Pienen karhunkierroksen maisemissa

Oulangan kansallispuistossa sijaitsevan pienen karhunkierroksen patikoi vuosittain noin 60.000 retkeilijää. Kuusamossa sijaitseva pieni karhunkierros on osa legendaarista Karhunkierrosta. Se on Suomen suosituimpia retkeilyreittejä, ellei peräti se kaikkein suosituin. Ainakin nimenä tunnetuin se varmasti on. 

Ja isosta syystä! Pieni karhunkierros oli kilometrejään isompi elämys. Se tarjoaa luontoelämyksiä (verrattain vähäisiä)  kilometrejään paljon enemmän. Ja jos vaellusinnostus saa pienestä karhunkierroksesta nostetta, on Oulangalla sekä läheisissä kansallispuistoissa tarjolla eri pituisia ja tasoisia reittejä, joilla patikointia voi jatkaa. 

Pieni karhunkierros sopii vaativuudeltaan myös vähemmän kokeneille luonnossa kävijöille sekä perheille. Lapsiperheitä tulikin kierroksella vastaan paljon. Jos haluaa olla tehokas, on reitti kierrettävissä nopeimmillaan parissa tunnissa.  Matkan varrella on kuitenkin niin paljon ihasteltavaa, katseltavaa ja tutkittavaa, että vain ajan kanssa kulkeminen ja  rauhoittuminen tekee reitille oikeutta. Reitin varrella palvelut ovat loistavat; polut hyväkuntoisia ja taukopaikkoja tasaisin välein kauniilla paikoilla.

Varsinainen karhunkierros kulkee samoja reittejä Pienen Karhunkierroksen kanssa. Vaikka pieni karhunkierros on hyvin merkitty, on risteyksissä syytä olla tarkkana, ettei tule vahingossa lähteneeksi väärää polkua pitkin aiottua pidemmälle vaellukselle.

Juuman pysäköintialueelta matkaan lähdettäessä on edessä ensin noin reilun kilometrin matka Myllykoskelle, josta ympyräreitti lähtee kahteen suuntaan. Reittikuvauksessa suositellaan kiertämään sulan maan aikaan myötäpäivään ja talven liukkailla vastapäivään. Me kiersimme reitin myötäpäivään, onneksi, koska siten saimme laskeutua Kallioportin huikean pitkän portaikon alaspäin.  Voin kyllä hyvin kuvitella, että liukkailla keleillä pitkän portaikon kipuaminen ylöspäin tuntuu laskeutumista turvallisemmalle vaihtoehdolle.

Taisimme saada pieneltä karhunkierrokselta itsellemme lisäboostin innostusta kotimaisiin luontokohteisiin ja vaellusreitteihin tutustumiseen. Oulangan maisemiin on päästävä takaisin viimeistään ensi kesänä. Myös Hossan kansallispuiston reitteihin tutustuminen houkuttaisi. Ehkä jo syyslomalla..?

Oulangan patikointireittien esittelyihin pääset tästä .

#pienikarhunkierros #kansallispuistot #Kuusamo 

Diy-vinkki raanun uudesta elämästä

Nyt kun suuret ikäluokat ovat sisäistämässä tavaran katoavan arvon ja vimmalla vähentävät pääosin viime vuosituhannen esineistä rakentuvaa irtaimistoaan, on monen perinteisen sisustusesineen kohtalona päätyä tavaraksi, jota kukaan ei enää  kotiinsa halua.  Yksi sellainen kotiesine on raanu. Erilaisia raanuja löytyy parhaillaan kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista runsaasti ja edullisesti.

Raanu on puuvillaiseen loimeen ohuesta villalangasta kudottu tekstiili.  Se on osa suomalaista käsityöperinnettä, jossa sekoittuu itäisiä ja läntisiä käsityövaikutteita. Sileäksi kudottu raanu koostuu yleensä vaakaraidoista sekä toistuvista raitaryhmistä. Nimissä ja väriyhdistelmissä  on viittauksia luontoon ja vahvoihin tunteisiin.

Alun perin raanu oli käyttöesine,  joka toimi makuualustana tai täkkinä. Kun raanun käyttötarkoitus petivaatteena katosi, yleistyi raanujen käyttö seinätekstiileinä. Vielä 1960- ja 70- luvuilla raanuja valmistettiin paljon käsityönä, mutta 1980-luvulle tultaessa raanujen valmistaminen hiipui. Raanunkin tie on kulkenut käyttöesineestä koristeeksi ja lopulta turhakkeeksi.

Täyttä villaa olevassa raanussa on kaikki villan erinomaiset ominaisuudet. Raanu on pehmeä ja joustava. Se on loistava lämmöneristin.  Sen pinta ei ime likaa eikä rypisty.  Miten tätä tarjolla olevaa ja ominaisuuksiltaan ylivertaista materiaalia voisi kierrättää uuteen käyttöön? 

Ompelutaitoiset tekevät raanuista vaatteita, laukkuja ja lattiatyynyjä. Meille ompelutaidottomille soveltuvat raanujen väriyhdistelmät ja materiaali  hyvin myös pieniin naulapyssyllä tehtäviin verhoilutöihin. 

Kuvien raanuilla verhoillut tuolit eivät ole Vintagentin omatekemiä, vaan ne on kuvattu ideaksi ja inspiraatioksi Mathildedahlin ruukkikylässä sijaitsevan Matildankartanon kahvilasta. Matildankartanon leipomo, myymälä ja leipomoravintola on jälleen yksi syy lisää vierailla Mathildedahlin ruukkikylässä. Samaan päivään voi helposti yhdistääkierroksen Salon kirppiksillä, vaikka niitä raanuja etsimässä..

PS. Voiko kukaan keksiä mitään järkevää jatkokäyttöä 80-luvun kuultokudostekstiileille? Niitä vasta kirppiksillä onkin tarjolla...

#suosittelensaloa #mathildedahl @matildankartano

Lontoo - kaunista sotkua

Kävimme miehen kanssa viikonloppupiipahduksella Lontoossa .  Tiedostavat ja trendikkäät matkailijat siirtyvät yhä enemmän  slow travel -tyyppiseen turhista aikatauluista, suorittamisesta  ja nähtävyyslistoista riisuttuun matkailuun, jossa jo siirtymät ovat olennainen osa matkaa.  Lentäen tehty  lyhytlomailu ei hitaaseen turismiin kuulu.  

Mutta kun oma motiivi oli nimenomaan saada helpotusta Lontoon kaipaukseen, eikä niinkään päästä  minne-vaan-lomamatkalle, niin tällä(kin) kertaa matkailtiin siis omalle ikäluokallemme tyypilliseen ja ekologisesti aika kestämättömään tapaan lentäen. Omatunto kyllä kolkuttaa melkoisesti; olisi korkea aika muuttaa kestävän ja ilmastoystävällisemmän matkailun suosiminen omassakin elämässä sanoista teoksi. Mikähän olisi laskettavissa kohtuukäytöksi lentomatkustamisessa? Olisiko korkeintaan yksi lentäen tehty matka vuodessa sitä? Siihen minun kyllä pitäisi kyetä sitoutumaan.

Perillä Lontoossa sentään huomasin meidän noudattavan pitkälti hitaan matkailun periaatteita.  Turistijutut on Lontoossa meidän osalta nähty ja koettu jo aikoja sitten, joten ihan vaan olemiselle jää aikaa. Kävelyä, lukemista, kahviloita, puistoja, katuruokaa ja evästaukoja. Yksi harvoista matkapäivistä taisi kulua pelkästään erilaisia seinämaalauksia ja -tekstejä katsellen.

Pieni Lintu -blogin tämänviikkoisen MakroTex valokuvaushaasteen aihesana on SOTKUINEN.  Kun ennen matkaa näin aiheen, ajattelin kuvata Lontoon varjopuolia. Kyllä Lontoossa sotkua riittää; likaa, hurjalla vauhdilla lisääntyvää asunnottomuutta, toimimatonta jätehuoltoa ja kulutuksen kummallisuuksia.   Yhteiskunnallinen polarisoituminen näkyy katukuvassa, jos vähänkään vaivautuu katsomaan ympärilleen. Pelkästään viime vuonna kadulla asuvien määrä kasvoi Lontoossa yli 15 prosenttia. Tätä ei voi olla Lontoossa huomaamatta, vaikka miten kulkisi turistikuplassa.

Kotona harvat kuvat katsastettuani huomasin kuitenkin kuvanneeni Lontoon sotkuisuutta kauneimmillaan, en kauheimmillaan. Kaunista sotkua vai  sotkuista kauneutta, ehkä sekä että?  Seinäkuvat on kuvattu pääosin Whitechapelin ja  Shoredichin alueella. Mukana on katutaidetta mm. Nathan Bowenilta, joka (luullakseni) on yksi Lontoon katutaiteen isoista nimistä juuri nyt.

Tästä  linkistä pääset Pieni Lintu blogiin katsomaan, miten muut haasteeseen osallistujat ovat aihetta käsitelleet.

Alla olevista linkeistä löytyy puolestaan lisää Lontoon elämää ja katutaidetta Vintagentin silmin:

Samppanjaa vai sumppia, Lontoo

Mun Lontoo, onko kaupunki brexit-äänestyksen jälkeen ennallaan

Makeaa mahan täydeltä

Pennynvenyttäjän Lontoo

Lontoo on kahvikaupunki

Taidetta ja vandalismia, Banksy

Jos graffiti mitään muuttaisi, niin laitontahan se olisi.

Varför utomlands...

Viime viikolla oli tarkoitus ajella tyttären kanssa Kööpenhaminaan. Lähtöä edeltävänä iltana autoon tuli kuitenkin vikakoodi, jonka kanssa ei uskalla körötellä edes lähimmälle korjaamolle, saatikka lähteä millekään satojen kilometrien roadtripille. Yö vastassa ja laivan lähtöön alle puoli vuorokautta; vaihtoehtona ei ollut kuin perua lähtö. Harmitti tottakai, mutta  miten paljon enemmän olisi harmittanutkaan jos mokoma auto olisi hajonnut vaikka Tukholmassa tai keskellä Juutinrauman siltaa…

Leijasurffausta seuraamassa Vårdössa.

Mielenkiintoista muuten, että meillä on likipitäen kaikki mahdolliset vakuutukset, mutta löydäpä sellainen mikä korvaisi tällaisessa tilanteessa matkan peruuntumisesta aiheutuneet kulut. Ei löydy. Matkavakuutus korvaa sairastumisesta tai omalle omaisuudelle tapahtuneesta merkittävästä vahingosta johtuvan peruuntumisen. Auton hajoamista ei tietenkään lasketa merkittäväksi omaisuuteen kohdistuneeksi vahingoksi. Autovakuutus korvaa (jos sellaisen vakuutukseen on liittänyt) matkan keskeytymisestä aiheutuneista kuluista ymmärtääkseni auton hinaamisen lähimmälle korjaamolle ja oman kotimatkan, siinä kaikki. Vaikka vakuutusten perusideahan on varautua yllättäviin vastoinkäymisiin, ei niistä siis ollut minkäänlaista apua tällä(kään) kertaa. 

Onneksi tavan mukaisesti matkaan valmistautuminen oli minimissään, eli ainoa toteutunut kustannus olivat laivaliput Tukholmaan ja takaisin. Viking Linen järjestelmä yllätti joustavuudellaan, ja laivaliput saatiin helposti peruttua ja rahat siirrettyä asiakastilille odottamaan myöhempää käyttöä.

Geta-vuoren laelta lähtevä luontopolku luolineen ja rotkoineen.

Ja se myöhempi käyttö tulikin heti loppuviikosta. Jonnekin oli pakko päästä, mennään siis edes Ahvenanmaalle. Mies lähti mukaan, joten samalla meni mahdollisuus telttailuun. Etukäteen muita majoitusvaihtoehtoja kartoittaessa ilmeni, että koko saaren hotellit, b&b:t ja vuokratalot ovat liki täynnä. Oli siis pakko  taipua varaamaan majoitus etukäteen.  Huono päätös, todella huono. Ahvenanmaan leirintäalueet sijaitsevat toinen toistaan upeammissa rantamaisemissa, hotellimme sen sijaan ei.  Sillä rahamäärällä, jonka olisi telttailemalla säästänyt, olisi hyvinkin voinut ostaa miehelle jonkinlaiseen superluksusilmapatjan telttailukokemusta pehmentämään. No, ensi kerralla sitten otetaan tarpeelliset askeleet kohti self-made-glampingia, niin saadaan mieskin telttailijaksi.

Prästön luotsituvassa sijaitseva Bomarsundin museo. Degersandin hiekkaranta. Pålsböle. 

Entäs Ahvenanmaa? Kaunis ja kuuma. Mukavan pieni. Ystävällinen. Melkein kuin olisi ollut ulkomailla. Paitsi yksi vähän ärsyttävä juttu tapahtui monta kertaa. Nimittäin kun yritin puhua (kieltämättä ei-niin-täydellistä) ruotsia,  minulle vastattiin useimmiten englanniksi tai suomeksi.  Okei, ehkä ymmärrettävää, mutta kun suomenruotsalaiselle miehellenikin kävi sama juttu pari kertaa, hmm.  

Minä ainakin haluan matkalla edes kuvitella sulautuvani paikallisiin olosuhteisiin  enkä tulla kohdelluksi turistina. Vinkkinä matkailualan ihmisille, että koittakaa sietää matkailijan (vaikka)  heikkoakin kielitaitoa  ja antakaa hänen kokea onnistumisen iloa siitä, että pärjää ilman turistihelpotuksia.  Och samma på svenska; jag vill vara resenär, ingen turist (meniks tää nyt oikein...).

 

PS.

Tuo otsikko viittaa lauseeseen ”Varför Paris, vi har ju Åbo”. Näin kirjoitettiin ruotsalaisessa lehdistössä vuonna 1964 , jolloin erityisesti lasituotteistaan tunnetun  muotoilija Timo Sarpanevan turkulaiselle vaatetustehdas Kestilälle suunnittelema  Juniper-mallisto esiteltiin.

Lausahdus heräsi uudelleen henkiin vuonna 2012, jolloin Uuden muotoilun yhdistys painoi lauseen Turku Design Festivalin kangaskasseihin ja julisteisiin. Muotoilijoiden perustaman ja ylläpitämän Uuden muotoilun yhdistyksen tavoitteena on lisätä Turun alueen muotoilutoimijoiden yhteistyötä ja kasvattaa tunnettuutta valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.

”Varför Paris, vi har ju Åbo” -tuotteita voi ostaa paikallisesti Turussa mutta myös ainakin Saana ja Olli   -verkkokaupasta.

"Pikkuinen turisti hyppeli näin..."

Etsimme keväällä itsellemme rantalomaa. Kreikka houkutti, mutta  sopivan (= edullisen & `aidosti paikallisen`) kohteen löytäminen oli täyttä tuskaa. Olemme perheen kanssa lomailleet Kreikassa sekä omatoimisesti että valmismatkoilla. Varsinaisella  pidemmällä  `saarihyppelyllä`  olemme olleet kerran. Suosikkisaariani Kreikassa ovat Skiathos, Sifnos, Folegandros, Antiparos ja tietysti kuvankaunis Santorini.

Varta vasten keskelle-ei-mitään rakennettuun lomaresorttiin päätyminen ei kiinnostanut, se olisi kyllä rantaloman pahin painajainen.  Kreetalle olisi ollut paljon tarjontaa, mutta viime vuotisen valmismatkan perusteella tiesin, etten ehdottomasti halunnut sinne uudelleen.  Anteeksi vaan Kreeta-intoilijat, mutta ainakin saaren pohjoispuolelle sijoittuvat matkatoimistojen valikoimissa olevat kohteet ovat minusta melkoisen valjuja.

Myös Rodokselle oli paljon edullisia matkoja tarjolla.  Minulla oli Rodosta kohtaan suuria ennakkoluuloja, joten ensin sivuutin kohteen kokonaan. Mielikuvani taisivat perustua  lapsuudestani Risto Jarvan Loma-elokuvaan, jota en muuten ole koskaan edes katsonut. Epäilin  paikan olevan yhtä suurta suomibaaria, lihapullia ja kilometrien pituisia aurinkovarjorivistöjä jättikokoisten 70-lukulaisten hotellirakennusten edessä. Superedulliset lentoliput Rodokselle kuitenkin houkuttivat antamaan saarelle mahdollisuuden. Päädyimme siis varaamaan pelkät lennot ja jättämään loput päätökset paikan päälle.  

Symillä satamassa

Etukäteen varasimme ainoastaan lauttaliput ja majoituksen pariksi ensimmäiseksi päiväksi läheiselle Symin saarelle, joka on monelle Rodoksen kävijälle tuttu retkikohde. Päiväturistien poistuttua saari hiljenee rauhalliseen illanviettoon. Varsinaiset bilepaikat puuttuvat kokonaan, siksi varmaan saari houkuttaa nuorten reppureissaajien sijaan eniten purjehtijoita ja luksusveneilijöitä. Uima-allashotellit puuttuvat saarelta myös kokonaan, uimarannoille pääsee parhaiten taksiveneellä, bussilla tai kävellen. Kiipeämällä satamasta noin 400 porrasaskelmaa ylöspäin päätyy yläkylään, jossa elämä on vielä satama-aluettakin verkkaisempaa.  

 

Symillä yläkaupungissa

Siirtyminen takaisin Rodokselle jo parin leppoisan Symillä vietetyn päivän jälkeen vähän harmitti. Helteen uuvuttamina eivät pitkän siirtymät oikein houkutelleet, joten päädyimme vähän laiskasti majoittumaan  Rodoksen kaupunkiin. Viettäisimme ensin pari päivää vanhan kaupungin muurien sisäpuolella ja siirtyisimme sitten viimeisiksi päiviksi uima-altaalliselle hotellille rannan läheisyyteen. 

Rodoksen vanhan kaupungin rappiotunnelmaa

Vaikka Rodos yllättikin positiivisesti, ei se ihan rakkautta ensi silmäyksellä kuitenkaan ollut. Muurien ympäröimä vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde mutta myös melkoinen turistihelvetti matkamuistokauppoineen, suomea suoltavine sisäänheittäjineen ja jättikokoisine olutsaappaineen.  Syrjäisellä kujalla sijaitseva hotelli oli kyllä mielenkiintoinen kokemus lasilattioineen ja kattoterasseineen. Päivät retkeilimme bussilla ulos kaupungista, iltaisin etsimme jalkapallon seuraamiseen sopivan kuppilan.  Paikanvalinnan tärkeimpänä kriteerinä oli, että olutta ei tarjoiltaisi niistä hölmöistä lasisaappaista.. rajasi muuten valinnanvaraa melkoisesti.

Ellin ranta, tuulinen ranta, Faliraki..

Melko uuvuttavan vanhan kaupungin oleskelun jälkeen viimeinen hotellietappi Ellin rannan läheisyydessä osoittautui helteillä erinomaiseksi valinnaksi. Pari täydellistä päivää uima-altaalla oleilua, rannalla kävelyä, ostoksia ja jalkapalloa kisakatsomoissa. Ihan `perusturistina` olemista  siis. Helppo ja edullinen turistielämä varmistettiin kuittaamalla ruokailut useimmiten parin euron pita gyrosilla. Kahvitkin haettiin mäkkäristä. Iltaisin istuttiin rannalla ihailemassa auringonlaskua.

Kehtaankohan tunnustaakaan, että mm. Petaloudesin perhoslaakso ja Lindoksen kaupunki jäivät vierailematta, enkä edes käynyt Ellin rannalla uimassa, joten onpahan syitä matkustaa Rodokselle joskus uudelleenkin.

 

Esimerkki Kreikan saariston monipuolisista lauttayhteyksistä

Ei viikon matkalla kolmessa eri paikassa majoittuminen siirtymineen välttämättä vastaa kaikkien käsitystä rentouttavasta lomasta, mutta meille se sopii hyvin.  Juju on myös pakkaustaidoissa; matkatavarat pitää pitää minimissä. Rinkka tai reppu on pyörällistä matkalaukkua näppärämpi.

Tiedostan olevani matkustajana hetkittäin kaikkea muuta kuin rento; stressaan välillä kovastikin, jos seuraava majoitus on varaamatta ja suunnitelmat ihan levällään. Silti aina on katto pään päälle järjestynyt. Siihen luotan myös nyt kun huomenna startataan tyttären kanssa pienelle road-tripille Kööpenhaminaan. Teltta ja makuupussit pakataan varoiksi mukaan. Vai pitäisiköhän sittenkin etsiä majoitus valmiiksi, hmm..

#saarihyppely #rodos #kreikka #roadtrip

Tehtaanmyymälä -vinkki kesälomareissuille

Varsinais-Suomessa koko ikäni eläneenä on  lapsuuteni ja nuoruuteni  ollut kyllästetty Muurlan Lasin kipoilla ja kupeilla.  Tiiätkö, sellaisilla susirumilla `taidelaseilla`, googlaa vaikka jos et tiedä mimmoinen on ruma lasiesine.  Näillä hoodeilla (Salon seudulla siis) tuota Muurlan Lasin vanhaa tuotantoa riittää  pyörimään yllin kyllin  astiakaappien takanurkissa  ja kirppiksillä liikatarjonnaksi asti. Eipä siis ole kummoinenkaan ihme, etten ole tullut vierailleeksi tuossa aivan lähellä olevassa Muurlan Lasin tehtaanmyymälässä varmaan kertaakaan aikuisiällä.

Nyt tuli kuitenkin asiaa.  Etsin netistä  tietoa Vilikkala  Tradehousen Kotisäkeistä. Kotisäkki on sisäkäyttöön tai puutarhaan soveltuva huovan kaltainen säkki, joka on valmistettu kokonaisuudessaan kierrätetystä muovista, kuten PET-pulloista. Haluan kokeilla huopasäkkiä erityisesti kasvatussäkkinä parvekkeella tai terassilla. Lähin Kotisäkin jälleenmyyjä oli Muurlan tehtaanmyymälä, joten sinne siis oli säkkiostoksille lähdettävä. 

Aikamoinen yllätys kuitenkin odotti Muurlan tehtaanmyymälässä pölyyntyneellä asenteella liikkeellä olevaa vierailijaa. Ei jälkeäkään vanhasta lasidesignista, vaan tuhat neliötä täynnä kivoja Muurlan omia tuotteita, lisenssituotteita sekä ulkopuolisten suunnittelijoiden kanssa yhteistyössä tehtyjä tuotesarjoja. Materiaaleina oli lasin lisäksi emalia, puuta, posliinia, tekstiilejä yms.

Muurlan omaa tuotantoa edustaa esimerkiksi Kultakauden klassikot -tuotesarja, joka on luotu yhteistyössä Turun taidemuseon kanssa. Kultakauden taide kertoi tarinoita Suomesta, loi kansallistunnetta ja identiteettiä ja pohjusti tietä ajatukselle Suomen itsenäisyydestä luomalla omaa, vahvaa kansallista ilmettä. Kultakauden taiteilijat jos ketkä opettivat suomalaiset huomaamaan maamme kauneuden ja erityislaatuisuuden.

Kultakauden klassikot -tuotesarjan kantavana ajatuksena on tuoda suomalaista kuvataidetta ihmisten tietoisuuteen ja osaksi jokapäiväistä arkea. Neljä sarjaan valittua klassikkomaalausta edustavat suomalaisuutta puhtaimmillaan. Sarjaan kuuluu kattamiseen ja kodin sisustukseen sopivia tuotteita kuten suomalaisesta koivuvanerista valmistettuja tarjottimia.  Sarjaan valitut teokset ovat Akseli Gallen-Kallelan Pariisin bulevardi sekä Sammon puolustus,  Victor Westerholmin  Lehmiä koivumetsässä  sekä Gunnar  Berndtsonin Kesä.

Lisenssituotteina tehtaanmyymälästä löytyy Vaahteramäen Eemeli, Peppi, Muumit ja Elsa Beskow -emaliastioita. Muurlan ja Vappu Pimiän yhteistyönä on syntynyt Vappu keittiössä -sarja.

Lisäksi tehtaanmyymälässä on myynnissä mm. Come to Finland – postikortteja, Tommy Tabermann -runotuotteita, Magisson ja Muurlan yhteistyönä syntyneitä pinottavia viini- ja olutlaseja ja paljon muuta mielenkiintoista. Sekä tietysti niitä Vilikkalan Kotisäkkejä, joiden tähden paikkaan alun perin ostoksille päädyin.

Kuva Vilikkala Trading

Jos suinkin kesäreissuillasi Turku-Helsinki -välillä ajelet, niin suosittelen pitämään tauon Salon Muurlan kohdalla. Kotisäkki -käyttökokemuksiin palataan myöhemmin.

Tämä postaus ei ole tehty yhteistyössä Muurla designin (tai Vilikkala tradingin) kanssa, vaan ihan pelkästään omasta kivan taukopaikan löytämisen  ilosta.

PS. Siis onhan sekä Muurla Designilla että Vilikkala Tradehousella tietysti verkkokaupatkin olemassa; Muurlan täällä ja Vilikkalan täällä..

..`like a walk in the park` Teijon kansallispuistossa

Silloin harvoin kun eteläisessä Suomessa on talvi, on siitä otettava kaikki ilo irti. Olimme suunnitelleet menevämme viikonloppuna rinteeseen, mutta päädyimmekin puistokävelylle. Nimittäin kansallispuistoon.

Teijon retkeilyalue muuttui kansallispuistoksi vuonna 2015  ja on siten Suomen toiseksi nuorin kansallispuisto.  Teijolla kasvaa valtaosin nuorta ja hoidettua mäntymetsää. Alue on pääosin aika karua mutta siellä täällä pienet rehevät lehdot ja pulppuavat lähteet tuovat oman lisänsä alueen luontoon.

Merkittyjä reittejä on Teijon kansallispuiston alueella noin 50 kilometriä. Reittien pituus vaihtelee puolestatoista kilometristä kymmeneen kilometriin. Liikuntaesteisille soveltuvia reittejä on yhteensä 3 km. Teijo tarjoaa retkeilymahdollisuuksia erityisesti myös niille, joiden erätaidot ovat vasta aluillaan tai jotka muuten vaan nauttivat helpoista, hyvin varustelluista metsäreiteistä.

Me kävimme maltillisesti kiertämässä  vähän alle 6 km pitkän Matildanjärven kierroksen. Reitti on helppokulkuinen rengasreitti, jossa kuljetaan  metsäpolun lisäksi pitkospuilla sekä ehkä noin kilometrin verran autotien viertä. Laavuja, kotia  ja nuotiopaikkoja oli  lyhyellä reitillä varmaan ainakin viisi. Kaunis talvisää oli houkutellut reitille monia muitakin ulkoilemaan, joten kaikilla taukopaikoilla oli tarjolla seuraa sekä valmis tuli. Eväisiin oli meillä panostettu, mutta silti melkoinen annoskateus iski, kun taukopaikalla viereinen seurue loimutti  lohta. Ensi kerralla ...

Kansallispuistot ovat yli 1000 hehtaarin kaikille avoimia luonnonsuojelualueita ja luontonähtävyyksiä. Valtion maille perustettujen kansallispuistojen ensisijaisena tarkoituksena on turvata luonnon monimuotoisuus. Ne koostuvat sekä tyypillisestä suomalaisesta luonnosta  että myös kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaista kansallismaisemista. Kansallispuistot palvelevat luonnonsuojelun ehdoilla myös virkistystä tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden nauttia ja rentoutua luonnossa. Kansallispuistoissa on retkeilijän iloksi merkittyjä reittejä, luontopolkuja, tulentekopaikkoja ja yöpymispaikkoja. 

Valtion retkeilyalueet puolestaan ovat monipuolisia, retkeilyyn ja muuhun luonnon virkistyskäyttöön tarkoitettuja alueita. Retkeilyalueilla on merkittyjä kävely- ja hiihtoreittejä, luontopolkuja, telttailualueita ja laavuja. Niillä harjoitetaan myös rajoitettua metsätaloutta, jossa otetaan huomioon luonnonarvot ja virkistyskäytön tarpeet. Retkeilyalueilla voi yleensä kalastaa ja metsästää.

Ettei mentäisi ihan metsään, niin ajantasaista tietoa kansallispuistojen ja muiden Metsähallituksen retkikohteiden palveluista kannattaa käydä lukemassa www.luontoon.fi -sivustolla.

Ps. Cambridgen sanakirjan mukaan sanonta `like a walk in the park`   on jotain sellaista tekemistä mikä on hyvin helppoa ja yleensä erittäin miellyttävää.   Sitäpä!