Unpopular Bookish Opinions -haaste

Näkemykseni ihanteellisesta kesälomapaikasta

Suketus haastoi jakamaan oletetusta valtavirrasta poikkeavia kirjanäkemyksiä. Saamanne pitää. Seuraavaksi haasteen saa Jokke.

Säännöt:

1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi ja lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.


1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?
Ensimmäisenä tulee mieleen Anna Lihammerin viime syksynä suomeksi ilmestynyt romaani Kun pimeys peittää maan, josta olen lukenut vain ylistäviä arvioita. Minusta kirja oli todella typerä, huonoa kieltä, jälkiviisas ja sokea asiayhteyksille.

2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?

Ei minulla taida olla aivan niin omaperäinen maku, ettei kukaan muu pitäisi jostakin suosikistani. Tuskin niitä olisi silloin julkaistukaan. Joitakin sarjoja fanitan silti enemmän kuin monet muut - esimerkiksi siitä syystä, ettei kaikkia vanhoja kirjoja tahdo enää löytää edes kirjastoista. Yksi sellainen on Anthony Buckeridgen englantilaiseen sisäoppilaitokseen sijoittuva Jennings-sarja, josta pitäisi varmaankin kirjoittaa joskus perusteellisempi esittely.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Paha kysymys! Pitkällisen miettimisen jälkeen päädyin K.M. Peyton Christina-sarjaan, jossa Christina tosin päätyy yhteen yhden jos toisenkin miehen kanssa, mutta tiesin jo lapsena, että Dickin kanssa avioitumisesta seuraa ongelmia.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty:
En ole kiinnostunut suurimmasta osaasta scifiä ja fantasiaa, vaikka kaikkien mielestä olen juuri sellainen ihminen, että minun pitäisi tykätä kummastakin genrestä. En arvosta mahdollisimman omituisilla, epätodennäköisillä ja kuvottavilla väkivaltarikoksilla mässäileviä ruotsalaisia dekkareitakaan, vaikka kesälomareissulla tuli pohdittua, pitäisikö itse kirjoittaa sellainen, kun ne tuntuvan menevän kaupaksi. Kirjan tapahtumat sijoittuisivat Sorseleen.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
Tämä liittyy ehkä edelliseen. Harry Hole, vaikka hän norjalainen onkin. Tosi ärsyttävä ja epäuskottava romaanihahmo.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?
No, Jo Nesbø, Jens Lapidus, Nora Roberts, Anna-Lisa Almqvist... Oletan, että tässä tarkoitetaan kirjailijan tuotantoa kuitenkin. Onneksi makuja on monenlaisia.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Ainakin Valtaistuinpeli sun muut tv:stä tutut kirjasarjat. Pidän kuitenkin aivan erinomaisena asiana, että tuollaisillakin sarjoilla on lukijoita!

8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
En liene yksin mielipiteeni kanssa, mutta Trainspotting toimii kyllä paremmin elokuvana kuin kirjana. Ei kirjakaan huono ole, mutta elokuva keskittyy enemmän oleelliseen moninaisten rönsyjen asemesta.

Tietohaaste

Nappasin haasteen Suketukselta. Mukava päästä esittelemään tietokirjasuosikkeja, jotka olen esimerkiksi lukenut ennen blogin perustamista ja jotka ovat siksi jääneet vaille huomiota!


Ohjeet:

–Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
–Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
–Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
–Haasteen aloittajan Lukumadon kirjoitus tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
–Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.



Tietokirjat:

Heikki Räisänen: Mitä varhaiset kristityt uskoivat (WSOY 2011)

Mitä varhaiset kristityt uskoivat on loppuvuodesta edesmenneen emeritusprofessori Heikki Räisäsen yleistajuinen tiivistys kansainvälisesti merkittävästä elämäntyöstään varhaisen kristinuskon tutkijana. Hän pureutuu seka Uuteen Testamenttiin päätyneiden että sen ulkopuolelle jääneiden tekstien maailmaan ja pyrkii riisumaan ne myöhempien vuosisatojen tulkinnoista. Jäljelle jäävät vain ne ajatukset, jotka todella on ilmaistu teksteissä. Ja niitä ajatuksia on paljon erilaisia. Lukija pääsee seuraamaan uuden uskontokunnan syntyä, kun uudistusmielinen Jeesus-liike vähitellen irtautuu juutalaisuudesta omaksi ryhmäkseen. Kristinuskon keskeisimmätkään uskonkappaleet eivät ole niin itsestään selviä kuin myöhemmin on opittu ajattelemaan. Minusta kirja on tavattoman kiehtova, mutta en ihmettele, että kirkon piirissä siihen on suhtauduttu ristiriitaisesti. Ajattelemisen aihetta kirjassa on niin paljon, etten voi väittää kahden huolellisen lukemisenkaan jälkeen hallitsevani edes pääkohtia.

Veikko Litzen: Tie Nikeaan (Kirja-Aurora 2009)

Tie Nikeaan käsittelee samaa aikakautta kuin Mihin varhaiset kristityt uskoivat, mutta näkökulma on historiantutkimuksen. Johtopäätökset ovat kuitenkin samanlaisia kuin Räisäsen teoksessa: kristillisen opin sisältö ei ole itsestäänselvyys vaan seurausta varhaisten kristittyjen yhteisön monenlaisista sisäisistä kamppailuista ja neuvotteluista, joiden pohjalta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 muotoiltiin ensimmäinen yleinen esitys kristinuskosta.



Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. Nyt. (Otava 2007)

Toisin kuin muutamille ystävilleni minulle Pasi Toiviaisen suosittu ilmastonmuutoskirja ei ollut käänteentekevä tai silmiä avaava teos. Olenhan ollut tietoinen ilmastonmuutoksen vaaroista jo aivan lapsesta asti. Silti olen lukenut kirjan luultavasti ainakin neljään kertaan kokonaan ja parhaat palat vielä useammin. Olen käyttänyt sitä myös eräänlaisena ilmastonmuutoksen käsikirjana. Lähes kymmenen vuoden jälkeen osa kirjan sisältämästä tiedosta alkaa toki olla jo aika vanhaa. Uusi tutkimus ei kuitenkaan ole vesittänyt kirjan perussanomaa, vaan päinvastoin ilmastonmuutos näyttää entistä vakavammalta uhkalta, johon pitäisi reagoida entistä kiivaammin. Vaikka kirjan aihe on ahdistava ja huolestuttava, henkilökohtaisen näkökulman ja synkähkön huumorin ansiosta se on vauhdikasta ja viihdyttävää luettavaa.

Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika (Teos 2007)

Suuri osa suomalaisista ja länsimaalaisista ylipäätään on jo vaurastunut niin paljon, ettei lisäraha enää lisää onnellisuutta. Ihmiset kaipaavat enemmän lisää vapaa-aikaa, jonka voi käyttää perheen kanssa oleiluun tai muuhun mielekkääseen olemiseen. Soininvaara osoittaa kirjassaan, että leppoistaminen olisi myös mahdollista totetuttaa. Luin kirjaa yhdellä kengännauhabudjetin tunturireissulla. Olin tuolloin juuri valmistunut työttömäksi maisteriksi, ja vuosien opintotuella elämisen jälkeen työmarkkinatuki tuntui suurelta summalta. Syksyllä aloitin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa. Vaikka rahaa oli enemmän, elämän mielekkyys ei suuresti kasvanut. Oma elämäntilanne tuntui vahvistavan Soininvaaran väitteet. Mieluummin aikaa kuin rahaa.


Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius: Suomalaiset fasistit (WSOY 2016)

Harva kirja on saanut osakseen sellaista ministeritason mainoskampanjaa kuin kevään uutuuskirja Suomalaiset fasistit. Aihe on siis edelleen arka. Silvennoinen, Tikka ja Roselius eivät kuitenkaan sievistele. En ole vieläkään lukenut kirjaa aivan loppuun, mutta uskallan kuitenkin suositella sitä. Se on hyvä esimerkki tietokirjasta, joka hallitsee myös tarinankerronnan paremmin kuin useimmat romaanit. Aiheesta maalataan kirjan sivuilla elävä kuva.


Nettisivut:

AntroBlogi: Ilahduttava uusi sivusto, joka esittelee suomalaisten kulttuuri- ja sosiaaliantropologien tutkimusta ja tarjoaa antropologisia näkökulmia ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Pirteää tieteen popularisointia!

Gaia: Luonnontieteellisiin tosiasioihin nojaava ilmasto- ja energiatiedon aarreaitta, jossa haihattelijat saavat kyytiä.

Sukuposti: Valtava määrä erirotuisten hevosten sukutauluja, kuvia ja muuta tietoa hevosista. Kansainvälisestikin ainutlaatuinen tietokanta on todellinen kulttuuriteko.

Veðurstofa Íslands - Jarðskjálftar: Islannin ilmatieteen laitoksen maanjäristyssivu, joka on tarjolla myös englanniksi. Aloin seurata sivua, kun Eyefjallajökull alkoi osoittaa merkkejä lähestyvästä purkauksesta keväällä 2010. Purkauksen seurauksethan me kaikki varmaankin muistamme. Vihje: Bárðarbungalla näkyy taas tapahtuvan.

SA-kuva-arkisto: Tiedotuskomppanioiden ottamat valokuvat toisen maailmansodan ajalta ovat nyt vapaasti kaikkien käytettävissä. Näitä kuvia selatessa kuluu helposti tovi jos toinenkin.


Haastan mukaan seuraavat blogit:

Sinisten ajatusten hautausmaa
Palautekytkentöjä
Jokken kirjanurkka

Luetko tietokirjoja, mutta et saanut haastetta? Ei haittaa, nappaa haaste lennosta kiinni.

Aiemmat kirjoitukseni tietokirjoista löytyvät näppärästi tietokirja-tunnisteella.

Liebster Award

Sain haasteen Kaikkea kirjasta -blogista. Tästä on kyse: 

Haasteen säännöt: 

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa 

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat 

Lisää palkinnon säännöt postaukseen. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Haaste on kiertänyt kirjablogeja jo niin kauan, että kaikki seuraamani, mahdollisesti asiasta kiinnostuneet kirjablogit on varmaankin haastettu jo useampaan kertaan. En siis haasta enää ketään, mutta vastaan kuitenkin saamiini kysymyksiin. Kiitos niistä!

1. Pidätkö erityisesti jonkun suomentajan tekstistä/tyylistä?

Minulla on paha tapa ottaa käännös itsestäänselvyytenä, enkä kiinnitä suomentajien tyyliin läheskään niin paljon huomiota kuin he ansaitsisivat.

2. Runoja vai aforismeja?

Runoja luen paljon enemmän, mutta esimerkiksi Novaliksen Fragmentteja-nimellä suomennettu aforismikokoelma oli minulle hyvin tärkeä etenkin nuorempana.

3. Käyttäisitkö  lukuvalmentajan palveluja? 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen lukuvalmentajien olemassaolosta, enkä tiedä, onko heitä täällä maakunnissa. Ehdottomasti voisin käyttää heidän palveluitaan, jos sellaisia täällä olisi! Kirjastojen uumenissa on paljon aarteita, joita ei välttämättä omin avuin löydä.

4. Oletko nähnyt kirjastopyörän?

En ainakaan tietoisesti. Onko näitäkään muualla kuin Helsingissä?

5. Unelmiesi kirjamessupaikkakunta?

Varmaankin Oulu, koska se on lähin suurempi kaupunki. Tosin luultavasti sielläkin on ollut joskus jonkinlaiset kirjamessut, joilla en ole kuitenkaan käynyt. En yleensä viihdy messuilla, joten en yleensä unelmoi niistä.

6. Paras kirjallisuusaiheinen elokuva (saa olla myös valintana kirjaan perustuva :) )?

Onko Kuolleiden runoilijoiden seura kirjallisuusaiheinen elokuva? Siitä ainakin tykkäsin kovasti sen jokseenkin ylitsevuotavaisesta sentimentaalisuudesta huolimatta. Kirjaan perustuvista elokuvista suosikkejani ovat Leijat Helsingin yllä ja Trainspotting, joista jälkimmäinen toimii elokuvana paljon paremmin kuin kirjana.

7. Erikoisin paikka missä olet päivittänyt blogiasi?

Oulun yliopiston kirjasto...? Taidan olla tylsimys. :)

8. Kuinka monta kirja/kirjallisuus/kirjastoaiheista kassia sinulla on?

Ei yhtään. Akateemisen Kirjakaupan muovipusseja ei varmaankaan lasketa?

9. Suosikkikustantajasi?

Teokselta tulee jatkuvasti mielenkiintoisia uutuuksia sekä kauno- että tietokirjapuolella.

10. Luetko enemmän kaunokirjallisuutta vai tietokirjallisuutta?

Jos työssä lukemani kirjat lasketaan, luen enemmän tietokirjallisuutta. Vapaa-ajalla luen luultavasti suurin piirtein saman verran kumpaakin. Lukukokemuksena ne eivät eroa kovin paljon toisistaan. Mielestäni hyvässä tietokirjassa on myös tarinankerronnallisia elementtejä ja hyvä romaani tai runo herättää ajattelemaan todellista maailmaa samalla tavalla kuin hyvä tietokirja.

11. Onko kodissasi kirjoja yhdessä vai useammassa huoneessa?

On niitä varastoa lukuun ottamatta kaikissa huoneissa. Olohuoneessa ja työhuoneessa on nätisti hyllyissä olevia kirjoja, keittiössä ja makuuhuoneessa puolestaan siellä täällä kasoissa lojuvia.

Haastebloggaus: Pojat, lukemaan!

Suomen ilmavoimien käytössä ollut Hawker Hurricane
Oulun lentonäytöksessä elokuussa 2014
Kuva kirjoittajan

Pojat eivät lue kirjoja. Pojat pärjäävät tyttöjä huonommin koulussa ja ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa. Tästähän kuulemme harva se päivä mediasta. Sattumaako, ehei!

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus tarttui härkää sarvista ja haastoi kirjabloggaajat listaamaan poikia kiinnostavia kirjoja. Koska en ikinä älyä mitään haasteita ajoissa, olen nytkin myöhäisherännyt ja rääpäisen kasaan epäjohdonmukaisen sepustuksen teoksista, joista olen ehkä joskus blogannut, joita olen itse lukenut tai joita olen ainakin kuullut jonkun lukeneen.

Osa I: Mikä poikakirjallisuudessa mättää?

Olen miettinyt poikien lukuinnon puutetta useammassakin seurassa pitkin vuotta. Itse en ole koskaan ollut poika, mutta olen keskustellut asiasta useammankin miehen kanssa ja saanut tukea ajatuksilleni. Sitä paitsi oma lapsuuteni ei ollut yhtä värikoodattu kuin nykyään, ja jako tyttöjen ja poikien asioihin oli ylipäätään vähemmän jyrkkä. Minulla on siis varsin hyvä ymmärrys niin sanotuista poikakirjoista, koska olen lukenut niitä hyllymetreittäin.

Minulla onkin omat teoriani, miksi pojat eivät lue. Tietenkin kulttuuri on ylipäätään muuttunut ja kaikkien nuorten ajasta kilpailevat monet muutkin harrastukset ja mediat, eikä siinä mitään pahaa ole. Parhaimmillaan tietokoneella pelaaminen on oikein kehittävä harrastus. Iso osa nuortenkirjoista on kuitenkin nykyään niin tylsiä, ettei tarvitse ihmetellä, miksi kukaan ei lue niitä! Tähän joukkoon voi laskea ainakin kaikki lukemani nuortenkirjat, jotka on kirjoitettu suunnilleen oman syntymäni jälkeen. Fantasiakirjojen tilanne on luultavasti parempi, ja niitähän luetaankin. Mutta ei jollain syrjäytyneiden reppanoiden ihmissuhdeongelmia käsittelevillä draamoilla ole mitään jakoa J. Fenimore Cooperin tai Karl Mayn rinnalla! Näissä vanhoissa klassikoissa on se elementti, joka puuttuu liian monesta uudemmasta nuortenkirjasta: jännittävä tarina.

Mikä klassikoissa sitten on vikana, ettei niitä nykyään lueta esimerkiksi kouluissa? No, esimerkiksi se, että ne ovat jo monta vuosikymmentä olleet todella poliittisesti epäkorrekteja muun muassa rasististen asenteidensa vuoksi. Mutta ymmärtäväthän lapsetkin, että aikaisempina aikoina ihmisten arvot olivat erilaisia kuin nykyään. Ainakin minä ymmärsin sen lapsena. Parhaassa tapauksessa poliittisesti epäkorrektien kirjojen pohjalta voitaisiin käydä hyvää arvokeskustelua. Ja miksei enää muka voida kirjoittaa vastaavia seikkailuja, mutta ilman pahinta rasismia? Eihän Karl Maykaan omasta elämästään kirjoittanut vaan maista, joissa hän ei ollut koskaan käynyt.

Mieleni tekisi ehdottaa, että hyljätään siis kokonaan poliittisesti korrekti nuortenkirjallisuus, jonka tarkoitus on pikemminkin kasvattaa kuin tarjota mielihyvää. Tarkemmin ajatellen tämä olisi varsin historiaton ehdotus, sillä myös vanhemman poikakirjallisuuden tarkoitus on ollut kasvattaa. Kirjoissa propagoidaan muun muassa sellaisia arvoja kuin reippaus, omatoimisuus, urhoollisuus ja uskollisuus ystäviä kohtaan. Joskus ne on koettu tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi. Ilmeisesti enää ei. Eräs lähisukulaiseni kertoi kuulleensa toiselta sukulaiselta, että tämä oli kuullut 60-luvulla suoraan Joppe Karhuselta, että tämä legenda oli tarkoittanut ilmasotakirjansa nimenomaan reipashenkiseksi, isänmaallisuuteen kasvattavaksi lukemistoksi pojille. Ottaen huomioon ajallisen etäisyyden ja sukuni taipumuksen värittää tarinoita oman makunsa mukaan tämä tieto on luonnollisesti täysin luotettava. Joka tapauksessa Joppe Karhusen kirjatkin varmasti kiinnostaisivat nykynuorisoa. Sota kiinnostaa aina - intiaaneista en ole enää aivan varma.

Poikakirjallisuudessa mättää se, että sitä ei ole. Valtavirran nuortenkirjat ovat tyttökirjallisuutta, jos ne ylipäätään jotakuta miellyttävät.

Osa II: Suosituksia poikain luettavaksi

Tähän olen poiminut blogitaipaleeni varrelta postauksia, jotka saattaisivat kiinnostaa nimenomaan poikalukijoita, ehkä yläkouluiästä alkaen. Harmi vain, että ne pojat, jotka eivät lue kirjoja, tuskin lukevat kirjablogejakaan.

Ilmari Juutilainen: Punalentäjien kiusana
Tuntematon Lauri Törni
Leif Hamre: Lentokone kadoksissa
Ari Mennander: Teemu

Lopuksi haluan suositella Sentenced-kitaristi Sami Lopakan viime vuonna ilmestynyttä esikoisromaania Marras. Luin sen tuoreeltaan ja tykkäsin tosi paljon, mutta jostain syystä en sitten kirjoittanut kirjasta mitään blogiin. Joka tapauksessa metallibändin Euroopan-kiertuetta kuvaavan ronskin tarinan luulisi miellyttävän hieman vanhempia poikia, joille itsemurha-ajatusten ja alkoholipsykoosin kaltaiset hilpeät aiheet eivät ole liikaa. Sami Lopakan kyvyistä kertoo jotakin sekin, että hänen erinomainen suomen kielen gradunsa varastettiin yliopistolta.