.. vapaaehtoisesti ruotsinlaivalle
 |
| Minilomalta levänneenä? Vai tämänoloisena? |
En ole koskaan pitänyt ruotsinlaivoista. Olemme perheen
kanssa käyneet lukuisia kertoja Ruotsin puolella laskettelemassa ja silloin on
ollut pakko mennä laivalla veden yli. Siinä yhteydessä laivalla olo on jotenkin
ollut siedettävää, mutta muuten en ole koskaan halunnut ihan vain risteilemään.
Nyt kuitenkin teki ihan kauheasti mieli käydä Tukholmassa kevättä vastaanottamassa, ja
kun ilmaisia risteilylahjakortteja löytyi kokonainen nippu niin päätimme lähteä
Helsinki-Tukholma –risteilylle. Ehdoton
virhe. Yhteensä 34 tuntia laivalla oloa virkisti kummasti muistia, että mikä se
olikaan mitä näissä risteilyissä niin inhoankaan.
 |
| "Keväinen" Tukholma houkutteli |
”Shoppaile merihinnoin”
En harrasta merkkikosmetiikkaa, mutta
kerrankin minulla oli tuote, jonka olin päättänyt itselleni hankkia. Olin
ostamassa verkkokaupasta Elizabeth Ardenin Green Tea Honey drops bodycreamia.
Isompi pakkauskoko maksaa verkkokaupoissa halvimmillaan 18.90, pienempi 13,90.
Ennen tilaamista ajattelin kuitenkin tarkistaa tuotteen hinnan vielä laivalla.
Laivalla myynnissä oli vain isompi koko ja `merihinta` oli huikeat 29.90.
Ohhohhoijaa; ei se tyhmä ole joka pyytää… vai miten se sanonta meneekään.
Laivan kosmetiikkavalikoima ei kyllä muutenkaan
vakuuttanut; vain isojen kosmetiikkafirmojen tuotteita; ei mitään uutta ja
innovatiivista. Olin unohtanut pakata shampoon mukaan matkatavaroihin, vaan
eipä hätää, ajattelin ostaa laivalta. Pyörähti silmät kuitenkin ympäri kun
halvinkin normikokoinen shampoo maksoi pari senttiä vajaat 9 euroa.
Matkakokoisen kertakäyttöisen shampoon sai sentään ostettua 3,5 eurolla, huh!
”Ravintoloidemme ja kahviloidemme avainsanat ovat maukkaus,
monipuolisuus ja edullisuus”
Ja hah! Ehkä joskus 70-luvulla laivan seisovassa
pöydässä oli tarjolla erityistä herkkua. Nykytarjonnalla 36 euron hinta ruokailusta
tuntuu aika suolaiselle hinnalle, varsinkin kun itse ruokailutilanne on
jonottamisineen kaukana rentouttavasta. Mainostetaan luksusta, mutta
esimerkiksi juomien sisällyttäminen buffetin hintaan ajaa käytännössä
nauttimaan ns. `luksusruoan` kanssa halvinta mahdollista bulkkiviiniä, eikö
tässä ole vähän ristiriitaa? Noin 11 euron hintainen aamiainen tuntui sentään
edes jotenkuten kohtuulliselta, aika sokeripitoista oli kyllä tarjonta.
”Viihdeartistit – sukella tähtisateeseen, hurmaannu upeista
show-teemoista, pelaa onnenpelejä”
Voi hyvän
tähden; risteilyemännän vetämänä ruutuysiä ja makeisbingoa, en hurmaantunut. Luokattoman hirveitä 70-luvulle jämähtäneitä
humppapumppuja ja samaa settiä vuosikymmenestä toiseen toistavia pubitrubaduureja,
joiden ohjelmistosta innostuminen vaatisi aika lailla nestepitoista panostamista. Ilta Itämerellä kului nukkuen kellon ympäri, pimeä hytti ja pehmeä peite olivat minun luksustani.
 |
”Tukholma on tekemistä täynnä”
Kyllä, tekemistä
riittäisi mutta aikaa ei ole. Helsinki-Tukholma –reitillä on matkustusaika pidennetty
peräti 17 tuntiin / suunta. Samalla maissaoloaika on supistunut peräti alle
kuuteen tuntiin. Laivasta ulos jonottamisineen ja siirtymisineen jää aikaa
kaupungilla käytettäväksi todella hintsusti. Hitaasta matkanteosta huolimatta
laiva oli Tukholmaan saavuttaessa myöhässä noin 20 minuuttia. Meidän kohdalla se
tarkoitti, että suunnittelemaamme hotelliaamiaiseen Södermalmilla käytettävissä
oleva aika kutistui kriittisesti sen verran, että luovuimme ajatuksesta,
pelastauduimme mäkkäriaamiaiselle. Onko tässä aikataulunmuutoksessa taustalla
laivalla tapahtuvan kulutuksen maksimointi; jos `ilta`laivalle pitää palata jo
klo 16, niin käytännössähän se tarkoittaa pakotettua ruokailua laivalla.
Laivamiljöökin tuntuu pahasti jämähtäneen jonnekin
vuosikymmenien takaiseen aikaan. Sisustuksen kuosit, värit ja materiaalit ovat tunkkaiset ja
ahdistavat. Aika omituisen käsityksen pohjoismaisesta designista saavat
laivalle eksyneet turistit, kun pohjoismainen raikas sisustustyyli loistaa
poissaolollaan. Päivittelin laivan vanhanaikaista yökerhoa susirumine
kokolattiamattoineen, kultaisine koristeineen ja kopiokuppituoleineen kunnes tyrmistyksekseni luin,
että tämän laivan ilme on uudistettu viime keväänä. Jos jotain positiivista
haluaa uudistuksista löytää, niin hytissä ei enää ollut läikikästä
kokolattiamattoa, kiitos siitä.
Vastasataneesta lumesta ja koleasta ilmasta huolimatta Tukholma
oli kuitenkin yhtä mukava kaupunki kuin aina ennenkin ja miniloman arvoinen.
Vaan ensi kerralla kun tekee mieli Tukholmaan, taidanpa lentää. Tulee varmaan
halvemmaksikin, hermoja ainakin säästyy.
