Miksi en voisi kirjoittaa Ketusta?

Kettu: Kylmä hauta

353. Kaltes Grab (37:1, 25.3.2011) - Es. la 14.4.2012 klo 20.50

Jakson esittely Kino.de-sivustossa
Komisario Herzog tutkii hautausmaalla tehtyä murhaa. Jörg Mallikin ruumis löytyy auto-onnettomuudessa kuolleiden Aicherin sisarusten haudalta. Mitä surmatyön tekijä tällä teollaan halusi viestiä? (Yle.fi.)

Sattumalta päädyin eilen katsomaan Ketun tuoreimman Suomessa esitetyn jakson, Kylmän haudan.

Siinä kaksi siskosta ja heidän bestis-ystävättärensä kuolevat auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden aiheuttajaa vastaan ei löydy oikeudessa riittävästi todisteita, joten hänet vapautetaan, mutta myöhemmin hänet löydetään murhattuna onnettomuuden uhrien haudan äärestä.

Epäonninen kolaroija. (Kuva: ZDF.)

Tarina katsojan-harhautusyrityksineen on melkoisen totunnainen, mutta silti sen jaksaa seurailla vaivatta alusta loppuun asti. Katsoessani mietin myös kysymystä, miksi en voisi kirjoittaa Ketusta, kuten kirjoitin Derrickistä sarjalle omistetussa Derrickeria-blogissa.

Vastaus on hyvin helppo: Kettu, ainakin siinä muodossa kuin sitä meidän päivinämme suolletaan ulos Münchenin studioilta, on persoonaton ja kliininen. Äärimmäisen ammattitaitoinen sarja on, mikä ei kuitenkaan pelasta sitä mainituilta persoonattomuudelta ja kliinisyydeltä. Se on väritön, hajuton ja mauton. Kyllä sen tunnistaa kunnianarvoisan historian omaavan krimin edustajaksi, mutta sielua siinä ei ole enää juuri lainkaan.

Sama koskee sarjan poliiseja ja muita hahmoja. Tutkijat - ryhmän päällikkö Herzog, Heymann, Richeter ja Riedmann - ovat pelkkiä aneemisia virkamiehiä, joita näyttelijöiden täytyy näytellä yhtä aneemisesti, kuin pelkkinä näyttelemisen virkamiehinä. Persoonaa tutkijoissa on vain sukunimen ja hierarkia-aseman verran. Kommunikoivatko he ihmisinä keskenään lainkaan?

Olen Derrickeriassa useasti tuonut esiin, että Derrickin ääreen minut saattoi ensisijaisesti sarjan käsikirjoittaja, Herbert Reinecker (1914 - 2007). Reinecker on totisesti ansainnut kunniapaikkansa krimin todellisena auteurina. Puuduttavimmissakin virkatehtävissä Derrick ja hänen pikku apulaisensa Harry Klein ovat täysiä ihmisiä. Jaksokohtaisten rikostapausten keskeisillä hahmoilla on heilläkin aina todellinen persoona, parhaimmillaan jopa ikimuistettava sellainen, vaikka Reinecker henkilöittensä suhteensa säännöllisesti sortuukin kotikutoisuuteen ja jopa tekotaiteellisuuteen.

Kun mietin, miten Reinecker olisi kohentanut eilistä jaksoa, ensimmäisenä mieleeni tulee, että hän olisi luonut ainakin yhdelle tapauksen hahmoista kokonaisen henkilöllisyyden. Tähän asemaan olisin saattanut nostaa epäonnisen, hautausmaalla murhatuksi tulevan Jörg Mallikin, jota itävaltalaissyntyinen Hary Prinz (s. 1965) esittää. Jos alun auto-onnettomuutta edeltäviä tapahtumia olisi valotettu kohtalokkaalle automatkalla lähtevien tyttöjen lisäksi myös hänen kannaltaan, olisi todellisuudelle saatu painavaa ristivalotusta ja tuloksena olisi ollut krimille ominaista empatiapainotusta myös "pahaa" kohtaan. Lisäksi loppuminuuttien ratkaisu ei olisi tullut niin tyhjästä, vähän kuin puun takaa, jos siihen olisi tavalla tai toisella arvoituksellisesti viitattu jo tarinan alkuminuuteilla.

Näillä perustein väitän, etten voisi kirjoittaa Ketusta, koska siinä ei ole ainesta elävään kirjoittamiseen vaan vain kuivaan, juoneen keskittyvään raportointiin. Toki tuomioni sarjan nykytilaa kohtaan on yksisilmäinen, kun se perustuu tämän yhden ainoan jakson katsomiseen. (Tosin viime syksynä näin miltei kokonaan toisenkin jakson. Kyseessä lienee ollut 1. lokakuuta lähetetty Äitienpäivä. Siitä mieleeni on jäänyt päällimmäisenä kotoisuuteen taipuva lyhyt kohtaus, jossa tutkija Heymann vierailee ostoksilla lihakaupassa.)

Tietysti voisin testata oletukseni oikeutusta ottamalla seuraavaksi esitettävän jakson käsittelyyni, rakentavin ennakkoasentein. Mahdollisuus tähän olisi jo toukokuun 5. päivänä Soveliaan kuoleman merkeissä, mutta luultavimmin televisioni pysyy kiinni tuona iltana.

Kettu-sarja on legenda, jota on Saksassa esitetty huhtikuusta 1977 saakka. Parhaillaan meneillään ovat 39. tuotantokauden esitykset; viimeksi valmistunut jakso on sarjan 367:s. Jo vuosia sitten kuului puheita, että tuotantoryhmässä vallitsee aikamoinen väsymys jo ja että henkilösuhteetkin ovat melkoisen kireät. Jokin aika sitten lopulta uutisoitiinkin sarjan lopettamisesta, mutta päätös purettiin.

Sadassa ensimmäisessä jaksossa 1977 - 86 murharyhmän päällikkönä toimii komisario Erwin Köster, jota esitti Siegfried Lowitz (1914 - 99). Viimeisessä tarinassaan hän kuolee rikollisen surmaamana, jotta näyttelijä Lowitzille vapautui enemmän aikaa teatterinäyttelemiselle. Komisario Kösterin aikaa pidetään varsin yleisesti sarjan kukoistuksena. (Derrick-kotisivuja pitävä Tian1806 on perustanut sivuston myös komisario Kösterin aikaiselle Ketulle.)

Vuosina 1986 - 2007 ryhmää johtaa Leo Kress, ja hänen astuessaan ohjaksiin sarjan suomennosnimi muuntui nykyiseen asuunsa Kettu aiemman Vanha kettu -nimen jälkeen, vaikka saksankielinen nimi Der Alte on alusta asti ollut muuttumaton. Kressin esittäjä Rolf Schimpf (s. 1924) jätti sarjan 82-vuotiaana 222 jakson jälkeen, vaikkakin esiintyi vielä pari vuotta myöhemmin yhdessä tarinassa.

Kun Kress oli saatettu eläkkeelle, sarjaa päätettiin ilmeisistä hiipumisen merkeistä huolimatta jatkaa. Murharyhmän johtoon astui ylikomisario Rolf Herzog, jota Walter Kreye (s. 1942) on tähän mennessä ehtinyt esittää 45 jakson verran. Voisi tietenkin spekuloida, olisiko sarja saanut minkäänlaista piristysruisketta siitä, että ylikomisario Herzogin sijaan ryhmän päälliköksi olisikin nostettu tutkija Heymann, Michael Ande (s. 1944), joka on esiintynyt sarjassa alusta asti pomon oikeana kätenä. Vuodet ovat valkaisseet Heymannin hiukset, mutta edistystä uralle ei kuitenkaan ole näkynyt eikä kuulunut.

Näyttelijä Kreye täyttää heinäkuussa 70 vuotta, ja Andekin saavuttaa tuon virstanpylvään vain pari vuotta myöhemmin. Kun he molemmat aikanaan vetäytyvät, sarjalla tuskin enää on voimia jatkaa kulkuaan, ainakaan omin jaloin.

• Ketun tuorein jakso, 13. huhtikuuta esitetty Lautloser Tod, on Suomessakin parhaillaan nähtävissä kokonaisuudessaan ZDF:n kotisivun kautta.

Ylikomisario Richard Voss - Kettu IV.

Lisäys 31.7.2012: Viime talvena uutisoitiin ylikomisario Herzogia esittävän Walter Kreyen syöpäsairaudesta, ja nähtävästi hän on nyt jättänyt koko sarjan. Se tietää uuden, neljännen päällikön astumista ruotuun. Jakson "Blutige Ernte" myötä (huom! ks. kommenttiosio) Heymann ja muu poppoo saavat johtajakseen ylikomisario Richard Vossin, jota Jan-Gregor Kremp esittää. Kremp on esiintynyt Ketussa eri rooleissa jo viidesti aiemmin, ja hänen ikäänsä - syyskuussa tulee täyteen 50 vuotta - on kritisoitu turhan pieneksi tähän vaativaan vakanssiin. Useita ylikomisario Vossin päsmäröimiä juttuja on jo ehditty kuvata alkuvuodesta varastoon, vaikka yhtäkään ei vielä ole päästetty televisioon asti. (Lisätietoja aiheesta tässä kymmenen kuukauden takaisessa ja tässä kolmen kuukauden takaisessa lehtitekstissä, kummatkin saksan kielellä.)

Rikkaat metallitehtailijarukat

Friedrich Krupp perusti vuonna 1811 pienen teräsvalimon Ruhrin alueelle Saksaan. Pikkuhiljaa yrityspohja laajeni, ja 1900-luvulle tultaessa valimo, Friedrich Krupp AG, oli paisunut monikansalliseksi metalli- ja aseteollisuusmahdiksi.

Kruppin imperiumi ja Kruppin suku ovat ajankohtaisia nyt, kun Yle TV1 aloitti suvun historiaan pohjautuvan sarjan esittämisen eilen tiistaina. Kolmiosainen, yhteensä 4½-tuntinen sarja Krupp - eine deutsche Familie (2009) on saanut Suomessa hivenen raflaavan nimen Kruppin metallidynastian tragedia.

Jakso 2/3: Rakkaus ja kohtalo - ti 5.4.2011 klo 21.00 (1.28)

Jakso 3/3: Tuho ja sovitus - ti 12.4.2011 klo 21.00 (1.30)

Sarjan esittely Ylen kotisivuilla

Kruppin suurteollisuussuvun historiaan kuuluu käytännössä vain kuusi sukupolvea, vaikka tietääkseni Kruppin metallilla on monisatavuotiset juuret:

• Friedrich Krupp (1787 - 1826)
• Alfred Krupp (1812 - 1887)
• Friedrich Alfred Krupp (1854 - 1902)
• Bertha Krupp von Bohlen und Halbach (1886 - 1957)
• Alfried Krupp von Bohlen und Halbach (1907 - 1967)
• Arndt von Bohlen und Halbach (1938 - 1986)

Televisiosarja jättää dynastian kantaisät Friedrichin ja Alfredin ulkopuolelleen keskittymällä vuosiin 1901 - 1967. Ratkaisu vaikuttaa dramaturgisesti onnistuneelta, kun tarkastelupisteeksi vielä valitaan vuosi 1957 ja hetki, jona teräksenkova matriarkka Bertha Krupp vaipuu kuolinvuoteelleen. Siinä on aikaa muistella katkeraa menneisyyttä niistä ajoista alkaen, kun perheyritys lankesi hänen 16-vuotiaille harteilleen.

Perusristiriita on Berthan ja hänen vanhimman poikansa, yrityksen pääjohtajaksi nousseen Alfriedin, välillä. Äiti, miksi olit niin ankara? Äiti, miksi pilasit elämäni?

Arndt von B und H, se alkuperäinen. 

Kruppin suvulla oli läheiset suhteet sekä keisari Vilhelm II:een että myöhemmin Adolf Hitleriin. Yrityksen aseilla oli merkittävä rooli kummassakin maailmansodassa. Suvun southforkin virkaa toimitti Villa Hügel, 1800-luvun loppupuolella valmistunut palatsi. Valitettavasti sarjan kuvausryhmä ei päässyt kuvaamaan autenttisiin tiloihin palatsin sisään.

Runsaasti draaman aineksia sisältyy jokaiseen sukupolveen, joskin kaikkein kiintoisimpana hahmona pidän suvun viimeistä jäsentä Arndtia, joka syntyi sopivasti toisen maailmansodan kynnyksellä 1938. Arndtista kasvoi ja kehittyi oikea dekadenssin ruumiillistuma.

Kun isä Alfried kuoli keuhkosyöpään 1967, yritys ja sen johtovastuu irrotettiin suvusta - ainoa lapsi Arndt kun osoitti suuntautumista ihan muille aloille kuin yritysjohtoon. Arndt sai suunnattoman vuotuisen taskurahan, mutta onnistui siitä huolimatta keräämään tuntuvan velkataakan ennen kuolemaansa kurkun alueen syöpään 48-vuotiaana.

Arndt von B und H vm. 1969:
Helmut Berger.

Arndt von B und H oli homoseksuaali - ominaisuus, joka näyttää oirehtineen suvussa jo aiemmin. Siitä huolimatta hän meni naimisiin Itävallan kaatuneeseen keisarihuoneeseen kuuluvan prinsessa Henriette "Hetty" von Auerspergin (s. 1933) kanssa 1969. Arndt eli jetset-elämää, ja epätodellisten vuosien saatossa hänen todellisuudentajunsa nähtävästi kärsi pahasti. Valitettavasti sarja ei ulottune lainkaan näihin viimeisiin vuosiin.

Italialainen mestariohjaaja Luchino Visconti ohjasi vuonna 1969 elokuvan Kadotetut (La caduta degli dei). Tuokin elokuva perustuu löyhästi Kruppin suvun vaiheisiin. Isä-Alfriedin vastinetta esittää Dirk Bogarde pääroolissa teollisuusmagnaattina Hitlerin kolmannessa valtakunnassa. Arndtista vaikutteita saanutta Martin von Essenbeckiä näyttelee Helmut Berger.

Arndt von B und H vm. 2009:
Nikolai Kinski.

Kruppin metallidynastian tragediassa Arndtia esittää Nikolai Kinski (s. 1976). Nauru oli päästä, kun näin hänet eilenillalla 19-vuotiaana perijänä sukupäivällisten ruokapöydässä, niin pahasti hän näyttää isältään, legendaariselta Klaus Kinski -vainaalta.

Eilisiltainen aloitusjakso oli otteessaan helposti pitävä, laatuviihdyttävästi kalliilla rahalla toteutettu historiasaippua. Mieleen tulee jopa loistava saksalaissarja Mannin perhe (2001), genrensä lyömätön ykkönen. Rahahanat tosin suljettiin siinä vaiheessa, kun Bertha Krupp astui 21-vuotiaana alttarille sulhasensa, keisari Vilhelmin valitseman diplomaatin kanssa. Mahtihäät kuvataan tarinassa vain sanallisesti.

Yksi todella paha vika sarjassa on. Se nimittäin "kertoo kuuluisan saksalaisen teollisuusmahtisuvun osin tosipohjaisen tarinan". Mikä siis sarjassa on totta ja mikä sepitettä? Monet dramaattiset yksityiskohdat vaikuttavat periytyvän suoraan historian sivuilta: Berthan isä Friedrich Alfred Krupp teki oikeastikin itsemurhan 1902 skandaalijulkisuuden uhrina, ja 1907 syntynyt Alfried todella oli keisarin kummipoika.

Missä kaikki taiteelliset vapaudet, historianoikaisut ja muut kommat luuraavat? Kattavampaa tavaraselostetta siis kaipaisin.