John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen

Theres löydetään vastasyntyneenä metsään kaivetusta kuopasta juuri ja juuri elossa. Kultatukkainen tyttö omistaa ihmeellisen kyvyn ymmärtää musiikkia, mutta on muuten kehitykseltään muita samanikäisiä jäljessä. Theres aloittaa puhumisen myöhään, eikä suostu syömään kuin vauvanruokaa. Hän elää uusien vanhempiensa kanssa suljettua ja vartioitua elämää neljän seinän sisäpuolella, sillä niiden ulkopuolella häntä odottavat isot. Isot, jotka tahtovat hänelle pahaa ja joiden päästä ei löydy rakkautta.

Toisaalla Teresa on viettänyt lähes normaalin lapsuuden, vähäistä kiusaamista lukuun ottamatta. Silti Teresa ei tunne koskaan kunnolla kuuluvansa joukkoon. Ainoan läheisen ystävän muutettua muualle Teresa alkaakin viettää vapaa-aikaansa netissä, runojen ja susien parissa. Ja siellä hän tapaa Theresin. Mitä tapahtuu, kun kaksi rikkonaista ja yksinään heiveröä henkilöä kohtaa toisensa ja yhdistää voimansa?

John Ajvide Lindqvistin Kultatukka, tähtönen pureutuu jälleen voimakkaasti ihmisen pään sisälle. Jo Ystävissä hämärän jälkeen hän pelotta otti käsiteltäväkseen muun muassa pedofilian ja kiusaamisen. Kiusaamisen lisäksi tästä uudemmasta teoksesta löytyy teemoja niin musiikkiteollisuudesta ja sen tekemästä hyväksikäytöstä ulkopuolisuuteen.

Hahmot ovat loistavasti luotuja, kuten aina. Osa vastenmielisiä ja mieleltään heikkoja, mutta hädän hetkellä jostain sisältään vahvuuden löytäviä, osa sympatian herättäviä. Ajvide Lindqvistille ei ole näyttänyt olevan mikään ylitsepääsemätön este kirjoittaa kirja, joka suurimmaksi osaksi on kuvattu nuorten tyttöjen näkökulmasta. Lempihahmokseni nousee kuitenkin Jerry, Theresin "veli", joka tarinan alun roistomaisuudesta ja raukkamaisuudesta kasvaa lopulta vastuulliseksi aikuiseksi.

Odotin kuulemani perusteella jonkinlaista kauhukirjaa, mutta sellainen Kultatukka, tähtönen ei raakuudestaan huolimatta ole. Se on surullinen ja todella, todella ahdistava kertomus siitä, mihin syrjäytyneisyys pahimmillaan voi johtaa, enkä lähtisi suosittelemaan sitä kaikkein herkimmille lukijoille. Huono puoli kaikessa ylimalkaisessa raakuudessa kuitenkin on se, että lopulta siihenkin turtuu. Kirjan loppupuolella olin ehtinyt lukea jo niin monista lentävistä aivonpaloista, ettei minua jaksanut enää edes kammottaa. 

Kultatukka, tähtönen ei ikävä kyllä yllä aivan edeltäjiensä (Ystävät hämärän jälkeen, Kuinka kuolleita käsitellään) tasolle tarinan eheydessä ja mielenkiintoisuudessa. Keskivaiheilla kirjaa juoni tuntuu selvästi kuihtuvan kokoon, kuin odotettaisiin vain lopun huippukohtaa.

*

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen (alkup. Lilla stjärna, 2010)
Suomentanut: Jaana Nikula
Gummerus, 2011

Day 24: A book that you wish more people would’ve read

Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia on teos, johon ilokseni olen törmännyt muutamissa kirjasuositteluissa, mutta jonka pitäisi olla jokaisen lukulistalla. Se kertoo eräiden nuorten tarinan, ja sen, kuinka jatkuva kiusaaminen ja hyljeksiminen voi lopulta johtaa johonkin todella kamalaan.

Yhdeksäntoista minuuttia käsittelee vakavaa aihetta järkevästi, turhia dramatisoimatta, ja sinänsä tuoreesta näkökulmasta. Uhrit eivät välttämättä ole pelkästään viattomia ja myös syyllinen voi lopulta olla uhri. Kirjan myötä monet toivottavasti heräävät miettimään, kuinka tämänkaltaisia tapahtumia voisi ennakoida ja saada estettyä.

Day 23: A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Olen jo pitkään halunnut lukea Jack Kerouacin Matkalla-kirjan, mutta jostain syystä en vain ole koskaan saanut aikaiseksi. Kerran selailin sitä kirjastossa, mutta teos jäi lainaamatta, koska en silloin ollut klassikkotuulella. Taisi myös muiden lukemattomien kirjojen pino olla rikollisen korkea, kuten tavallista. Minua kiinnostavat Matkalla-teoksen kulttimaine ja vapautta hohkaava tunnelma, ja olenkin ottanut tavoitteekseni lukea sen vielä tämän vuoden puolella.

Syntymäpäivälahja

Minulla oli tuossa taannoin syntymäpäivä (22v!), ja tilasin itselleni lahjaksi tämmöisen opuksen. Elokuvien ja näyttelijöiden saralta omistankin jo samantapaiset teokset, mutta pitihän sitä lukutoukan saada myös kirjoihin liittyvä osa.

Ainakin ensimmäisten selailujen perusteella Peter Boxallin kokoama 1001 books you must read before you die vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja kattavalta teokselta. Hieman tosin ihmettelin sitä, kuinka muutamilta tietyiltä kirjailijoilta (mm. Jane Austen) on valittu monta teosta mukaan, mutta jotkut merkittäväksi kokemani kirjailijat kirjoineen on jätetty kokonaan pois.

Lukemista ainakin riittää tulevaisuudessa, laskin että olen kolunnut läpi ainoastaan 6 opuksen kirjoista. Jäljelle jääkin vain vaivaiset 995 kirjaa...