Härkösen uusi hima ja omat kierrätyslöydöt

Viikko sitten loppuneessa Globe Hopen kassi-arvonnassa kysyin osallistujilta että mitä he ovat viimeksi hankkineet kierrätettynä tai käytettynä.  Vastauksista löytyy koko kierrätyksen kirjo, mutta samoin kuin kierrätys- ja kirppismaailmassa yleensä,  painopiste tuntui olevan vaatteissa ja yksittäisissä sisustuksen helmiksi nostetuissa kalusteissa.  

Viime vuonna kirjoitin , etten ole koskaan vielä pelastanut mitään roskalavalta. Vaan nyt olen! Kaikenlaista. Tarpeellista ja vähemmän tarpeellista, kuten nämä öljylyhdyt. Hinta o euroa. Samalta lavalta kotiutui myös Lundia-hyllyjä varastoon ja  metallinen maitokärry jonka ajattelin tuunata siirreltäväksi  yrttimaaksi pihamaalle.

Kierrätyksestä on myös peräisin  tämä läpimitaltaan lähes puolitoistametrinen peili. Paikalliselta annetaan-palstalta bongattu löytö, joka odottaa reissua rautakauppaan jotta peili saadaan tukevasti seinään. Hinta 0 euroa.

Kirppikseltä puolestaan ostin  tämän jonkun-minkä-lie-teollisuusvalaisimen. Tää on iso! Normaalissa huonekorkeudessa tätä ei päätä kolisuttamatta käyttäisi millään, mutta rappusiin juuri sopivan kokoinen. Olemassa olevat sähköosat näyttivät siltä, että niillä päätyisi pimentämään koko kadun sähköt, joten tilalle vaihdettiin Clas Olsonilta hankittu johtolamppu. Hinta 10 + 4,99 euroa.

Tämä terassitakka on ostettu hyväntekeväisyys- myyjäisistä, hinta 5 euroa.  Ajatuksen tasolla terassitakka on kiva, mutta käyttö osoittautui haasteelliseksi.  Parin nuotiontuoksuisen ja savuntäytteisen käyttökerran jälkeen oli pakko taipua viemään ihanuus mökille. Se savun määrä mikä avotulesta syntyy, ei kaupunkiympäristöön oikein millään sovi. Sori vaan naapurit niistä testauskerroista..  

Itseäni on tänä kesänä pohdituttanut miten rajallisesti yrityksillä ja yhteisöillä onkaan välineitä materiaalivirran hallittuun hoitamiseen.  Yksittäisellä kuluttajallakin on rutkasti haastetta siinä miten hallita oman taloutensa tavaraähkyä. Miten haasteellista se sitten enää onkaan erilaisissa organisaatioissa joissa ihmisten käsitykset tavaroiden käyttö- ja kauneusarvoista voivat erota toisistaan paljonkin. En nyt puhu normaaliin toimintaan liittyvästä jätteiden lajittelusta vaan erilaisista poikkeustilanteista kuten muutoista ja muutoksista toiminnassa. On se vaan niin helkkarin paljon helpompaa tilata jätelava pihalle kuin alkaa etsiä tavaroille uusia koteja.

Näissä tilanteissa tarvittaisiin organisaation sisältä joku joka ehtii ja haluaa panostaa (omaa) aikaansa siihen, että kaatopaikalle ei päätyisi tavaraa jota voitaisiin jossain hyödyntää.  Hankala yhtälö;  iso projekti ja suunnaton jätelava helposti siinä pihalla tuppaa  turruttamaan innokkaimmankin kierrättäjän. 

Globe Hope arvonnan voittaja

Globe Hopen kierrätetyn Härkönen kassin voitti nimimerkki Aila kommentilla  `Paljon onnea! Viimeksi pelastin pienen lasiovisen kaapin joutumasta kaatopaikalle. Yhdellä mukana.`  

Kirjoittelen sinulle pikimiten ..

Blogin synttäriarvonta

Vintagentti täyttää tässä kuussa jo kaksi vuotta. Olen ehkä itse kaikkein yllättynein siitä, että ajoittaisesta huonohappisuudesta huolimatta blogi on jotenkuten pysynyt hengissä.  Aikapula näyttää kuitenkin muuttuneen krooniseksi; opinnot vaatisivat vielä kunnon loppurutistuksen ja työhönkin voisi / pitäisi käyttää suunnitteluaikaa rutkasti nykyistä enemmän… Blogi tulee jatkossakin päivittymään nykyiseen verkkaiseen tahtiin.

….Vaan yhtä kaikki; nyt on juhlan paikka!

Arvonta

Vintagentti arpoo  omista varastoistaan Globe Hopen Härkönen -olkalaukun. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen mitä itse olet viimeksi hankkinut kierrätettynä tai käytettynä.  Tällä lunastat itsellesi yhden arvan.

Toisen arvan saat jos olet lukijani tai sellaiseksi nyt liityt.

Kolmas arpa tulee arvontakuvan jakamisesta omassa blogissasi tai facebook-sivuillasi.

Aikaa osallistumiseen on ensi viikon lopulle eli  viimeistään lauantaina 15. heinäkuuta tulleet osallistumiset ehtivät vielä arvontaan mukaan.

Kerro kommentissa myös monellako mahdollisuudella (1-3) olet arvonnassa mukana. Mikäli kommentoit anonyyminä, keksi itsellesi jokin nimimerkki. Lisää silloin mieluusti myös sähköpostiosoitteesi tai tule heinäkuun loppupuolella tarkistamaan kotiutuuko Härkönen sinun luoksesi.

Arvottava laukku on (vähintään) kaksinkertaisesti käytetty; ensin Suomen armeijan toimesta, sittemmin minä olen hankkinut Härköseksi muuttuneen kassin  käytettynä kirpputorilta. Tämä  arvottava Härkönen on väriltään klassisen armeijanvihreä.

Onnea arvontaan!

Kuva Globe Hope

Globe Hopen Härkönen olkalaukku on Suomen armeijan vanha kaasunaamarilaukku. Härkösen entinen elämä kaasunaamarilaukkuna alkoi 1960-luvulla. Laukku oli paranneltu versioYhdysvaltain armeijan M6-mallin kaasunaamarilaukusta. Suomen tavoin jenkkiarmeijankin M6-mallin kaasunaamarilaukku elää uutta tulemista trendikkäänä kierrätyskassina.

Härkösessä  on säädettävät  olka- ja vyötäröhihnat,  materiaali on  puuvillaa. Kokonsa puolesta se on erinomainen mukana kannettavaksi.  Härköstä voi käyttää olkalaukkuna, vyötäröhihnaa voi tuolloin käyttää lisäkiinnikkeenä. Laukkua voi kantaa myös lantiolla, jolloin olkahihna toimii vyötäröhihnana ja vyötäröhihna kiinnittyy reiden ympäri. Laukun mitat ovat; 30 cm x 25 cm x 10 cm.  Härkönen-laukkua on saatavissa Globe Hopen verkkokaupasta myös mustana ja pinkkinä.

Sitcomia, spin-offeja ja arvonnan voittajia

Peyton Place cast, ABC Television, Public Domain

Saippua-arvonnan kommentteja lukiessani tuli paljon nostalgisia muistoja mieleen. Dallas ja Dynastia muistettiin hyvin, samoin Peyton Place. Kotimaisista sarjoista eniten mainintoja keräsi arvatenkin Salatut elämät, mutta oih, Metsolat ja Ruusun aika muistettiin myös.

Muutamia  maininnatta jääneitä  itselleni merkityksellisiä sarjoja nuoruudesta ovat Bill Cosby –show, konnankoukkuja kahdelle, lemmenlaiva, fame, näkemiin vaan muru,  kate & allie ("just when you think/you're all by yourself/you're not.") ja ystäväni avaruudesta (nano nano).  

Lähde Flickr.com

Enpä enää muistanutkaan että, ystäväni avaruudesta oli muuten Onnen Päivien spin-off –sarja.  Ystäväni avaruudesta sarjan Mork oli se rooli,  joka teki Robin Williamsin tunnetuksi.  

 

Lähde Flickr.com

Pari mehevää (vai järjettömyydessään ikimuistoista) juonijatkumoa ovat jääneet hyvin mieleen. Juonikäännettä kutsutaan retconiksi (retroaktiivinen juonojatkumo) eli  fiktiossa tapahtuvaksi  käänteeksi jossa tarinan kirjoittaja muuttaa tarinan fiktiivisen maailman faktoja joko jättämällä entiset faktat huomioitta tai selittämällä faktat myöhemmin toisella tavalla.  Hyvin muistuivat mieleen jonkin hahmon kuoleman paljastumisen lavastukseksi. Klassisessa kirjallisuudessa tätä lajia edustaa tyylipuhtaimmillaan Sherlock Holmesin kuolema, televisiosarjoissa lajityypin suurin klassikko lienee Dallasin Bobbyn kuolema ja kokonaisen kauden tapahtumien paljastuminen uneksi. 

Lähde Flickr.com

Muistan miten harmittelin, että Pamelan unen aikana tapahtunut Sue Ellenin raitistuminen ja ryhdistyminen jäikin vain uneksi . Hmph, kummallisia asioita sitä jää mieleen.. 

Lähde Flickr.com

Vuosikymmeniä myöhemmin lähes yhtä Salatuissa elämissä Aaro Valanne oli kuolleena vuodesta 2007 vuoteen 2012. Tämä juonikäänne ei enää järkyttänyt minun saippuamaailmaani, en ole oikein koskaan ollut Salattujen elämien ystävä,  enkä ollut Valanteen veljesten juonikäänteistä perillä.

 

Lähde Flickr.com

Toinen 80-luvun mahtisarja oli Dynastia, jota tehtiin suurella rahalla ja isoilla tähdillä. Kuulemma jopa sarjassa nähdyt timantit olivat aina aitoja.  Joan Collinsin näyttelemän Alexisin rooliin pyydettiin ensin sekä Sophia Lorenia että Elizabeth Tayloria, mutta molemmat kieltäytyivät osasta.  Joan Collinsin uralle rooli oli uusi noste, vaan niinpä taisi  rouva jäädä loppu-urakseen Alexisiksi.

Lähde Flickr.com

Dynastian kohtauksista suurimman kohun aiheutti helmikuussa 1985 esitetty jakso, jossa Linda Evans ja Rock Hudson suutelevat. Kohtauksesta nousi valtava kohu, kun Rock Hudson muutamaa kuukautta myöhemmin paljasti olevansa HIV-positiivinen. Hudsonin moraalia arvosteltiin; hän ei ollut kertonut tartunnastaan, vaikka oli jo tuolloin tiennyt asiasta. Vaikka lääkärit vakuuttelivat ettei vaaraa ollut, paniikki valtasi Hollywoodin. Monet näyttelijät kieltäytyivät suutelukohtauksista. Linda Evans säilytti rauhallisuutensa ja vakuutteli ettei ole vihainen Hudsonille. Rock Hudson sen sijaan kärsi suudelmasta tunnontuskia ja kuvasi kohtausta seurannutta kokemusta elämänsä hirveimmäksi. Hudson oli ensimmäinen merkittävä julkisuuden henkilö, joka ilmoitti sairastuneensa aidsiin ja hän menehtyikin vielä samana vuonna.

Arvonnassa onni osui henkilöille, jotka fanittivat sarjoja  Peyton Place, Pieni talo preerialla ja Kauniit ja rohkeat. Onnea nimimerkit Mummo, Leenvikki ja Ville Saarinen. Laitan pikimiten postia tulemaan.

Kuva MTV3

Ps. Kuinka monta kertaa Brooke on ollut morsiamena  Kauniissa ja rohkeissa ? Arvaatko? Oikea vastaus on kuulemma 13, niistä seitsemän kertaa Ridgen kanssa.

Elämässä pitää olla saippuaa & arvonta

Saippuaooppera on televisiossa  tai radiossa  esitettävä jatkuva sepitteellinen sarjamuotoinen ohjelma, joka sijoittuu valmistumisaikaansa.  Tarinalla ei siis ole loppua vaan juonenkäänteet johtavat yhä uusiin tapahtumiin ja muodostavat näin jatkuvan avoimen kertomuksen. Yleensä avoimia juonia kulkee samanaikaisesti monta rinnakkain.

Suomalaiset tutustuivat saippuasarjojen lajityyppiin vähän nurinkurisesti, nimittäin parodian kautta. MTV aloitti vuonna 1980 näyttämään saippusarjaparodiaa Soap. Suomeksi sarja sai nimekseen Kupla. Kupla oli tarina kahdesta sisaresta; Jessica Tatesta ja Mary Campbellista.  Tapahtumapaikka on keksitty kaupunki nimeltään Dunns River,  Connecticutin osavaltiossa.

Kupla  aiheutti melkoista kuohuntaa jo ennen kuin ensimmäistäkään jaksoa oli Yhdysvaltain tv:ssä esitetty.

Sarja käsitteli muun muassa homoseksuaalisuutta, impotenssia, eri rotujen välisiä avioliittoja, homovanhemmuutta tai pettämistä suoremmin kuin mitä televisioviihteessä oli koskaan ennen tehty. 

Sarja  keräsi paljon vastustusta erityisesti mm. katolisen kirkon ja kristillisen oikeiston keskuudessa.  Itseasiassa runsas ennakkovastustus taisi edesauttaa sarjan markkinointia laajalle yleisölle. Jo puoli vuotta ennen ensi-esityspäivää alkaneet protestit nostivat ensimmäisen jakson katsojaluvut kattoon. Vaikka ABC-tuotantoyhtiö vastaanottikin satoja puheluja, yhtiö ilmoitti palautteen olleen yllättävän maltillista.  Katsojista 74 %  piti sarjaa ei-loukkaavana, 26 % oli loukkaantunut  sarjan huumorista, mutta silti  heistäkin puolet aikoi seurata sarjaa myöhemminkin.

Kuplan näyttelijäkaarti vuonna 1977

Vaikkei sarjaa alun perinkään suunniteltu kovin pitkäikäiseksi, lopetettiin se neljännen kauden jälkeen.  Ehkäpä se oli tehtävänsä tehnyt; herättänyt keskustelua ja uudistanut televisioviihdettä jopa enemmän kuin yksikään muu sarja ennen tai jälkeen Kuplan. Nooh, ehkä Will  & Grace –sarjalla on sentään ollut vielä Kuplaakin  suurempi merkitys asennemuokkauksessa homosuhteiden osalta.

Kuplasta irtosi spin-off show Benson, mutta muistaakseni se edusti huumoriltaan  jo paljon perinteisempää viihdettä.

Kupla on minulle se-kaikkien-aikojen televisiosarja. Lainasin jokin aika sitten kirjastosta ensimmäisen tuotantokauden DVD:n eikä sarjan juju ollut uusintakatselulla kokonaan kadonnut, vaan huumori tuntui omituisella tavalla edelleen aika ajankohtaiselle ja hauskalle. 

Mitenkähän mahtaisi käydä toisen samoihin aikoihin sijoittuvan mahtisarjan, nimittäin Dallasin, kanssa.  Kykenisiköhän sitä tajuamaan miksi  Bobby Ewingin kuolleista herääminen  tai JR:n ampuminen aikanaan koukutti perjantai-illaksi television äärelle suuren osan suomalaisista, minutkin..

Arvonta

Jos ei Kupla ollutkaan kaikkien makuun, niin saippuaa kuitenkin aina tarvitaan. Vintagentti arpoo nyt kolme kovasti erilaista saippuaa. Pikkuinen raitapakkaus on suomalaisen Soapfactoryn oliiviöljypohjainen Provence-saippua. Oranssi pakkaus on 100%:sesti vegaaninen,  Dr. Bronnerin teepuu-palasaippua.  Palasaippuoista suurin on `White Jasmine` aromisaippua.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen mikä on omasta mielestäsi televisioviihteen  kaikkien aikojen ikimuistoisin tv-sarja tai uskomattomin juonikäänne. Tällä teolla lunastat itsellesi yhden arvan. 

Toisen arvan saat jos olet lukijani tai sellaiseksi nyt liityt.

Kolmas arpa tulee arvontakuvan jakamisesta  omassa blogissasi tai facebook-sivuillasi.

Aikaa osallistumiseen on ruhtinaalliset kaksi viikkoa eli viimeistään 26.tammikuuta  kommentoivat ovat mukana saippuoiden  arvonnassa.  Arvon kolme voittajaa, kullekin siis yksi saippua.

Kerro kommentissa monellako mahdollisuudella (1-3) olet mukana. Mikäli kommentoit anonyyminä keksi itsellesi jokin nimimerkki. Lisää mieluusti myös sähköpostiosoitteesi tai tule tammikuun  lopulla tarkistamaan kupliiko kohdallasi.

Onnea arvontaan!

Kuplatv-sarjan kuvat: ABC

I do I do I do & arvonta

Jos tulit tänne luullen, että nyt puhutaan häistä tai naimisiin menemisestä, niin pyörrä äkkiä ympäri. Tuleekin romantiikan sijaan annos arkista raatorealismia. 

Otsikko viittaa lukemattomiin erilaisiin to do –listauksiini. Niitä on kirjoitettuna papereille, tietokoneelle, liitutaululle, kalenteriin, puhelimeen, omaan mieleen…  Löytyy opiskelutöiden listaa palautuspäiväjärjestyksessä ja suuruusjärjestyksessä, on kotitöiden listaa, tuunauslistaa, blogiaiheiden listaa, remppalistaa, kirjojen TBR-listaa  ja  `olis-kiva-joskus ehtiä..` –listaa. Yhteistä näille kaikille listauksille on, että samassa ajassa kun listan laatii, sieltä ehkä jo tekisi jonkun homman pois, jos vaan pistäisi tehden. Nyt aika kuluu tekemisen suunnittelemiseen ja suunnittelemisen tekemiseen. Teen ja teen mutta mistään ei oikein tule sen valmiimpaa.

Tiedän jo, että omalla kohdallani kiire on paras motivoija. Vasta kun tehtävälista aiheuttaa lukiessa hyperventilaatiota, sitten alkaa tapahtua. Mutta miksi sen pitää olla näin, argh. Eikö sitä ihminen voisi viisastua ja oppia paremmin varautumaan kaikkeen siihen minkä tietää ajallaan tulevan. Voisiko sitä oppia tutkailemaan kalenteria kuluvaa viikkoa pidemmälle.

Juuri nyt eletään opintojen kohdalla niitä hetkiä, jolloin tehtävälista aiheuttaa jo melkoista puhinaa. Ei tässä auta kuin ruveta kunnolla paiskimaan hommia..

.. Pitää varmaan vaan ensin tehdä lista voimalauseista, joilla pitää motivaatiota yllä. 

Arvonta 29.4. – 7.5.

 Motivaatiolauseiden parhaimmistoa on omasta mielestäni II maailmansodan aikainen `We can do it`  juliste. Jos julisteen historia kiinnostaa, niin kurkkaa täältä postaus aiheesta. 

Yhteistyössä Suuli.comin kanssa Vintagentissa arvotaan nyt metallinen We can do it – kalenterikortti.

Voit osallistua kalenterin arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jonkin lauseen, ajatelman tai sitaatin joka sinua motivoi ja voimaannuttaa tarvitessasi, tällä lunastat itsellesi yhden arvan.

Kaksi arpaa saat jos olet lukijani tai sellaiseksi nyt liityt.

Kolmannen arvan saat jakamalla arvontakuvan omassa blogissasi tai facebook-sivuillasi. Kaikki viimeistään 7.toukokuuta kommentoivat ovat mukana arvonnassa.

Kerro kommentissa monellako mahdollisuudella (1-3) olet mukana. Mikäli kommentoit anonyyminä keksi itsellesi jokin nimimerkki. Lisää mieluusti myös sähköpostiosoitteesi tai tule myöhemmin tarkistamaan osoittanut juuri sinun suuntaasi.

Onnea arvontaan!

Kiss & tell sekä arvonnan voittaja

Kuva Flickr.com. Lisenssi.

Suomi; the worlds most literate nation

Nyt saa olla syystä ylpeä; tuoreen yhdysvaltaisen lukutaitotutkimuksen mukaan Suomi on maailman johtava lukumaa. Tutkimus ei mittaa niinkään suoraan lukutaitoa (missä myöskin Suomi varmasti sijoittuisi kärkimaiden joukkoon) vaan ennemminkin lukemiseen liittyviä tapoja ja tukitoimia. Lukutaitoa mitattiin viidellä eri kriteerillä, muun muassa kirjastojen määrän ja käyttöasteen mukaan sekä sanomalehtien lukemisen määrällä. Suomalainen kirjastolaitos on varmasti ollut yksi selkeästi Suomen kärkisijoitukseen vaikuttanut tekijä.

Kirjastolaitosta on kuvattu Suomen henkiseksi huoltoasemaverkostoksi, eikä syyttä. Kävin omassa verkkokirjastossani poimimassa listan suudelmaan tavalla tai toisella liittyviä teoksia; pääosin kirjoja ja elokuvia. Osa teoksista on romantiikkaan vahvasti kiinnittyneitä ja aikamoista hattaraa, mutta kyllä tuolta listalta pystyy poimimaan toiminnallisemmankin näkökulman suudelmateeman. Suudelmia eri muodoissaan, olkaa hyvät:

 Kirjoja:

Danielle Steelin Suudelma; 

kansikuvana Gustav Klimtin the kiss, 

ehkä maailman tunnetuin suudelmamaalaus.

Reijo Mäki Pahan suudelma 1998. 

Kymmenes Vares-kirja, tehty myös elokuvaksi.

Hannu Salmi; Suudelma. 

Tietoteos suudelman kulttuurihistoriasta.

Venuksen suudelma;
astrologinen aikamatka naiseuteen.

Tommi Tabermann Suudelma 1977

Satu Itkonen, Suudelma, suukko, pusu
Suudelmasta piirustus- ja maalaustaiteessa

Elokuvia:

Maailman tunnetuin elokuva?
Kun Sinkkuelämän Kihon roolihahmoa on kirjoitettu,
ovatkohan vahvat yhtäläisyydet Rhett Butleriin
olleet tietoisia vai sattumaa 

Hellä suudelma 2004. 

Tarina nykypäivän kielletystä rakkaudesta, 

Glasgowin Romeo ja Julia.

Koston suudelma 1995

Stanley Kubric Tappava suudelma 

vuodelta 1955 (myös nimellä kohtalokas suudelma).

 Film noir –genreä puhtaimmillaan.

Francois Truffaut Varastettuja suudelmia 1968. 

Elokuva kuuluu samaan sarjaan uuden ajan 

ranskalaiselokuvan klassikon 400 kepposta kanssa.

Nämä ja paljon, paljon muuta saatavilla lähimmällä hyvinvoinnin huoltoasemalla

Arvonnan voittaja

Nostalgiapostauksen vastauksissa tuli esille elämää suurempien suudelmien koko kirjo. Ikimuistoisimman suudelman kärkisijasta käytiin tiukkaa kisaa; populaarikulttuurin puolelta eniten mainintoja keräsivät Kaunotar & Kulkuri sekä Rhett & Scarlett.  Arvonnan voittaja nimesi itselleen mieleenpainuneimmaksi  suudelmakuvaksi kuvan, johon tämä Eduardo Kobran työ perustuu. Kuvan historiasta voi käydä lukemassa lisää täältä.

 

Kuva Flickr.com. Lisenssi CC BY 2.0

Onnea Mersii! Laitan postia tulemaan. 

Taistelu voitettu ja sota julistettu

eli terveisiä pussukkatehtaalta

Maailma on pullollaan tarinoita koulun liikuntatunneilta saaduista traumoista. Itse en ollut kummoinenkaan urheilija, mutta tykkäsin silti koululiikunnasta ihan hulluna. Usein olin se joka tuli viimeisenä valituksi joukkueeseen, mutta yhtä kaikki; tykkäsin tunneista.

Traumoja käsiteltäväksi on sen sijaan jäänyt peruskoulun käsityötunneista. Silmukat putoilivat, ompeleet sotkeentuivat, leikkasin vahingossa kangasta väärää viivaa pitkin… Luovuus oli tunneilla pannassa, tärkeintä oli huolellisuus, suoranainen pikkutarkkuus.  Kadehdin puukässässä olevia poikia, mutta siihen aikaan ei valinnan mahdollisuutta vielä tunnettu. Yhtään ei käsityötuntikammoa auttanut, että luokkakaverit kertoilivat urbaanilegendoja edellisten vuosien oppilaista, joille oli ompelukoneesta irronnut neula lentänyt silmään tai jotka olivat vahingossa tikanneet etusormensa läpi. Eli siinä vaiheessa kun sitä ryppyistä, epämääräistä kangaskasaa olisi pitänyt alkaa ommella kokoon, oli peli osaltani jo menetetty. Usein päädyin salakuljettamaan myttyyn ommeltuja vaatteenraakileita ja puikolta pudonneita silmukoita kotiin siskolle korjattavaksi. Taisi opettajakin tietää missä ompelukseni kävivät tuntien välillä koska tunnusti minun olleen hänen pitkän opettajauransa aikana ainoa oppilas, jolle hän ei ollut onnistunut opettamaan mitään. Ei siis mitään mukavia muistoja näiltä tunneilta. 

Aikuisiällä olen sittemmin löytänyt käsitöiden tekemiseen iloa ja omaa tyyliä. Olen opetellut virkkaamaan, kutomaan, punomaan ja ristipistoilemaan. Olen jopa hetkittäin hemmetin hyvä niissä jutuissa. Koneella ompeleminen on kuitenkin aina jäänyt. Parisuhteen alussa nykyinen aviomieheni pyysi minua lyhentämään housun lahkeensa. Vetosin osaamattomuuteeni, jolloin mies kantoi koneen esille ja alkoi opetella langan pujotusta ja housujen lyhennystä. Lapset ovat ymmärtäneet jutun juonen ja kantaneet vaatepaikkaukset ja lahkeen kavennukset aina suosiolla mummille tehtäväksi. Siskoni on ompelukoneen kanssa enemmän kuin sinut, joten ei sellaista vierailua etteikö hän olisi päätynyt ompelemaan jotain visioimaani ideaa.

Sneakpeak siitä mitä sisko tällä kertaa päätyi lomallaan ompelemaan..

Viikonloppuinen rullaverhopussukoiden ompelu näytti kuitenkin niin helpolle, että eilen aamulla miehen lähtiessä töihin, ilmoitin ompelevani niitä lisää ihan itse. Mies näytti vähän mietteliäältä, että voiko lainkaan lähteä töihin. Jos vaikka tulee rumaakin jälkeä minun ja ompelukoneen yhteenotosta…

Ensin vähän kuosittelin kangaspaloja. Etsin piirtämisen apuvälineeksi sopivan kokoista ympyrää. Sellainen osui olemaan luottonaamarasvan purkinkansi. Sen enempiä ajattelematta, kuinkas muuten, otin kannen käyttöön. Kuosin valmistuttua palautin kannen rasvapurkin päälle.  

Ompelukone ei ole vain kone; sillä on sielu ja yrittihän tuo näyttää kumpi täällä oikein määrää. Pakki (vai miksi sitä ompelukoneissa kutsutaan) jäi päälle heti aloituksessa. Kun motivaatio oli kuitenkin korkealla, niin en minä niin pienestä vastoinkäymisestä suostunut luovuttamaan. Ompelin sitten pussukoita peruutellen ja hyvinhän se ensimmäinen  valmistui  silläkin lailla. Vähän huitomista ja hakkaamista  ja sain sitten koneen kulkemaan eteenpäinkin. Aikamoinen kasa erilaisia pusseja ja koreja syntyikin.

Kun noita lyhyeksi käyneitä vöitä täällä edelleen riittää, niin lisäilin muutamaan pussukkaan  vielä kahvoja.

 Taistelu on siis voitettu ja sota ompelukoneelle julistettu!

Arvontaan muuten ehtii muuten osallistua vielä viikon verran. Käykääpä jakamassa suudelmamuistoja,  KLIK.

PS. Menin sitten voitonriemuisena keittämään kupillisen kahvia ja odotellessa levittelin päivävoidetta kasvoihin, siis siitä purkista jonka kantta juuri käytin ympyröiden tussittamiseen. Kivat mustat viikset nyt nenän alla..

Ketä sormi osoittaa? + arvonta

Yhdysvaltalaisen kuvittaja-julistetaiteilija James Montgomery Flaggin `I want you for U.S. Army` on yksi maailman tunnetuimpia sotapropagandajulisteita ja nykyään myös erilaisina populaarikulttuurin tuotteina  laajalle levinnyt. Kuten kaikista todellisista kuvaikoneista, tästäkin löytyy sittemmin satoja erilaisia mainos- tai parodiatarkoituksessa tehtyjä versioita.

Mutta Flaggin näkemys värväysjulisteesta ei ollut ihan autenttisen ainutlaatuinen. Idea julisteeseen oli lainattu Alfred Leeten vuonna 1914 suunnittelemasta julisteesta, jossa brittien sotaministeri Herbert Kitchenerin terävä katse ja katsojaan suoraan osoittava sormi kutsuvat värväytymään Iso-Britannian armeijan palvelukseen. Omat sormella-osoittelu-julisteensa löytyvät lähes kaikkien maailmansodissa mukana olleiden maiden propaganda-aineistoista.

John Bull; kirjallisuudessa ja poliittisessa huumorissa Englannin kansan ja
kansanluonteen henkilöitymäksi muodostunut fiktiivinen hahmo, joka myös
värvättiin esiintymään sotapropagandassa.

I want you for U.S.Army - julkaistiin alun perin vuonna 1917, pian sen jälkeen kun Yhdysvallat liittyi Saksan vastaiseen rintamaan ensimmäisessä maailmansodassa.  Julisteesta painettiin 4 miljoonaa kopiota, jotka levitettiin kaikkialle ympäri Yhdysvaltoja. Vain muutamassa viikossa juliste tuli tutuksi käytännöllisesti katsoen kaikille kansalaisille ja värväyskampanja toimikin vallan hyvin. Jopa niin hyvin, että juliste pääsi uudelleen tositoimiin Yhdysvaltain liityttyä mukaan II maailmansotaan. Toisellakin kierroksella vaikutus oli vähintään yhtä tehokas. 

Presidentti Rooseveltin pyynnöstä James Montgomery Flagg  jatkoi propagandajulisteiden tekemistä koko II maailmansodan ajan. Sotapropagandan kehittyminen näkyy hyvin vuodelta 1945 peräisin olevassa Japanille kohdistetussa  `Sam strikes back` -julisteessa. Setä Samuli oli ikääntyessään muuttunut aikamoiseksi machomieheksi.

Arvonta 29.2 - 10.3.2016 

Populaarikulttuurin nostalgisia helmiä

Vintagentissa on elinaikanaan käsitelty populaarikulttuurin historiaa aina coca-cola pulloista sota-ajan propagandajulisteisiin, unohtamatta erilaisia populaareja suudelmia. Yhteistyössä Retroliike.fi:n kanssa arvotaan nyt ylemmässä kuvassa näkyvä kokoelma näihin postauksiin liittyviä nostalgia-tuotteita.  Palkinto koostuu siis kahdesta pastillirasiasta, magneetista ja avaimenperästä.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen mielestäsi ikimuistoisin tai ensimmäisenä mieleesi tuleva populaarikulttuurin tai tosielämän suudelma, tällä lunastat itsellesi yhden arvan. 

Kaksi arpaa saat jos olet lukijani tai sellaiseksi nyt liityt.

Kolmannen arvan saat jakamalla arvontakuvan omassa blogissasi tai facebook-sivuillasi. Kaikki viimeistään torstaina 10.maaliskuuta kommentoivat ovat mukana nostalgiatuotteiden arvonnassa. 

Kerro kommentissa monellako mahdollisuudella (1-3) olet mukana. Mikäli kommentoit anonyyminä keksi itsellesi jokin nimimerkki. Lisää mieluusti myös sähköpostiosoitteesi tai tule ensi viikon lopulla tarkistamaan onko setä Samulin sormi osoittanut juuri sinun suuntaasi.

Onnea arvontaan!