 |
| Näin kivaa Rinkelipostia saimme! |
Ensimmäisessä albumissa päähenkilö oli Aapo-poika, joka ystävystyi kiertävän sirkuslaisen eli Eppu-tytön kanssa ja pääsi hetkeksi tutustumaan sirkuksen elämään. Tässä toisessa albumissa Sirkus Rinkeli on jatkanut matkaansa toiselle paikkakunnalle, eikä Aapo ole enää tarinassa mukana. Eppua voisi kutsuaa päähenkilöksi, ja hän pääsee tälläkin kertaa ratkomaan kinkkistä pulmaa. Epun sirkusystävä Pitkämies on käynyt taikakurssia ja saa tarinan alussa kirjeen kurssin professorilta.
Kirjeessä Pitkämiehelle ilmoitetaan, että hänelle lähetetään vihdoin ensimmäinen taika. Pitkämies on tietysti innoissaan, mutta myös hieman hädissään, sillä Taikaviraston tarkastaja ilmoittaa saapuvansa tarkastamaan, saako Pitkämies taikansa kesytettyä. Vaikea sitä kuitenkin on kesyttää, koska lähetyskuoressa on ollut reikä, josta taika on päässyt karkaamaan!
 |
| Tiina Konttila & Anne Muhonen: Sirkus Rinkeli 2: Suuri taikajahti |
Sirkuksessa alkaa pian tapahtua kummia, kun karannut taika pistää kaiken hieman vinksin vonksin. Eppu ja koko muu sirkusväki yrittävät epätoivoisesti löytää taian ennen tarkastajan saapumista. He koluavat lähitienoot, ja Eppu pääsee taian jäljille: Näyttää siltä, että se on karannut läheiseen Ukkovaaran vanhainkotiin! Asiat kääntyvät yhä hullumpaan suuntaan, kun Bruno-pelle vahingossa nielaisee koko taian. Taika on saatava ulos, mutta miten?! Nyt en halua paljastaa juonesta enempää, mutta voin kertoa, että viisivuotias hihitteli ääneen, kun luimme, miten taika lopulta saatiin talteen... ;)
Edellinen albumi oli väritön, mutta tässä uusimmassa albumissa Muhosen kuvitustyyli on muuttunut - tai oikeastaan muuttuu sopivassa kohtaa tarinaa, ja värit poksahtavat tarinaan kuin taiottuna. Pidän kummastakin kuvitustyylistä, mutta värit tietysti tuovat kuviin tiettyä selkeyttä. Toisaalta Muhosen taidot piirtäjänä tulevat paremmin esiin juuri "mustavalkoisissa", luonnosmaisemmissa kuvissa.
 | |
|
Ensimmäisen Sirkus Rinkeli -sarjakuvan luin aikoinani itsekseni, sillä esikoinen oli tuolloin hieman pieni ymmärtämään sarjakuvien päälle, mutta nyt hän tietysti halusi kuulla, millainen tarina on kyseessä. Luimmekin ensin sarjan ensimmäisen osan ja sitten tämän uusimman kirjan Sirkus Rinkeli 2: Suuri taikajahti. Itse koen haasteelliseksi lukea sarjakuvia ääneen, sillä niin paljon tapahtuu kuvissa, puhekuplien ulkopuolella. On hieman häiritsevää, että lukiessani joudun samalla osoittelemaan kuvia, jotta lapsi varmasti pysyy tarinassa kärryillä. Vaikka viisivuotias siis tykkäsikin Sirkus Rinkelistä ja halusi kuulla kakkosalbumin uudestaan, toimivat nämä Sirkus Rinkeli -sarjakuvat parhaiten itse luettuina. Nämä ovatkin oivia tarinoita alakouluikäisille lukijoille, ja koska kuplissa on lyhyet, suuraakkosin kirjoitetut tekstit, pääsee aloittelevakin lukija kivasti kiinni tarinaan!