Kodasta loungeksi - ulkoterassin muutosta

Meidän perheen elämä pyörii kesällä pitkälti pihakatoksessa (täällä enemmän kuvia kyseisestä paikasta).  Tykkään mustan värin tuomasta aavistuksen (hah, aikamoinen understatement)  pimeästä tunnelmasta, mutta pakko myöntää, että mustine rottinkituoleineen ja lampaantaljoineen paikka toi mieleen kodan tai oluttuvan.  Eikä asiaa yhtään auttaneet pyynnöstäni kattoon ripustetut valot.  Lopputulos ei ollut ihan kuvitelmieni kesäinen lamppuketju. Voihan niitä valoja katossa kutsua vaikka miten pontevasti kausivaloiksi, mutta jouluhan niistä ensimmäisenä mieleen tulee.

Siispä oli tarve reivata ulkoterassia astetta kesäisempään suuntaan.  Kuvan hylly tuli korvaamaan viimevuotista metallikaappia, joka päätyi talveksi keittiöön ja jäi sille tielle. 

Mustat korituolit vaihtuivat päittäin kesäkeittiön Ikean Lillberg-sohvaan. (Lillberg on jo tuotannosta poistunut,  mutta IKEA hoi, voisiko mallin  palauttaa tuotantoon vaikka kovapuisena ulkokalusteena. Vähän vaihtelua polyrottinkiseen tarjontaan..)  Vielä tarvittiin jonkinlaista kevyttä kohdevalaistusta  joulukausivaloja täydentämään.

Käväisimme viikonloppuna Perniössä legendaarisessa hamstraajien paratiisisissa eli Maurin Makasiinissa. Maurin Makasiinin jatko on ollut epävarmaa, mutta nyt paikalle on löytynyt uudet yrittäjät ja paikka on auki näin alkuun ainakin viikonloppuisin. Kannattaa ehdottomasti käväistä, jos Perniön asema vähääkään osuu kesäreitin varrelle.  Iso ulkorakennuksellinen täynnä  kaikenlaista nostalgista ja tarpeellista  mutta myös tavaroita, joita et tiennyt kenenkään tarvitsevan.

Makasiinilla silmään osui hyllyllinen erilaisia kattolampun lasikupuja. Mieleen tuli vahva jonkinlainen visio etelän ulkoravintoloiden valokuutioista tai jostain kotimaisesta design-lampusta. Ostin siis vitosella kaksi kattoon tarkoitettua lampunkupua. Kotimatkalla käytiin vielä kaupasta hakemassa niiden sisään pienet  led-valot, ja kas, uudet tunnelmavalot olivat valmiit.

Kodasta otettiin siis aimo harppaus kohti lounge-tilaa. Voiko täällä nyt enää mitään olutta, makkaraa ja jalkapalloa -iltoja viettääkään, mitäh? Noh, seuraavan kuukauden ajan terassi toimii kyllä jalkapallokatsomona.  Enää yksi piikki aamukammassa!

PS. Googlettelin vähän. Se design-lamppu mistä päähän syttyi jonkinlainen mielikuva, taitaa olla Harri Koskisen Pur tai Cosy.

Samppanjaa vai sumppia, Lontoo?

Lontoo on lempikaupunkini, kiistattomasti ja aina. Aikanaan kaupunki hurmasi nuoren tytön ja ihastutti ihan kaikella mitä oli ja mitä teki. Vuosien myötä suhde lempikaupunkiini on säilynyt ja syventynyt, muuttunut siis elämänpituiseksi rakkaudeksi.

Mutta ihan niin kuin ihmissuhteissakin, viisikymppinen odottaa jo eri asioita kuin parikymppinen. Enää kaupunki ei joka kerta hurmaa välittömästi ja varauksettomasti, vaan viime käynneillä on tarvittu päivän tai parin sopeutuminen ennen kuin tuttu ihastuksen tunne on muistunut mieleen.  

Jouluinen Lontoo säihkyy ja välkkyy. Glamouria ja luksusta tulee yliannoksina vastaan kaikkialla minne katseensa kääntää. Jopa niin paljon, että pohjoisen pikkukaupungin asukkia alkaa vähän ärsyttää.

Yhä suurempaa, korkeampaa, kiiltävämpää ja lasisempaa bisnestornia nousee keskustaan uudisrakennus kerrallaan.  Erityisesti itäisissä ja eteläisissä kaupunginosissa on käynnissä melkoinen demografinen muutos. Nostokurjet hallitsevat maisemaa erityisesti uusilla trendialueilla kuten Shoreditch tai Elephant & Castle. Raha puhuu ja `tavallisten` työtätekevien ihmisten elämä valuu keskustasta kaiken aikaa kauemmas. Jäljelle jää bisnesmaailma ja turistit.

Lontoo yritti siis hurmata kävijänsä kimalluksella ja kristalleilla. Mutta ihan niin kuin missä tahansa muussakin pitkässä suhteessa, satunnaista samppanjaa tärkeämpää on arkiset asiat, kuten aamukahvi. Ja löytyihän sieltä kaiken kimalluksen ja glitterin alta tälläkin kertaa se arkinen, tuttu ja kotoisa Lontoo.  Siinä Lontoossa katsotaan yhdessä jalkapalloa kantapubissa ja ruokaillaan kadulla. Kadulla eksyneen näköiselle tullaan tarjoamaan apua ja lounaskonsertissa pistäydytään kesken päivän, ostoskassien ja ulkovaatteiden kanssa. 

Budjettimatkailijan Lontoossa voi sadetta paeta ilmaisiin museoihin tai istumaan tuntikausiksi kahvilaan 99 pencen kahvin kanssa. Halpaa huvia on myös kadulla tai julkisissa liikennevälineissä kaikenlaisten `kummallisuuksien` bongailu. Oikeaan talvipukeutumiseen tottuneena ei sitten millään meinaa tajuta esimerkiksi turkispipon ja paljaiden säärien yhdistelmää.

Yritykset pyrkivät osoittamaan yhteiskuntavastuutaan ja sosiaalista omatuntoa monin eri tavoin. Useammallakin isolla ketjulla näkyi olevan käynnissä asunnottomuuteen liittyviä hyväntekeväisyysohjelmia. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että asunnottomuus on prinssi Williamin myötä noussut äärimmäisen trendikkääksi sosiaalisen toiminnan alueeksi.   Suurkaupunkia arkisimmillaan oli kun näin Big Issue –myyjän kurkistavan kadulla kerjäävän miehen paperimukiin ja tipauttavan sinne kolikoita omasta taskustaan. Köyhä antaa vähästään, paha ei paljostaan.

PS. Kaupungin trendikkäin koirarotu näytti muuten olevan englanninbulldoggi. Niitä riitti katukuvassa vaikka miten. Pyöriiköhän brittitelevisiossa uusintana Koira haudattuna? Niin ja pipossa pitää ehdottomasti olla turkistupsu!

PS 2. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin `kimallus` makrotex-haasteeseen. Käy linkistä katsomassa muiden toteutuksia teemasta.

Onko sulla eväät, mennääkö lounaalle?

Lunch atop a Skyscraper by Charles Ebbets, 1932

Kukapa ei olisi joskus törmännyt tähän `lounas pilvenpiirtäjän päällä` kuvaikoniin tai sen kymmeniin eri variaatioihin populaarikulttuurin parodioina tai mainoksina. Itse olen ajatellut, että osattiin sitä ennenkin näköjään kuvia käsitellä; sakset ja liimaa vaan..

Vaan miten on? Onko tämä sittenkään lavastettu juttu vai ihan oikea tilanne ihan oikealta pilvenpiirtäjätyömaalta?

Ja aito kuvahan tämä hyvinkin on! Se on otettu syyskuussa 1932 Rockefeller Centerin RCA Buildingin rakennustyömaan 69. kerroksessa ja 256 metrin korkeudessa maanpinnasta. Teräspalkilla istuu 11 oikeaa rakennustyömaan työmiestä.

Kuvaaja Charles C. Ebbets palkattiin promoamaan uutta toimitilakompleksia ja  New York Herald Tribunen sunnuntainumerossa julkaistu kuva otettiin herättelemään kuluttajien kiinnostusta kohdetta kohtaan.

Mitäpä sitä ei hyvän kuvakulman eteen tekisi?

Kuvanoton hetkellä Yhdysvalloissa elettiin suuren laman huippua. Työttömyys huiteli jossain 25 %:ssa ja kodittomia oli miljoonia. Pilvenpiirtäjiä rakennettiin ennätystahtiin, yhtenä syynä halpa siirtolaistyövoima. Pilvenpiirtäjät edustivat kehitysoptimismia, tekniikan voittoa luonnosta ja ihmisen ylivertaisia saavutuksia lamakaaoksen keskellä. Kuva itsessään edustaa monia eri asioita, päällimmäisenä ehkä amerikkalaista can-do –henkeä riskeistä ja vaarasta huolimatta. Miehet näyttävät kuvassa käsittämättömän rennoilta, eritoten huomioiden että useita rakennustyömiehiä oli kyseiselläkin työmaalla pudonnut työtä tehdessään varmaan kuolemaan.

Manchester United –joukkueen managerin Sir Alex Fergusonin tiedetään käyttäneen kuvaa motivointityökaluna joukkueen ryhmäytymisvaiheessa; kuvassa jalkapallokentällinen miehiä panee elämänsä toistensa varaa ja joskus kun yksi mies on pudota, kaksi voi hänet pelastaa.

Rakennustyömiehet ovat jääneet osin tuntemattomiksi. Ensimmäinen mies oikealta on kuitenkin Gustav Popovic silloisesta Tsekkoslovakiasta. Hän lähetti vaimolleen Eurooppaan kuvasta tehdyn postikortin, johon kirjoitti että "Don´t you worry, my dear Mariska, as you can see I'm still with bottle. Your Gusti." Gustav palasi pari vuotta myöhemmin kotimaahansa enkä usko että sai vaimoltaan pelkkää pääsilitystä kuvakortista. Gustav sai myöhemmin surmansa II maailmansodan lopulla kotikyläänsä osuneessa kranaatti-iskussa.

Laittoi Gusti sentään kortin menemään. Teksti yhdistettynä kuvaan  ei ehkä ollut 
juuri sellainen viesti mitä vaimo mieheltään valtameren toiselta puolelta odotti.. Miehet, huoh.

Huolimatta siitä tosiasiasta, että valittu kuvakulma vääristää eikä pudotusta todellisuudessa ollut 69 kerrosta vaan `vain` pari kerrosta alemmalle tasolle, pelkkä kuvan katsominenkin aiheuttaa väänteitä vatsanpohjassa, eikö ?

Kuvien tekijänoikeudet omistaa Corbisimages / Bettman archive. Ne ovat tässä yhteydessä esillä Yhdysvaltain tekijänoikeuslain  historiallisia kuvia koskevan `Fair use` -pykälän nojalla.  Nyt vaan peukut pystyyn, että Corbisin omistaja Bill Gates määrittää kohtuullisen käytön samoilla määritteillä kuin minä ;)

You´ll never walk alone

Tänään käynnistyi Valioliigan 2015/2016 kausi. Perheessämme seurataan jalkapalloa paljon, ja Liverpool on se ikuinen ykkösjoukkue. Itselleni lajin hienoudet eivät ihan täysin aukea ja jalkapallotietämykseni on aina silloin tällöin perheessä (hyväntahtoisen) vinoilun kohteena.

Vaikka lajituntemus joskus vähän ontuukin, silti Liverpoolin kannattajien kannatuslaulu `You´ll never walk alone` sykähdyttää minua joka kerta sen kuullessani. Myönnän; sykähdyttää  enemmän kuin maalit, tulokset ja tuuletukset.

You´ll never walk alone

Alun perin laulu sävellettiin vuonna 1945  Carousel-nimiseen musikaaliin. Vasta vuonna 1963 liverpoolilaisen Gerry and the Pacemakers –yhtyeen levytyksen myötä laulusta tuli hitti ja listaykkönen. Laulussa onkin muuten jotain perinjuurin 60-lukulaista, sovitus lienee aika erilainen kuin kappaleen alkuperäinen musikaalisovitus.  Yhtyeen suurin hitti on `Don´t let the sun catch you crying`.

Liverpool FC:n kannattajat alkoivat laulaa kappaletta peleissä ja eipä aikaakaan kun `You`ll never walk alone` alkoi kiinnittyä peruuttamattomasti joukkueeseen. Laulua on esitetty myös skottilaisen Celtic FC:n kannattajien joukossa ja aina silloin tällöin vieläkin kappaleen ”jalkapallo-omistajuudesta”  käydään keskustelua.  Väännön kääntymistä Liverpoolin hyväksi on edesauttanut tietysti myös Gerry and the Pacemakersin liverpoolilaisuus.  

Kappaleen on levyttänyt kymmenet eri artistit. Tunnetuimpia esittäjiä ovat olleet Frank Sinatra, Elvis Presley, Aretha Franklin, Ray Charles, Barbara Streisand, Louis Armstrong ja uusimpana tulokkaana Josh Groban. Liverpoolin joukkue levytti laulun vuonna 1975 ja vuonna 1985 siitä levytettiin hyväntekeväisyyssingle Brandfordin jalkapalloklubin katsomopalon uhrien hyväksi. 

When you walk through a storm

Hold your head up high

And don't be afraid of the dark

At the end of the storm

There's a golden sky

And the sweet silver song of a lark

Walk on through the wind

Walk on through the rain

Though your dreams be tossed and blown

Walk on walk on with hope in your heart

And you'll never walk alone

You'll never walk alone

When you walk through a storm

Hold your head up high

And don't be afraid of the dark

At the end of the storm

Is a golden sky

And the sweet silver song of the lark

Walk on through the wind

Walk on through the rain

Though your dreams be tossed and blown

Walk on walk on with hope in your heart

And you'll never walk alone

You'll never walk

You'll never walk

You'll never walk alone

(RICHARD RODGERS, OSCAR HAMMERSTEIN II )

Kuvat; https://www.flickr.com/photos/iembrace/5432875507/
https://www.flickr.com/photos/bradford_timeline/6515369887/
Creative Commons lisenssi