Tuli ja vuodet eivät ole kuitenkaan haihduttaneet voimakasta ruusun tuoksua paikasta, jossa ennen oli suihku ja nyt kerrostalon pysäköintialue. Eivätkä ne kyenneet pyyhkimään Pedron ja Titan mielestä kuvia, jotka he olivat omin silmin nähneet ja jotka jättivät heihin jälkensä loppuelämäksi. Sen päivän jälkeen viiriäiset ruusunterälehdillä muistuttivat heitä aina hiljaa tuosta ihmeellisestä kokemuksesta.
Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen
Alkuteos: Como agua para chocolate, 1989
Ruoka ja rakkaus. Niistä, niiden mahdista, kertoo tämä kirja. Tyrannimaisen Mama Elenan nuorimman tyttären Titan on suvun perinteen mukaisesti pysyttävä naimattomana voidakseen huolehtia äidistään tämän hamaan kuolemaan saakka. Hänen täyttymätön intohimonsa elämänsä rakkauteen Pedroon ei kuitenkaan sammu, ja saadakseen olla lähellä Titaa Pedro menee naimisiin Titan sisaren, Rosauran kanssa. Maman ankaran katseen alla Tita vuodattaa sydämensä halut ja tuskat valmistamiinsa ruokiin, jotka näin saavat hämmästyttävät voimat. Ja vaikka maailma ympärillä muuttuu ja kuohuu, ei tosirakkaus katoa mihinkään. Toinen toistaan herkullisempien reseptien myötä Titan perheessä synnytään, kuollaan, rakastetaan ja vihataan niin keittiössä kuin muissakin huoneissa. Maaginen realismi maustaa rakkaustarinaa, jonka voi lukiessaan milteipä maistaa suussaan....
Tarinautti lokikirjaan: Vaikka tämä on rakkaustarina, ei se suinkaan ole se tavallinen. Esquivel käyttää hienosti reseptejä ja ruuanlaittokuvauksia henkilöidensä tunteiden tulkkina ja jopa kohtaloiden toimeenpanevana voimana. Tätä kirjaa oli ilo lukea, vaikka Mama Elenasta olikin tehty jokseenkin yksiulotteinen hirviö, ja joittenkin surrealististen elementtien nielemisessä oli rationaalisella suomalaisella tekemistä... kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta. Suosikkilistaani se ei hätyyttele, mutta voin suositella kirjaa kaikille hyvän ruuan ja tarinan ystäville. Summa summarum: Elämää suurempia tunteita makuaistin kautta koettuna.
P.S. Luin tämän osana Satun minihaastetta, jossa maalis-huhtikuun aiheena oli Latinalainen Amerikka. Hyvän kirjan valitsin! Luulenpa että tämä jää mieleeni vielä väkevämpänä elämyksenä kuin samasta maanosasta lukemani Näkemiin, pikku naiset.
(Hesarin arviossa sanottiin tästä kirjasta aikoinaan osuvasti: hella voi olla myös valtikka tai alttari, ei pelkkä orjuuttamisen väline.)
VastaaPoistaMinäkin luin tämän nyt huhtikuussa juuri osana Sadun minihaastetta ja tämä oli minusta aivan ihana kirja! (Ja luulen että kirjan ihanuutta lisäsivät vielä olosuhteet, luin kirjaa Barcelonassa appelsiinipuun alla ja taustalla soi katalonialainen kitara... <3) Yritän myös ehtiä bloggaamaan tästä toukokuun alussa!
VastaaPoistaOon joskus lukenut kirjan ja pidin siitä. Muistan, että oli vahvasti aistimuksellinen kirja.
VastaaPoistaElma Ilona, tästä kirjasta tehty elokuva Como aqua para chocolate on Elämäni Leffa! Titaa esittää Lumi Cavazos. Olen blogissani kirjoittanut kerran jos toisenkin tästä elokuvasta. Kokemus oli niin voimakas, että en lue nyt kirjaa. Tosin olen ostanut tämän kirjan lahjaksi muutamalle.
VastaaPoistaElokuvaa ei löydy mistään. Näin tämän televisiosta. Tosin sain leffan, mutta vain espanjan kielellä...
Paras esimerkki maagisesta realismista, johon minä olen ihan hulluna;-)
♥
Sara, voin kuvitella että tämä sopii loistavasti appelsiinipuun alla luettavaksi :) Jään odottamaan bloggaustasi tästä.
VastaaPoistaAnna Elina, nimenomaan aistimuksellinen!Olen huomannut, että akselilla älyllinen-aistimuksellinen kallistun lievää voimakkaammin aistimuksellisten kirjojen puoleen.
Leena, olen kuullut leffasta paljon hyvää ja voi kuinka haluaisinkaan sen nähdä. Jospa joskus onnistun jostain sen bongaamaan. Minäkin muuten luen nihkeästi kirjoja elokuvista, joita olen rakastanut.
Maaginen realismi on minulle alue, jota kohtaan koen voimakasta vetoa juuri nyt. Merkityksillä ladattu, elämää suurempi arki vie minut mennessään paljon tehokkaammin kuin ulkoinen räiske & mäiske.