♥ kierrätyspalstat

 

Toisen riesa on toisen aarre.

Ei taida olla kovinkaan epäselvää, että Vintagentissa rakastetaan romua ja löytöjä, erityisesti ilmaisia löytöjä.  Ilmaiseksi saatujen esineiden tuunauksessa ja kunnostuksessa kun voi huoletta revitellä erilaisilla kokeiluilla. Se juuri on ehkä se jutun ydin, mikä tekee muiden romujen bongauksesta erityisen palkitsevaa. Painolastina ei ole muistikuvaa esineen muinaisesta kauppa-arvosta eikä tunnesidettä omaan menneisyyteen, on vain mielenkiintoinen esine.

Vaikka kierrätysinto ja persoonallisten vanhojen esineiden arvostus on kasvussa, siitä huolimatta kaatopaikalle päätyy edelleen runsaasti omistajalleen tarpeettomaksi tullutta tavaraa. Sitä kun helposti sokeutuu omille roinilleen, eikä näe niille mitään arvoa tai tulevaisuutta. On ehkä vaikea uskoa, että joku muu voi olla hakemassa juuri sitä juttua mitä itse on surutta heittämässä pois. Mutta; onneksi on kierrätyspalstat. Ei tarvita kuin rehellinen ja riittävä kuvaus esineestä palstalle niin hetkessä saattaa välttyä kuljettamisen vaivalta ja kaatopaikkamaksuilta. Samalla tekee ehkä jonkun ikionnelliseksi.

Vintagentti tuli ikionnelliseksi bongatessaan tori.fin annetaan palstalta kuvien kaapin. Kaappi näyttää siltä, että se on kuulunut lääkärin vastaanotolle tai ehkä kokoelmakaapiksi biologian luokkaan. En edes tiedä kaapin alkuperää ja hyvä niin. Voin itse rakentaa sille mielessäni juuri sellaisen historian kuin haluan. Löydön ihanuutta lisää se, että paikka josta kaappi käytiin noutamassa, huokui wanhanajan ruukkiromantiikkaa.

Kaappi sai osakseen äärimmäisen hellän freesauksen. Tälle kaunokaiselle olisi riittänyt pelkkä pintojen puhdistus. Sen verran halusin kuitenkin kaapille `omaa kädenjälkeä` että tapetoin sisäpuolen takaseinän.  Tapetti on kiinnitetty niittipyssyllä.   Tapetti on omista varastoista ja aikaakin `tapetointiin` kului korkeintaan vartti. Pyörät lisäsin kaapin alle käyttömukavuuden tähden.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että on niitä hutejakin kierrätyspalstoilta aarteita etsiessä aina välillä käynyt. Muistelematta tulee mieleen eräs keinonahkainen sohvakalusto, joka markkinoitiin kierrätyspalstalla aitona nahkana. Totuus selvisi paikan päällä kerrostalon kolmannessa kerroksessa, mutta jokin aivokupru esti sanomasta, että en sohvaa matkaani ota.  En osannut enkä motivoitunut tekemään  viittä-vaille rikkinäisille istuintyynyille mitään. Yritin antaa sohvaa eteenpäin (rehellisesti keinonahkaisena siis), mutta kukaan muu ei mennyt samaan lankaan kuin minä. Päädyin purkamaan sohvan ja maksamaan suosiolla kaatopaikkamaksun ei-kierrätettävistä sohvan osista.

 

PS. Hyllyllä näkyvä Harriet Tycen psykologiseksi trilleriksi luokiteltu kirja Kaikki valheesi ei saa Vintagentilta lukusuositusta. Kirjailija on skotti ja tapahtumat on sijoitettu Lontooseen. Talot kuvaillaan kosteiksi, sokkeloisiksi ja muratin peittämiksi. Muuten kaikenlainen Lontoo tai englantilaisuus loistaa poissaolollaan.   Henkilöhahmot ovat yksiulotteisia ja epäuskottavia ja sopisivat paremmin vaikka Orange Countyn kotirouviksi. Kirjallisuuslaji yrittää olla jotain psykologisen jännärin ja perinteisen dekkarin välimaastoa, yhtä kaikki juoni on epäuskottava ja ohut. Kirjailija ei myöskään selvästi ole perehtynyt kovin syvällisesti asianajajan työhön.

Kaatopaikkatuolien uusi kuosi

Kaatopaikallamme on kierrätyskontti, johon voi jättää tavaroita muiden vapaasti otettavaksi. Tavaran tuoja joutuu maksamaan tavaroista normaalin jätemaksun, joten konttia ei voi käyttää oikotienä tarpeettoman tavaran laiskaan dumppaamiseen.

Kierrätyskontin olemassaoloa ei myöskään mainosteta jätehuollon sivuilla. Kysyin kerran, että miksi ihmeessä tästä mahdollisuudesta ei pidetä enemmän ääntä. Sain vastauksen, että kierrätyskonttia ei mainosteta, koska halutaan ohjata ihmiset kierrättämään tarpeettomat tavaransa ensisijaisten kierrätysjärjestelmien kautta.  Okei, ymmärrän pointin. Silti toivoisin, että tätäkin kierrätysmahdollisuutta tuotaisiin paremmin esille. 

Monelle ihmiselle on varmasti iso kynnys lähteä säätämään omien tarpeettomien tavaroiden kierrätystä esimerkiksi erilaisten annetaan palstojen kautta. Kehtaanko antaa edes ilmaiseksi, ei kai tätä nyt kukaan enää kunnostettua saa,  viitsinkö viestitellä mahdollisen hakijan kanssa, saadaanko haku sovittua, tuleeko hakija ajallaan tai tuleeko ollenkaan.  On siis ihan ymmärrettävää, että suoraan kaatopaikalle vieminen houkuttaa. Maksan suosiolla pikkaisen jätemaksua  ja pääsen tarpeettomasta tavarastani eroon ilman sen suurempaa säätämistä. Aika inhimillistä ajattelua, eikö vaan..   Jos kierrätyskonttimahdollisuudesta tiedettäisiin paremmin, ehkä muutama aarre löytäisi  silloin tällöin löytäisi sitä kautta pelastajansa.   

Itse käyn joka kerta kaatopaikalla käydessäni katsastamassa kierrätyskontin `tarjonnan`. Viimeksi kontista kotiin lähti kaksi puista nojatuolia. Niiden samettiverhoiluista oli aika ajanut ohi eivätkä ne sellaisenaan olleet enää kenenkään kodin kaunistus.  Tuolien rakenne oli kuitenkin niin selkeälinjainen, että tällainen kokemattomampikin kunnostaja uskaltautui kokeilemaan uudelleenverhoilua.  Tuolien kunnostukseen tarvittiin niittipyssy, pari tuntia aikaa ja kaksi metriä Ikean halpiskangasta  (4,99 /metri) .  Harkitsin hetken puurungon maalaamista valkoiseksi. Jätin kuitenkin maalaamatta, mikä ainakin nyt tuntuu hyvälle päätökselle.  Tykkään kovasti lopputuloksesta, vaikka tuolit hakevatkin vielä paikkaansa kotonamme.  Yhden roska oli taas toisen onni.

Kodasta loungeksi - ulkoterassin muutosta

Meidän perheen elämä pyörii kesällä pitkälti pihakatoksessa (täällä enemmän kuvia kyseisestä paikasta).  Tykkään mustan värin tuomasta aavistuksen (hah, aikamoinen understatement)  pimeästä tunnelmasta, mutta pakko myöntää, että mustine rottinkituoleineen ja lampaantaljoineen paikka toi mieleen kodan tai oluttuvan.  Eikä asiaa yhtään auttaneet pyynnöstäni kattoon ripustetut valot.  Lopputulos ei ollut ihan kuvitelmieni kesäinen lamppuketju. Voihan niitä valoja katossa kutsua vaikka miten pontevasti kausivaloiksi, mutta jouluhan niistä ensimmäisenä mieleen tulee.

Siispä oli tarve reivata ulkoterassia astetta kesäisempään suuntaan.  Kuvan hylly tuli korvaamaan viimevuotista metallikaappia, joka päätyi talveksi keittiöön ja jäi sille tielle. 

Mustat korituolit vaihtuivat päittäin kesäkeittiön Ikean Lillberg-sohvaan. (Lillberg on jo tuotannosta poistunut,  mutta IKEA hoi, voisiko mallin  palauttaa tuotantoon vaikka kovapuisena ulkokalusteena. Vähän vaihtelua polyrottinkiseen tarjontaan..)  Vielä tarvittiin jonkinlaista kevyttä kohdevalaistusta  joulukausivaloja täydentämään.

Käväisimme viikonloppuna Perniössä legendaarisessa hamstraajien paratiisisissa eli Maurin Makasiinissa. Maurin Makasiinin jatko on ollut epävarmaa, mutta nyt paikalle on löytynyt uudet yrittäjät ja paikka on auki näin alkuun ainakin viikonloppuisin. Kannattaa ehdottomasti käväistä, jos Perniön asema vähääkään osuu kesäreitin varrelle.  Iso ulkorakennuksellinen täynnä  kaikenlaista nostalgista ja tarpeellista  mutta myös tavaroita, joita et tiennyt kenenkään tarvitsevan.

Makasiinilla silmään osui hyllyllinen erilaisia kattolampun lasikupuja. Mieleen tuli vahva jonkinlainen visio etelän ulkoravintoloiden valokuutioista tai jostain kotimaisesta design-lampusta. Ostin siis vitosella kaksi kattoon tarkoitettua lampunkupua. Kotimatkalla käytiin vielä kaupasta hakemassa niiden sisään pienet  led-valot, ja kas, uudet tunnelmavalot olivat valmiit.

Kodasta otettiin siis aimo harppaus kohti lounge-tilaa. Voiko täällä nyt enää mitään olutta, makkaraa ja jalkapalloa -iltoja viettääkään, mitäh? Noh, seuraavan kuukauden ajan terassi toimii kyllä jalkapallokatsomona.  Enää yksi piikki aamukammassa!

PS. Googlettelin vähän. Se design-lamppu mistä päähän syttyi jonkinlainen mielikuva, taitaa olla Harri Koskisen Pur tai Cosy.

Pihakesä & vihreyttä sinapinsiemenistä

Tutut tietävät, etten ole varsinaisesti mikään vuoden viherpeukalo. Sain vuosia  sitten ison kasan huonekasveja lahjaksi. Muut nuupahtivat yksi toisensa jälkeen, mutta yksi kukoisti. Sitä sitten hoidettiinkin sananmukaisesti kuin "kukkaa kämmenellä". Useiden kuukausien hellän hoitamisen jälkeen kylässä käynyt vieras kysyi, että kannattaako muovikukkaa noin paljon kastella. MUOVIKUKKAA?!?!! Vuoden viherpeukalo-valintaa on siis turha odotella. En ole mitenkään erikoistunut tuhoamaan pelkästään huonekasveja, vaan viherpeukaloni tappaa kasvit ja kukat yhtälailla talossa ja puutarhassa.   

Leikkokukkiin ei raatsi `tuhlata` kuin korkeintaan kerran pari vuodessa. Metsässä ja pelloillakaan ei vielä ole oikein luonnonkukkia poimittavaksi. Jotain orgaanista olisi kuitenkin kiva saada keittiön ja terassin pöydille. Tarvitaan siis jotain idioottivarmaa vihreää kasvatettavaa, syötävyys lisäbonuksena. 

Purkkiin päätyi kasvamaan sinapinsiementä. Itää (onko tämä oikea termi..) hyvin, kasvaa nopeasti, näyttää hauskalle ja on helppo lisätä purkista suoraan ruoan päälle tai napostella sellaisenaan. Sinapinsiemen muistuttaa maultaan vähän rucolaa eli ei ole ihan mautonta syötävää. Anjovisfilepurkki kasvuastiana ei ole toimivin mahdollinen ratkaisu, koska silloin pitää muistaa antaa sinapinsiemenille päivittäin vettä. Voitonriemuisena onnistumisesta seuraava sato on  jo laitettu  kasvamaan, tällä kertaa kuitenkin hieman isompiin peltipurkkeihin.

Sinapinsiemen on muuten myös erinomainen vaihtoehto rairuoholle pääsiäisen vihreänä koristeena.

Kesäpiha

Pilkahduskin aurinkoa, niin johan lähtivät puutarhakalusteet pihalle. Takapihalla on kesäkeittiö, terassi ja katos ja varsinainen ulkoilmaelämä keskittyykin sinne. Etupihalla, tien vieressä, on meillä  pieni pöytäryhmä kahvitaukojen viettoon.  

Karu penkin, jakkaran ja pöydän yhdistelmä meni uusiksi kun pihasiivouksen seurauksena tehdyllä kaatopaikkakäynnillä kotimatkalle tarttui mukaan kuuden puutarhatuolin kokonaisuus. Kaatopaikallamme on kierrätyskontti, josta voi ottaa mielensä mukaan toisten  kierrätykseen tuomia tavaroita. Toisen roska on toisen aarre; tykkään tuoleista moninkertaisesti enemmän kuin mistään kaupan pakasta vedetystä kalustosta. Eikä tuo maksuttomuuskaan yhtään tyytyväisyyttä vähennä.

Tuolit (ja vanha pöytä)  kaipaavat kuitenkin  maalausta muodostaakseen yhtenäisen  kokonaisuuden. Jollain kiiltävällä ehkä, Miranolilla? Vaan millä värillä? Pitää sopia omenapuun katveeseen, joten musta ei nyt käy. Ehkä ruskeaa jossain muodossa, tai keltaista kenties.. Riittäisikö jos pöydän vain maalaisi kiiltävällä vihreällä?

Mukavaa viikonloppua !

DIY; seinähylly puulaatikoista

Omasta pikkukaupungista tuntuu lähtevän tai lopettavan yritys toisensa jälkeen. Viimeisin lopettaja oli Flying Tiger Copenhagen.  Tigerin tuotevalikoima on ollut tällaiselle tuunaajalle ihan täysosuma; hauska, halpa ja yllättävä.  Jatkossa lähin Tigerin liike on 50 km:n päässä, eli Turussa käydessä tulee varmasti käytyä myös Tigerissa katsastamassa kulloinenkin tuotetarjonta.  Olen myös tykästynyt Tigerin liiketilojen skandinaavisuutta henkivään puiseen sisustukseen. Tuotteet ovat kivasti esillä FSC-sertifioidusta puusta tehdyissä laatikoissa.

Jotain mukavaa kuitenkin  lopetusuutisessakin.  Liike ilmoitti, että myymäläkalusteina käytetyt puulaatikot annetaan eteenpäin niitä haluaville.  Olin satavarma, että kun työpäivän jälkeen ehdin paikalla käväistä, ovat puulaatikot varmasti jo kaikki menneet. Vaan eipä olleet, niitä oli vielä hurjasti jäljellä. Pikkaisen oli innostumisessa pitelemistä. Mielikuvitus meinasi lähteä laukalle pohtiessa, että mitä kaikkea kivaa näistä oikein voisikaan tehdä ja tuunata. Pakkasin autoon (tilanteen huomioiden melko maltillisesti) parikymmentä laatikkoa.

Ensimmäiset kahdeksan laatikkoa päätyivät samantien eteisen seinälle hyllyksi. En ole laatikoita millään lailla käsitelty tai yhdistänyt vaan ainoastaan naulannut yksittäin seinään. 

Hyllyjen alapuolella oleva kaappi vaihtui valkoiseen (täällä kaapista enemmän).  Ensivaiheessa hyllyyn päätyneet esineet ovat aika lailla sitä mitä käsiin sattui osumaan.  Hyllyn ja kaapin välissä olevat eläintaulut ovat sisustustyynystä tehtyjä (täällä niistä tarkemmin). Vielä jäi laatikoita jäljelle, loput päätyvät todennäköisesti kesäkeittiön hyllyköksi..

Kirjoituslipaston kevyt kunnostus

Meille kotiutui ilmaislöytönä vanha klaffipiironki. Laikukkaan lakkapinnan entisöiminen ei  houkuttanut, eikä omat taidot olisi tainneet siihen riittääkään. 

Mietin maalia, mutta en osannut päättää, että tavoitellako kirkasta ja kiiltävää lopputulosta vai sittenkin murrettua mattapintaa.  

Jostain käsittämättömästä syystä maalaaminen ei tällä kertaa tuntunut yhtään oikealle  ratkaisulle.  Kummallista, koska yleensähän minua ei tuunausjutuissa mietitytä tai kaduta yhtään mikään.

Tarvittiin siis maalia lempeämpi lähestymistapa. Sellaiseksi valikoitui vahaaminen. Ulkopinnat on käsitelty Liberonin BLOOM puuvahalla. Sävy on hiili. 250 ml:n purkista kului vain vajaa puolet.

 Vahauksen lisäksi  lipaston vetolaatikoiden muovinuppien tilalle vaihtui metalliset vetimet.

Nyt sitten vaan kirjeitä kirjoottelemaan..

Kukin tyylillään.. kustavilaiskaluston uusi raikas ilme

Tyylihuonekalut eivät ole mun juttuni,  ei yhtään.  Käsiin kuitenkin tipahti jonkinlainen (jonkinlaista uustuotantoako olisi?) kustavilaissohvakalusto, jota oltiin ruman, rispaantuneen ja likaisen verhoilun tähden heittämässä pois. Pelastin  kaluston ajatuksena  modernisoida sitä jollain raikkaalla tai hauskalla verhoilukankaalla.

Kangaskaupassa sain päähänpinttymän printtikankaasta.  Ongelmaksi tuli metrikankaiden riittämätön leveys,  printtikangasta kun ei voi kääntää käytettäväksi pituussuuntaisesti, eikä sauma keskellä sohvaa houkuttanut. 

Verhoilu verhokapasta

Sittemmin ruokakaupassa silmiin osui Vallilan printtiverhot. Kuinka ollakaan, verhokapan leveys on 2,5 metriä.  Kaksi verhokappaa riittäisi siis koko kaluston uudelleen verhoilemiseen.  Valikoima oli kuitenkin suoria verhoja pienempi. Olisin halunnut Aurajoki-printin mutta sitä oli tarjolla ainoastaan väärän värisenä, joten valituksi tuli Oulu. Hankokin olisi kelvannut jos olisi valikoimista löytynyt..

Verhoilu oli yllättävän helppoa, mikäs suoria kappaleita niittaillessa voisi hankalaa ollakaan .. Kangasvalintaankin olen ihan tyytyväinen, näyttää ihan raikkaalle ja pikkaisen modernille. Aika maltillinenhan tämä tuunaus on, ehkä olisi voinut revitellä vähän rohkeamminkin.

Kalusto oli ilmainen, verhokappoihin kului  2 x 30 euroa.

Kynttilän maalaaminen kalkkimaalispraylla

On se vaan ihmiskunnan arkisten keksintöjen parhaimmistoa, nimittäin  spraymaali.  Spreijaamalla kun  saa hyvää maalipintaa helposti ja halvalla.  Ei liuotinaineiden miettimistä, eikä pensselin etsimistä, saatikka pesemistä.  

Toisaalta tuunaajan ja tee-itse-ihmisen suurimpia trendejä viime vuosina on ollut kalkkimaalit, joilla saa maalattua kivasti vintagehenkistä  mattapintaa käytännössä pinnalle kuin pinnalle. Kalkkimaalibuumi on tähän mennessä kiertänyt Vintagentin osoitteen. Sen yhden kerran kun kalkkimaalilla nojatuolia maalasin, valmistin maalin itse sekoittamalla remontti-ässää ja kipsijauhetta. Kaiken aikaa kuitenkin on kalkkimaalien kauniit sävyt ja monikäyttöisyys houkutellut.

Eipä ollut siis ihme, jos meinasi mopo karata käsistä kun löysin nämä kaksi asiaa yhdistettynä. Viime viikonloppuna Lohjalla käydessä bongasin Mintun kulma -nimisen kivijalkapuodin hyllystä Pintyplus- merkkistä kalkkimaalisprayta. Värikartasta löytyy 19 toinen toistaan kivempaa väriä. Pidin maltin, ostin vain pullollisen haalean turkoosin väristä kalkkimaalisprayta.

Varastossa ollut pieni puinen lokerikko pääsi samantien kotiin tultua käsittelyyn. Tiedättekö sen tunteen kun maali on korkattu ja katse vaeltaa ympäriinsä hakien lisää kohteita?  Juuri silleen tässä kävi.  Siispä etsimään jotain pientä ja erilaista materiaalia olevaa maalattavaa. Löytyi  hiekkalaatikkoleluksi tarkoitettu ja parhaat päivänsä nähnyt muoviauto.

Pintyplusspraymaalarit -ryhmästä  (kyllä, tälle jutulle on ihan oma sivustonsa fb:ssa) löysin vinkin kynttilöiden maalaamisesta kalkkimaalispraylla.  Tätä oli pakko kokeilla. Eihän se voi toimia, savuttaa tai nokeentuu tai paljastaa maalaamattoman pinnan rumasti palaessaan…  Vaan kyllä toimi  kalkkimaalispray ihan täydellisesti kynttilän pinnassa.  Piti polttaessa maalatun pinnan kauniina eikä haissut eikä paljastanut alta valkoista kynttilämassaa. Hitsit kun olisin ostanut harkitsemaani vadelmanpunaista sprayta, niin olisi voinut teipin avulla suhautella polkagris-kynttilöitä joulukattaukseen.

Mitkään tekstissä olevat linkit eivät ole kaupallista yhteistyötä, vaan ihan omasta ilosta linkitettyjä juttuja. Maalin ostin ihan omalla rahalla ja maalauskohteet ovat talouden vanhaa rojua. Paitsi kynttilä ja kuvissa näkyvä kynttilänjalka jotka ovat tuore joulukalenterivoitto Kaisalta Unelmoiden ja haaveillen -blogista.

EDIT: Kysäisin  maahantuojalta tuotteen mahdollisesti sisältämistä liuottimista ja sain vastauksen, että tuote on vesiliukoinen eli ei sisällä myrkyllisiä liuottimia. Tuote on myös CFC-vapaa eli ei rasita otsonikerrosta.
T

DIY; tyynystä tauluksi

Kuka muistaa viime vuosituhannelta mainoksen, jossa luvattiin satojen tai  jopa tuhansien markkojen säästöt  taulujen maalaustarvikkeiden ostajalle?  Mitä kalliimpi taidemaku, sen suurempi säästö olisi tiedossa taulunsa ihan itse maalaavalle. Nonnii, vintagentin kotona on nyt sitten säästetty tauluissa pitkät pennoset; ensin seinät täyttyivät kestokassikuoseilla, sittemmin kestokassikuvilla. Uusin seinäntäyte on koristetyynystä tuunatut canvas-taulut.

Käväisin viikonloppuna Jyskissä etsimässä edullisia pyyhkeitä.  Heräteostoksena ostoskoriin päätyi kaksi RYNKEVIER koristetyynyä. Tyynyt maksoivat vain 1,50 e/kpl. Tänään näyttävät samat tyynyt olevan tarjouksessa yhteishintaan 3,99 e.

Eläinprintit näyttivät mukaville, mutta koko (30x30 cm) oli ihan liian nöpö, jotta tyynykäyttö olisi houkuttanut. Ajattelin ensin tehdä tyynyistä taulut ihan vaan työntämällä tyynyn sisälle sopivan kokoisen styroxlevyn palasen, mutta lopputulos oli karmean näköinen. Siispä saumat purkuun ja eläinkuvat niittipyssyllä kiinni lastulevyyn. Ei voisi taulun tekeminen olla enää tästä edullisempaa ja nopeampaa.

JYSK on muuten osoittautunut melkoiseksi tuunaajan materiaalipankiksi; itse tuunasin viimeksi  korkkitableteilla lasikannun .  JYSKIN fleecehuovista kudottu jättipeite on myös monelle tuttu juttu. Mitähän seuraavaksi..

Kauris ja susi etsivät vielä paikkaansa kodin sisällä, joten kuvat tauluista on otettu ulkona puuvajan seinää vasten.

Peurajahdissa

Keväällä julkaistiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Pirkka-kestokassit, joissa oli kuvituksena suomalaista luontoa ja eläimiä. Kuvat on ottanut oravakuiskaajaksikin kutsuttu nuori suomalainen luontokuvaaja Konsta Punkka. Pirkan kestokasseja koristamaan pääsivät Konstan kuvista karhu ja peura sekä mäntymetsä ja talvimaisema.  Kaikista  itsenäisyyden juhlavuoden tuotteista nämä ovat ehdottomasti minulle se mieleenpainunein tapa juhlistaa Suomea ja suomalaisuutta.   

Vasta 23-vuotiaan Konstan huikean hienot eläin- ja luontokuvat ovat nostaneet nuoren miehen Suomen seuratuimmaksi instagram-tähdeksi. Yli miljoonan (!!!)  seuraajan joukossa on mm. Jennifer Lopez, joka päätyi otsikoihin lisättyään luvatta yhden Konsta Punkan kuvan omalle tililleen. Nuoren valokuvaajan instagram-tili löytyy tunnuksella @kpunkka. Instagram-tili on tulvillaan toinen toistaan herkempiä ja käsittämättömän upeita luonto- ja eläinkuvia, huh, kannattaa käydä katsomassa ja ryhtyä seuraajaksi.

Kestokassiuutisen nähtyäni olen koko kesän ajan kiertänyt erikokoisia k-kauppoja, tavoitteena löytää nämä nimenomaiset kassit. Välillä meinasi jo usko loppua kesken, kun kasseja ei vaan tullut vastaan. Luultavasti kestokassien menekki pääsi yllättämään kauppiaat. 

Vaan nyt viimein onnisti! Perjantain mökkireissulla pysähdyimme herkkuostoksille Kemiön K-markettiin ja siellähän ne muovikassipinojen alta vihdoin viimein pilkistivät,  peura sekä karhu.

Ostin samantein molempia kasseja kaksi. Toiset kappaleet päätyivät heti mökkireissun jälkeen kehyksissä seinälle.   

Toisista kestokasseista ompelen läppärinsuojuksen, vahvistan vain kuvat kristallimuovilla ja huristelen läppärin kokoiseksi suorakulmioksi. Vetskarin ompelussa saatan tarvita vähän apua.. 

K-kuluttajapalvelusta muuten vinkattiin, että jos kasseja ei oman k-kaupan valikoimista löydy, kannattaa pyytää henkilökuntaa tilaamaan niitä.

Pirkka iso kestokassi peura. Kuva K-Ruoka -sivusto

PS. Kiltit kiltit Pirkka-ihmiset; voitteko koittaa tehdä Konsta Punkan kanssa jatkosopimuksen vähintään kettu-aiheisesta kestokassista, pliis!! Joku oravakuvakin olis kiva tai mäyrä..