Näytetään tekstit, joissa on tunniste #tunnetaitotalkoot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #tunnetaitotalkoot. Näytä kaikki tekstit

Testissä Fanni-kirjat ja tunnetaitokortit

Aika tarkalleen vuosi sitten julkaistiin lasten kehitykseen ja vanhemmuuden tukemiseen erikoistuneiden psykologien Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin kirjoittamat Fanni-tunnetaitokirjat (Kumma-kustannus), jotka on kuvittanut kuvittaja Linnea Bellamine. Tänä vuonna sarja on saanut jatkoa kahden kirjan ja tunnetaitokorttien verran. Saimme Kumma-kustannukselta testiin sekä nuo kaksi kirjaa että tunnetaitokortit.



Kuten kaikissa Fanni-kirjoissa, on näissäkin kirjoissa ensin opettavainen tarina, jossa on jokin tunnetaitoihin liittyvä ongelma. Eläimet ratkaisevat tämän ongelman tunnetaitojen avulla, usein aikuisen ohjaamana. Koska kirjan ensisijainen tarkoitus on opettaa tunnetaitoja, etenee tarinakin tunnepulmasta opetukseen, opitun taidon testaamiseen ja tilanteen ratkeamiseen. Takapakkeja tässä kuviossa ei juurikaan tule, sillä lukijan pitää tietysti saada kuva siitä, mitä onnistuneilla tunnetaitotreeneillä ja -keinoilla voi saavuttaa. Tarinan jälkeen on tieto-osuus aikuiselle, kirjan sisältöön sekä teemoihin liittyviä kysymyksiä ja tunnetaitotehtäviä lapsille ja harjoituksia myös aikuisille. 



Fanni ja liian levoton yö käsittelee pelkoa ja sen voittamista. Fanni-norsu ystävineen on vihdoin saanut luvan yöpyä metsämajassa. Kun pimeä tulee ja metsästä kuuluu kaikenlaisia ääniä, alkaa ystävyksiä kuitenkin pelottaa liikaa ja he lähtevät kotiinsa nukkumaan. Aamulla heitä tietysti harmittaa kovasti oma pelkonsa. Aikuinen lohduttaa eläinlapsia ja kertoo, että pelko on ihan hyvä ja tarpeellinen tunne, mutta voi kasvaa liian suureksi. Rohkeutta voi opetella, ja esimerkiksi miettiä itselleen eräänlaisen rohkeuden houkuttimen käytettäväksi niihin hetkiin, kun pelko meinaa lamaannuttaa tai estää tekemästä jotain kivaa.

Niinpä eläinlapset keksivät itselleen houkuttimen, eli voimahokeman, jota he käyvät testaamassa pienempien pelkojen kanssa. Esimerkiksi Ralf-liikeri pelkää kastematoja, joten hänen nenänsä eteen kannetaan iso kastemato. Ralf karjaisee houkuttimensa "Liikerivoimaa!" ja voittaa pelon. Kun kaikki ovat saaneet testata omia houkuttimiaan, ovat eläinlapset valmiit yrittämään uutta yöpymistä ulkona. Pelko meinaa tälläkin kertaa yltyä liian suureksi, mutta yhdessä he muistavat houkuttimet ja älyävät vielä kääntää tilanteen huumoriksi, jolloin kivat ajatukset voittavat pelot.



Fanni ja levoton liikeri käsittelee levottomuutta ja ylivireystilaa sekä erilaisia rauhoittumiskeinoja. Päähenkilönä on Ralf-liikeri, joka ylivirittyy innostuksesta, kun isä lupaa viedä hänet karjumaan yhteiskarjuntaa muiden leijonien kanssa. Ralf on niin innoissaan, että sotkee vahingossa ystäviensä leikkejä ja rikkoo näiden antamia lahjoja. Ralf on tästä kovin nolona ja pahoillaan, mutta onneksi ystävät eivät suutu. Paikalle sattuu tulemaan kengurulapsi äitinsä kanssa. Kenguruäiti huomaa, että lapsilla on paha mieli jostain ja ryhtyy selvittämään tilannetta.



Kengurulapsi osaa neuvoa muille mainion rauhoittumiskeinon, jolla ylivireystila saadaan alenemaan: kenguruhengitys. Tämä syvähengitys on sellainen keino, jota minäkin olen yrittänyt kotona opettaa omille lapsilleni ja koulussa oppilaille. Sen oppiminen ei ole aivan helppoa, ja taas Ralfilla meinaa mennä maltti. Onneksi Ralfin ystävä keksii, että Ralf voi harjoitella puhaltamista voikukkia puhaltamalla. Pikkuhiljaa Ralf sitten oppii oikean tekniikan, ja voi tuntea itsensä itsevarmaksi, kun lähtee iltakarjuntaan isänsä kanssa. Matkalla Ralfia alkaa taas jännittää ja tassuissa kihelmöidä, mutta se muistaa oppimansa hengitystaidon ja onnistuu pysymään rauhallisena ja yhtymään karjuntaan muiden leijonien kanssa.

Fanni-kirjat ovat todella monipuolisia tunnetaitokirjoja, joissa minua miellyttävät erityisesti loppuosan tehtävät ja harjoitukset, joiden avulla tarinan lukemisen jälkeen taitoja voi harjoitella yhdessä yhden tai useamman lapsen kanssa. Fanni ja liian jännittävä yö -kirjassa nämä tehtävät keskittyvät niihin asioihin, joiden avulla pelkoja voi hallita ja voittaa. Fanni ja levoton liikeri -kirjassa keskiössä ovat erilaiset rauhoittumiskeinot. Kuvitus näissä kirjoissa on oikein suloista ja hellyttävää, ja eläinten ilmeistä ja eleistä voi hyvin lukea, millaisena toimintana tunne purkautuu, mikä onkin erittäin tärkeää tällaiselle kirjalle.



Testasimme lasteni kanssa kotona myös Fannin tunnetaitokortit, joissa on mukana tunnekortteja, pulmakortteja ja tunnelämpömittarikortti. Taitokorteista harjoitellaan tunnistamaan ja nimeämään tunteita.  Aikuinen voi esimerkiksi kysyä: "Miltä sinusta tuntuu nyt?" "Miltä sinusta tuntui eilen, kun itkit kaupassa?" "Miltä luulet, että kaverista tuntui, kun otit häneltä lelun?" 

Pulmakorttien avulla lapsi voi miettiä ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin, jollaisia myös hänelle itselleen voisi päivän aikana sattua. Tekijöiden mukaan pulmakorttien pohdintakysymykset vahvistavat lapsen empatikykyä ja auttavat häntä asettumaan toisten asemaan sekä huomioimaan muiden tarpeet ja tunteet. Tunnelämpömittarin avulla lapsi voi harjoitella näyttämään oman tunteensa voimakkuuden.


Minä olin iloisen yllättynyt, kuinka innoissaan 8-, 6- ja 4-vuotiaat lapseni alkoivat leikkiä kanssani näillä korteilla, eli tekivät tunnetaitoharjoituksia. Kuopus osasi korttien avulla kertoa muun muassa, mikä jalkapallotreeneissä oli harmittanut ja esikoinen, miksi siellä oli ollut kivaa. Lapsia kyllä hieman hämäsi se, että kolmessa kortissa Fannilla ja sen kavereilla oli ilme, jonka olisi voinut tulkita iloiseksi ja parissa pettyneeksi. Siksi kannattikin aloittaa nimeämällä yhdessä ääneen korttien tunteet.

Näkisin, että nämä kortit sopisivat oikein hyvin käytettäväksi yhdessä esimerkiksi varhaiskasvatus- ja esiopetusryhmissä sekä koulun puolella alaluokilla. 

Elsa ja Lauri riehuvat

Lastenkirjailija ja kasvatustieteiden maisteri Kerttu Rahikka on kirjoittanut arkisen opettavaista Elsa ja Lauri -kirjasarjaa jo viiden kirjan verran. Kirjan hilpeät ja värikkäät kuvat on tehnyt Nadja Sarell. Uusimman kirjan nimi Elsa ja Lauri riehuvat (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta) tiivistää hyvin kirjan sisällön ja aiheen, sillä kirjassa tosiaan käsitellään päiväkoti-ikäisten lasten riehuhepuleita, joihin varmasti jokainen lasten kanssa elänyt tai töitä tehnyt on saanut tutusta.



Päähenkilöt, eli Elsa ja Lauri, ovat päiväkoti-ikäiset sisarukset, joiden päiväkodissa vietetään naamiaisia. Ja sehän on tietysti lapsista superhauskaa - niin hauska, että Lauri ei meinaa antaa Elsalle vuoroa esitellä omaa pukuaan, kun haluaa itse olla esillä, eikä isä meinaa iltapäivällä saada lastensa selityksestä selvää näiden kertoessa yhteen ääneen päivän kulusta. Isä sanoittaa hienosti lasten intoa ja vauhdikkuutta: "Teillä on tainnut olla vauhdikas päivä, kun ette malta puhua vuorotellen."

Kirjan värikkään kuvituksen on tehnyt Nadja Sarell.

Sama vauhdikkuus jatkuu lapsissa myös kotimatkalla, kotona ruokapöydässä, yhteisissä leikeissä, iltapesulla ja vielä nukkumaankin mennessä. Laurin ja Elsan vanhemmat ovat tilanteiden tasalla, ja esimerkiksi kadulla, jossa riehuminen aiheuttaa vaaratilanteita, isä kieltää tiukasti riehumisen ja muistaa myös selittää lapsille, miksei liikenteessä voi pelleillä. Lasten äiti puolestaan puuttuu ruokapöydässä pelleilyyn selittäen, ettei hyviin käytöstapoihin kuulu ruualla leikkiminen.



Ruokailun jälkeen Elsan ja Laurin yhteinen leikki saa ikävän käänteen, kun hauskana alkanut pelleily menee Laurilla hieman yli eli riehumisen puolelle, ja koko hieno kauppaleikki siksi pilalle. Elsa pahastuu kovasti ja alkaa itkeä. Lasten isä on tälläkin kertaa tilanteen tasalla ja sanoittaa molemmille tapahtunutta, rauhoittelee leikkijöitä ja selittää, kuinka hyväkin leikki saattaa muuttua liian rihakkaaksi. Silloin voi koittaa keksiä puuhaa, joka rauhoittaa itseään.

Elsa ja Lauri riehuvat -kirjassa onkin oikein positiivista se, ettei riehakkaita leikkijä torpata automaattisesti, mutta erilaisten tilanteiden kautta osoitetaan, kuinka joskus liiasta riehakkuudesta voi olla harmia tai jopa vaaraa. Kirjan aikuiset eivät tuomitse, vaan neuvovat, sanoittavat ja ohjaavat. Kuitenkin on myös hienoa, että vaaratilanteiden edessä aikuiset puuttuvat tilanteisiin tarpeeksi napakasti. Rahikka kirjoittaa lasten hassuttelusta ja välillä liikaakin yltyvästä riehumisesta lapsia ja heidän leikkejään kunnioittaen sekä ymmärtäen. Erityisetsi kirjan takan olevista tietosivuista huomaa, että tämän kuvakirjan on paitsi tarkoitus myös viihdyttää lapsilukijoita myös kasvattaa ja tarjota neuvoja ihan aikusillekin.

Äiti puuttuu ryntäilemiseen kylpyhuoneessa, koska lattia voi olla märkä, ja liukastuessa voi sattua pahasti.

Tietosivuilla kerrotaan muun muassa, missä saa ja ei saa riehua, mistä riehakas olo johtuu, kuinka aikuinen voi toimia, jos riehakkuus menee niin sanotusti överiksi, mutta myös muistuttaa, että lasten kuuluu saada riehua! Ja tärkeää on myös muistaa, että mielipahan aiheuttama riehuminen on eri asia, kuin ilosta ja hyvästä olosta kumpuava riehakkuus.

On tärkeää, että lasta opetetaan rauhoittumaan, ja tämä kirja tarjoaa siihen aukeaman verran konkreettisia vinkkejä.