinofaneille! Suuri ensyklopedia DINOSAURUKSET (readme.fi 2015)

Sanna Pelliccionin kuvakirjat ovat monen lapsiperheen suosikkeja, sillä päähenkilö Onni seikkailee niissä monissa arkisissa, kaikille hyvin tutuissa tilanteissa. Kirjassa Onni-poika tykkää pelata (Minerva 2015) Onni perheineen miettii, mitä hyötyä tai haittaa on tietokonepeleistä ja kuinka usein on hyvä pelata.

Tuula Kallioniemen, Kati Solasteen ja Jii Roikosen tekemä opas Reuhurinne. Omat tarinat (Otava 2014) ohjaa pieniä kirjailijanalkuja omien kirjallisten tuotosten kirjoittamiseen hauskojen ja monipuolisten tehtävien avulla. Peukutan tätä erityisesti opena!

Kalle Veirto: Sählymestarit. Jyrijöiden haaste (Karisto 2015) on humoristinen ja urheilullinen nuortenkirja, josta uskon erityisesti alakouluikäisten poikien innostuvan. Kirjasta ilmestyi toinen osa tänä keväänä.

Onneksi tästä Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin yhdessä kirjoittamasta (kuvat Pasi Pitkänen) Kepler62-sarjasta (WSOY 2015) ilmestyy pian uusi osa. Niin jännittävä ja koukuttava tämä nuortensarja on!

Maria Kuutin kirjoittama Anna ja Elvis -sarja (Karisto) on mukavaa luettavaa pienille alakoululaisille. Sarjasta ilmestyy pian uusi osa.

Tässä on nyt muutamia omia ja/tai lasteni suosikkikirjoja. Monia muitakin ihania teoksia olen toki esitellyt blogissani aiemmin. Jos siis kaipaat vinkkejä jollekin tietylle ikä- tai kohderyhmälle suunnatusta kirjallisuudesta, kannattaa etsiä sopivaa luettavaa sivun oikeassa reunassa olevien tunnisteiden avulla.

Lukuiloa kaikille!

ps. Jos liikutte Helsingissä Kirjan ja ruusun päivänä kannattaa piipahtaa keskustan Akateemiseen kirjakauppaan, sillä klo 12.00 siellä järjestetään Blogistanian kirjallisuuspalkintojen palkintojenjakotilaisuus. Paikalla on haastateltavana muun muassa Blogistanian Kuopus 2015 voittaja Siiri Enoranta.


Jouluaskarteluja ja leipomuksia

Olen jouluihminen. Kurkin kaupassa joululehtien tarjontaa ja fiilistelen netissä jouluisia ruoka- ja koristeluohjeita. Olen kuitenkin päättänyt, että joulukirjoja meillä ruvetaan lukemaan vasta joulukuussa, koska muuten tuntuu, että joulunodotus tulee liian aikaisin ja sen ainutlaatuisuus katoaa. En kuitenkaan  tänään malttanut ollakatsomatta kirjaston joulukirjat -hyllyä, josta kotiin oli ihan pakko lainata Mysi Lahtisen kirjoittama ja Virpi Pennan kuvittama teos Joulu joutuu joutuisasti, Mukavaa tekemistä joulunodotuksen helpottamiseksi (Tammi, 2011).


Kirjan sisällysluettelosta näkee heti, mitä ohjeita kirja sisältää.

Arvioisin, että kirja on kirjoitettu kaikille alakouluikäisille lapsille, mutta kyllä tämä sopii kaikille meille, jotka nauttivat joulusta ja sen odottamisesta, mutta joista odotusaika tuntuu hieman liian pitkältä. Lahtinen itsekin kirjoittaa:

"Tämä kirja on tehty sitä varten, että siitä löytyisi mukavia vinkkejä tekemisistä, joiden avulla ajan saa kulumaan joutuisasti." (Joulu joutuu joutuisasti, Mukavaa temistä joulunodotuksen helpottamiseksi, s.3)

Kirjan askartelu- ja leivontaohjeet ovat selkeitä ja vaikuttavat helpoilta seurata. Vaikeimpiin käsitöihin kuten himmeliin, Penna on laatinut myös vaihekuvat. Pidän Pennan kuvituksesta ja tähän kirjaan se sopii mielestäni erityisen hyvin. Ohjeiden lisäksi kirja tarjoaa pieniä tietoiskuja jouluperinteistä sekä historiasta ja antaa joululahjavinkkejä itsetoteutettavista lahjoista.


Minä ainakin aion kokeilla oksien maalaamista kirjan ohjeistamaan tyyliin ja taidanpa lähteä myös kaivelemaan tuolta lumen alta, josko sieltä lötyisi jokunen männynkäpy, jotka voisin spreijata ja koristella kimallehileellä.

Onko täällä muita jouluihmisiä? Joko luette joulukirjoja tai nautitte muuten joulun odotuksesta?