The Ninjago Movie - Kuvitettu opas

"Ninjago, Ninjago, Ninjagooooo!" Tämä lienee tuttu ja usein kuultu taisteluhuuto monen päiväkodin pihalla. Pienet pojat ja tytöt viilettävät ympäri pihaa ninjoina ja taistelvat näkymätöntä pahisarmeijaa vastaan. Heidän esikuviaan näissä taisteluleikeissä ovat toki myös vanhat tutut supersankarit mutta yhä useammin uudemmat Lego Ninjago ja Lego Chima -hahmot. En nyt tässä lähde sen enempää pulisemaan siitä, onko taisteluleikkejä sopiva leikkiä, sillä siitä aiheesta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Lyhyesti totean, että kyllä on. ;)

Lego Ninjago elokuva sai ensi-iltansa Suomessa viime perjantaina, ja meilläkin viisi ja puolivuotias kyseli, saisiko mennä sitä katsomaan. Ikäraja elokuvalla on kuitenkin seitsemän, joten jouduin sanomaan ein. Ninjago elokuvaan voi onneksi tutustua myös kirjan avulla (ja toki sarja tulee myös televisiosta, jos sieltä haluaa seurata), ja me saimme tuon The Ninjago Movie - Kuvitettu opas (WSOY 2017, alkuteos DK, arvostelukappale kustantajalta*) niin ikään viime perjantaina. Voitte arvata, mitä kirjaa meillä on luettu jokaisena iltana siitä asti! Voin sanoa, että nyt me molemmat vanhemmatkin tunnemme Ninjago Cityn, Ninjatiimin ja sen kouluttajan mestari WUn sekä tietysti myös pääpahiksen eli Lord Garmadonin ja hänen haiarmeijansa.

Minä odotin kirjalta hieman enemmän juonellista selostusta siitä, mistä elokuva kertoo. Kyllähän teoksen nimi The Ninjago Movie - Kuvitettu opas toki kertoo, että kyseessä ei ole tarinakirja, mutta silti minulle jäi hieman epäselväksi, millainen tarina elokuvassa oikein on. Tässä kuvitetussa oppaassa keskitytään esittelemään Ninjagon keskeisimmät hahmot, tapahtumapaikat, taisteluvarustukset ynnä muut vastaavat. Kirjan lopussa on muutaman aukeaman kohta, jotka kertovat eniten itse elokuvasta. Sehän kuitenkin on selvä, että paha Lord Garmadon aikoo jällen kerran tuhota Ninjago Cityn, ja Ninjat taistelevat häntä vastaan. Tällä kertaa he ilmeisesti meinaavat jopa hävitä, ja lähtevät siksi etsimään viidakosta mahtavista mahtavinta asetta. Se ei ole helppo tehtävä, ja jokainen retkeen osallistunut aina mestari WUta myöten oppii viidakossa itsestään jotain uutta.

Vaikka Ninjagossa on pahiksia, hurjan näköisiä robotteja ja paljon puhetta tuhoamisesta sekä valloittamisesta, on kirjassa myös mukana rutkasti huumoria, joka vie sen pahimman terän myös Lordi Garmadonin kauheudelta. Jo kirjan rakenne rikkoo perinteistä opaskirjan formattia, sillä tavallisten tietokirjamaisten sivujen rinnalla on esimerkiksi ote Lloydin päiväkirjasta, Ninjago Cityn asukkaille tehdyn gallupin tulokset ja kuva koulun ilmoitustaulusta.

The Ninjago Movie - Kuvitettu opas kiehtoo varmasti monia pieniä - ja miksei isompiakin - Lego Ninjago -faneja. Osa kirjan vitseistä avautuu paremmin alakouluikäisille, mutta katseltavaa ja ihmeteltävää löytyy kyllä nuoremmallekin lukijalle. Nämä elokuviin, tv-sarjoihin ja leluihin perustuvat kirjat eivät ehkä ole monen vanhemmat suosikkeja, mutta lapset yleensä tykkäävät niistä. Tämä kirjavinkki kannattaakin laittaa muistiin, sillä ehkäpä sekin pieni kaveri, joka yleensä ei jaksa asettua kirjan ääreen, tykkää tällaisesta kirjasta, jonka maailma on leikeistä tuttu.

*Kirjan on suomentanut Tommi Järvinen.

Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö

Meidän perheessämme on meneillään pienoinen Heinähattu ja Vilttitossu -villiys. Olemme lukeneet monta sarjaan kuuluvaa kirjaa ja katsoneet lasten kanssa vuonna 2002 valmistuneen elokuvan Heinähattu ja Vilttitossu. Elokuva perustuu löyhästi Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittamaan samannimiseen lastenromaaniin, joka on julkaistu jo vuonna 1989 (Tammi).

EDIT. 30.10. Tähän pitää korjata, että Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva ei perustu sarjan ensimmäiseen kirjaan vaan kahdeksanteen vuodelta 1999, ja se oli Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö. Korjauksesta kiitos Viherjuuria-lukijalleni, joka on itse Heinähattu ja Vilttitossu-kirjojen ystävä!

Vuoteen 2009 asti sarjan kirjoja kuvitti Markus Majaluoma. Vuodesta 2012 alkaen kirjojen kuvituksesta on vastannut Salla Savolainen. Uusi kuvitus on aiempaa runsaampaa ja värikkäämpää, ja kuvat ovat myös suurempia. Lapseni pitävät selvästi enemmän tästä uudemmasta kuvitustyylistä. Tammi onkin julkaissut vanhempia Heinähattuja ja Vilttitossuja uusintapainoksina, niin ikään Savolaisen kuvittamina.

Heinähatun ja Vilttitossun vauhdikkaista kommelluksista ja kepposista tykkäävät sekä viisivuotias että jopa kolmevuotias lapsemme. Jälkimmäinen haluaakin aina tasaisin väliajoin lukea uudestaan Salla Savolaisen kuvittaman kuvakirjan Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen, vaikka siinäkin on itseasiassa varsin paljon tekstiä. Voitte siis varmasti uskoa, kuinka lapset innostuivat, kun postin tuomasta kirjapaketista paljastui sarjan uusin osa Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö (Tammi 2017, arvostelukappale kustantajalta). Kirja piti tietysti lukea HETI!

Pääsimmekin siis jo näin syyskuun puolivälissä joulutunnelmaan, kun luimme, millaista joulun odotus ja vietto on Kattilakosken perheessä. Arvaahan sen, että tyypilliseen tapaansa Vilttitossu tekee yhtä sun toista jäynää, ja lopulta koko joulurauha meinaa särkyä Hanna-äidin kristallilasien tavoin. Tapahtumat alkavat, kun Vilttitossu huomaa kadulla keräysauton, johon ihmiset toimittavat vanhoja leluja varattomille lapsille. Vilttitossu närkästyy, sillä hänen mielestään varattomat lapset saavat valtavasti lahjoja, ja itseasiassa hänkin tahtoo niitä yhtä paljon. Koska impulsiivisella, aika ahneella ja kujeilevalla Vilttitossulla on hyvä mielikuvitus ja nopeat hoksottimet, keksii hän äkkiä keinon, jolla lahjoja taatusti tulee kasapäin: Hän ilmestyy kadulle kerjäämään köyhäksi Tiuku Nyyssöseksi pukeutuneena.

Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoihin kuuluu, että aikuiset ovat hieman höperöitä, eikä tämäkään kirja tee poikkeusta. Kukaan Vilttitossun läheisistä ei tajua, että Tiuko Nyyssönen on itseasiassa Vilttitossu. Tunnollinen ja kunnollinen Heinähattu kyllä epäilee, että Tiuku Nyyssösessä on jotain outoa...

Kerjäämisen lisäksi Vilttitossu kunnostautuu katulaulajana toiveenaan ansaita ylenmäärin karkkirahaa. Sekä laulaminen että kerjääminen osoittautuvat kuitenkin aika kehnoiksi tulon- ja lahjanlähteiksi, ja viimeisenä oljenkortenaan Vilttossu päättää ruveta kiltiksi, sillä kaikkihan me tiedämme, että vain kiltit lapset saavat lahjoja.

- Vilttitossu! Ennen joulua ei saa riehua. 
-Miksei?
- Joulupukki ei tykkää sellaisesta, Heinähattu selitti. ... - Tontut kurkkivat ikkunasta ja kertovat sille, Heinähattu valisti. (s. 7)

Vilttitossu siivoaa, pyykkää ja antaa jopa oman joulukalenterinsakin pois, kun tahtoo osoittaa tontuille ja joulupukille ansaitsevansa paaaaljon enemmän lahoja kuin Heinähattu. Aattona tyttö tietysti kihisee jännityksestä, ja pettymys on karvas hänen huomatessaan, että on saanut tasan saman verran paketteja kuin Heinähattu!

Aivan piloille ei Kattilakoskien joulu kuitenkaan mene, sillä tilanteen pelastaa ihme kyllä hieman hidas ja höpsö konstaapeli Isonapa, joka yhyttää ulos lähteneen Vilttitossun ja puhuu tälle järkeä. Vilttitossu jopa suree sitä, että Isonapa ja Rillirousku eivät ole saaneet yhtään joululahjaa, ja kutsuu poliisit viettämään joulua hänen perheensä luokse. Loppujen lopuksi myös Vilttitossu oppii, ettei tärkeintä ole lahjojen määrä ja niiden antaminenkin voi tuottaa paljon iloa.

Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö siis toistaa pitkälti monille sarjan aikaisemmille osille tuttua kaavaa: Vilttitossu haluaa jotakin ja ryhtyy aika radikaaleihin toimenpiteisiin tavoitteensa saavuttaakseen. Vilttitossu ei kaihda huijaamista ja petkuttamista, ja hänen konnankoukkunsa saavat pienet kuuntelijat kikattamaan. Heinähattu on yleensä ainoa, joka näkee siskonsa touhujen läpi, ja usein siskokset ottavatkin yhteen jossain välissä tarinaa. Kuitenkin kaksikko pitää vahvasti toistensa puolia ja sopii nahistelunsa tarinan lopussa.

Itse en muuten lukenut lapsena Heinähattuja ja Vilttitossuja, vaikka ne kuuluivat siskonikin suosikkikirjoihin. Elokuvan katsoin hänen kanssaan teini-ikäisenä, ja muistan, että erityisesti Vilttitossun näyttelijä oli roolissaan mielestäni todella hyvä, ja nyt myös omat lapseni tykkäsivät hänen hahmostaan. Onkin hauska nähdä, millainen on marraskuussa ensi-iltansa saava uusi Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Esikoinen jo varmisteli minulta, että menemmehän sitten varmasti katsomaan sen!

Selkokirja alakouluikäisille: Emman ja Eetun koirapulma

Jokin aikaa sitten eräs kollegani kyseli, tiedänkö hyviä selkokirjoja, joita hän voisi tarjota luettavaksi muutamalle oppilaalleen, jotka tarvitsevat kiinnostavaa, mutta rakenteeltaa ja sanavalinnoiltaan kohtalaisen yksinkertaista ja helppoa luettavaa. Täytyy myöntää, että minulla löi aika tyhjää, enkä osannut vinkata kuin paria selkokirjaa. Mietimme kollegani kanssa yhdessä, että aika vähän meillä ilmestyy lapsille ja nuorille suunnattuja selkokirjoja. Helppolukuiset kirjasarjat eivät kaikki suinkaan täytä selkokirjan vaatimusta, ja toisaalta ei kovin moni isompi oppilas mielellään enää tartu lukemaan opetteleville tarkoitettuun kirjasarjaan.

Suomessa selkokirjoja kustantaa esimerkiksi Avain-kustantamo, josta sainkin vuosi sitten kesäkuussa luettavaksi lapille kirjoitetun selkokirjan Emman ja Eetun yllätyslöytö. Kirjan on kirjoittanut Marita Hauhia ja kuvittanut Anne Randén. Tänä kesänä tekijäkaksikolta ilmestyi kirjalle jatko-osa, niin ikään selkokirjamerkinnän saanut Emman ja Eetun koirapulma (Avain 2017).

Koska kirjan teksti on tehty selkokirjaluokituksen täyttäväksi, on sen rakenne yksinkertaista: lauseet ovat kohtalaisen lyhyitä ja lauserakenteet yksinkertaisia, eikä tekstissä ole vierasperäisiä sanoja. Täytyy sanoa, että pari pilkkuvirhettä huomasin, ja taisinkin kiinnittää niihin erityishuomiota, koska erityisesti selkotekstissä soisin pilkkujen olevan paikoillaan (kuten tietysti muissakin teksteissä). Randénin piirtämä kuvitus on omaperäistä, ja varsinkin koirakuvat ovat mielestäni suloisia. Silti olisin toivonut kuvitukseen hieman enemmän ytyä, ja sitä olisi saanut olla runsaammin. Selkokirjoissa kuvien pitäisi tukea lukijaa tekstin tulkitsemisessa, mutta nyt moni kuva on jotenkin kuvituskuvamainen, eikä oikein auta avaamaan tarinaa.

Emman ja Eetun koirapulma on lastenromaani, joka sopii luettavaksi tai kuunneltavaksi eri-ikäisille lapsille esikouluikäisistä noin neljäsluokkalaisiin koululaisiin asti. Me luimme kirjan kotona viisi ja puolivuotiaan lapsemme kanssa, ja ainakin hän kuunteli kirjaa kainalossani hipihiljaa ja kiinnostuneena.

Tarina onkin aika jännittävä, sillä se kertoo pienestä Pulmu-koirasta, joka karkaa ja jolle meinaa käydä varsin huonosti! Emman ja eetun isoveljen Artun tyttöystävä Anni tuo Pulmun Artulle hoitoon, ja muistuttaa lähtiessään, että koira karkaa todella helposti. Etenkin Emma on koiran saapumisesta innoissaan, ja haluaa, että Eetu herää heti leikittämään sitä hänen kanssaan. Kun Eetu vihdoin nousee vuoteesta, päättävät lapset mennä ulos tekemään lumiukkoa, vaikka Pulmua ei voikaan ottaa pihalle mukaan. Emma käy kesken rakentamisen sisällä, ja unohtaa tietysti oven auki. Kaikkien kauhistus on suuri, kun he palaavat sisälle ja huomaavat Pulmun karanneen.

Anne Randénin kuvitusta Marita Hauhian kirjoittamassa lastenromaanissa Emman ja Eetun koirapulma
(Avain 2017)

Äiti ja isä ovat töissä, ja niinpä Eetu ja Emma lähtevät etsimään Pulmua. Onneksi lumessa näkyy koiran jäljet, joita voi seurata. Eetu jatkaa etsimistä ja Emma lähtee hakemaan Arttua paikalle. Lasten pahin pelko käy toteen, kun Eetu löytää Pulmun jokeen pudonneena, ja pieni koira on jo selvästi kovin uupunut ja kylmissään. Se ei pääse omin voimin ylös. Lukija suorastaan pidättää hengitystään seuratessaan, kuinka Eetu kamppailee ja ponnistelee saadakseen koiraraukan pois hyytävästä vedestä. Emman, Eetun ja Artun hätä Pulmun puolesta tarttui selvästi myös meidän lapseemme, ja kyllä itsekin jännitin, miten takajalkansa jäädyttäneelle pikkukoiralle käy.

Onneksi Pulmu toipuu päästyään saunaan lämmittelemään. Arttu, Eetu ja Emma käyvätkin sitten kipakan keskustelun, pitääkö heidän vanhemmilleen ja ennen kaikkea Annille kertoa Pulmun karkuretkestä. Lopulta he päätyvät tietysti tekmään moraalisesti oikean ratkaisun, eikä Anni onneksi suutu kuultuaan, mitä hänen pieni karkurikoiransa on tytön poissaollessa puuhaillut. Kirjan lopussa Emma käy vielä äitinsä kanssa sen keskustelun, joka on varsin tuttu kovin monessa lapsiperheessä: "Voitaisiinko mekin ottaa lemmikki?" Siihen ei lasten äiti suostu, mutta lupaa, että Pulmu kyllä saa tulla heille hoitoon toistekin.

Anne Randénin kuvitusta Marita Hauhian kirjoittamassa lastenromaanissa Emman ja Eetun koirapulma
(Avain 2017)

Emman ja Eetun koirapulma on hyvä kirja, jonka  tapahtumat ovat tuttuja monen lukijankin omasta kokemusmaailmasta: leikitään lumileikkejä, nahistellaan sisarusten kanssa, tehdään virheitä ja onnistutaan, pohditaan oikeaa ja väärää, hoivataan elämiä ja kaivataan omaa lemmikkiä. Kuten sanottu, kirjassa on myös sopivasti jännitystä sekä myös erilaisia hahmoja, joihin erilaiset lukijatkin voivat samastua.

Turun kirjamessut 2017 - Minun suosikkini ohjelmatarjonnan joukosta sekä LIPPUARVONTA

Olen menossa ensimmäistä kertaa Turkuun Kirjamessuilla, ja odotan lokakuun alun messuviikonloppua innolla! Tänä vuonna messujen teemana on Yksi maa – monta ääntä. Teeman on tarkoitus avata kävijöille suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyyttä ja monimuotoisuutta. Ohjelmakokonaisuus on myös osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Ääniä on yhteensä seitsemän, ja ohjelmaa voi selata valitsemalla haluamansa äänen. Minä tein ohjelmahaun "lasten äänillä", ja paljon kiinnostavaa nähtävää, kuultavaa ja koettavaakin näyttäisi lastenalueella olevan tarjolla.

Turun Kirjamessujen ohjelmasta vastaavat vuonna 2017 kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen ja kirjailija Salla Simukka. Ohjelmakokonaisuuden muodostamisessa heitä avustaa myös tapahtumadramaturgina kirjailija Siri Kolu. Messujen nettisivuilla lupaillaan, että tänä vuonna lastenalue on kolmikon toimesta mietitty uudella tavalla. Lapsille halutaan tarjota kiinnostavalla ja huomioivalla tavalla toiminallisuutta, kirjoja, ohjelmaa ja visuaalisuutta. Mielenkiintoista nähdä, milainen tämä uusi lastenalue on!

Poimin ohjelmasta muutamia kiinnostavia esityksiä, joita aion mennä tai joita haluaisin mennä kuulemaan. Näiden minun poimimieni lisäksi tarjolla on myös erilaisia satujen ja lorujen lukuhetkiä sekä paljon muuta mielenkiintoista. Kannattaakin siis käydä katsomassa koko ohjelma tämän linkin takaa! Perjantaille suosikkeihini valikoitui aika paljon erilaista luentotyyppistä ohjelmaa. Lauantaille ja sunnuntaille merkkasin monia työpajoja sekä muuta sellaista ohjelmaa, joissa lapsi pääsee osallistumaan jollain tavalla (esimerkiksi musisoimaan, jumppaamaan ja askartelemaan). Ohjelmanumeropoimintojeni jälkeen on muuten vielä luvassa messulippuarvonta tämän postauksen lopussa! ;)

PERJANTAI

10.20-11.00 Fiore A-halli: Suuri lukuseikkailu – lasten haastattelu -> Topeliuksen koulun kuudesluokkalaiset haastattelevat suosikkikirjailijoitaan ja keskustelevat lukemisesta.

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka -> Kirjailija Johanna Hulkko kertoo Geoetsivät-sarjastaan.

11.20-11.40 Kallas: Selkokirjoja lapsille -> Tiina Aalto haastattelee Marita Hauhiaa ja Mervi heikkilää, jotka ovat kirjoittaneet lapsille suunnatut selkokirjat. Selkokirjojen tarve kasvaa koko ajan. Yhä useampi lapsi lukee selkokielisiä kirjoja, mutta selkokieli sopii ihan kaikille. 

12.40-13.00 Fiore A-halli: Poikien lukeminen – tunnistammeko erilaiset osaajat? Poikien lukutaito tutkimusten mukaan heikkenee. Samalla ammattikoulujen yleisten aineiden opetus vähenee. Miten tuemme poikien osaamista ja lukutaitoa yläkoulussa ja toisen asteen opinnoissa? Esiintyjät: Aleksis Salusjärvi Sanat haltuun -hankkeesta, ammattikoulun äidinkielen opettaja Jesse Jämsen sekä ammattikoululaisia.

14.00-14.20 Kallas: Kaisa Laaksonen: Suuri lukuseikkailu, haastattelijana Tiina Aalto. - > Aalto ja Laaksonen keskustelevat siitä, mitä kaikkea lapsi voi Suuren lukuseikkailun sivuilla kohdata.

15.20-16.00 Auditorio: Kotimaisen kuvakirjan muodot ja värit -> Uusista teoksistaan sekä kotimaisten, lapsilukijoille suunnattujen kuvakirjojen tekemisestä ja trendeistä keskustelemassa Pasi Pitkänen, Johanna Venho ja Leena Parkkinen ja Jussi Karjalainen. Haastattelijana Paula Halkola.

15.40-16.30 Kallas: Kotimaisen lastenkirjan realismi ja taivutettu todellisuus - > Kirjailijat Johanna Hulkko, Taru Viinikainen, Siri Kolu ja Tittamari Marttinen sekä haastattelija Esa Silander, keskustelevat, missä kulkee toden ja tarun raja, ja kuinka sitä voi venyttää lastenkirjallisuudessa

LAUANTAI

Juhani Känkänen Lasten kirjafestareilla Teurastamon Kirjaverstaalla kesäkuun alussa.

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Hyvältä näyttää, Apo Apponen -laulutuokio -> Juhani Känkänen esittää kitaran säestyksellä Apo-lauluja ja kertoo uusimmasta Apo Apponen -kirjasta.

11.30-12.00 Lastenlava B-halli: Pikkuveli ja mainio harharetki -työpaja -> Työpajassa tarinoidaan ja askarrellaan Leena Parkkisen ja Jussi Karjalaisen johdolla oma hahmo Pikkuveli ja mainio harharetki -teoksen maailmaan liittyen.

13.00-13.30 B-halli: Tatu ja Patu ja satujen ihmeellinen maailma -> Outolan veljekset Tatu ja Patu mullistavat sadunkerronnan täysin! Niin lukija kuin kuulijatkin pääsevät muokkaamaan tarinoita mielensä mukaan ja lopputulos saattaa olla outo mutta takuuvarmasti riemastuttava. Aino Havukainen & Sami Toivonen

14.00-14.30 Fiore A-halli: Miten lapsen lukuinto sytytetään? -> Keskustelemassa Elina Partanen, Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja, tietokirjailija Kaisa Laaksonen sekä Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís.

14.30-15.30 Auditorio: Eläimellistä menoa lastenkirjoissa kirjailijan ja kuvittajan yhteistyönä -> Kirjailija-kuvittaja Lena Frölander-Ulf ja kuvakirjatyöparit Nelli Hietala & Sari Airola ja Mila Teräs & Karoliina Pertamo kertovat tekstin ja kuvien syntymisestä yhteistyönä. Entä miksi kaikkien tekijöiden uusimmista teoksista löytyy eläimiä? Millaisia asioita maailmastamme voi kertoa eläinten kautta? Juontajana Taija Tuominen.

SUNNUNTAI

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Suuren Lukuseikkailun lastenkirjajumppa -> Kaisa Laaksonen vetää lastenkirjajumpan, jossa tehdään erilaisia liikkeitä sen mukaan, millaisia kirjoja on lukenut.

11.30-12.00 Kallas: Miten lastenkirjoissa selvitään pulmallisista tilanteista?->  Lastenkirjoissa aiheet nousevat usein ympäröivästä maailmasta ja niitä lähestytään lasten tasolla. Miten kirjailijat käsittelevät pulmallisia, jännittäviä tai surullisia tilanteita teoksissaan? Keskustelemassa kirjailijat Maria Kuutti ja Ulla Pulkka. Haastattelijana Taija Tuominen.

12.00-12.30 Lastenlava B-halli: Viisi villiä Virtasta -> Anneli Kanto kertoo villien Virtasten kommelluksista ja arjen ihmeellisyyksistä.

13.00-13.30 Lastenlava B-halli: Kiepaus-työpaja -> Vuokko Hurmeen Kiepauksessa maailma on kääntynyt ylösalaisin ja selviytyneet tulevat toimeen sillä, mikä ei ole tippunut tyhjyyteen. Tule suunnittelemaan ja piirtämään ylösalaisin kääntyneen maailman karttoja yhdessä kirjailijan kanssa!

14.00-14.30 Lastenlava B-halli Päiväkoti Heippakamu -työpaja -> Kirjailija Veera Salmi ja kuvittaja Elina Warsta vetävät työpajan maailman parhaasta päiväkodista.

14.30-15.00 Lastenlava B-halli: Lyyli ja hurja Paperi-Hukka -> Hurmaava kuvakirja arasta Lyylistä, joka kekseliäisyytensä avulla selviää kiperistäkin paikoista. Onnistuuko Lyyli pelastamaan piirtämänsä prinsessat hurjan Paperi-Hukan kynsistä pelkän paperin avulla? Pipsa Pentti lukee otteita kirjastaan ja kertoo sen syntyprosessista

15.30-16.00 Lastenlava B-halli: Tauno ja Nelli evakkomatkalla -nalletuokio: Tauno ja Nelli on satu turvapaikan etsimisestä ja uuden kodin löytämisestä. Nämä evakkonallet pakenivat kauan sitten Karjalasta, mutta nykyäänkin Suomessa asuu paljon perheitä, jotka ovat kokeneet saman. Nalletuokiossa lauletaan myös nallejen laulu ja esitellään vanhan ajan nalleaskartelua kierrätysmateriaaleista. Seija Helander & Anne Stolt

LIPPUARVONTA!

Voit voittaa liput Turun kirjamessuille kirjoittamalla kommenttikenttään, mitä odotat messuilta eniten. Arvon kaikkien kommentoijien kesken yhden kahden hengen lippupaketin. Arvonta-aika on 18.9.-23.9.17. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti, joten huolehdithan, että kommentissa on esimerkiksi sähköpostiosoite, johon voin lähettää viestin. Anonyymit kommentoijat, kirjoittakaa nimimerkki.

Oppi&ilo -arvonnan voittajat

Tadaa! Arpaonni suosi Johanna R.:ää ja Marja-Liisaa. Voittajille on ilmoitettu. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Väritettäviä runokirjoja lapsille: Neppari - Runoseikkailu sekä Lystisaaren kesä

"On löydetty uusi planeetta

             Neptunuksen takaa

tutkijatkaan eivät tiedä

                      mikä siellä makaa...

Ihmiskunta odottaa

     jännitystään patoaa:

mitä siellä on?"

Näin mielikuvitusta kutkuttavasti alkaa Räisä Jäntin runomuotoon kirjoittama kirja Neppari - Runoseikkailu (Sanasto 2017). Kirja on suunnattu lapsille, ja siksi kirjailija lähestyi minua kysyen, haluanko lasten kanssa tutustua Neppariin, kirjaan, jossa tarina etenee runotellen ja jonka kuvia lapsi saa itse värittää ja piirtää niitä lisää. Kysyin viisivuotiaalta, kiinnostaako runomuotoon kirjoitettu avaruusseikkailu häntä, ja totta kai lasta kiinnosti! 

Kannen kuvan punaiselta näyttävä alus on oikeasti kiiltävän kultainen,
mikä aiheutti lapsissa ihastuksen huokailuja.

Runomuoto ei ole kaikkein helpoin kerronnan muoto, ja aluksi epäilin, jaksaako meidän esikoisemme oikeasti kuunnella koko kirjan, jossa sivujakin oli yli 70. Kuvia ei ole kovin paljon, sillä kirjan tekijöillä on ollut hauska ajatus, että lapset saavat itse kuvittaa kirjaa haluamallaan tavalla. Kirjassa jo olevat kuvat ovat ääriviivakuvia, jotka on tehnyt kuvittaja Katja Ihonen. Niitä olisi voinut olla jokunen lisääkin.

Katja Ihosen kuvitusta Raisa Jäntin runoilemassa kirjassa Neppati - runoseikkailu 
(Sanasto 2017)

Epäilin kuitenkin turhaan avarusseikkailun vetovoimaa, sillä lapsemme istui kuin nakutettu kainalossani kuuntelemassa, miten Pippuri-nimisen astronautti-keksijän organisoima retkikunta lähtee ottamaan selvää, mitä tuolta kaukaiselta planeetalta löytyy. Välillä ehdotin, josko pidettäisiin tauko, mutta lapsi vaati: "Eiku jatka!"

Pippurin retkikunta koostuu 87-vuotiaasta Annestinista, hänen kelatisesta Sir-kissastaan, säntillisestä herra Y:stä, kaukaiselta planeetalta kotoisin olevasta Domista ja tietysti Pippurista itsestään. Koska matka Neptunuksen taakse on pitkä, pitää avaruusseikkailijoiden keksiä erilaisia huvituksia sen aikana. Pippuri esittelee keksintöjään, Annestin tekee käsitöitä, kaikki juovat paljon teetä, pelaavat korttia ja käyvät toki myös avaruuskävelyllä. Lopulta seikkailijat saapuvat kaukaiselle planeetalle, ja kohtaavat siellä uuden, oudon kansan, joka onneksi osoittautuu ystävälliseksi. Heidänkin joukostaan löytyy seikkailuhenkisiä olentoja, ja lopulta käykin niin, että paluumatkalle lähtee hieman erilainen kokoonpano kuin se, joka oli alunperin matkannut halki avaruuden...

Nepparin keittiö viisivuotiaan taiteilemana.

On hauska idea, että kirjaan saa itse luoda kuvituksen, ja itseasiassa kehittää myös luentunymmärrystä/ kuullunymmärrystä, että piirtää kuvaa tarinan pohjalta. Se inspiroi lastamme, joka halusi, että luen sivun aina uudestaan, jotta hän voisi piirtää siihen sopivan kuvan. 

Nepparin kanssa hyvin samankaltainen idea on niin ikään runomuotoon kirjoitetussa lasten runokirjassa Lystisaaren kesä (S&S, arvostelukappale), jonka on kirjoittanut Heikki Niska ja kuvittanut Hannamari Ruohonen. Myös Lystisaaren kesä on kirja, jonka kuvat lapsi saa itse värittää. Tässä pidin erityisesti siitä, että Ruohosen hauskoja ja mielikuvituksekkaita kuvia on runsaasti, sillä kuvat tukevat tekstin ymmärtämistä, sillä kuten jo aiemmin totesin, runomuoto voi olla haastava lapselle. 

Hannamari Ruohosen kuvitusta kolmevuotiaan värittämänä kirjassa Lystisaaren kesä
(S&S 2017)

Lystisaaren kesästä tykkäsimme kovasti lasten kanssa, ja sitä tahtoi kuunnella ja värittää myös kolmevuotias keskimmäisemme. Tulipa viisi- ja kolmevuotiaalle oikein riitaakin siitä, kumman vuoro nyt on. Ja tietysti vanhempaa lasta ärsytti, kun pikkusisarus väritti "ihan väärin"!

Kirjassa Siiri ja Ville matkustavat kesän alussa mummolaan Lystisaareen, jossa he viettävät aivan ihanan ja ihmeellisen kesän soudellen, marjastaen, retkeillen, uiden ja samoillen saaren luonnossa. Myös isä ja äiti tulevat viettämään juhannusta suloiseen suvisaareen. Lapset tapaavat saarella sen satumaisia asukkaita peikosta keijuihin ja näkistä haltijaan. Syksyn tullen lasten on aika lähteä kotiin, mutta he saavat palata Lystisaareen taas jouluksi. Silloin lapset muistelevat Lystisaaressa viettämäänsä kesää ja kaikkia saaren asukkaita.

Heikki Niska & Hannamari Ruohonen: Lystisaaren kesä (S&S 2017)

Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset-sarja

Pienten lasten tunnekasvatus on tärkeä ja aina ajankohtainen aihe, ja siihen on myös tarttunut suomalainen Rounders Entertainmet Oy, joka tähtää Ympyräiset-tuoteperheellään maailmalle. Ympyräiset on siis sarja, johon kuuluu kirjoja, pelejä sekä animaatioita, ja tavoitteena on, että niiden parissa lapsi oppii tunnistamaan ja käsittelemään erilaisia tunteita sekä ymmärtää, mikä vaikutus omalla käytöksellä on toisten ihmisten tunteisiin ja sitä kautta heidän käytökseensä. Lapsille siis opetetaan tunnetaitoja viihteen keinoin.

Ympyräiset ovat nimensä mukaan pyöreänpulleita eläinhahmoja, jotka asustavat Poutapilvellä. Vaikka kaikki Ympyräiset ovat pyöreitä kuin kumpupilvet, ovat he luonteiltaa tyystin erilaisia. Jokaisella Ympyräisellä on tietty ominaisuus, jonka mukaan se on nimetty ja joka tulee voimakkaasti esiin sen käytöksessä ja tavassa reagoida asioihin. Joukosta löytyy esimerkiksi Räyhä Rapu, Heko kroko ja Pelokas Pingviini.

Tällä hetkellä sarjasta on valmistunut kolme kirjaa, jotka on kustantanut Kustannus-Mäkelä Oy. Me saimme kirjat kustantajalta, ja omat lapsemme ovatkin juuri sopivasti kirjan kohderyhmää (3 - 6 -vuotiaat). Tuoteperheen pelit ja animaatiot ovat vielä tuotekehittelyvaiheessa, ja niistä ensimmäsiten pitäisi valmistua vuoden sisään, kertoi minulle Ympyräisten Anne. 

Nyt pääsimme kuitenkin siis testilukemaan nuo kolme kirjaa, jotka ovat Sisu Kettu ei anna periksi, Kiva Kirahvin kannustus, Räyhä Ravun kiukkupuuska. Kirjat on kirjoittanut Anne-Maria (Nettisivuilla lukee Anne-Mari), Kuusela, kuvittanut Matias Teittinen ja asiantuntijana on toiminut pedagogi Maija Nuorteva. Kirjoissa on lähes jokaisella aukeamalla kysymys, joita on tarkoitus pohtia yhdessä lapsen kanssa. Niiden avulla lasta muun muassa houkutellaan miettimään, miten itse olisit toiminut vastaavassa tilanteessa, miltä tuo tietty asia olisi sinusta tuntunut ja miksi joku pahoitti mielensä tai ilahtui jostain.

Minä huomasin, että ensimmäisellä lukukerralla lapset selvästi halusivat keskittyä pelkästään tarinoihin, eikä kysymyksiä vielä kannattanut sen tarkemmin pohtia. Uusintalukukerroilla kysyin aina sopivassa välissä jonkun kysymyksistä, mutta emme käyneet kerralla läpi kaikkia. Eräällä lukukerralla esikoinen puuskahti: "Ei taas niitä kysymyksiä. Lue nyt vaan!" 

Meidän lastemme suosikki on ehdottomasti Räyhä Ravun kiukkupuuska. Se kertoo ravusta, joka reagoi moniin asioihin räyhäämällä ja kiukuttelemalla. Se esimerkiksi räyhää, kun ei osaa hyppiä yhtä taitavasti kuin Pomppu Bansku, ja valittaa Siro Saparolle tämän rakkaudella laittaman keittoruuan mausta. Niin tehdessään se tietysti pahoittaa muiden asukkaiden mielen, eikä kukaan enää halua leikkiä Räyhä Ravun kanssa. Rapu ei ymmärrä, miksi se jää yksin ja kysyy apua Fiksu Fantilta. Tällä onkin oiva neuvo: "Pyydä anteeksi." Aluksi anteeksipyytäminen tuntuu vaikealta, eivätkä muut ihan luota siihen, että Räyhä Rapu ei ala uudestaan räyhäämään heille. Sopu kuitenkin syntyy, kun Räyhä Rapu osaa hienosti kertoa, miksi se kiukutteli ja lupaa parantaa tapansa.

Kiva Kirahvin kannustus kertoo, miten kirahvi hienosti kannustaa muita ja auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa. Ympyräiset päättävät järjestää esityksen, johon jokainen eläimistä tuo oman panoksensa tekemällä sitä, missä on hyvä. Kaikille löytyykin jonkin rooli, mutta sitten huomataa, että Pelokas pingviini on jäänyt ilakoivan ryhmän ulkopuolelle. Se ei usko, että on hyvä missään, mutta onneksi kannustava kirahvi keksii pian myös Pelokkaan Pingviinin vahvuuden; Pelokas Pingviini pääsee juontamaan koko shown, eikä vaikuta enää yhtään pelokkaalta! Jäinkin itseasiassa miettimään, että ehkä adjektiivi epävarma olisi kuvannut pingviiniä paremmin kuin pelokas...

Kolmas kirja Sisu kettu ei anna periksi kertoo tarinan sinnikkäästä ketusta, joka on valmis ponnistelemaan ja näkemään vaivaa saavuttaakseen haluamansa. Ympyräiset lähtevät yhdessä etsimään aarretta, mutta matkalla eteen tulee monia vaikeuksia. Muut ovat moneen kertaan jo luovuttamassa, mutta Sisu Kettu haluaa päästä aarteen luo. Lopulta sen sinnikkyys palkitaan, ja se löytää yksin aarteen. Koska Sisu on epäitsekäs kettu, se jakaa aarteen reilusti ystäviensä kanssa.

Kaikki kirjojen avulla harjoiteltaavat taidot: sinnikkyys, kannustaminen ja kiukun hillitseminen sekä oman harmituksen purkaminen rakentavalla tavalla, ovat taitoja, joiden opetteleminen on todella tärkeää. Vanhempi tekee lapselleen suuren palveluksen, jos ja kun harjoittelee tämän kanssa tunnetaitoja, sillä ottamalla muut huomioon pärjää paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Sinnikkyys ja pieni epämukavuuden sietäminen eivät nekään ole huonoja ominaisuuksia.

Kukaan tuskin kiistää sitä, että tunnetaitojen harjoitteleminen on tärkeää, ja Ympyräiset on yksi konsepti, jota vanhemmat ja kasvattajat voivat hyödyntää. Odotan mielenkiinnolla, millaisia sarjaan liittyvät pelit ovat, sillä pelien maailma kiinnostaa lapsia tarinoiden lailla. Peleissä pääsee yleensä myös itse vaikuttamaan valinnoillaan tapahtumien kulkuun, ja toivonkin, että ne auttavat lapsia ymmärtämään konkreettisemmin omien valintojensa (miten käyttäydyn missäkin tilanteessa) seurauksia. Ympyräiset onkin jo valmiiksi kuvitettu - miten sanoisin - pelimäisesti. Omaan silmääni kuvat ovat hieman liiankin pumpulisia, mutta taitavat miellyttää lasten silmiä ja toimivat varmasti animaatio- ja pelimaailmassa.

Ympyräisiä on luettu myös Sininen keskitien -blogin Bleuen ja Tänään on kaunis päivä -blogin Marin kotona.

Arkkitehtuuri- ja rakenteluopas lapsille: Iloista rakentelua. Spagettitorni & leijuva linna

Viime viikonloppu vietettiin ainakin täällä meillä päin sateisessä säässä. Koska lasten kuravaatteet unohtuivat päiväkotiin, oleskelimme pienellä pakolla sisällä. Onneksi keksin, että nyt jos koskaan on hyvä hetki kaivaa esiin kesällä Nemo Kustannukselta saamamme aivan upea, lapsia rakenteluun ohjaava kirja Iloista rakentelua. Spagettitorni & leijuva linna (2017). Kirjan on laatinut arkkitehti Pihla Meskanen, joka on myös yksi Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin perustajista.

Meskanen listaa kirjansa alkusanoissa joukon ihmisiä, jotka ovat olleet apuna kirjan tekemisessä. Listalla on muun muassa Arkin johtava opettaja Niina Hummelin, jonka dokumentointikuvat ovat luoneet kirjan perustan. Kuvat on otettu Arkin oppilaiden töistä Suomen ja Kreikan toimipisteissä Arkin historian aikana. Uudet kuvat on puolestaan ottanut Peter Thornton,  ja kirjan ilmeen on luonut graafikko Pia Pettersson. Runsaasta kuvituksesta rakenteleva lapsi saa helposti inspiraatiota ja ideoita omiin teoksiinsa. Kirjan tekstiosuuksia on kommentoinut arkkitehti Mari Jaakonaho.

Kirjan hienous onkin siinä, miten teoksesta on rakennettu kokonaisuus, jossa tekstit, kuvat ja rakennusohjeet toimivat loistavasti yhteen ja saavat kirjaa selaavan lapsen huudahtamaan: "Rakennetaan tollanen". Myös minun sisäinen hoitovapaalla uinuva opettajaminäni hykerteli mielessään ja mietti, miten näitäkin ohjeita voi hyödyntää opetuksessa! Kirjassa on yhteensä 12 toinen toistaan houkuttelevampaa rakentelutehtävää. Ohjeiden avulla lapsi voi rakentaa esimerkiksi leijuvan linnan, riippusillan, Pokemonin kodin tai vaikka eläimen muotoisen talon! Me päädyimme kokeilemaan sokeripalaiglun kasaamista ja tekemään karkkitehtuuria, sillä niihin tarvittavat välineet meiltä löytyi helposti keittiön kaapeista.

Kirjassa jokaisen rakentelutehtävän kohdalla on merkitty, mitä välineitä kyseisen rakennuksen tekemiseen tarvitaan. Kaikki kirjassa käytetyt tarvikkeet on listattu myös kirjan alussa. Liimapyssy on väline, jota tekijä suosittelee hankkimaan. Meilläkin sellainen on, mutta ajattelin, että askarteluliima on pieniin käsiin sopivampi väline. Noh, sehän liuotti sokerit aika vetisiksi. Ensi kerralla kokeilemme Erikeeperiä...

Jokaisen rakennuksen ohje on tehty ajatuksella ja monipuolisesti. Aluksi esitellään kyseinen rakennustyyppi ja kerrotaan sen historiasta, annetaan suunnitteluohjeita, kerrotaan rakennusohjeet ja esitetään työtä helpottavia ja ohjaavia lisäkysymyksiä kuten: "Minkälaista olisi asua ja elää korkealla sijaitsevassa puumajassa? Miten majaan kuljetaan". Meidän viisivuotiaamme omaksui kirjasta tavan piirtää ensin suunnitelma ja sitten vasta ryhtyä rakentamaan. Seuraavana aamuna hän nimittäin laati oma-alotteisesti rakennusohjeen legoauton tekemistä varten! Minä puolestani aloin suunnitella, miten oppilaiden kanssa voisi esimerkiksi keskiajan historia -jakson yhteydessä ensin suunnitella ja maalata paperille linnan ja sitten rakentaa sen kirjan ohjeiden avulla pikkukivistä ja saneerauslaastista. Meidän viisivuotiaamme toivoi, että seuraavaksi rakennamme labyrintin.

Iloista rakentelua. Spagettitorni & leijuva linna on aivan upea askartelu- ja tietoteos kaikille rakentelusta ja arkkitehtuurista kiinnostuneille. Minä toivon, että monet päiväkodit ja koulut hoksaavat hankkia tämän kirjan vaikka sinne yhteiseen opetusmateriaalikirjastoonsa ja hyödyntävät lasten kanssa kirjan runsaita ohjeita, jotka ovat helposti sovellettavissa eri-ikäisille rakentelijoille.

Ps. Pipsa Pentti vinkkasi, että karkkitehtuuria voi tehdä vaikka pihlajanmarjoista.
Pihlajanmarjat toimisivatkin ehkä karkkeja paremmin päiväkodeissa ja kouluissa.

Minä itse tiedän -kortit, eli leikkimielistä visailua lasten kanssa SIS. ARVONNAN

Saimme Oppi&ilolta kesällä paketin, joka sisälsi mielenkiintoista ja hauskaa puuhasteltavaa sekä tutkittavaa meidän 1- 5-vuotiaille lapsillemme. Kirjoitin paketin sisältämistä tehtävävihkoista jo aiemmin täällä, ja lupasin silloin esitellä teille myös lapsiamme suuresti kiehtoneen Minä itse tiedän. 100 hauskaa tehtävää -kuution. (HUOM! postauksen lopussa arvonta)

Kuutio sisältää sata tehtävä- ja kysymyskorttia, joiden parissa meidän lapsemme viihtyivät tovin jos toisenkin. Kysymyskortit on jaoteltu neljään kategoriaan: Tiedätkö?, Iloinen arki, Oivalluksia ja pohdintaa sekä  Kirjaimia ja numeroita. 

Siniset Tiedätkö? -kortit ovat lapsen tietovisakortteja. Niissä havainnoidaan omaa ympäristöä ja suomalaista luontoa. Korttien kysymyksen liittyvät esimerkiksi kasveihin, eläimiin, ruokiin, vuodenaikoihin ja viikonpäiviin.

Keltaisissa Iloinen arki -korteissa on kysymyksiä, joiden avulla harjoitellaan tunteiden nimeämistä, niiden tunnistamista, ja mietitään muun muassa, miltä tuntuu, kun joku tulee halaamaan tai kun jäätelö tippuu. Lisäksi keltaisissa korteissa harjoitellaan kuvahahmottamista.

Vihreät kirjaimia ja numeroita -kortit sisältävät nimensä mukaan laskemiseen ja arvioimiseen sekä kirjaimiin ja äänteisiin liittyviä tehtäviä. Haastavimmissa tehtävissä muodostetetaan kirjaimista sanoja ja suoritetaan kuvien avulla jakolaskuja (esim. jaetaan karkkeja kavereiden kesken).

Punaisten Oivalluksia ja pohdintaa -korttien kysymykset ja tehtävät harjaannuttavat lapsen päättelykykyä. Näissä tehtävissä lapsi joutuu esimerkiksi miettimään, mikä asioista ei kuulu joukkoon tai miten jokin tietty esinejono jatkuu. Näissä, kuten muissakin tehtävissä, on tärkeää kysyä lapselta, miten hän päätyi tiettyyn vastaukseen. Minä ainakin huomasin, että lapsi keksi vastauksen, joka oli aivan oikein, mutta eri kuin korttien tekijät olivat ajatelleet. Silloin keskustelimme muistakin erilaisista vaihtoehdoista, joita meille tuli mieleen.

Lapsi vastaa korttien tehtäviin laittamalla sormen läpi reiästä sen kuvan kohdalta, jossa hänen mielestään on oikea vastaus. Kortti käännetään ympäri, ja jos sormi pilkistää reiästä, jota Yrre-orava osoittaa, on vastaus oikein.

Kysymykset on suunnattu 4 - 6-vuotialle, mutta hieman soveltaen myös kolmevuotias pääsi tekemiseen mukaan. Meidän viisivuotiaamme oli ja on edelleen innoissaan, kun pääsee testaamaan omaa osaamistaan, ja vaikka osa korttien kysymyksistä on hänestä ihan lällyjä, löytyy joukosta myös haastavampia kysymyksiä, joita olle pohtineet yhdessä.

Nyt minulla on ilo arpoa teidän kesken Oppi&ilo -tehtävävihkopaketit, joiden parissa voi tällaisena sateisena päivänä mukavasti kuluttaa aikaa samalla uutta oppien. Arvontaan voivat osallistua vain blogin rekisteröityneet lukijat ja Facebook-seuraajat/ tykkääjät.

A-paketti vasemmalla, B-paketti oikealla

A-paketti sisältää Maailman ympäri - värikästä siirtokuvapuuhaa -tehtävävihon (5 - 10-vuotiaille) sekä Pyyhittävät ensimmäiset kirjaimet - aakkospuuhaa kynä kädessä -tehtävävihon (4 - 5-vuotiaille). B-paketissa puolestaan on tuo sama Maailman ympäri -siirtokuvavihko ja sen lisäksi myös 3 - 4-vuotialole suunnattu Pyyhittävä heikun keikun - kynäpuuhaa pienemmille -vihko.

Jätä siis kommentti tähän postaukseen tai blogin Facebookissa olevaan arvontapostaukseen ja kerro kumman paketin haluaisit voittaa A:n vai B:n. A-paketin sisältö on esitelty tarkemmin täällä.

Arvontaan voi osallistua 9.9. - 16.9. välisenä aikana, ja suoritan arvonnan 17.9. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, mikäli kommentissa on mukana sähköpostiosoite.

EDIT. 10.9. Koska arvonta on vain blogini rekisteröityneille lukijoille ja Facebook-seuraajille (katso säännöt ylempää), anonyymit eivät voi osallistua. Jos olet epävarma, oletko rekisteröitynyt lukijaksi, voit tarkistaa tilanteen blogin oikealla olevasta Lukijat-palkista. Toivon myös, että merkitset kommenttiin, oletko blogin rekisteröitynyt lukija vai Facebook-seuraaja.

Kahden maan Ebba

Riikka Ala-Harjan lastenromaani Kahden maan Ebba (Otava 2017, arvostelukappale) on alakouluikäisille suunnattu kirja, jossa käsitellään isoja ja tärkeitä kysymyksiä neljäsluokkalaisen Ebban näkökulmasta.

Kansi ja kuvat: Marika Maijala

Ebban vanhemmat ovat eronneet, ja hänen isänsä asuu Saksassa uuden naisystävän ja tämän lapsen, kuusivuotiaan Annan kanssa. Sukkuloiminen kahden kodin ja perheen välillä ei varmasti ole aina helppoa, ja Ebballe se on astetta vaikeampaa, koska tyttö joutuu matkaamaan isän luokse yksin lentokoneella, mikä on Ebbasta oikeastaan aika pelottavaa.

Mä olen kateellinen niille, joilla on vain yksi koti. Nelosten itsenäisyystanssit on kerran elämässä, mutta mä joudun lentämään kymmenen kertaa vuodessa kodista toiseen. ... Äiti ylpeilee kavereilleen, että meidän Ebba on niin itsenäinen, kun se on lentänyt eskari-ikäisestä lähtien Helsingin ja Berliinin väliä. Ärsyttävää. Mä en todellakaan halua äidin ylpeilevän sillä, että mä olisin jotenkin itsenäinen, kun en mä yhtään ole. (s. 19)

Lentäessä yksin joutuu esimerkiksi miettimään, uskaltaako puhua lentoemännälle ja jännittämään, istuuko viereen joku outo tyyppi. Aivan viime aikoina Ebba on myös ruvennut pelkäämään Saksaan matkustamista, koska sinne on tehty terrori-isku. Tämä onkin ajankohtainen aihe, joka varmasti mietityttää monia lapsia. Vaikka Ebban äiti vakuuttaa, että sekä Helsinki että Berliini ovat turvallisia kaupunkeja, ja Ebba on lentäessään turvassa, näkee Ebba, että äiti on hermostunut. Ebba tietää, että hänen äitinsä on aina hermostunut, kun Ebba on lähdössä isän luo. Ei tietenkään ole vanhemmallekaan helppoa päästää lasta yksin matkustamaan ja pitkäksi aikaa pois luotaan.

Ebba kertoo erosta, kahdesta kodista ja niihin liittyvistä tunteistaan "lapselta lapselle". Uskon, että monen samankaltaisessa tilanteessa elävän on helppo samastua Ebban tunteisiin ja ajatuksiin.

Kaksi kotia on paras mahdollinen ratkaisu, äiti sanoo. Tässä tilanteessa. Kaikille kolmelle. Onko äiti varma? Musta tuntuu, että aina kun mä oon Saksassa, mä menetän jonkin tärkeän asian Suomessa. Ja aina kun mä oon Suomessa, mä menetän huippujutun joka tapahtuu just silloin Saksassa. (s.25 - 26)

Ebbasta on myös aika kestämätöntä, että isällä on Saksassa uusi perhe, ja Anna-tyttö pitää hänen isäänsä omanaan. Ebbasta Anna on ärsyttävä, matkiva pikkupentu, eikä hän pidä tämän äidistä Jolankastakaan. Ebba tahtoisi isän kokonaan itselleen Saksassa vieraillessaan.

Kahden maan Ebba -kirjan tapahtumat ajoittuvat lähitulevaisuuteen, eli Suomen sadannen itsenäisyyspäivän alle. Ebba on juuri ollut tanssimassa itsenäisyyspäivän tansseissa, ja häntä harmittaa, kun joutuu taas lähtemään isän luo, vaikka olisi hauska puida tansseja ja niiden tapahtumia suomalaisten kavereidensa kanssa. Tällä kertaa lentokoneeseen sattuu kuitenkin tulemaan toinenkin yksin matkustava lapsi, Hans, jonka kanssa lentäminen ei olekaan ihan niin kamalaa ja pelottavaa.

Perillä Saksassa Ebbaa odottaa kuitenkin ikävä yllätys, kun isän naisystävä ja tämän tytär tunkevat itsensä Ebban isovanhemmille, eikä Ebba saa viettää yksin heidän kanssaan. Ebba saa kuitenkin kuulla Annalta suuren salaisuuden, ja tulee muutenkin huomaamaan, että eivät Anna ja tämän äiti ehkä niin kauheita olekaan. Annalla ja hänellä on itseassa yllättävän paljon yhteistä.

Tai ehkä tää ei sittenkään ole inhoamista. Ehkä mua vain ärsyttää Anna. Onhan meillä yhteisiä juttuja. ... Anna tarttuu mua kädestä. Se tuntuu kivalta.

Ala-harja onnistuu tavoittemaan hyvin neljäsluokkalaisen tytön ajatukset ja tavan reagoida asioihin. Hänen käyttämänsä lyhyet lauseet toimivat hyvin, ja lukiessa minusta tuntuu kuin kuulisin Ebban puhun minulle oikeasti. Kahden maan Ebba jätti minulle hyvän ja lämpimän tunteen, ja toivon, että tämä kirja ei jää alakouluikäisiltä löytämättä!

Edit. 27.11.2017: Yle Kirjojen Suomi on yhdessä kirjabloggareiden kanssa esitellyt vuoden 2017 ajan yhden kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Sata kirjaa ovat valinneet Seppo Puttonen ja Nadja Novakin, mutta 101kirjan valitsemiseen saavat osallistua muutkin ehdottamalla omaa suosikkiaan.

Kriteerinä on, että vuoden 2017 kirjan pitäisi kuvata Suomea juuri nyt. "Mihin kirjaan kiteytyy Suomi? Mihin olemme menossa ja mikä on olennaista juuri nyt?" kysytään Kirjojen Suomen verkkosivuilla.

Minun valintani on tämä Kahden maan Ebba, joka itseasiassa on myös Finlandia Junior -ehdokas. Kirja kertoo suomalaisten lasten arjesta ja elämästä nyky-Suomessa, jossa tärkeitä ovat ystävät, harrastukset ja perhe. Perhemallejahan on nykyään monenlaisia, eikä Ebbakaan suinkaan ole ainoa lapsi, jolla on kaksi kotia tai joka ei elä ns. perinteisessä ydinperheessä. Nykylasten maailma on hyvässä ja pahassa avoimempi kuin se oli esimerkiksi minun ollessani nelosluokkalainen 1990-luvulla. Lapset surffaavat netissä, somettavat ja tapaavat kulttuuritaustaltaan monenlaisia ihmisiä. Kasvaminen ja aikuistuminen on aivan yhtä haastavaa ja ihanaa kuin se on ollut jo vuosikymmeniä sitten. Nuorilla ja lapsilla on omat juttunsa, joita vanhemmat eivät vain voi tajuta!

Toisaalta maailman tilanne ja esimerkiksi terrorismi pelottavat lapsia ja maailman tilanne huolettaa monia. Onkin aivan kiistaton tosiasia, että satavuotias Suomi ei ole enää samanlainen lintukoto, jollaisena sitä on totuttu aiemmin pitämään. Kahden maan Ebbassa tunnelma on kuitenkin toiveikas ja Ebba huolistaan huolimatta onnellinen. Toiveekkaana tahdon nähdä myös Suomen tulevaisuuden!

Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaasteen koonti ja arvonnan voittaja

Helmikuun alussa pistin pystyyn Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaasteen, koska halusin itse lukea uudestaan lapsuuteni kirjasuosikkeja ja toivoin saavani lukea, mistä kirjoista muut kirjabloggarit ovat pitäneet lapsina ja nuorina. Haasteaika oli 1.2. - 31.8., ja kaikkien osallistujien kesken lupasin arpoa teemaan sopivan ylläripaketin. Ylläripaketti sisältää Ismo Loivamaan kirjoittaman nostalgisen tietoteoksen Lastenkamarin aarteita (Avain 2016) sekä WSOY:n tätä arvontaa varten lahjoittaman kirjan Se pikkuinen Lotta. Kirjan on kirjoittanut Astrid Lindgren ja sen on kuvittanut Ilon Wikland. WSOY julkaisi kirjan uusintapainoksen tänä vuonna, ja itseasiassa tämä ihana kirja (tosin painettu v. 1971) oli myös eräs minun lapsuuteni kirjasuosikeista.

Minun lisäkseni haasteeseen osallistui ja minulle koosteen lähetti 12 kirjabloggaria, ja eniten kirjoja tätä haastetta varten luki Kirjasähkökäyrä-blogin Mai Laakso, joka luki yhteensä 13 teosta. Minä en ollut ainoa bloggari, jolla oli suunnitelmissa lukea useampikin lapsuuden kirjasuosikki, mutta jolla aika loppui kesken. Uudelleen lukemista jäivät vielä hyllyyni odottamaan Merri Vikin Lotta-kirjat, Merja Jalon Nummelan ponitallit sekä David Eddingsin Belgarionin tarut. Itse sain luettua tätä haastetta varten kuusi kirjaa:

Tuija Lehtinen: Laura, sua kaipaan (Otava 2006)
Enid Blyton: Viisikko ja lapsenryöstäjät (Tammi 2005) ja SOS ja kaukoputken arvoitus (Tammi 2002)
Leena Erkkilä: Salakielileikki (1976 WSOY)
Astrid Lindgren: Se pikkuinen Lotta (WSOY 1971)
Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet (Oy Satusiivet - Sagovingar Ab, 1990)

Selatessani haasteeseen osallistuneiden bloggajien postauksia, huomasin, että moni oli lukenut uudestaan lastenkirjoja, joita luetaan lapsille vielä nykyäänkin. Uudelleen oli luettu esimerkiksi sekä Astrid Lingrenin, Tove Janssonin, Gösta Knutssonin, Sven Nordqvistin ja Jalmari Finnen kirjoja. Eikä ollut yllätys, että useampikin bloggaaja oli lukenut niin sanottuja tyttö- ja poikakirjallisuuden klassikkoja Anni Swanin ja Anni Polvan kirjoista Helen D. Boylstonin ja Jules Vernen teoksiin. Enid Blytonin Viisikko- ja SOS-kirjoja kirjoja oli lukenut viisi eri bloggaajaa. 

Kaiken kaikkiaan teoksia luettiin seuraavasti:

• Aapeli: Pikku Pietarin piha (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Aapeli: Koko kaupungin Vinski (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Alcott, Louisa May: Pikku naisia I ja II (MarikaOksa/ Oksan hyllyltä)
• Andersen, H.C.: Todellinen prinsessa (Satu Järvinen/ Kirjat kertovat)
• Aro, Elina: Kiemurakatu: 3 (Henna/ Hemulin kirjahylly)
• Arthur, Robert: 3 etsivää ja kauhujen linna (Niina T./ Yöpöydän kirjat)
• Barrie, J.M.: Peter Pan (Niina T./ Yöpöydän kirjat)
• Blyton, Enid: Viisikko ja lapsenryöstäjät (Kia/ Luetaanko tämä?)
• Blyton, Enid: SOS ja kaukoputken arvoitus (Kia/ Luetaanko tämä?)
• Blyton, Enid: Viisikko vanhassa majakassa (Suketus/ Eniten minua kiinnostaa tie)
• Blyton, Enid: Palaneen talon salaisuus (Laura/ Tänään luin)
• Blyton, Enid: SOS ja aution talon vanki (Niina T./ Yöpöydän kirjat)
• Blyton, Enid: Viisikko kesälomalla (MarikaOksa/ Oksan hyllyltä)
• Blyton, Enid: Viisikko pelastaa salaisuuden (MarikaOksa/ Oksan hyllyltä)
• Boylston, Helen D.: Helenan oppivuodet (MarikaOksa/ Oksan hyllyltä)
• Boylston, Helen D.: Helenan kotirouvana (MarikaOksa/ Oksan hyllyltä)
• Boylston, Helen D.: Helena palaa sairaalaan (MarikaOksa/ Oksan hyllyltä)
• Brezina, Thomas: Seitsemän tassua ja Penny -Koiranelämää (Laura/ Tänään luin)
• De Saint-Exupery, Antoine: Pikku Prinssi (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Erkkilä, Leena: Salakielileikki (Kia/ Luetaanko tämä?)
• Finne, Jalmari: Kiljusen herrasväki (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä ja Paula/ Kirjan pauloissa)
• Finne, Jalmari: Kiljusen herrasväen uudet seikkailut (Paula/ Kirjan pauloissa)
• Goscinny, R. & Uderzo, A.: Syvä kuilu (Suketus/ Eniten minua kiinnostaa tie)
• Goscinny, R. & Uderzo, A.: Asterixin harharetket (Suketus/ Eniten minua kiinnostaa tie)
• Hayes, Barbara: Unitarinoita (Satu Järvinen/ Kirjat kertovat)
• Ikola, Kaisa ja Kulmala, Minna: Hullu luokka (Henna/ Hemulin kirjahylly)
• Jansson, Tove: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (Satu Järvinen/ Kirjat kertovat)
• Jansson, Tove: Taikatalvi (Laura/ Tänään luin)
• Keene, Carolyn: Neiti Etsivä ja kadonneen kaupungin salaisuus (Suketus/ Eniten minua kiinnostaa tie)
• Keene, Carolyn: Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus (Suketus/ Eniten minua kiinnostaa tie)
• Knutsson, Gösta: Minä, Pekka Töpöhäntä (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Knutsson, Gösta: Nalle Karvatassu (Henna/ Hemulin kirjahylly)
• Kurenniemi, Marjatta: Putti ja pilvilaivat (Maria/ Sinisen linnan kirjasto)
• Lehtinen, Tuija: Laura, sua kaipaan (Kia/ Luetaanko tämä?)
• Linde, Gunnel: Tulta syöksevä äiti sekä muita satuja isistä ja äideistä (Henna/ Hemulin kirjahylly)
• Lindgren, Astrid: Vaahteramäen Eemeli (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Lindgren, Astrid: Peppi Pitkätossu (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Lindgren, Astrid: Peppi pitkätossun tarina (Hande/ Tuntematon lukija)
• Lindgren, Astrid: Se pikkuinen Lotta (Kia/ Luetaanko tämä?)
• Lindgren, Astrid: Mio, poikani Mio (Niina T./ Yöpöydän kirjat)
• Lindgren, Astrid: Veljeni Leijonamieli: (Laura/ Tänään luin ja Niina T./ Yöpöydän kirjat)
• Linklater, Eric: Kuussa tuulee (Jokke/ Jokken runonurkka)
• Louhi, Kristiina: Aino ja tuhmat luistimet (Kia/ Luetaanko tämä?)
• Miler, Zdeněk & Eduard Petiška: Myyrän auto (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Nordqvist, Sven: Viiru ja Pesonen kettujahdissa (Hande/ Tuntematon lukija)
• Nordqvist, Sven: Viiru puijaa Pesosta (Hande/ Tuntematon lukija)
• Paloheimo, Oiva: Tirlittan (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Pennanen Lea: Piilomaan pikku aasi (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Polva, Anni: Tiinalla on hyvä sydän (Laura/ Tänään luin)
• Prøysen, Alf: Eukko pikkurillin kepposet (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Rudolfsson, Maria Louise: Pikkuponi Tuisku (Heidi P./ Kirjapöllön huhuiluja)
• Spyri, Johanna: Pikku Heidi (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Swan, Anni: Iris rukka (Satu Järvinen/ Kirjat kertovat ja Paula/ Kirjan pauloissa)
• Swan, Anni: Pikkupappilassa (Paula/ Kirjan pauloissa)
• Swan, Anni: Ulla ja Mark (Paula/ Kirjan pauloissa)
• Topelius, Zacharias: Adalmiinan helmi (Mai Laakso/ Kirjasähkökäyrä)
• Travers, P. L.: Maija Poppanen puistossa (MarikaOksa/ Oksan hyllyltä)
• Verne, Jules: Kapteeni Hatteras -trilogia (3 kirjaa)
• Verne, Jules: Sukelluslaivalla maapallon ympäri

Nyt kuitenkin on aika julistaa arvonnan voittajat! Arpoja sai 1 - 3 kappaletta sen mukaan, kuinka monta kirjaa oli lukenut. 

1 - 3 kirjaa: 1 arpa

4 - 6 kirjaa 2 arpaa

7 -> kirjaa 3 arpaa

Virallisena arpojana toimi meidän 1-vuotias kuopuksemme, joka onnistui nostamaan käsveskasta yhden lapun, joka kuului tietysti voittajalle.

ARVONNAN VOITTI (RUMMUN PÄRISTYSTÄ!):

Maria/ Sinisen linnan kirjasto -blogista!

Onnea Marialle (laitan sinulle ihan pian yksityisviestin) ja kiitos kaikille, jotka osallistuitte haasteeseen!