Raanun uusi elämä vol II

 

Raanu on suomalaista käsityöperinnettä. Kyseessä on alun perin makuualustana tai täkkinä toiminut puuvillaiseen loimeen ohuesta villalangasta kudottu tekstiili.  

Kun raanun käyttö petivaatteena väheni, päätyi raanu koristeeksi seinälle. Vielä 1960- ja 70- luvuilla raanuja valmistettiin paljon käsityönä, mutta 1980-luvulle tultaessa raanujen valmistaminen hiipui. Raanun tie on kulkenut siis monen muun talonpoikaisesineen tavoin käyttöesineestä koristeeksi ja lopulta turhakkeeksi.

 

Ihan täydellinen turhake raanu ei kuitenkaan nykypäivänäkään ole. Täyttä villaa olevassa raanussa on villan erinomaiset ominaisuudet. Pehmeänä ja joustavana tekstiilinä raanu on loistava lämmöneristin, jonka pinta ei ime likaa eikä rypisty helpolla.

Ylivertaisen laadukas materiaali ja kauniit väriyhdistelmät tekevät siis raanusta hyvää materiaalia uusiokäyttöön. Esittelin aiemmin raanujen käyttöä tuolien verhoilumateriaalina Matildankartanossa: 

Tällä kertaa tein itse varastossa odottaneista raanuistani värikkäitä lattiatyynyjä katetulla kesäterassilla käytettäväksi. Lattiatyynyjen sisukset ovat vanhan sohvan istuintyynyjä ja raanut olen muinoin ostanut kesäkirppikseltä eurolla / kpl. Halusin, että ompelujälki saa reilusti näkyä; siksi ompeleminen on tehty  villalangalla harsien.

 

Vielä jäi raanuja muutama varastoon odottamaan seuraavaa käyttökohdetta, olisiko ideoita? Sellaisia heikkolahjaiselle ompelijalle sopivia.

 

Meidän metsä -kirjoneulesukat

Tiedätkö mitä tarkoittaa kirjainyhdistelmä KAL tai astetta vielä jännittävämpi MKAL? Vinkkinä kerron, että lyhenteet liittyvät yhteen tämän ajan muodikkaimmista harrastuksista, eli neulomiseen.

Käsitöiden ja kaikenlaisen käsillä tekemisen trendi on ollut tasaisessa nousussa jo vuosien ajan, mutta viimeistään korona-ajan myötä on neulominen saanut vielä aimo annoksen lisäbuustia kaikenlaisen kotoilun ja slow livingin myötä. Ihan erityisen hyvin nämä kaikki isot trendit yhdistyvät villasukkien tekemisessä. 

Kotoilun vastapainona neulomiseen on kehittymässä koko ajan myös uusia yhteisöllisen neulomisen muotoja. Tätä tarkoittaa kirjainyhdistelmä KAL; knit along eli neulotaan yhdessä. Yhteisöllistä neulomista voi harrastaa fyysisesti yhdessä erilaisissa kässäkokoontumisissa, mutta yhä enemmän myös virtuaalisesti verkossa. Mukaan voi liittyä kuka vaan ja tekemistä rytmitetään julkaisemalla jollain alustalla ohjetta pienissä pätkissä. Porukassa neulomalla pysyy tekemisen rytmi päällä ja aloitettu työ ehkä valmistuukin suuremmalla todennäköisyydellä kuin yksin puurtaessaan. 

Sitten kun tähän yhteisölliseen neulomiseen lisätään vielä hippu yllätyksellisyyttä saadaan kirjainyhdistelmä MKAL eli mystery knit along. Mysteerineulontatapahtumassa osallistujat eivät saa etukäteen tietää millainen käsityö on valmistumassa, vaan neuloksen ulkoasu paljastuu osa kerrallaan ja on tekijälleen yllätys. 

Neulotaanko vai kudotaanko ? 

Apua, tässä vaiheessa tarvitaan pieni termitauko. Oikeaoppisesti käsityöalalla puhutaan neulomisesta, kun tehdään esimerkiksi villasukkia tai neulepaitaa. Kutomisesta on kyse vain kangaspuilla tai koneella neulosta valmistettaessa. Länsimurteissa sukkia ja villapaitoja kuitenkin kudotaan. Meillä päin siis neulalla ja langalla neulotaan, mutta sukkapuikoilla kudotaan. Eli siirrynpä tästä eteenpäin puhumaan kotoisasti kutomisesta. 

Vaikka pidänkin itseäni ihan kohtuullisen näppäränä tekijänä erilaisissa käden taitoja vaativissa toimissa, mitenkään helpolla eivät käsityötaidot ole minuun tarttuneet. Peruskoulun käsityötunneilta ei jäänyt muistoksi kuin kasa traumoja. Yläasteen käsityömaikkani sanoi minun olleen hänen opettajauransa ainoa oppilas, jolle hän ei onnistunut opettamaan sitten yhtään mitään. Kiitos vaan, taisi homma sakata molemmin puolin opettajanpöytää. 

Sittemmin olen hiljalleen opetellut kutomaan, neulomaan, virkkaamaan, ompelemaankin. Sukkia en kuitenkaan muista kouluaikojen jälkeen kutoneeni. Mutta nyt olen! Vastaan tuli niin kaunis kirjoneulesukkien malli, että ajattelin yrittää selättää tämänkin käsityötaidon. Eikä jäänyt pelkäksi yrittämiseksi, vaan sain reilussa viikossa kudottua ihan kelpo sukat. Syystäkin siis ylpeä itsestäni. 

Alun perin juuri mysteerineulontaprojektina toteutettu Meidän metsä -sukkamalli kertoo tarinaa suomalaisesta metsästä. Kunkin ohjeosion yhteyteen on liitetty metsän tunnelmaa ja suomalaisuutta kuvastava runo. Itse sukkaohje on tällaiselle aloittelevallekin kutojalle sopiva. Kuvioissa ei ole koskaan kuin kaksi eri väristä lankaa samalla kerralla puikoilla. Pitkiä langanjuoksujakin on  vain vähän.

Meidän metsä -sukkien ohje löytyy kokonaisuudessaan Lankamaailman sivuilta. Sukat on suunnitellut taideteollinen suunnittelija Merja Palin. Sosiaalisesta mediasta löytyy myös paljon toteutuksia #meidänmetsäMKAL tunnisteella. 

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen! 

Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden, 

märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa, 

– en mitään maailmassa voi siten rakastaa. 

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen, 

joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen. 

Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston 

käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on. 

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa. 

 -Saima Harmaja-

Diy-vinkki raanun uudesta elämästä

Nyt kun suuret ikäluokat ovat sisäistämässä tavaran katoavan arvon ja vimmalla vähentävät pääosin viime vuosituhannen esineistä rakentuvaa irtaimistoaan, on monen perinteisen sisustusesineen kohtalona päätyä tavaraksi, jota kukaan ei enää  kotiinsa halua.  Yksi sellainen kotiesine on raanu. Erilaisia raanuja löytyy parhaillaan kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista runsaasti ja edullisesti.

Raanu on puuvillaiseen loimeen ohuesta villalangasta kudottu tekstiili.  Se on osa suomalaista käsityöperinnettä, jossa sekoittuu itäisiä ja läntisiä käsityövaikutteita. Sileäksi kudottu raanu koostuu yleensä vaakaraidoista sekä toistuvista raitaryhmistä. Nimissä ja väriyhdistelmissä  on viittauksia luontoon ja vahvoihin tunteisiin.

Alun perin raanu oli käyttöesine,  joka toimi makuualustana tai täkkinä. Kun raanun käyttötarkoitus petivaatteena katosi, yleistyi raanujen käyttö seinätekstiileinä. Vielä 1960- ja 70- luvuilla raanuja valmistettiin paljon käsityönä, mutta 1980-luvulle tultaessa raanujen valmistaminen hiipui. Raanunkin tie on kulkenut käyttöesineestä koristeeksi ja lopulta turhakkeeksi.

Täyttä villaa olevassa raanussa on kaikki villan erinomaiset ominaisuudet. Raanu on pehmeä ja joustava. Se on loistava lämmöneristin.  Sen pinta ei ime likaa eikä rypisty.  Miten tätä tarjolla olevaa ja ominaisuuksiltaan ylivertaista materiaalia voisi kierrättää uuteen käyttöön? 

Ompelutaitoiset tekevät raanuista vaatteita, laukkuja ja lattiatyynyjä. Meille ompelutaidottomille soveltuvat raanujen väriyhdistelmät ja materiaali  hyvin myös pieniin naulapyssyllä tehtäviin verhoilutöihin. 

Kuvien raanuilla verhoillut tuolit eivät ole Vintagentin omatekemiä, vaan ne on kuvattu ideaksi ja inspiraatioksi Mathildedahlin ruukkikylässä sijaitsevan Matildankartanon kahvilasta. Matildankartanon leipomo, myymälä ja leipomoravintola on jälleen yksi syy lisää vierailla Mathildedahlin ruukkikylässä. Samaan päivään voi helposti yhdistääkierroksen Salon kirppiksillä, vaikka niitä raanuja etsimässä..

PS. Voiko kukaan keksiä mitään järkevää jatkokäyttöä 80-luvun kuultokudostekstiileille? Niitä vasta kirppiksillä onkin tarjolla...

#suosittelensaloa #mathildedahl @matildankartano

Färiä fällyyn femmalla - tekstiilinvärjäys

Sain lahjaksi kalastajanlangasta virkatun päiväpeitteen. Saantihetkellä vielä varmistelin, että on ihan ok jos päädyn `färjäämään fällyn`.   Peitto oli paikoin aika kellastunut ja siinä oli pari sitkeää tahraa. 

Ja kun sitten tahrat eivät pesussa kadonneet, oli päätös värinvaihdosta helppo tehdä.

Muistikuvani tekstiilien värjäämisestä olivat jostain viime vuosituhannelta, jolloin konevärjäykseen tarvittiin desikaupalla suolaa, kiehuvaa vettä ja kaikenlaisia poppakonsteja. Arkoja tekstiilejä ei parantunut edes kokeilla värjätä. Vaan toisin on nyt; tekstiiliväri sisältää väri- ja kiinnitysaineen sekä suolan kaikki samassa pussissa. Pussin suu leikataan vain auki ja laitetaan pesukoneen rumpuun. Pesulämmöksi riittää 30 astetta joten vähän arempiakin materiaaleja,  kuten silkkiä ja viskoosia, onnistuu värjätä pesukoneessa. Värjäyksen jälkeen värjättävä tekstiili pyöräytetään pesukoneessa vielä uudelleen normaalilla pesuohjelmalla.

Värivalikoimaa tekstiiliväreissä riittää ja jos  yllätyksistä tykkää niin halutessaan voi saman tuotemerkin värejä sekoitella keskenäänkin.  

 Kalastajalanka on 100% puuvillaa joten se imee väriä itseensä hyvin. Käytin tämän värjäämiseen ainoastaan yhden tekstiiliväripakkauksen mutta lopputulos on ainakin omiin silmiini ihan riittävän musta.

Päiväpeite on inahduksen verran liian lyhyt toimiakseen parisängyn päiväpeitteenä, mutta kesäiseksi torkkupeitoksi sohvalle se on juuri sopivan kokoinen.

Ai juu, mää fuskasin vähän tosa otsikosa.. kyl se färi makso yhen koliko verran enemmä ku femman eli seittemän euroo siihe kyl kulus.

Nappikaupoilla -Button art

Meidän perheessä on sukupolvien ketju naisia jotka laitamme kaikenlaisia asioita talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Enpä siis ollut yhtään yllättynyt, että kun kerroin äidilleni tarvitsevani ISON kasan erilaisia nappeja, niitä löytyikin samantien sadoittain.  

Pinterestistä löytyy hakusanalla `button art`   loputtomat määrät kivoja napeista tehtyjä tauluja ja esineitä. Meillä roikkuu jo entuudestaan olkkarin takkamuurissa varastolevylle ristipistoiltu poro/peura/mikä-lie-hirvi (täällä siitä enemmän).  

Halusin sarvipäälle lajitoverin napeilla toteutettuna.  Tulostin A3-kokoisena peuranpään siluetin, leikkasin irti ja piirsin taulupohjalle ääriviivat. Sen jälkeen vaan ankaraa nappien sommittelua ja liimailua.. Vähän epätarkasti ehkä piirtyivät peuran ääriviivat näin pienessä mittakaavassa toteutettuna. Lopputulos näyttää metsän kruunupään sijaan ehkä enemmän bambilta tai porolta ajovaloissa. 

Mutta yhtäkaikki, nappeja jäi vielä yllin kyllin uusiinkin kokeiluihin. Yksi vaihtoehto nappitaiteen tekemiselle voisi olla riittävän yksinkertaisen ristipistomallin toteuttaminen napeilla.

Psst. Se sukupolvien ketju kaiken mahdollisen säästöön laittavista naisista katkeaa muuten minun jälkeeni. Että voikin omena joskus pudota kauas puusta.... onko selityksenä sitten pahan päivän varalle varautumisen ja kierrätyskulttuurin isompi yhteiskunnallinen muutos vai metsään mennyt kohta kasvatuksessa? Veikkaan omahyväisesti ensimmäistä vaihtoehtoa.

Psst2. Tiedätkö mihin nykyään viittaa sanapari `peura ajovaloissa`? No se on nuorison uusi selfie pose,  versio II duckfacesta. Kaikkee … 

Jos diamond paint koukuttaa...

…mutta et keksi niille sopivaa käyttötarkoitusta, tsekkaas nämä. Systeri tykkää tehdä Diamond Paint-töitä ja hyödyntää valmiit maalaukset erilaisten purkkien tuunaamisessa. Pelti yhdistyy hyvin materiaalina aika bling-blingiä edustaviin diamond paint –aiheisiin.

Peltirasiat ovat erilaisia kierrätysbokseja, joista sisko on hellan puhdistukseen tarkoitetulla teräsvillalla hangannut kuviot sivuilta pois.

Täältä voi katsastaa aiheesta vähän lisää..

`TIISTAI`

Siltä ajalta, kun ruokaohjeita vielä keräiltiin kenkälaatikkoon ja faktoja etsittiin tietosanakirjoista, on peräisin myös huolella myöhempää käyttöä varten taltioitu nalle-ristipistomalli.  Ohjeen suurpiirteisestä lopputuloksesta voi päätellä, että malli on todennäköisesti kopioitu jostain kirjaston käsityölehdestä.

Paperilappusen  mukaan tehty nalle on jo vuosia kuulunut koristeisiin, joita ilman joulu ei vaan tunnu joululta.  Toteutuksen suuri oivallus on, että mitäpä sitä turhaan koko työn pinta-alaa ristipistoilemaan, riittää kun kuvion tekee.

Tänä vuonna nalle on päässyt henkarilla roikkumaan seinälle nostettuun sängynjousihässäkkään (täällä siitä enemmän..)

Olen viime aikoina opiskelujen puolesta ollut uppoutuneena aika syvälle lastenkirjallisuuden maailmaan. Viitekehys päivän otsikkoonkin tulee suoraan  nallefilosofiasta. Nimittäin Nalle Puhilta:

On vaikea olla kunnioittamatta henkilöä, joka osaa kirjoittaa TIISTAI  

(Nalle Puh Risto Reippaasta)

Deer, oh deer

Kun keväällä kokeilin ristipistoilemista varastohyllyn reikälevylle (täällä siitä enemmän),  aloitin hyvin perinteisestä kirjailuaiheesta eli kukasta.  Reikälevyä jäi jäljelle sen verran, että suunnittelin pisteleväni nahkanauhasta peuran (tai kauriin, antiloopin, poron, hirven.. mitä näitä nyt onkaan) pään. Ikäänkuin metsästysmajatunnelmaa ilman metsästystä.

Valmista nahkanarua en raatsinut ostaa ja tarpeeksi ohuen nauhan leikkaaminen mokkanahan palasta osoittautui ihan liian tylsäksi.  Ihan vaan villalangalla kirjaileminenkaan ei houkuttanut.  

Hetken harkitsin tehdä työn kuparin värisestä lahjanarusta, mutta  `peura ajovaloissa` -efekti ei houkuttanut. 

Niinpä peura valmistui nahan sijaan  paperinarulla pistellen.

Ristipistomalli näytti paperilla ihan hyvälle, mutta valmiissa työssä jotenkin häiritsee silmien puute, pitänee varmaan liimata pienet ruskeat puuhelmet silmiä merkkaamaan. Ja jouluksi punainen kuono.

Diy: Pitsifarkkushortsit vol II

Jo viime kesänä yritin houkutella helleilmoja tuunaamalla pitsishortseja kasasta vanhoja farkkuja. 

Olen antanut itseni ymmärtää, että leveälahkeiset farkut eivät ole tänäkään vuonna se kaikkein trendikkäin mahdollinen vaate, joten nyt tuli katkottua lisää lahkeita. Pitsi on peräisin vanhasta verhosta, sekään ei enää ihan vastaa nykyistä sisustustyyliäni.

Jos nyt kuitenkin on niin, että leveälahkeiset farkut on tulevan syksyn suurin hitti, niin en halua tietää! Tästä taloudesta niitä ei enää löydy.

Seinäruusu ISOSSA mittakaavassa

Nyt on kyse ihan perinteisestä käsityötaidosta, joka on tässä vain tuotu uuteen mittakaavaan ja uudelle alustalle. Nimittäin ristipistot.

Olen joskus muinoin tehnyt ristipistoilla muutaman pannulapun. Aikamoista nyhjäämistä; lappu täyttyy lankarasteista kovin hitaasti.  Ei siis mitään kärsimättömän ihmisen puuhastelua perinteisessä muodossaan.  

Varaston mikä-lie reikälevy. Käytin vain noin kolmasosan..

Vaan annas olla kun löysin varastosta vanhan reikäkovalevyn joka alkoi kovasti muistuttaa silmissäni aida-kangasta. Spreijasin levyn mustaksi, etsin sopivan pienen ja yksinkertaisen mallin toteutettavaksi ja aloin kirjailla (vai onko ristipistoileminen oikeampi termi?). Helppoa ja nopeaa, harmi etten tehnyt saman tien jotain vielä SUUREMPAA  ja näyttävämpää.

Kuva ei oikein kerro mittasuhteita,
mutta korkeus on noin metrin verran..?

Tämä kukka meni kokeilemisen piikkiin eikä välttämättä pääse edes seinälle asti, mutta sain tätä tehdessä ajatuksen samalla tavalla toteutettavasta ideasta.  Voisin nimittäin tehdä isolle metalliselle reikälevylle  ohuen ohuella nahkanauhalla ristipistoillen peuran pään.  Ehkä jouluksi?

PS. Aloin tekemisen jälkeen googlettelemaan, että mikä tuon levyn nimi oikein virallisesti onkaan ja löysin täsmälleen samalla idealla toteutetun seinäruusun parin vuoden takaa Iltalehden sisustussivuilta. Tästä  linkki sinne..

Hollywood vai Bollywood

Sisko vietti viime viikolla täällä ompelutyöleiriä, joka joissain piireissä  myös hiihtoloman nimellä tunnetaan. Meillä on ollut ruokapöydän päässä rahin tapainen Ikea-istuin, joka vetää sisälleen mukavan määrän vuokia ja peltejä ja jonka tarvittaessa voi tuupata pois tieltä vaikka pöydän alle. Rahissa on pyörät alla ja se on myös riittävän tukeva vaikka päällä seisomiseen. Niinpä alkuperäistä vaaleaa puuvillaverhoilua koristikin aika monta jalanjälkeä ynnä muuta keittiölikaa.  

Löysimme Eurokankaan palakorista mahtavan afrikkalaisen vahapuuvillakankaan nimeltään `Super Nice by Fashion Hollywood`. Itse epäilen vahvasti kankaan valmistajalla eli africanpremierellä käyneen kirjoitusvirheen, kankaat ovat minusta vahvasti enemmän kallellaan Bollywoodiin kuin Hollywoodiin. Yhtä kaikki; monitoimikaluste sai uuden päällysteen ja palasi entistä ehompana tehtäväänsä pöydän päädyn lisäistuimena. 

Nyt kun alan varovasti tutustumaan omaan ompelukoneeseeni, niin tekisipä mieli käväistä hakemassa lisää näitä Bollywood-henkisiä kankaita esimerkiksi ulkokeinun tyynyiksi.

Hiljalleen heräilevä ompeluinnostus houkuttaisi myös tarttumaan Abstraktin blogissaan aloittamaan käsityökirjahaasteeseen. Haasteessa kuvataan pinona kaikki omasta hyllystä löytyvät käsityökirjat, listataan kirjat ja valitaan kustakin kirjasta yksi toteutettava työ tai malli sekä asetetaan projektille aikaraja. Vaikka oma pinoni onkin kohtuullisen matala, niin vielä en uskaltaudu tekemään haastelistaa vaan jätän asian mietintään. Mielenkiinnolla jään kuitenkin  ensin seuraamaan Abstraktin oman haasteen etenemistä.