Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkaus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Färiä fällyyn femmalla - tekstiilinvärjäys




Sain lahjaksi kalastajanlangasta virkatun päiväpeitteen. Saantihetkellä vielä varmistelin, että on ihan ok jos päädyn `färjäämään fällyn`.   Peitto oli paikoin aika kellastunut ja siinä oli pari sitkeää tahraa. 


Ja kun sitten tahrat eivät pesussa kadonneet, oli päätös värinvaihdosta helppo tehdä.



Muistikuvani tekstiilien värjäämisestä olivat jostain viime vuosituhannelta, jolloin konevärjäykseen tarvittiin desikaupalla suolaa, kiehuvaa vettä ja kaikenlaisia poppakonsteja. Arkoja tekstiilejä ei parantunut edes kokeilla värjätä. Vaan toisin on nyt; tekstiiliväri sisältää väri- ja kiinnitysaineen sekä suolan kaikki samassa pussissa. Pussin suu leikataan vain auki ja laitetaan pesukoneen rumpuun. Pesulämmöksi riittää 30 astetta joten vähän arempiakin materiaaleja,  kuten silkkiä ja viskoosia, onnistuu värjätä pesukoneessa. Värjäyksen jälkeen värjättävä tekstiili pyöräytetään pesukoneessa vielä uudelleen normaalilla pesuohjelmalla.

Värivalikoimaa tekstiiliväreissä riittää ja jos  yllätyksistä tykkää niin halutessaan voi saman tuotemerkin värejä sekoitella keskenäänkin.  



 Kalastajalanka on 100% puuvillaa joten se imee väriä itseensä hyvin. Käytin tämän värjäämiseen ainoastaan yhden tekstiiliväripakkauksen mutta lopputulos on ainakin omiin silmiini ihan riittävän musta.

Päiväpeite on inahduksen verran liian lyhyt toimiakseen parisängyn päiväpeitteenä, mutta kesäiseksi torkkupeitoksi sohvalle se on juuri sopivan kokoinen.




Ai juu, mää fuskasin vähän tosa otsikosa.. kyl se färi makso yhen koliko verran enemmä ku femman eli seittemän euroo siihe kyl kulus.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Miten niin koukussa kukkiin..?



Mikähän siinä on, että aina kesällä iskee kummallinen virkkuuvimma. Virkkaaminen kuuluu kesään, kutominen talveen. Viime kesän tuotoksena syntyi puna-pinkki –sävyinen torkkupeite afrikan kukka –mallilla. Sinne upposi kaikki vähänkään punasävyiset langanpätkät. 






 Tämän kesän tuotos on vielä keskeneräinen – kukat on suurinpiirtein koossa mutta yhdisteleminen tökkii.  Nyt kulutukseen meni kaikki kelta-sini-vihreät jämälangat. Molemmissa peitoissa yhdistävänä tekijänä on harmaalla Seitsemän veljestä –langalla tehdyt sisimmät ja uloimmat kerrokset. Tämän kesäinen tuotos saattaapi olla lähdössä lahjaksi, vähän mietityttää että pitäisiköhän peitteelle ommella taustakangas… ja kenet saisi jallitettua sen tekemään, koska ompelukone ja minä emme ole aina ihan ystävällisissä väleissä. Taustakangas on varmaan tarpeen ainakin, jos lähdenkin tavoittelemaan torkkupeiton sijaan parisängyn päiväpeittoa, hmm. Onneksi projektilla on vielä hyvin aikaa. Taidan jättää vähäksi aikaa hautumaan koko työn..

Ihka ensimmäinen virkattu peittoni kolmen vuoden takaa.

En ole ikinä mieltänyt itseäni kovinkaan käsityöihmiseksi, kunnes joitain vuosia sitten sain varsinaisen älynväläyksen ehdottaa, että tekisimme yhdessä poikani eläkkeelle siirtyvälle opettajalle lahjaksi isoäidin neliöistä kootun torkkupeiton. Kun olin kerran moista mennyt ehdottamaan, niin pitihän projekti loppuun saattaa ja koota äitien, isien(kin), oppilaiden, mummien ja kummien tuotos yhtenäiseksi peitoksi. Kiire tuli ja tuskanhikea valui kun sovittelin kymmenien eri tekijöiden erilaisia neliöitä yhteen, vaan lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen. Sittemmin olen virkannut vain omaan tahtiin ja omaksi iloksi....