Raanun uusi elämä vol II

 

Raanu on suomalaista käsityöperinnettä. Kyseessä on alun perin makuualustana tai täkkinä toiminut puuvillaiseen loimeen ohuesta villalangasta kudottu tekstiili.  

Kun raanun käyttö petivaatteena väheni, päätyi raanu koristeeksi seinälle. Vielä 1960- ja 70- luvuilla raanuja valmistettiin paljon käsityönä, mutta 1980-luvulle tultaessa raanujen valmistaminen hiipui. Raanun tie on kulkenut siis monen muun talonpoikaisesineen tavoin käyttöesineestä koristeeksi ja lopulta turhakkeeksi.

 

Ihan täydellinen turhake raanu ei kuitenkaan nykypäivänäkään ole. Täyttä villaa olevassa raanussa on villan erinomaiset ominaisuudet. Pehmeänä ja joustavana tekstiilinä raanu on loistava lämmöneristin, jonka pinta ei ime likaa eikä rypisty helpolla.

Ylivertaisen laadukas materiaali ja kauniit väriyhdistelmät tekevät siis raanusta hyvää materiaalia uusiokäyttöön. Esittelin aiemmin raanujen käyttöä tuolien verhoilumateriaalina Matildankartanossa: 

Tällä kertaa tein itse varastossa odottaneista raanuistani värikkäitä lattiatyynyjä katetulla kesäterassilla käytettäväksi. Lattiatyynyjen sisukset ovat vanhan sohvan istuintyynyjä ja raanut olen muinoin ostanut kesäkirppikseltä eurolla / kpl. Halusin, että ompelujälki saa reilusti näkyä; siksi ompeleminen on tehty  villalangalla harsien.

 

Vielä jäi raanuja muutama varastoon odottamaan seuraavaa käyttökohdetta, olisiko ideoita? Sellaisia heikkolahjaiselle ompelijalle sopivia.

 

DIY Itsenäisyyspäivän kynttilät

 

En tiedä olenko kokemukseni kanssa yksin, mutta korona-ajan myötä on monista perinteistä tullut jotenkin merkityksellisempiä ainakin meillä. Ehkä kyse on halusta pitää kiinni edes rippeistä `vanhoja hyviä aikoja`.  Yksi sellainen uuteen arvoon noussut perinne on itsenäisyyspäivän viettotavat.

 

… joka ikkunalla kaksi kynttilää….

 

Lapsuudessani itsenäisyyspäivän tärkeä perinne oli kynttilöiden sytyttäminen ikkunalaudoille tasan klo 18; juhlallisesti kello kädessä, minuutilleen. Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen tiirailtiin sitten ikkunasta naapureille päin, että palavathan kynttilät joka paikassa. Se oli sitä yhtenäiskulttuurin aikaa.

 

Kaksi kynttilää ikkunalaudoilla palamassa on pitkä perinne. Tarkalleen ottaen perinteessä ei aina ole ollut kyse Suomen itsenäisyyden juhlistamisesta vaan tapa on peräisin jo 1700-luvulta.  Kynttilöitä polttamalla on eri aikoina juhlistettu niin Ruotsin kuningasperhettä kuin jääkäriliikettä tai vastustettu venäläistämistoimia.  Suomen itsenäisyyden kunniaksi kynttilät ovat palaneet vuodesta 1927 lähtien. Tuolloin Itsenäisyyden liitto kehotti kansalaisia sytyttämään kaksi sinivalkoista kynttilää.  Kynttilöiden lukumäärä symboloi tietysti kotia ja isänmaata.

 

 

Sittemmin ajat muuttuivat. Erilaiset tunnelmavalot lisääntyivät. Tuli laiskuus; kun kerran jouluvalot tai kyntteliköt oli jo viritetty ikkunoihin niin juhlistakoot sitten samantein itsenäisyyttäkin. Itsenäisyyspäivästä tuli ylimääräinen vapaapäivä ilman sen kummempia `velvoitteita` tai sisältöä. Useimmille itsenäisyyspäivän perinteeksi on vallan mainiosti riittänyt  linnanjuhlien pukujen arvostelu. Jos aika on antanut periksi vielä Tuntemattoman sotilaan katsomisen, on siinä sitten itsenäisyyspäivän perinnettä ollutkin jo ihan yllin kyllin. Päivän on kukin käyttänyt juuri siten miten mieli tekee, luonut omat perinteensä päivän vietolle. Tai ollut viettämättä kokonaan.  Ja niinkin on ihan yhtä hyvä!

 

Tänä vuonna itselläni on ollut ajatus juhlallistaa uudelleen omaa itsenäisyyspäivämme viettoa. Ehkä vähän parempaa ruokaa? Lapsiperhearjen vuosina itsenäisyyspäivän ruoka kun saattoi hyvinkin hoitua noutopitsalla tai mäkkärillä. Tai ehkä sittenkin nuotiokahvit ja grillimakkara ulkoilmassa; siinä jos missä on suomalaisuuden parhaat jutut samassa paketissa.  Ajattelin myös palauttaa itsenäisyyspäivän kynttiläperinteen käyttöön vuosien tauon jälkeen.

 

DIY; sinivalkoiset kynttilät

 

Itsenäisyyspäivän sinivalkoisia kynttilöitä voi toki ostaa mistä tahansa kynttilöitä myyvästä kaupasta. Minulle tarkoitukseen kävisi vallan mainiosti ihan tavalliset valkoiset kruunukynttilät. Satuin kuitenkin lukemaan  Kaikki Paketissa -blogista näppärän uuden tavan värjätä kynttilöitä kaksiväriseksi.

 

Itsenäisyyspäivän kaksiväristen kynttilöiden tekemiseen tarvitaan vain valkoisia peruskynttilöitä, hieman vanhoja valkoisten kynttilöiden jämiä sekä pätkä sopivan väristä vahaliitua.

Kynttilänjämät ja murskattu pala sinistä vahaliitua sulatetaan metallipurkissa vesihauteessa. Sinne sitten dipataan valkoiset kynttilät. Helppoa ja nopeaa. Kaikki Paketissa -blogin pojat ovat tehneet vahaliiduilla kynttilöiden värjäämisestä selkeän videon, kannattaa käydä katsomassa.

 

PS. On sitä ennenkin Vintagentissa kynttilöitä värjätty. Polkkakarkkikynttilät syntyivät kalkkimaalilla spreijaamalla

 

DIY : kevyt yöpöytä puulaatikoista

 

Se nyt on tässä taloudessa ihan selvää, että sängyn vieressä pitää olla paljon tilaa kirjoille, latureille, laitteille, silmälaseille, lukuvalolle, muistiinpanovälineille ynnä muulle sälälle. Ja tietysti; mitä enemmän yöpöydällä on tilaa, sitä enemmän sälää sille myös kerääntyy.

Vanha painava yöpöydän rumilus

Yöpöydän virkaa sängyn vieressä on tähän asti tehnyt vanha monilokeroinen myymäläkaluste.  Tälle yöpöydälle olisi ehkä voinut vielä antaa jatkoaikaa poistamalla ruman valkoisen maalipinnan, (täällä kuvat toisen samanlaisen pikkupöydän kunnostuksesta), mutta kun mokoma on lisäksi todella painava. Koska kaluste on ahtaassa välissä ja hankalasti siirrettävissä, on sen taakse kertynyt uskomattomat määrät pölyä ja pöydältä tippuneita pikkuesineitä.  Yöpöydän takaa on tullut tehtyä kunnon siivousinventaario yleensä vasta sitten kun hiuslenksut ja nappikuulokkeet ovat kaikkialta muualta talossa kadonneet.

Uusi kevyempi ja siirreltävä ratkaisu

Oli siis tarvetta kevyelle, siirrettävälle ja olemassa olevista aineksista koottavalle yöpöydälle tai tasolle. Kaluste saisi mielellään olla irti lattiasta tai muuten helposti siirrettävissä. Harkitsin ensin parin vanhan puulaatikon ruuvaamista kiinni seinään, mutta ratkaisun `kestokyky`  epäilytti. En halua herätä keskellä yötä siihen, että olisi pitänyt valita iltalukemiseksi joku kevyempi kirja.   Myöskään taloudesta valmiiksi löytyvien kalustepyörien kiinnittäminen suoraan vanhoihin laatikoihin ei houkutellut . Toteutus vaati siis kuitenkin kauppakäynnin.  

Ratkaisuksi tuli  pinota puulaatikoita kyljelleen siirtoalustan päälle. Edullisia siirtoalustoja myydään ainakin Puuilossa ja Tokmannilla. Tälle yöpöytäratkaisulle tuli nyt hintaa kympin verran.

Laatikoiden pohjiin, siis valmiin kalusteen takaseiniin, leikkasin sopivaan kokoon ja tapetoin rikkimenneen taulunkehyksen taustat. Tapettina toimii Pihlgren ja Ritolan klassikko Kiurujen yö. Olen ostanut kolmen metrin tapetinpalan kirppikseltä kahdella eurolla joskus vuosia sitten  ja nyt viimein sille löytyi juuri sopiva käyttötarkoitus.   Harmi muuten, että metreittäin tapetteja myyviä verkkokauppoja on edelleen harvassa. Yksi sellainen on Colore, mutta sielläkin metrivalikoimassa on ainoastaan Pip Studion tapetteja.

Hyviä unia!  Ja kyllä. Makuuhuoneen tapetit lähtevät vaihtoon (tai siis  vaihtuvat maalipinnaksi) heti vaan kun sopiva innostus iskee..

DIY; sormipaneeliseinä – sormipaneelin uusi tuleminen

Sodanjälkeisessä Suomessa käytettiin asuntojen sisätilojen verhoiluissa usein erilaisia paneeleja. Paneeleilla verhoiltiin tyypillisesti varsinkin portaikkojen seiniä, saunojen pukeutumistiloja, kuistien sisäseiniä ja ovien pintoja. Erityisesti 1940-1950 -luvun rintamamiestaloissa suosituin yksittäinen paneelimalli oli sormipaneeli.

 

Sormipaneeli koostuu sormenpaksuisista sauvoista. Rintamamiestalojen rakentajat ja sisustajat joko lakkasivat paneelit kiiltäviksi tai sitten peittomaalasivat ne vahvalla maalikerroksella.  

Viimeistään viime kesän asuntomessujen myötä sormipaneeli on tehnyt näyttävästi uutta tulemista. Sormipaneelilla sisustamisesta tuli trendikästä.  Vaikka sormipaneeli on tuotteena periaatteessa säilynyt vuosikymmenet  ihan muuttumattomana, on ladonta- ja pintakäsittelytavoissa tapahtunut muutoksia. Tämän takia sormipanelointi ei enää automaattisesti vie muistoissa rintamamiestalojen aikaan, vaan viestii  nykyään ennemminkin skandinaavisuudesta.

Meillä takan vaihdon myötä tuli tarve peittää vanha tiiliseinä jollain tavoin.  Levyttäminen ja sen jälkeen maalaaminen tai tapetoiminen ei houkutellut, vaan kaipasin jotain muuta.  Haaveilin rimaseinästä, jossa puunväristen rimojen taakse olisi tullut musta maisemointikangas antamaan kontrastia. En kuitenkaan saanut remontin teknistä toteuttajaa innostumaan tästä,  joten päädyimme kompromissina sormipaneeliin. Kyseessä on edullisin mahdollinen Bauhausissa myytävä pontattu mäntypaneeli. 

Omissa mielikuvissa mänty kalskahtaa ikääntyessään ikävästi keltaiselle,  joten selvää oli, että pinta pitää jotenkin käsitellä. Netistä löytämissäni toteutuksissa pinta oli lähes poikkeuksetta käsitelty puuvahalla. Puuvahalla ei pintaa pysty maalaamaan peittoon, vaan puun pinta jää esille. Käsillä sattui kuitenkin olemaan purkillinen valkoista saunasuojaa, joten sillä mentiin. Valinta ei ollut paras mahdollinen; paneelien käsittelyssä sai olla tosi tarkkana, ettei saunasuojalla käsittely tehnyt paneeleista `liian` valkoisia. Paneelit olivat sen verran epätasalaatuisia, että oli melkoinen haaste saada lopputulos edes jotenkuten yhtenäisenä.  

DIY; tähti puutikuista

Erilaisia puisia tähtiä tuntuu vilahtelevan joulun ajan kuvissa aika lailla. Pari joulua sitten innostuin askartelemaan kahvinsekoitustikuista koottuja tikkutähtiä (niistä tähdistä lisää tarinaa täällä). Ne silloiset puutähdet olivat todella helppotekoisia ja kivan herkkiä ikkuna- tai seinäkoristeena. Niin keveitä, että olivat ikkunassa lähes huomaamattomat. Ehkä siksi ovatkin saaneet roikkua meillä esillä kesät-talvet.

Tämän joulun DIY-projekti; uudet puutähdet ikkunoihin. Jep, pitää laskea vielä hivenen alemmas..

Keväällä tuli aikamoinen ilouutinen kaikille tuunaajille ja erityisesti nukkekotiharrastajille, kun monikäyttöiset puutikut palasivat Bilteman valikoimiin.  Puutikut ovat kokoa noin 260 x 15 mm. Tikut myydään kolmen kilon pusseissa.

Kiitos Biltema, kun palautitte puutikut valikoimaan askartelijoiden iloksi.

Siispä tämän joulun DIY-suunnitelma oli tehdä ikkunoihin puutähdet astetta isommista tikuista. Tähden kokoamisessa ei kahvinsekoitustikuista koottujen tähtien lay-out käynyt päinsä, koska nämä Bilteman tikut ovat sen verran paksuja, että tähden keskiöön olisi tullut liikaa syvyyttä. Siksi toteutustavaksi valikoitui viisisakarainen avoin tähti. Kokosin tähdet kuumaliimalla, puuliimakin olisi varmaan toiminut ihan yhtä hyvin. Kokoamisvaiheessa saa käsi olla aika vakaa, että tähti pysyy kuosissaan. Apuna olisi tietysti voinut käyttää myös pyykkipoikia.

Kahvinsekoitustikuista tehty puutähti (Katso täältä lisäkuvia)

Bilteman puutikut on valmistettu ylijäämäpuusta, joten koko ja ulkonäkö saattaa vaihdella pussin sisällä jonkin verran.  Kolmen kilon pussillinen puutikkuja maksoi muistaakseni jotain plus/miinus seitsemän euroa (itse ostin ja maksoin tikut, kehun kyseistä tuotetta silkasta tuunaajan ilosta).

Kahvinsekoitustikuista tehdyt puutähdet saivat uuden sijoituspaikan keittiön ikkunasta

PS. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin koriste-aiheiseen makrotex-haasteeseen. Käy katsomassa täällä miten muut ovat aihetta käsitelleet.

 

DIY Ikea hack; valosydän

 

Vuonna 1859 ruotsalainen yksinhuoltajaleski Amalia Erikssonin sai Grännan kylän maistraatilta luvan valmistaa punavalkoisia piparmintunmakuisia sokerileivonnaisia. Amalia nimesi  karamellit polkkapossuiksi -  polkagris. Polkagris on tangon muotoinen käsityönä valmistettu makeinen ja ehkä Ruotsin suosituin matkamuisto.   Nykyään karamellitaikinasta tehdään peruspötköjen lisäksi myös keppejä, tikkareita ja irtokaramelleja. Myös Ikea hyödyntää tätä ruotsalaiseen jouluperinteeseen erottamattomasti kuuluvaa polkagris-kuviota monella eri tavoin.

 

Stråla Candy Cane -lamppu taidettiin lanseerata vuoden 2019 joulukokoelmassa.  Siinä todellakin yhdistyivät Ikean joulutuotteille tyypilliseen tapaan  leikillisyys ja  skandinaaviset perinteet. Kauppa ei kuitenkaan tainnut käydä ihan odotetulla tavalla, koska ainakin Raision Ikean poistonurkassa oli melkoiset kasat tätä tunnelmavaloa alennusmyynnissä (2,50).

 

Vaikka meidän kodin joulu on vuosi vuodelta enemmän ja enemmän punavalkoinen, ei Stråla Candy Cane sellaisenaan innostanut. Siispä tilaisuus oli otollinen pienelle IKEA hackers -hetkelle. Valosydämen molemmille puolille liimatipoilla kiinnitetyt karkkikepit oli helppo napata irti. Tilalle kieputtelin Weisteen murattipunoksen (3.95).

 

Meillä on viime viikkoina tehty talon energiaremonttia.  Valkoinen avotakkamme on menossa purkuun heti ensi vuoden alussa, joten tänä jouluna se saa ihan rauhassa olla juuri niin nokinen kuin on. Peittomaalauksen sijaan tyydyn tänä vuonna ripustamaan murattisydämen korostamaan mustan ja valkoisen / valon ja varjon liittoa.  

 

PS. Polkagris -kuvio näkyy meillä jouluisessa kattauksessa kynttilöinä, jotka on helppo tehdä itsekin kalkkimaalispraylla maalaten (tarkemmat speksit siitä tuunauksesta löytyvät täältä).

 

 

Kaatopaikkatuolit saivat hieman huolenpitoa ja paljon tulevia vuosia

Meidän kaatopaikallamme on kierrätyskontti, jonne voi jättää toisten otettavaksi tuotteita, joista tuoja on jo päättänyt haluta eroon tuomalla tavaran kaatopaikalle. Tavaran tuoja joutuu maksamaan tavaroista normaalin jätemaksun, joten oikotienä tarpeettoman tavaran laiskaan dumppaamiseen ei konttia voi käyttää.

Joka kerta kaatopaikalla vieraillessani käyn katsastamassa kierrätyskontin `tarjonnan`.  Nämä kuvissa näkyvät puutarhatuolit poimin kierrätyskontista matkaani jo pari vuotta sitten. Ymmärrän (ehkä) miksi tuolit olivat konttiin päätyneet; puuosien maali hilseili ja osa rimoista oli jo alkanut pehmetä ja taipua istujan alla kuopalle. Silti; sellaisenaankin tuolit palvelivat meillä avonaisen taivaan alla kaksi kesää vallan mainiosti. Tänä keväänä kuitenkin tuolien koeistunnassa muutama puu murtui. Emme halunneet ottaa riskiä päätyä pyllähtämään nurmikolle kahvikuppi sylissä, joten oli korkea aika laittaa tuolien rimoitus uusiksi. Tuolien metalliset rungothan ovat sellaisenaan ihan priimakunnossa.

Mikään iso projekti ei ollut kyseessä. Vanhan purku, metallirunkojen spaymaalaus, uusien rimojen sahaus määrämittaan sahaaminen ja kiinnitys sekä puuöljyllä käsittely. Valmista tuli parissa tunnissa. Mahtaisikohan kaluston aikanaan kaatopaikalle vienyt henkilö enää edes tunnistaa vanhoja tuolejaan. Toisen roska voi todellakin olla toisen aarre!

Lahot ja katkenneet vanhat istuinlaudat päätyvät nuotioon, mutta ehjät otan talteen ja hion odottamaan seuraavaa käyttökohdetta, mikä ikinä se sitten onkaan..

PS. Todellinen ilouutinen kaikille tuunaajille ja aivan erityisesti nukkekotiharrastajille. Monikäyttöiset puutikut ovat palanneet Bilteman valikoimiin. Tässä projektissa puutikkuja käytettiin tuolien kädensijoiksi. Puutikkujen koko ja ulkonäkö saattaa vaihdella, koska ne on valmistettu ylijämäpuusta.  Kolmen kilon pussillinen puutikkuja maksoi muistaakseni jotain plus/miinus seitsemän euroa (itse ostin ja maksoin tikut, kehun kyseistä tuotetta silkasta tuunaajan ilosta).

Kotitalosta -blogin Maria on päällystänyt Bilteman puutikuista Ikean peruskaapin ovet. Käy kurkkaamassa kuvat täältä.

Uunipellin uusi elämä - kranssi pajunkissoista

Erilaisten kranssien tekeminen on hyvä tapa harjoitella kädentaitoja ja toteuttaa luovuutta. Materiaalit ovat pääosin halpoja tai ilmaisia eikä tekemiseenkään yleensä kulu montaa tovia. Lopputuloksenkaan ei tarvitse joka kerta olla ihan just täydellinen, koska luonnonmateriaaleista tehty kranssi on hetken tähti, joka joutaa  vaihtumaan usein vuodenaikojen ja inspiraation myötä.

Tämänkertaisen pajunkissakranssin pohjana toimii rikkinäisestä pölykapselista napattu metalliympyrä, johon on kiinnitetty rautalangalla pajunoksia nippuina. Sekä metalliympyrä, että pajunoksien kiinnittämiseen käytetyt rautalangan pätkät ovat olleet käytössä jo monessa kranssissa ja kun aika ajaa tästä ovikranssista ohi,  kerään ne jälleen talteen odottamaan seuraavaa toteutusta.

Hennon herkät pajunkissat tuntuivat kaipaavan seurakseen lisää volyymia tai voimaa. Siksi tein niille taustan vanhasta, ruosteen takia käytöstä poistetusta uunipellistä.  Uunipeltiin voi liidulla kirjoittaa jonkin tervetulotoivotuksen, tai vaikka taloudessa asuvien nimet.

Vintagentin historiaan mahtuu melkoinen määrä eri tavoin toteutettuja kransseja, joista osa on kerätty oheiseen kollaasiin. Kuvan alta löytyy  linkit kuhunkin postaukseen.

1. Syksyinen kranssi koristeomenoista

2. (Ei-niin-ehkä-ekologinen) kloriitilla valkaistu käpykranssi

3. Parsimiskelvottamat villasukat pyörähtivät keräkranssiksi 

4. Saiko ruualla leikkiä, hernekranssi

5. Bling-överit merisuolalla toteutettuna

6. .. on työnämme ja huvinamme vain terhojen nyt haku..

7. Musta on uusi valkoinen

8. Syyssydän orapihlajan marjoista

9. Roskajuoksun sivutuotteena hortensiakranssin ainekset talteen

10. Kranssi kahvinsekoitustikuista

11. Väriterapiaa syksyn lehdistä

12. Pala metsää

Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin huhtikuu-aiheiseen makrotex-haasteeseen. Käy tästä linkistä    katsomassa mitä muiden kuvahaasteeseen osallistuvien huhtikuuhun kuuluu.

Hyvää pääsiäistä poikkeusajoista huolimatta!!

Diy-vinkki raanun uudesta elämästä

Nyt kun suuret ikäluokat ovat sisäistämässä tavaran katoavan arvon ja vimmalla vähentävät pääosin viime vuosituhannen esineistä rakentuvaa irtaimistoaan, on monen perinteisen sisustusesineen kohtalona päätyä tavaraksi, jota kukaan ei enää  kotiinsa halua.  Yksi sellainen kotiesine on raanu. Erilaisia raanuja löytyy parhaillaan kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista runsaasti ja edullisesti.

Raanu on puuvillaiseen loimeen ohuesta villalangasta kudottu tekstiili.  Se on osa suomalaista käsityöperinnettä, jossa sekoittuu itäisiä ja läntisiä käsityövaikutteita. Sileäksi kudottu raanu koostuu yleensä vaakaraidoista sekä toistuvista raitaryhmistä. Nimissä ja väriyhdistelmissä  on viittauksia luontoon ja vahvoihin tunteisiin.

Alun perin raanu oli käyttöesine,  joka toimi makuualustana tai täkkinä. Kun raanun käyttötarkoitus petivaatteena katosi, yleistyi raanujen käyttö seinätekstiileinä. Vielä 1960- ja 70- luvuilla raanuja valmistettiin paljon käsityönä, mutta 1980-luvulle tultaessa raanujen valmistaminen hiipui. Raanunkin tie on kulkenut käyttöesineestä koristeeksi ja lopulta turhakkeeksi.

Täyttä villaa olevassa raanussa on kaikki villan erinomaiset ominaisuudet. Raanu on pehmeä ja joustava. Se on loistava lämmöneristin.  Sen pinta ei ime likaa eikä rypisty.  Miten tätä tarjolla olevaa ja ominaisuuksiltaan ylivertaista materiaalia voisi kierrättää uuteen käyttöön? 

Ompelutaitoiset tekevät raanuista vaatteita, laukkuja ja lattiatyynyjä. Meille ompelutaidottomille soveltuvat raanujen väriyhdistelmät ja materiaali  hyvin myös pieniin naulapyssyllä tehtäviin verhoilutöihin. 

Kuvien raanuilla verhoillut tuolit eivät ole Vintagentin omatekemiä, vaan ne on kuvattu ideaksi ja inspiraatioksi Mathildedahlin ruukkikylässä sijaitsevan Matildankartanon kahvilasta. Matildankartanon leipomo, myymälä ja leipomoravintola on jälleen yksi syy lisää vierailla Mathildedahlin ruukkikylässä. Samaan päivään voi helposti yhdistääkierroksen Salon kirppiksillä, vaikka niitä raanuja etsimässä..

PS. Voiko kukaan keksiä mitään järkevää jatkokäyttöä 80-luvun kuultokudostekstiileille? Niitä vasta kirppiksillä onkin tarjolla...

#suosittelensaloa #mathildedahl @matildankartano

DIY; hyasinttikokedama

Jokaisella meillä lienee omat joulukukkasuosikkinsa. Minun suosikkini on hyasintti. Hyasintissa viehättää vaatimaton ulkoasu, edullisuus, monikäyttöisyys ja jouluinen tuoksu. 

Kävin hyasinttiostoksilla kukkatalossa, joka oli sananmukaisesti tulvillaan erilaisia joulukukka-asetelmia.  Useimmissa asetelmissa oli yhdistelty monia eri kukkalajeja ja lisätty vielä ainakin jokin kiiltävä tai klisheinen joulukoriste. En tiedä kävinkö ostoksilla väärässä paikassa, mutta mitään kovin yksinkertaisen kaunista joulukukka-asetelmaa ei silmiin osunut. Enemmän tuntui olevan enemmän.  En siis halunnut ostaa mitään valmista kukkaistutusta, mutta yllättäen valmis kolmen hyasintin kokonaisuus tuli halvemmaksi kuin irralliset kukat, joten ostin sellaisen kotona hajoitettavaksi.

Tarkoituksenani oli kokeilla tehdä hyasinttikokedama. Kokedama on japanilainen nimitys sammalpallolle, jonka sisällä kasvaa pieni kasvi. Yleensä ( täällä kesäversio) olen  kokedamaa tehdessäni muotoillut kasvin juurien ympärille märän mullan ja kissanhiekan sekoituksesta pallon, joka sitten peitetään sammaleella. Hyasintin sipuli ei taida (niin uskon) kaivata multapaakkua ympärilleen, joten tällä kertaa kiedoin sammaleen suoraan sipulin ympärille.

Kokedama ei kaipaa ruukkua vaan sen voi ripustaa roikkumaan amppelin tavoin. Tällöin sammaleen sidontaan käytetystä narusta tai rautalangasta tehdään ripustuslenkki.  Tai kokedaman voi asettaa sellaisenaan kosteutta kestävälle pinnalle tai vaikka puukiekon päälle. Myös kirkkaaseen lasipurkkiin tipautettuna sammalpallon muoto tulee kauniisti esille.  Tämänkertainen oma hyasinttikokedamani sai alleen ainoastaan pienen metalliympyrän suojaamaan pöytäpintaa. Kastelun hoidan suihkuttamalla. Saatan kastelun jälkeen tipauttaa kasvin hetkeksi lasimaljaan, jos kosteus tuntuu leviävän alustalle asti. 

 

Loput hyasintit  `istutin`  kahvikuppeihin  ja lasilaatikkoon.

PS. Sammaleen kerääminen metsästä ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Itse keräsin sammaleet omalta pihalta. Kiven päältä kun kaapii, niin saa mukavan ohuen sammalpeitteen. Jos sinulla ei ole luvallista metsää, mistä sammalta kerätä, voi sitä kysäistä hankittavaksi myös kukkakaupasta.

PS2. Selittävät kukkakauppiaat mitä tahansa, niin kyllä minusta hyasinteistä puuttuu nykyään tuoksu. Vai voiko kyseessä olla sama ilmiö, mikä kesäisin selittää heinäsirkkojen häviämisen?