Kalevalaa ekaluokkalaisille (Kalevala-projekti)

Meillä on ollut ekaluokkalaisteni kanssa parin viikon ajan meneillään Kalevala-projekti, joka jatkuu vielä alkavan hiihtolomaviikon jälkeen. Aloitimme Kalevalaan tutustumisen kertomuksella maailman synnystä. Kerroin oppilaille omin sanoin tarinan siitä, miten Kalevalan mukaan maailma on syntynyt sotkanmunista, joita Väinämöistä kohdussaan kantava Ilmatar kannatteli polvellaan ja jotka sitten hajosivat muodostaen maan, taivaan, kuun ja tähdet. Tämä osio (yksi oppitunti) linkittyi meillä uskontoon, jossa aiheena olivat sopivasti luomiskertomukset ja maailmankuva.

Nelosluokkalaisten kanssa olin jo aiemmin aloittanut kuvisprojektia, jossa he olivat pienissä ryhmissä tehneet valitsemastaan Kalevalan henkilöstä noin 130cm maalauksen ja kirjoittaneet siihen esittelytekstin. Tämän hahmogallerian laitoin koulumme seinälle, ja kävimme ekaluokkalaisteni kanssa tutustumassa hahmoihin.

Sen jälkeen aloin lukea oppilaille Mauri Kunnaksen tekemään hienoa Koirien Kalevalaa (Otava). Kävimme toki alkuun keskustelun siitä, että  Suomen kansalliseepos Kaleva on ollut Mauri Kunnaksen innoituksen lähteenä ja myös moni muu taiteilija, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela on saanut inspiraation Kalevalasta. Puhuimme myös suullisesta tarinankerrontaperinteestä ja Elias Lönnrotista. Lukiessani oppilaille Koirien Kalevalaa pyrin samalla selittämään, mitä oikeassa Kalevalassa tapahtui toisin kuin Koirien Kalevalassa, ja oppilaani ovat jo itse oppineet kysymään, mitä oikeasti tapahtui. Etsimme kirjasta myös kuvia, joiden esikuvina ovat olleet Akseli Gallen-Kallelan maalaukset. (hahmot+aloitus yksi oppitunti)

Opetan luokassani osan äidinkielestä ateljee-periaatteella, jossa eräs tärkeistä tavoitteista on opettaa oppilaille talon-taitoja (= hyvän lukijan taitoja, eli luetun ymmärtämiseen liittyviä taitoja, keinoja oppia ymmärtämään lukemaansa), ja Koirien Kalevalan lukemiseen yhdistin sanavaraston avartamiseen liittyvän taidon: löydän mielenkiintoisia ja uusia sanoja. Luin oppilaille kirjaa ja pysähdyin liioitellun ihmettelevästi eriskummallisten sanojen kohdalle ja kyselin oppilailta, mitä mikäkin sana mahtaa tarkoittaa. Ohjasin heitä kuuntelemaan virkettä sanan ympärillä ja miettimään sanan merkitystä sitä kautta. Korostin, että hyvä lukija opettelee tunnistamaan ne sanat, joita ei tunne ja tulee vielä paremmaksi, kun oppii uusia sanoja ja sanontoja. Tämän jälkeen rohkaisin oppilaita viittaamaan aina, kun minun lukiessani vastaan tulee joku sana, joka on heille vieras. Tästä tuli oppilaille oikein mieluinen sananbongausleikki.

Talon-taidot löytyvät luokan seinältä. Jokainen oppilas saa tavoitteekseen opetella tietty, itselleen valittua taitoa.

Kirjaamme kaikki uudet sanat aakkostettuun taulukkoon, joka on luokan seinälle. Sitten oppilaat saivat harjoitella tätä käytännössä, eli annoin heille samanlaiset taulukot ja ohjeen lähteä lukemaan omaa kirjaansa ja etsiä sieltä ainakin yksi uusi tai mielenkiintoinen sana. Lopuksi kokoonnuimme vielä takaisin ateljee-piiriin (luku- ja opetustuokiopiiri), jossa jokainen halukas sai sanoa oman sanansa, ja mietimme yhdessä sen merkitystä. (Reilu yksi oppitunti)


Toisella ateljee-tunnilla jatkoimme uusien ja mielenkiintoisten sanojen tunnistamista ja otimme mukaan myös luovan kirjoittamisen. Oppilaani ovat vielä hyvin eritasoisia kirjoittajia, eli osa kirjoittaa vielä sanatasolla, osa lausetasolla ja osa jo tarinoita. Ateljee-menetelmässä on mahtavaa, että jokainen voi tehdä samaa tehtävää omalla tasollaan. Luin aluksi Koirien Kalevalasta Sammon takomisen, mallitin taas uusien sanojen tunnistamisen ja jaoin sitten oppilaat kahteen ateljeehen: itsenäiseen lukemiseen ja luovaan kirjoittamiseen. Itsenäisessä lukemisessa oppilaat jatkoivat oman kirjansa lukemista ja uusien sanojen etsimistä sekä niiden kirjaamista omaan listaansa. Luovassa kirjoittamisessa oppilaat saivat itselleen kirjoituspohjan, jossa yläosassa on tilaa kuvalle. Ohjeistin oppilaat seuraavasti:

Piirrä paperiin kuva omasta Sammostasi. Kuvittele, miltä se näyttää ja mitä se valmistaa. Jatka sitten näitä opettajan taululle kirjoittamia virkkeitä: "Minun Samponi on... Minun Samponi näyttää... Minun Samponi valmistaa..."

Tämä tehtävätyyppi, jossa oppilaat kirjoittavat antamani virkkeen alun ja jatkavat sitä, on heille tuttu jo aiemmilta tunneilta. Mietimme aina myös ääneen yhdessä muutaman vaihtoehdon, miten virkettä voi jatkaa. Osa oppilaista kirjoittaa virkkeiden lisäksi kokonaisen tarinan, ja nytkin muutama innokas keksi oman Sampo-tarinansa, jolla he osallistuvat koko koulussa järjestettävään Kalevala-kilpailuun. Kun oppilaat ovat tehneet 15 minuuttia yhtä ateljeeta, tehdään vaihto, eli lukijat alkavat kirjoittaa ja kirjoittajat lukea. Lopuksi kokoonnumme aina ateljee-piiriin, jossa halukkaiden tekstit tai virkkeet luetaan ja uusien sanojen merkitykset mietitään yhdessä. (Reilu yksi oppitunti - 1,5 oppituntia)

Ensin kirjoitetaan ainakin yksi virke, sitten saa piirtää kuvan.

Kuvaamataidon tunnilla kerroin oppilaille Kalevalassa esiintyvistä kummajaisista (löytyy Kirjakulkurin juhlat-teemapaketista 5. - 6.-luokkalaisille), ja oppilaat saivat valita, mistä kummajaisesta piirtävät kuvan. Harjoittelimme erityisesti taustan tekemistä, eli A4-paperiin piirretään kummajainen ja sille tehdään ja väritetään tausta. Käsitöissä meidän oli tarkoitus takoa omat Sammot jämäpuusta (muistan, että näitä teimme aikanaan oman opettajani kanssa tokaluokalla!), mutta valitettavasta puutyöluokan jämäpuulaatikko oli niin tyhjä, että emme päässeet taontahommiin.

Monille mieluinen luku- ja kirjoituspaikka löytyy pöydän alta. :)

Musiikissa oppilaiden musiikinopettaja laulattaa lapsille hiihtoloman jälkeen "Vaka vanha Väinämäinen"-laulua (mikäs sen nimi nyt oikeasti onkaan..?) Hiihtoloman jälkeen matematiikan tunnilla on luvassa vielä Sampojen kasaamista loogisilla paloilla Open ideat -blogin Anniina-open ideoimilla ohjeilla, Akseli-Gallen Kallelan maalauksien tutkailua ja lisää koirien Kalevalan lukemista sekä lyhyeen Elias Lönnrot-aiheiseen tietotekstiin tutustumista, tiedon etsimistä tietotekstistä ja pariin kysymykseen kirjallisesti vastaamista. Nämä mallitan ateljee-tunnilla.

Oma kirja, kirjoitusvihko ja sanataulukko löytyvät ateljee-kotelosta.

Vietetäänkö teidän koulussanne Kalevalan päivää?

Vielä kaksi kirjaa suomalaisista naisista: "Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset" sekä "Heistä tuli taiteiljoita"

Naiset ja muunskupuoliset sekä heidän aikaansaamisensa ovat tupanneet kautta historin jäämään miesten ja heidän tekojensa jalkoihin. Tänäkin päivänä esimerkiksi lehdissä kerrotaan naisvaikuttajista ja taiteiloijoista usein ensin heidän ulkonäkönsä ja perheasioidensa kautta, sitten vasta esitellään heidän samomisitaan ja tekojaan. Onneksi tähän asiaan on herätty ja kerronnan tapa on nyt laajentunut.

Minna Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi on ilmestynyt jo useampi upea teos.
Kuvassa Vilja-Tuulia Huotarisen Heistä tuli taiteilijoita sekä
Suvi Aholan Mitä Minna Canth todella sanoi? (WSOY 2019)

Sanakarinaisista kertovia kirjoja onkin julkaistu parin viime vuoden aikana jo monia: On käännöskirjoja kansainväliistä sankareista sekä kirjoja suomalaisista naisista, jotka ovat toteuttaneet itseään, rikkoneet lasikattoja tai uskaltaneet tehdä jotain itselleen tärkeää silloinkin, kun ympäristö ei aina ole tukenut heitä. Minäkin olen aiemmin esitelleyt näitä kirjoja*, ja jossain vaiheessa aloin jo ajatellen, että näitä samankaltaisia tarinamuotoon kirjoitettuja tietokirjoja on nyt tullut luettua niin monta, että ehkä niiden lukeminen saa nyt riittää minun osaltani. Huomioni kiinnittyi kuitenkin Tammen ja WSOY:n kevään uutuuskirjaluetteloissa kahteen teokseen, jotka taas kertovat kyllä merkittävistä suomalaisista naisista, mutta vaikuttivat mukavan erilaisilta kuin edellisenä vuonna ilmestyneet.

Pyysin ja saain luettavakseni Elina Lappalaisen kirjoittaman ja Ilona Partasen kuvittaman esikoulu- ja alakoulun alaluokkalaisille luettavaksi sopivan kuvakirjan Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (Tammi 2019) sekä Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoittaman ja Riikka Sormusen kuvittaman, aikuisille ja nuorille tarkoitetun kauniin, tuokiokuvia sisältävän tarinakokoelman Heistä tuli taiteilijoita (WSOY 2019). Kumpikin kirjoista on julkaistu Minna Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi, ja Minna onkin molemmissa teoksissa mukana.

Elina Lappalainen & Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
(Tammi 2019)

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (arvostelukappale kustantajalta) on siis selvästi nuoremmille lukijille suunnattu kirja, jossa esitellään kuusi suomalaista naista. Kirjan kehyskertomuksessa siskokset Elli ja Hanna saavat isoäidiltään rannekorut, joihin heidän pitää kerätä supernaisten voimakiviä. Ensimmäiset kivet tytöt saavat sen jälkeen, kun he ovat käyneet koulun kanssa Minna Canthin museossa ja oppineet, että Minnan supervoima voisi olla sisukkuus, sillä Minna jatkoi itselleen tärkeistä asioista kirjoittamista, vaikka ympäristö yritti painostaa häntä lopettamaan.

Elina Lappalainen & Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
(Tammi 2019)

Tämän jälkeen tytöt saavat kuulla oman isoäitinsä, professori Irma Thesleffin, tähtitieteilijä Liisi Oterman, presidentti Tarja Halosen, kuvittaja-kirjailija Tove Janssonin sekä kangas- ja vaatealan yrittäjä Armi Ratian töistä ja supervoimista. Tyttöjen ohjaajana tällä etsintäretkellä toimivat heidän isoäitinsä ja äitinsä, jotka osaavat kertoa kaikista naisista paljon kiinnostavaa tietoa ja auttavat kunkin supervoiman löytämisessä. Kun tytöt väittävät, etteivät nämä löydetyt supervoimat: sinnikkyys, uteliaisuus, iloinen mieli, tiedonjano, itseluottamus ja villi mielikuvitus ole oikeita supervoimia, Irma-mummo muistuttaa: "... näillä supervoimilla voi muuttaa maailmaa ja tehdä hyvää."

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset -kirjassa on tarinan lisäksi paljon tietoa, osa lyhyissä tietoruuduissa sekä hieno ja värikäs kuvitus. Ellin ja Hannan kanssa lapsilukija oppii paljon paitsi näistä kuudesta eri aloilla menestyneestä naisesta myös tasa-arvosta ja niistä lukemattomista mahdollisuuksista joita nykylapsilla on.

"Ajattele, Elli! Minna Canthin aikaan et olisi edes saanut opiskella matikkaa. Olisit tehnyt vain käsitöitä ja soittanut pianoa, Hanna kuiskaa Ellille.

Heistä tuli taiteilijoita - 12 muotokuvaa suomalaisista naistaiteiljoista (arvostelukappale lustantajalta) on kaunis kokokelma keskenään hyvin erityyppisiä fiktiivisiä kirjoituksia 12 suomalaisesta taiteilijasta. Nämä lyhyet kirjoitukset keskittyvät siihen hetkeen, kun nämä naiset olivat vielä nuoria tyttöjä ja tietynlainen kapina, luomisen hetki ja ymmärrys syttyi heissä. Vilja-Tuulia Huotarinen itse kertoi kirjan julkistamisjuhlassa, että tuo kirjassa kuvattu hetki on aika monen tarinoiden tytön kohdalla se hetki, kun tilanne kärjistyy joko heidän omassa mielessään tai oikeassa elämässä, eivätkä tytöt enää tyydy siihen, mitä heiltä odotetaan tai mitä nyt on. Vaikka kirjan tekstit ovat fiktiivisiä, on Huotarinen tehdyn niiden eteen paljon tutkimustyötä ja lukenut naisista kirjoitettuja sekä heidän kirjoittamiaan tekstejä ja tuonut siten naisten hengen omiin kirjoituksiinsa.

Tätä teosta oli ilo lukea, sillä Huotarinen todella kirjoittaa niin että jokaisen tytön ääni kuuluu kuin he itse olisivat tuon katkelman kirjoittaneet. Osa kirjan taiteilijoista tuli toki läheisemmiksi kuin toiset, mutta yhtä kaikki nämä intiimit muotokuvat oli pakko lukea kaikki kerralla, ja jäin harmittelemaan, ettei teoksessa esitelty kahtatoista naista lisää!

Vilja-Tuulia Huotarinen & Riikka Sormunen: Heistä tuli taiteilijoita (WSOY 2019)

Jokainen kirjan tytöistä on tietysti aivan omanlaisensa persoona. Tyttöjen joukosta löytyyn muun muassa rajaton seikkailija (Ellen Thesleff), villi luonnonlapsi (Essi Renvall), hillitympi ja jopa tiukan uskonnollisia isosisko (Helvi Leiviskä) kuin itsevarma "diivakin" (Aino Actké). Sormusen kuvitus sopii täydellisesti tähän kirjaan, ja hän itse kertoi, että Huotarisen kirjoitusten kautta tytöt tuntuivat läheisiltä ja heidän kuvansa oli siinä mielessä helppo tehdä.

Omaksi suosikikseni nousi Fredrika Runebergista kertova tarina, jossa Fredrika on minäkertojana. Osuvasti hän ihmettele: "Mutta surukseni olen huomannut, että kaikkien kukkien kohdalla puututaan ulkonäköön. ... Vain kauneus vetää ihmisiä puoleensa. Minä yritän olla ajattelematta, miltä näytän." Huotarinen kertoi tämän kohtauksen taustalla olleen sen tympäisevän tosiasian, että Fredrika Runebergista on monessa eri lähteessä kirjoitetu hänen ansioidensa sijaan hänen ulkonäöstään; oliko rouva Runeberg ruma vai sittenkin hieman vähemmän ruma? Puistattavaa!

Vilja-Tuulia Huotarinen & Riikka Sormunen: Heistä tuli taiteilijoita (WSOY 2019)

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset ja Heistä tuli taiteilijoita ovat siis keskenään hyvin erilaisia teoksia, mutta silti molemmat hienoja kirjoja, joihin kehotan kaikkia lämpimästi tutustumaan. Omien lasteni kanssa luin Ihmeellinen Minna -teoksen, ja ilahduin siitä, miten kirja herätti varsinkin vajaa 7-vuotiaassa monia kysymyksiä. Hän muun muassa ihmetteli sitä, miksi Tove Janssonin elinaikana kahden naisen välinen rakkaus oli paheksuttavaa sekä sitä miksi tyttöjen ei Minna Canthin aikaan sopinut juoksennella ja hypellä kaduilla miten sattui.

Kirjan takakansi esittää vielä viimeisen, Minna Canthin juhlavuonna paljon esitetyn ja tänäkin päivänä erittäin tärkeän kysymyksen: Mitä Minna tekisi?

Vilja-Tuulia Huotarinen, Riikka Sormunen ja Suvi Ahola sekä kapinallinen nuori Minna

*Sankaritarinoita tytöille, Minna! Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa, Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa, iltasatuja kapinallisille tytöille 2 ja Iltasatuja kapinaillisille tytöille 1.

Museoseikkailu ja Lasten Museokortti-klubi: Innostavaa museopuuhaa lapsille!

Pääsimme tänään koko perheen voimin viettämään hauskaa päivää Helsingin Luonnontieteelliseen museoon. Siellä pidettiin ensimmäinen Lasten museokortti-klubi, ja päivän ajaksi oli järjestetty pientä puuhaa museossa vieraileville lapsikävijöille. Upeiden näyttelyiden lisäksi kävimme ihastelemassa Afrikan yötä oppaan kertomana ja taidetyöpajassa taiteilemassa Halmetojan ohjaamassa kuvituspajassa. Aloitimme kuitenkin päivän Kimnaasi-salista, jossa berliinimunkkeja mutustellen juhlittiin Elina Kuorelahden kirjoittamaa ja Nunnu Halmetojan kuvittamaa Museoseikkailu-kirjan (Kustannusosakeyhtiö Nemo 2019) julkistamista.

Museoseikkailu-kirja on toteutettu tekijätiimin (kustantajantaja, Museokortti ja Kuorelahti & Halmetoja) yhteistyönä, ja kirjan tarkoitus on selvästi esitellä muutama maamme upeista museoista lapsia kiehtovalla ja innostavalla tavalla. Teksti ja kuvat on laadittu niin, että ne ovat sekä informatiivisia että humoristisia. Halmetoja kertoikin minulle, että oli aika haastavaa kuvittaa kirja, jossa raamit olivat niin selkeät - kuvituksen pitää vastata todellisuutta, mutta olla silti hauskaa, luovaa ja mielenkiintoista. Kirjoissa esiintyvät museoesineet pitää löytyä museoista samoista paikoista kuin todellisuudessa, eivätkä hahmot voi kirjassa tehdä sellaisia asioita, joita todellisuudessakaan ei sovi museossa puuhata.

Museoseikkailu-kirjassa kolme kouluikäistä kaverusta, Koponen, Metso ja Salvio, viettävät vapaata kesälomaa ja heitä vahtimaan on pestattu stadin leveintä Saarijärven murretta puhuva Aane-mummu. Keräilyhullu mummu on ostanut itselleen museokortin, joka oikeuttaa sisäänpääsyn yli kolmeensataan museoon ilmaiseksi, ja selvää on, että mummun seuraava keräilykohde on kaikki Suomen museot.

Aane-mummu ja pojat aloittavat museoseikkailun Ateneumista, jossa jo eteisaulan lattia upeine fossiiileineen vangitsee poikien huomion ja kiinnostusken. Paikalle sattunut museo-opas heittää pojille täkyn, ja kehottaa näitä selvittämään, kukan kultakauden taiteilijoista oli sekä tiedemies että taiteilija. Tätä tehtävää suorittaessaan pojat tutustuvat kultakauden maalareihin Gallen-Kallelasta, Schjerfbeckiin ja Simbergistä von Wrightiin.

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu (Nemo 2019)

Ateneumin jälkeen nelikko ehtii vielä Luonnontieteelliseen museoon, jonka näyttelyissä lapset ja mummu saavat tutustua maapallon eri eläimiin, kasveihin ja elämän syntyyn. Hilpeyttä heissä herättävät Suomen luonto -näyttelyn kakat, ihmetystä kaksipäinen vasikka ja kauhistuksen väristyksiä dinosaurusten luurangot. Luonnontieteellisen museon kokoelma on huippuhieno, ja siellä kuluu kepeästi tunti jos toinenkin maapallon eri kolkkien eläimiä ihastellen.

Seuraavana päivänä Aane ja pojat valitsevat keräilykohteeksi Kaapelilla sijaitsevan Teatterimuseon. Minä en ole koskaan käynyt siellä, mutta kirjasta käy kirjan perusteella museoon on onnistuttu luomaan upea mielikuvitusmaailma, jossa valot, lavasteet, puvut ja esineistö ruokkivat kävijöiden mielikuvistusta. Lapset ja mummu pääsevätkin itse eläytymään teatterin maailmaan, ja myös paikalla olevat päiväkoti-ikäiset kävijät ovat uppoutunueet museoelämykseen leikin keinoin. (Tänne taidamme suunnata omien lasteni kanssa hiihtolomalla!)

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu (Nemo 2019)

Museoseikkailu-kirjan kaksi viimeistä museota ovat Turussa sijaitsevat Turun linna ja Aboa Vetus & Ars Nova, joka on suomen ainoa arkeologinen museo. Molemmissa kävijät saavat matkata ajassa taaksepäin ja ihmetellä ihmisten elämää kaukana keskiajalla. Turun linnassa museokierrosta vetaa asiantunteva opas Maaria, joka kertoo Aanelle ja pojille mielenkiintoisia ja jopa vähän karmaiseviakin tietoja ihmisten elämästä satoja vuosia sitten. Tällä museokierroksella mukana ovat lisäksi vielä museon omat kummitukset!

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu (Nemo 2019)

Turun-reissun jälkeen Koponen, Metso ja Salvio alkavat jo innoissaan suunnitella seuraavaa museoseikkailua. Noppa ratkaisee uudeksi kohteeksi sisä-Suomen museot, ja Aane-mummu lupaa ilomielin lähteä poikien kuskiksi mikäli näiden vanhemmilta lupa heltiää. Mummu nimittäin itsekin ajattelee, miten mukava olikaan reissata lomalaisten kanssa ja käydä muissa maailmoissa. Ja niinhän se todella on, monissa museoissa kun pääsee kurkistamaan historian ja luonnon lisäksi uusiin kulttuureihin, taiteeseen ja erilaisten keksintöjen huimiin maailmoihin.

Vaikka Museoseikkailu-kirja esittelee vain viisi museota, on sekin itsessään jo aikamoisen tuhti tietopaketti, joka on kääritty lapsia kiinnostavaan asuun. Me luimme lasten kanssa kirjan pätkissä ja ennen tämänpäiväistä museovierailua keskityimme Luonnontieteellisestä museosta kertovaan osuuteen. Museossa oli sitten hauska bongata kirjasta tuttuja asioita livenä.

Kirjan värikkäät ja hilpeät kuvat sekä hauskasti kirjoitettu teksti innostavat lapsia paitsi uppoutumaan tarinaan myös suunnittelemaan omia museoseikkailuja, mikä tietysti on tämän kirjan tarkoituskin. Kirjan lopusta löytyykin museokortin ja lasten museopassin lyhyt esittely sekä vinkkipankki lapsille sopivista museopuuhista, joiden avulla museokäynneistä tulee lapsille hauska peli tai seikkailu. Lasten passissa ja Museokortin lastensivustoilla esiintyvä Aarre-kissa, joka sekin on Halmetojan taiteilema, esiintyy myös Museoseikkailu-kirjan sivuilla, joista sen voi bongata mitä erilaisemmista touhuista.

Museoseikkailun kruunaavat herkkuhetket museoiden kahviloissa!
Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu (Nemo 2019)

Me tykkäämme kierrellä lastemme kanssa museoissa, ja minusta on mahtavaa, miten museokierroksia ja museoelämyksiä suunnitellaan nyt myös lapsikävijöitä ajatellen. Monissa museoissa on lapsia varten toiminnallista puuhaa ja museot.fi-sivustolta voi käydä etukäteen katsomassa, missä museoissa on lastenhoitotila, leikkitila, tila perheille tai tila omien eväiden syönnille. Samalta sivustolta löytyy myös vinkkejä museotehtäviin, lapsille suunnattuja näytteyitä ja museoiden omia lastenpuuhia. Upeaa!

Pssst. Muutamia kulkuneuvomuseoita olen esitellyt tässä bloggauksessa ja huvi- sekä teemapuisto-aiheisia kirjoja olen listannut tässä postauksessa.

Mukaansatempaava nuortenromaani: Auringon pimeä puoli

Luin Marisha Rasi-Koskisen kirjoittaman nuortenromaanin Auringon pimeä puoli (WSOY 2019) reilu viikko sitten ja olen siitä asti pyöritellyt kirjan tapahtumia päässäni ja miettinyt, mitä niistä tänne blogiin kirjoittaisin. Toisaalta kirjassa tuntui tapahtuvan hengästyttävän paljon, toisaalta tapahtumat etenivät välillä hyvin verkkaan ja jopa unenomaisesti. Välillä minusta taas tuntui, että tipahdin niin sanotusti kärryiltä ja jouduin pähkimään toden teolla, että ymmärsin tapahtumien kulun oikein (tästä ehkä saa syyttää sitä, että luin kirjaa kuumeessa..). Ja vaikka viikon verran kelasinkin kirjan tapahtumia mielessäni, en luultavasti silti osaa kuvata niitä ja tätä kirjaa kunnollisella tavalla!

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen sekä lähimenneisyyteen, ne hyppelehtivät ajassa ja kiertävät kirjaimellisesti kehää. Kirjan päähenkilö on Emilia, joka asuu Voiton Kaivoksen kaupungissa, eräänlaisessa suljetussa, autonomisessa pienoisyhteiskunnassa, jota hallitsee palvottu yksinvaltias eli Johtaja. Johtajan käskyjä ja päähänpistoja noudateteaan tiukasti, kaupungin asukkaat kutsuvat itseään hänen valituikseen ja tervehtivät tätä pelottavan tutulla tervehdyksellä: nostamalla oikean kätensä ilmaan.

Emilia ja hänen isänsä elävät vanhassa mökissään keskellä Valon Kaivoksen rakennuttamia talokomplekseja ja yrittävät pitäytyä niin erossa valituista kuin mahdollista. Isoisä on kertonut kertoa Emilialle ajasta, jolloin Valon Kaivosta ei vielä ollut, lähistöllä kasvoi vielä sankka metsä, joki kuohusi vapaana uomassaan ja vanha kaivos oli toiminnassa. Kun Voiton Kaivos rakennettiin, metsä tuhottiin ja joki ohjattiin uusille reiteille, eikä mikään ollut enää kuin ennen.

Vanhempiaan Emilia ei ole koskaan tavannut, sillä Emilian isä on kadonnut ja äiti ja kuoli tämän syntymän hetkellä kaivosonnettomuudessa - tai niin Emilian on annettu ymmärtää. Hän tajuaa kyllä, että isoisä tuntuu salaavan jotain, sillä isoisän versio äidin kuolemaan johtaneista tapahtumista on erilainen kuin Emilian kummitädin Miiman kertoma versio. Miima itsekin on vähintään yhtä salaperäinen tapaus, kuin Emilian äitiä kohdannut onnettomuus. Miima tulee ja menee miten mielii, eikä suljetun kaupungin lait kosketa häntä. Miima opettaa Emiliaa ja tämän parasta ystävää Mitekiä sukeltamaan ja pidättämään hengitystään veden alla minuuttitolkulla, ja vaikuttaa siltä kuin Miimalla olisi jokin salattu syy tehdä niin.

Tapahtumat alkavat toden teolla muuttua kummallisiksi, kun Emilia löytää äitinsä jäämistöstä piirustuksen, joka esittää selvästi häntä itseään. Kuka on voinut nähdä tulevaisuuteen ja piirtää kuvan silloin, kun Emilia oli vielä sikiö äitinsä kohdussa? Mitekillä on teoria, jonka mukaan aika olisi vain neljäs ulottuvuus leveyden, pituuden ja korkeuden rinnalla, ja toisilla ihmisillä on kyky nähdä aika.

Samoihin aikoihin piirustuksen löytymisen kanssa Miima alkaa käyttäytyä entistä kummallisemmin, vaikuttaa olevan pulassa ja pakoilevan jotain. Emilia lähtee Mitekin kanssa pelastamaan Miimaa ja joutuu sitä tehdessään vanhan kaivoksen uumeniin. Siellä Emilia tempautuu ihmeellisellä tavalla ajan läpi, matkustaa omaan menneisyyteensä ja alkaa ymmärtää omaa nykyisyyttää aivan toisella tavalla. Hän päättää ottaa tehtäväkseen oman äitinsä hengen pelastamisen ja siinä sivussa Johtajan valtaannousun estämisen, mutta tajuaa, että sekä äidin, Miiman, Mitekin, Johtajan ja jopa hänen oma elämänsä kytkeytyvät monimutkaisella tavalla toisiinsa. Emilia joutuu miettimään, mistä hänen muistonsa ovat syntyneet, mitkä tapahtumat vaikuttavat tulevaisuuteen ja kuinka kaikki kiertää loputonta kehää. Voiko mitään oikeastaan muuttaa ja kuka lakkaa olemasta jos menneisyyteen kajotaan?

Tämä romaani on kiehtova kertomus maailmasta, jossa fysiikan lait eivät olekaan aivan sellaisia kuin millaisina me olemme ne tottuneet tuntemaan. Tarinan keskiössä on nuoren tytön kaipuu tietää omista juuristaan ja selvittää elämäntarinaansa varjostaneet salaisuudet. Tässä kirjassa oikeastaan mikään ei ole, miltä näyttää, enkä totta osannut ennustaa tarinan loppuratkaisua!