Elo kuvissa: Brave

Merida: I want my freedom!

Queen Elinor: But are you willing to pay the price your freedom will cost?

Brave. Pixar 2012

Ohjaus: Mark Andrews & Brenda Chapman

Animaatio, K-7.

Merida on nuori tyttö, joka harmikseen sattuu myös olemaan prinsessa. Skottikuningas Fergusin ja kuningatar Elinorin esikoinen on kiinnostuneempi jousiammunnasta kuin koruompelusta, ja kun vanhemmat yrittävät naittaa hänet naapuriklaanin pojalle, Merida ryhtyy kapinaan. Hän pyytää apua noidalta, jonka antama taika menee kuitenkin pieleen: kuningatar Elinor muuttuu karhuksi. Meridan on suojeltava äitiään ja koetettava murtaa taika, ennen kuin on liian myöhäistä.

Pixarin uusin aluevaltaus Brave on railakas, raikas kokoperheen seikkailu. Vauhdikas mutta silti tyylikäs animaatio on oiva valinta, jos perheessä on sekä prinsessoja että uljaita ritareita.

"I am Merida, and I'll be shooting for my own hand."

"I don't want to get married, I want to stay single and let my hair flow in the wind as I ride through the glen firing arrows into the sunset."

"Princess or not. Learning to fight is essential!"

Tarinautti lokikirjaan: Tunnen perustavanlaatuista ennakkoluuloa animaatioleffoja kohtaan. Mieheni ja lasteni ansiosta joskus niitä kuitenkin katson. Brave pääsi "must see"-listalleni skottimiljöönsä tähden, vaikka "erilainen prinsessaleffa" kuulostikin vähän epäilyttävältä. Turhaan epäilin! Tämä on yksi parhaista animaatioleffoista, jonka olen nähnyt. Erilaisuuskaan ei ollut mitään erikoisuudentavoittelua, vaan tarina oli oikeasti hieno.

"I didn't ask her to change you into a bear! I just asked her to change... you."

Koska perheemme kotikieli on englanti, saimme nauttia elokuvan alkuperäisestä skottilaisesta aksentista. (Inhoan muutenkin dubattuja leffoja! Itse asiassa animaatioallergiani taitaakin olla peräisin ajoilta ennen perheellistymistä, pilallepuhuttujen suomennosten aikaansaama trauma.) 

"What? I heard that! Aye! Say it to my face! Or are you a scared sniffling jackanape? Afraid to muss your pretty hair?" 

Brave oli iloinen yllätys myös siksi, ettei se ollut farssi. Turhaa kohellusta on nykylasten leffoissa (ja aikuistenkin leffoissa) usein aivan liikaa. Tässä sitä ei ollut. Silti jännitys säilyi ja huumoria riitti. Nähtäväksi jää, malttaako Pixar olla tekemättä keskinkertaista jatko-osaa tälle ihastuttavalle leffalle!

"That scaffy witch gave me a gammy spell!"

Summa summarum: If you had a chance to change your fate, would you? ~Princess Merida ~

TTT: Kymmenen saamelaista taiteilijaa

Huomenna on saamelaisten kansallispäivä, ja koko viikko blogissani saamelaiskultturille omistettu. Siksipä tämänkertainen Top Ten-listakin on teemaan sopiva: mikäs tämän oivempi tilaisuus esitellä joitakin valtakulttuurin marginaaleihin hukkuneita saamelaisen taiteen tekijöitä.

10 SAAMELAISTA TAITEILIJAA 

(Huom: Tämä ei ole mikään absoluuttinen best-of-em-all, vaan oman tietämykseni ja mieltymysteni mukainen, mieleenjuolahdusjärjestyksessä kyhätty satunnaisotanta.)

1. Nils-Aslak Valkeapää. Kansainvälisesti ehkä kaikkein tunnetuin saamelaistaiteilija. Muusikko, runoilija ja kuvataiteilija, jonka tuotantoon saatte vielä tutustua blogissani tämän viikon aikana.

Nils-Aslak Valkeapää: Alit idja lahkona

2. Mari Boine. Maailmalla tunnettu ja arvostettu saamelaismuusikko on myös Mari Boine. Mari Boinen lapsuuskoti oli vahvasti uskonnollinen, ja hänen vanhemmilleen olikin kova paikka, että tytär valitsi ammatikseen "synninteon" eli joikaamisen, joka heidän perheessään oli ankarasti kielletty. Nyttemmin Mari Boine on inspiroinut ja kannustanut jo useampaa sukupolvea taiteelliselle tielle.

Mari Boine: Vuolgge mu mielde Bassivárrái (Lähde kanssani Pyhälle tunturille)

3. Merja Aletta Ranttila. Utsjoelta lähtöisin oleva kuvataiteilija ja taidegraafikko, jonka käsialaa on mm. tämän postauksen alussa oleva kuva joutsenella lentävästä naisesta. Lapinmatkaajat tuskin ovat onnistuneet olemaan törmäämättä hänen piirtämiinsä postikortteihin, mutta kirkollisissa piireissä kohua herättänyt "pirujenpiirtäjä" on tehnyt paljojn muutakin, mm. kuvittanut lukuisia satu-ja oppikirjoja.

4. Nils Gaup. Norjansaamelainen elokuvaohjaaja, jonka tunnetuin teos lienee tositapahtumiin perustuva Kautokeinon kapina (jota menen lauantaina katsomaan, raportti siis luvassa sunnuntain aikana). Nuoruudessani minuun teki vaikutuksen Gaupin "esikoispitkä" Tiennäyttäjä (Ofelas).

Ofelas trailer

5. Ulla Pirttijärvi. Angelin tytöistä tutuksi tullut, sittemmin soolouran luonut nuori joikutaiteilija.

Njuvccat bohtet- Joutsenet tulevat

6. Kirsti Paltto. Kirjailija, jonka laajasta saamenkielisestä tuotannosta on ikävä kyllä suomennettu vain muutama romaani. Niistä yksi, Voijaa minun poroni, oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1986.

7. Sofia Jannok. Ruotsinsaamelainen Sofia on oma suosikkini. Pirtsakka nuori nainen yhdistää perinteisen joiun popahtavaan biittiin. Tykkään!

Sofia Jannok: Irene

8. Amoc (Mikkâl Antti Morottaja). Inarinsaamelainen rap-artisti. Uhanalaisen inarinsaamen säilyttämiseksi on saatava nuoret innostumaan ja arvostamaan omaa kieltään. Tässä työssä nuori Morottaja on painoaan arvokkaampi kultaa. Vuonna 2007 hänet valittiinkin Vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi alkuperäiskansojen identiteettiä tukevasta työstään.

Mikka Antti Morottaja a.k.a. Amoc

9. Anni-Kristiina (Ánne Risten) Juuso. Pohjoissaamelainen, palkittu näyttelijä, jonka suomalaisyleisö tietää parhaiten elokuvista Käki ja Kautokeinon kapina.

Anni-Kristiina Juuso

10. Niillas Holmberg. Lopun alku tv-sarjassa debytoinut näyttelijälahjakkuus on myös monitaiteellinen sielu: soittaa, laulaa, runoilee ja juontaa. Kannattaa painaa nimi muistiin, hänestä varmasti kuullaan vielä.

Niillas Holmberg (vas.) ja Roope Mäenpää

Tässä joitakin minua puhutelleita / kiinnostavia saamelaisia taiteiljoita eri aloilta. Oliko näissä ketään teille tuttua? Entä tuleeko muita mieleen? Mitä saamelaisuuteen liittyviä elokuvia tai kirjoja olette nähneer /lukeneet?

Elo kuvissa: Caramel

       Caramel (Sukkar Banat, Libanon 2007)

       Ohjaus: Nadine Labaki

       Rooleissa mm: Nadine Labaki, Adel Karam, Yasmine Al Masri, Joanna Moukarzel

Ystävykset ja liikekumppanit Layale, Rima ja Nisrine pyörittävät kauneushoitolaa kotikaupungissaan Beirutissa. Kauneuden ammattilaisetkaan eivät kuitenkaan ole rakkaushuolilta turvassa: Layale on rakastunut varattuun mieheen, Rima puolestaan pitää vain naisista. Nisrinelläkin on ongelma: mitä hänen tuleva miehensä tuumaa, kun hääyönä huomaa, ettei morsian vuodakaan verta? 

Kauneushoitolan naapurissa on Rose-tädin ompelimo. Vanhaksipiiaksi jäänyt Rose huolehtii höperöstä sisarestaan Lillistä, eikä ole koskaan kokenut rakkautta. Kun ensirakkaus viimein hiipii ikääntyvän Rosen elämään, hänen on valittava velvollisuus tai tunteet.

Caramel on Tukholman elokuvafestivaaleilla palkittu, lämminhenkinen ja humoristinen draama viiden naisen elämästä modernissa Libanonissa. Kehuja kerännyt elokuva oli myös Libanonin ehdokas v. 2007 Oscar-gaalassa.

Tarinautti lokikirjaan: Olen aina kokenut selittämätöntä ja syvää sielunsukulaisuutta Lähi-Idän kulttuureja kohtaan. Tämä elokuva saikin minut hihkumaan riemusta, kun sen kirjastoreissulla bongasin. Ja vielä enemmän hihkun riemusta nyt, kun olen jo nähnyt leffan. Caramel on juuri sellainen elokuva, josta minä tykkään: sydämellinen, hauska ja vähän haikeakin draama (vaikka takakansi mainostikin leffaa romanttiseksi komediaksi) eri-ikäisten naisten elämästä, sydänsuruista ja toiveista. Pidin myös loppuratkaisusta, joka ei ollut mikään kliseinen siirappiloppu, vaan juuri sopiva sekoitus iloa ja surua.

Elokuva on pullollaan toinen toistaan hienompia henkilöhahmoja. Tarinan naisiin on helppo samaistua, vaikka kulttuurin asettamat odotukset ovat aivan toiset kuin meillä. Sivuhahmoista riemastutttavin oli Rosen hullu sisar Lilli, vanha nainen joka odottaa sulhastaan ja keräilee kaduilta paperilappuja, "rakkauskirjeitä armaaltaan".

Takakansitekstin perusteella luulin, että Libanonin tulenarka sijainti idän ja lännen välissä olisi yksi teemoista. Sodan uhkaa ei kuitenkaan ollut tarinassa edes taustalla. Sen sijaan punaiseksi langaksi nousee naisten asema. Lähi-Idässä nainen ei voi varata kahden hengen hotellihuonetta ilman todistusta siviilisäädystään, ja sanomattakin on selvää, että naimisiin mentäessä on naisen oltava neitsyt. Paljon kiteytyykin kohtaukseen, jossa "korjausommeltu" Nisrine kuuntelee äitinsä ohjeita hääyöhönsä valmistautuvalle tyttärelleen.

Mikään feministileffa tämä ei kuitenkaan ole, ja vaikka seksuaalisuus on keskeinen aihe, se tuodaan ilmi hyvin peitetysti: koko elokuvassa ei taideta kertaakaan edes suudella! Kauneushoitola onkin oiva valinta tapahtumien miljööksi, se kun tarjoaa keinon luoda eroottista virettä ja intiimiä tunnelmaa ilman "sitä itseään".   Hiillityn ulkokuoren alla on kuitenkin paljon asiaa, ja Caramel onnistuukin kertomaan rakkaudesta aistillisesti ja viisaasti.

Nadine Labaki & Adel Karam

Summa summarum: Hieno, herkkä ja sydämellinen draamakomedia naiseudesta, rakkaudesta ja, ai niin, säärikarvojen poistosta ;)

Movie trailer

P.S. Moni varmaan kuvittelee, että arabi on sama kuin muslimi. Niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, ja esim. Libanonissa 41 % väestöstä on kristittyjä. Caramelin keskushenkilöt ovat ortodokseja, ja kreikkalaiskatolinen kulttuuri näyttäyttäytyy värikkäänä naisten arjessa: kesken karvanpoiston sisään saattaa saapastella ristisaatto, ja yhdessä lauletaan muutama veisu, ennen kuin kaunistautuminen jatkuu.

TTT: Nämä leffat tahdon nähdä

Kauan eläköön Top Ten Tuesday! Näitä "topkymppejä" on niin kiva rustailla, että teenpä taas tikusta asiaa... tämä lista ei olekaan TBR, vaan TBW, siis tietysti To Be Watched:

1. Oslo, August 31st. Joachim "Larsin serkku" Trierin kaunis ja brutaali yhdenpäivändraama elämän ja kuoleman kysymyksestä kiinnostaisi kovasti.
2. Le Havre. Tätä Kaurismäen leffaa on kehuttu paljon ja aihekin puhuttelee. Kun en vieläkään ole tätä nähnyt, niin alkaa olla aika.
3. Kitchen Stories. Sydämellinen norjalainen miehistä ja keittiöistä. Tahtoo nähdä!
4. Urhea. Skotlantiin sijoittuva animaatio on must-see.
5. The Kids Are All Right. Golden Globella palkittu draamakomedia. Odottaa jo hyllyssäni, että ehdin sen katsoa.
6. Tulikärpäsiä puutarhassa. Despootti-isän varjostaman perheen selviytymistarina. Tämäkin on jo leffahyllyssäni vuoraan kärkkymässä.
7. Tehtaan tytöt. Kalenterityttöjen ohjaaja Nigel Cole on tehnyt toisenkin naisenergiaa uhkuvan komedian. Aihekin on valitettavan tuttu myös suomalaisesta vinkkelistä. Siis tämähän on nähtävä!
8. Dangerous Method. Pukudraama psykoanalyysin isähahmoista. Jäi näkemättä, kun pyöri leffateattereissa. Onneksi dvd:t on keksitty.
9. Caramel. Tukholman elokuvafestivaaleilla palkittu romanttinen komedia. Libanonin oscar-ehdokas kertoo beirutilaisen kauneushoitolan kautta sodanuhan varjossa elävien naisten unelmista ja peloista.
10. Piiat. Kirjakin on lukematta, mutta ajattelin tällä kertaa katsoa leffan ensin.

Uutuusleffoja ei listallani juuri ole, koska a) en kuitenkaan ehtisi elokuvateatteriin, enkä b) suoraan sanottuna edes tiedä, mitä leffoja tänä vuonna on tulossa. Lisäksi olen taipuvainen karsastamaan kassamagneetteja, ja suurimmat suosikkini löytyvätkin monesti vähemmän tunnettujen ja/tai ei-amerikkalaisten leffojen joukosta.

Mitä elokuvia teidän TBW-listoiltanne löytyy? Minkälaisista leffoista yleensä pidätte, mitkä taas kierrätte kaukaa? Minä olen huomannut karttavani kotimaista, onneksi tällä listalla on edes yksi. (Vinkkejäkin otetaan vastaan!)

Elo kuvissa: Ole luonani aina

"We all complete. Maybe none of us really understand what we've lived through, or feel we've had enough time." -Kathy-

Ole luonani aina (Never let me go)

Ohjaus: Mark Romanek

DNA Films & Film4, 2010

Perustuu Kazuo Ishiguron samannimiseen romaaniin

Vuonna 1952 tehdään mullistava lääketieteellinen läpimurto, jonka ansiosta elintenluovuttajista ei enää ole pulaa. Vuonna 1978 erään sisäoppilaitoksen oppilaat saavat tietää, että heidän elämänsä tehtävä on luovuttaa elimiään sairaille. Yksi näistä lapsista on Kathy (Carey Mulligan), josta tulee elokuvan aikuinen kertoja. Elintenluovuttajista työkseen huolehtiva Kathy muistelee nuoruusvuosiaan parhaan ystävänsä Ruthin (Keira Knightley) ja ensirakkautensa Tommyn kanssa. Kun kolmikko kohtaa vuosien jälkeen, he saavat tilaisuuden hyvittää nuoruuden virheet - ellei ole jo liian myöhäistä.

Tarinautti lokikirjaan: Katsoin tämän elokuvan kahden miehenturjakkeen kanssa. Toinen miehistä nukahti kesken kaiken. Se joka pysyi hereillä loppuun asti, kehui elokuvan kattoon. Tämä kertookin elokuvasta jo paljon. Tapahtumat eivät vyöry, vaan solisevat ohi, tunnelma on jotenkin utuinen, tarina kulkee eteenpäin lyhyinä episodeina, Kathyn muistellessa menneitä vuosia. Jos on väsynyt (kuten mieheni oli) tai muuten pitää toimintaräiskeestä, en ehkä suosittele. Jos taas viihdyt hitaasti ihon alle ryömivän haikean draaman parissa (tai pidät Keira Knightleystä kuten veljeni ;)), tämä elokuva on sinua varten.

Entä itse? Pidinkö? En ole mikään haikean draaman suurkuluttaja - mutta tästä leffasta pidin! Tunnelma elokuvassa on todella omanlaisensa, hyytävä ja silti hyvin kaunis. Jos tämä elokuva olisi säätila, se olisi sumuinen syysaamu, kun aurinko siilautuu usvan läpi... no menipä runolliseksi, mutta menköön! ;)

Näyttelijävalinnoista sananen: Carey Mulligan oli Kathyna aivan ihana! Andrew Garfieldin Tommy ensin ärsytti, mutta lopulta vakuuttavaa roolityötä ei voinut vastustaa. Keira Knightley näytteli hyvin, mutta jostain syystä hänen olemuksensa ei ehkä  kuitenkaan ollut ihan oikea... en osaa sanoa miksi. Lapsinäyttelijät hoitivat tonttinsa hyvin. Hailshamin sisäoppilaitoksen omalaatuinen maailma tuli heidän kauttaan todella liki. (Olivat muuten onnistuneet löytämään lapsinäyttelijät, joiden näköisyys aikuisversioihin on ilmeinen! Etenkin tytöt ovat kuin ilmetyt Keira ja Carey.)

It had never occurred to me that our lives, which had been so closely interwoven, could unravel with such speed. If I'd known, maybe I'd have kept tighter hold of them and not let unseen tides pull us apart.

Koska en ole lukenut Ishiguron kirjaa, en osaa sanoa tekeekö elokuva oikeutta  sille. Blogikeskusteluista olen ollut päättelevinäni, että kirjassa "kolmiodraama" ei ole yhtä keskiössä kuin tässä. Yleensä en jaksa lukea kirjoja, joista tehdyn leffan olen jo nähnyt, mutta tätä katsoessa kävikin päinvastoin: heräsi halu lukea kirja!

Summa summarum: Synkänkaunis dystopia, riipaiseva draama Kazuo Ishiguron palkitun romaanin pohjalta.

Elo kuvissa: Postia pappi Jaakobille

Vaikka blogini pääpaino on kirjoissa, mielelläni jaan kanssanne myös elokuvaelämykset, silloin harvoin kun ehdin elokuvia katsomaan. Eilen illalla hemmottelin itseäni kotimaisella laatudraamalla. Postia pappi Jaakobille on (kerrankin) kaikkea sitä mitä dvd-takakansi lupaa: koskettava, lämminhenkinen ja  todellinen. Moni tämän jo lienee nähnyt, joten juonesta vain lyhyesti: Armahdettu elinkautisvanki Leila saa työpaikan sokean pappi Jaakobin henkilökohtaisena avustajana. Leilan työnä on lukea papille saapuneet kirjeet ja auttaa vastaamaan niihin. Syvästi uskovainen vanhus ja kovettunut Leila ovat kuin yö ja päivä, mutta Jaakob jaksaa uskoa ja toivoa - kunnes postia eräänä päivänä ei enää tule...

Elokuvan traileri

Tiesin odottaa hienoa elokuvaa, enkä pettynyt pätkän vertaa. Heikki Nousiainen on pappi Jaakobina sydäntäsärkevän hyvä! Hauras, hyväsydäminen vanhus tekisi mieli ottaa syliin.  Varman roolityön tekee myös Kaarina Hazard Leilana. 

Elokuvan tempo on rauhallinen, tunnelma viipyilevä. Ohjaaja Klaus Härö uskaltaa antaa henkilöilleen tilaa ja aikaa. Puhetta on juuri sopivan vähän, kuvat saavat kertoa - ja kyllä ne kertovatkin! Loppuratkaisukin näytetään vailla sanan sanaa.

Summa summarum: Hieno leffa, joka varmasti jää mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa. Suosittelen lämpimästi, jos joku ei vielä ole tätä nähnyt.

P.S.Koska en elokuvien suhteen koe samanlaista omistamisen tarvetta kuin kirjojen, on aika pistää hyvä kiertoon. Jos siis joku tämän tahtoo omakseen, niin sopii sanoa Hep! Ensimmäinen kommenttilootaan ilmoittautuja saa pian Postia pappi Jaakobilta ja minulta :)

Day 19 - suosikkikirjani leffana

No nyt heitti helpon! Tätä ei tarvinnut edes miettiä...

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Muistan epäluuloni, kun kuulin että tästä tehdään leffatrilogia. Ajattelin tuolloin: Arghh. Mutta leffakolmikosta tuli kuin tulikin hieno. Suosikkini on ilman muuta kolmonen, Kuninkaan paluu. Mutta kokonaisuuskin pelaa.