Roiteja lissää

Tänä talvena en ole kirjaimellisesti juuri jaksanut tehdä käsitöitä. Työ ja elämän eritasoiset murheet samoin kuin tämä loppumattomiin jatkuva talvi ovat vieneet voimat täysin. Olemme istuneet tuntikaudet iltaisin tuijottamassa dvd:ltä CSI:tä, mutta vasta viime aikoina olen samalla neulonut. Vielä vuosi sitten olisin aikaansaanut niiden sessioiden aikana ties mitä, tänä talvena vain en ole edes jaksanut ajatella puikkojen heiluttelua.

Pitkään tämä oli ainoa valmis käsityö, ellei myssyjä lasketa...

Malli: Omasta päästä ja jäikin viälä... Virkkasin ympyröitä niin kauan kuin Toikan Ruskaa riitti ja sitten yhdistelin ne Natruwollella hassuksi ponchoksi. En tiedä, tuleeko tämä ikinä olemaan päälläni, mutta en keksinyt kahdesta Ruska-kerästä muutakaan tekemistä. :)

Lanka: Toikan Ruska 240 g ja Naturwollen käsinkehrättyä lankaa 90 g

Koukku: 6,5 ja 10 

Sen vähän, mitä olen tänä vuonna neulonut, olen yrittänyt tehdä omista varastoista. Minulla kun on paha tapa helliä lankoja ja säästää niitä loppumattomiin sitä täydellistä ohjetta odottaessa - vaikka se on kuitenkin loppujen lopuksi vain lankaa ja sitä saa kaupasta lisää.

Tapiolta joskus mukaan lähtenyttä Dropsin Silke-Tweediä olin hellinyt, kunnes päätin, että nyt teen siitä jotakin. Roiti-muodin innostamana halusin rouheasta villasilkkisekoitteesta ihan simppelin laatikkopuseron, joka ei ole liian kuuma mutta lämmittää - jos säät jatkuvat tällaisina, tälle on varmaan käyttöä juhannuksena!

Selasin ohjekansiotani ja löysin valokopion peruspusero-ohjeesta jostakin lehdestä - layoutista päätellen voisi olla vaikka Moda. Valitettavasti numerosta tai edes vuosikerrasta ei ole hajuakaan. Otin ohjeesta silmukkamäärät ja kavennukset, joskin neuloin puseron tietysti pyörönä. Tämä on muuten ensimmäinen alhaalta ylös neulomani pusero pitkiin aikoihin, ihan hauska tehdä joskus näinkin! Olkasaumat kiinnitin kolmen puikon päättelyllä ja hihojen silmukat poimin hiha-aukoista ja neuloin ne sitten ylhäältä alas. Helman luomisen ja hihojen päättelyt tein kaksinkertaisella langalla ohjeen mukaan, ja mielestäni sain ihan siistit reunat. Tosin kaula-aukosta tuli sen verran antava, että sitä piti kuroa umpeen, mutta sehän vain sopii tällaiseen roitiin.

Malli: Todennäköisesti jostakin Modasta, ilmestymisajankohta tuntematon

Lanka: Drops Silke-Tweed, 325 g kokoon 42/44

Puikot: 5 mm

Muuta: Pintaneuleeksi neuloin joka toinen kerros 1o, 1n ja joka toinen kerros oikeaa

Kuvat on napattu parvekkeellamme, jonka ehdimme laittaa kuntoon pääsiäisenä mutta jossa ei sen jälkeen ole taas vaihteeksi tarjennut paljonkaan oleilla lasituksesta huolimatta. Onneksi jo ensi viikolle luvataan peräti yli 10 asteen lämpötiloja! Ja neulomisen ilokin on vähinsä palautunut, tällä hetkellä työn alla alpakkaliivi. Siitä enemmän seuraavassa numerossa tai joskus... :)

Silppua

Vuosi on alkanut käsitöiden kannalta varsin heikosti - ei vain ole jaksanut, ei kiinnostanut, kun on ollut kaikenlaista muuta mietittävää. Mutta jotakin silppua on sentään valmistunut.

Ostin välipäivinä alennusmyynnistä omenanvihreän kevyttoppatakin, johon sopivaa päähinettä ei huushollissa ollut. Tukkani kun on nykyään niin lyhyt, että kaikki vanhat myssyt pyörivät päässä! Eipä siis muuta kuin tekemään elämäni ensimmäistä Cousteau-pipoa itselleni. Ja voi, kuinka siitä tuli jälleen kiva! Tuo ohje on kyllä perusneuleiden huippua.

Malli: Typyn Cousteau

Lanka: Novita 7 veljestä, 60 g (silmukoita aloittaessa 120)

Puikot: 3,5 mm

Viime lauantaina kävimme ennakkoäänestysreissulla lohtunotkumassa ostoskeskuksissa ja totesin, että roirit ovat nyt muotia. Siis neuleet, joissa ei ole yritettykään mitään muotoiluja tai kuvioita, vaan jotka vain lötköttävät ja valuvat, ihan kuin kultaisella 80-luvulla. Tietysti sellainen piti saada itselle - mutta ei kaupasta!

Gjestalin Topp Mohairia muistan ostaneeni joskus lankakauppa Fionasta pinkkinä ja ruskeana. Aikomus oli tehdä neuletakki, mutta siitä ei tullut mitään. Pinkistä tein vuosia sitten liivin, ja nyt keksin käyttöä myös ruskeille langoille.

Malli: Omasta päästä, idea kaupasta, neulotaan 120 silmukalla putki johon kädenreiät, lopuksi olat yhteen.
Lanka: Gjestal Topp Mohair, 120 g
Puikot: 8 mm
Koukku: 6 mm
Napit: Löytyivät nappirasiasta, todennäköisesti joskus Polinkasta tilattuja
Muuta: Virkkasin koristeeksi kolme "kukkaa", mutta ne olisi pitänyt sittenkin kiinnittää enemmän eteen, nyt näyttävät vähän hassuilta... 

Neulebläähiin vaikuttanee sekin, että jostakin syystä neuleet eivät näytä minun päälläni samalta kuin ohjeiden kuvissa. En tiedä, voiko tällaisen lötköroirinkaan sanoa suorastaan imartelevan olemustani. Mutta sen verran mukavaa on pitää kiristämätöntä vaatetta, että taidanpa penkoa lankalaatikosta materiaalia vielä toiseenkin vastaavaan.

(Ja jos joku ihmettelee olohuoneen väljyyttä, niin meillä on jo ryhdytty karsimaan omaisuutta.)

Tilinpäätös vuodelta 2011

Oman ikääntymisen kai huomaa siinä, miten nopeasti aika kuluu. Lapsena vuosi oli melkein elämänmittainen aika - nyt se hujahtaa ohi silmänräpäyksessä.

Tätä vuotta ovat värittäneet suuret elämänmuutokset: muutto Seinäjoelle ja työpaikkani vaihtuminen sekä Samin työnhaku. Uutta opeteltavaa on ollut paljon ihan arkielämässä, ja kun syksyllä kilpirauhaseni temppuili heittäytymällä vähäksi aikaa liikatoiminnan puolelle, väsymys on ollut välillä ihan hirmuinen. Onneksi tilanne sen suhteen on rauhoittunut.

Neulepuolella Lankuri on vakiinnuttanut päättyvän vuoden aikana asemansa suomalaisneulojien keskuudessa, ainakin mitä voi päätellä uusista käyttäjistä ja jo rekisteröityneiden tapahtumamerkinnöistä. Toinen asia, joka tältä vuodelta muistetaan, on tietysti "neuleromaanini" Oikein nurin. Sitä on "myyty" tällä hetkellä 119 kpl mitä erilaisimmilla hyväntekeväisyyden tavoilla. Teidän kekseliäisyytenne on kyllä vailla vertaa!

Moni on ehdottanut, enkö sittenkin vielä yrittäisi tarjota käsikirjoitusta kustantajalle tai tekisi omakustannetta ihan fyysisenä kirjana myyntiin. Olen vastannut, ettei nyt ole voimia. Teen tällä hetkellä päivätyökseni niin vaativaa tutkimus- ja kirjoitustyötä, etten kerta kaikkiaan jaksa ruveta jälleen kerran muokkaamaan käsikirjoitusta kustantajan toiveiden mukaan, jotka eivät sitten kuitenkaan välttämättä johda kustannussopimukseen. Eri asia on, jos se kelpaisi jollekulle vähäisemmin fiilauksin. Omakustanne ja ennen kaikkea sen markkinointi taas vaatii vielä nykypäivänäkin sen verran alkupääomaa, ettei meidän varoillamme siihen ryhdytä (paitsi jos jollakin teistä on tarjota Samille töitä! :). Niinpä Oikein nurin on jatkossakin "myytävänä" hyväntekeväisyyden kautta.

Lisäksi minusta tuntuu, että Oikein nurin -romaanin julkaisulle olivat nyt viimeiset hetket. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni neuleblogielämä on monelta hiljentynyt. Ei jakseta enää blogata kuten ennen, eikä varsinkaan kommentoida - en jaksa minä itsekään. Se on harmi, mutta toisaalta aika aikaa kutakin. Neulominen ja bloggaaminen on ainakin minulle rakas harrastus, enkä siksi ota siitä stressiä.

Entä sitten kuluneen vuoden valmiiden töiden saldo? Se on kasvanut hiljakseen tuossa sivupalkissa, ja nyt se näyttää tältä:

• 1 hame 420 g
• 1 kesäpusero 300 g
• 1 lapaset 50 g
• 1 mekko 550 g
• 1 poncho 450 g
• 1 tunika 600 g
• 1 virkattu mekko 590 g
• 13 sukat 930 g
• 13 sytomyssyä 550 g
• 2 kauluria 240 g
• 2 liiviä 1 180 g
• 2 myssyä 270 g
• 2 neuletakkia 525 g
• 3 huivia 160 g
• Yhteensä 6 815 g

Kun vuonna 2010 kulutin lankaa yli 9 kg ja vuonna 2009 peräti yli 18 kg, tuo vajaa 7 kg kulutus kertoo paljon. En ole jaksanut, ei ole kiinnostanut kuten ennen. Toisaalta se kertoo myös siitä, että olen tehnyt kaikenlaista pientä: sukkia, sytomyssyjä, lapaset, ponchon - mutta vain kaksi neuletakkia, ja nekin kevyitä. Lisäksi erityisesti syksyllä olen ommellut jonkin verran.

Mahdollisimman suuri langankulutus ei ole mikään itseisarvo, mutta olen itsekseni hiljakseen miettinyt, että ensi vuoden kampanjaksi ottaisin varastoistani neulomisen. En harrasta uudenvuodenlupauksia enkä nytkään sido itseäni sen kummemmin - mutta yritän olla ostamatta lankaa, kunnes olen saanut lankalaatikkoni ja -nyssäkkäni vähän pienemmiksi.

Tähän liittyen vuodenvaihteen arvonta. Mitä luulet, paljonko lankaa minulla on Lankurin mukaan varastossani 31.12.2011? En ole merkinnyt sinne ihan kaikkia lankoja, joten todellisuus on vielä kamalampi kuin tilasto, mutta mennään nyt "virallisen tiedon" mukaan. Heitä villi arvauksesi kommenttiboksiin viimeistään loppiaisena 6.1.2012, niin osallistut kilpailuun, jonka palkinnoista minulla ei ole vielä harmainta aavistusta - ehkä lankaa? :) 

Tähän loppuun kuvitukseksi pieni videopätkä päättyvän vuoden valmistuneista käsitöistä - siis neuleiden ja virkkausten lisäksi myös ompeluksista. Taitaapa siellä vilahtaa pari paria korvakorujakin, kaikkia en ole tänne blogiin edes kuvannut. Osa kuvista on otettu vielä Jalasjärvellä kaikessa rauhassa, osa jo muuttolaatikoiden keskellä, osa sitten uudessa kodissa ensin parvekkeen auringossa ja loppuvuodesta olohuoneessamme, joka on käsitöiden kuvaamiseen ihan mahdoton...






Oikein mukavaa ja rauhallista vuodenvaihdetta ja onnellista käsityövuotta 2012!

Voittajan tunika

Olen keräillyt neulomavuosieni mittaan sukka- ym. neuleistä yli jääneitä lankanöttösiä yhteen pussiin aikomuksena joskus tehdä niistä jotain. Joskus haaveilin Anu Harkin jämälankatakista, mutta tämän vuoden mittaan ajatukseksi on vahvistunut, että se "jotain" voisi olla isoäidinneliöitä. Suunnitelmia oli useitakin, kunnes näin Novitan syksyn 2011 lehdessä kuvan kivasta isoäidinneliömekosta.

Koska OI:n ansiosta hikoilen helposti, en missään tapauksessa tahtonut tehdä kokomekkoa seiskaveikasta. Mutta nappasin muistiini tuon ajatuksen. Sen toteutus venyi ja venyi, kunnes Marin isoäidinneliöjakku sekä tulevien Seinäjoen käsityömessujen mainonta minut herätti. Siellä kun ilmeisesti opetettaisiin tekemään isoäidinneliöitä - ja yhtäkkiä minä näin itseni kävelemässä sen opetuspaikan ohi isoäidinneliömekossa. :)

Totta kai työhön varta vasten ostetuista ja väreiltään sommitelluista langoista tulisi upea mekko. Mutta minulla oli päähänpinttymänä tehdä ainakin tämä ensimmäinen isompi (jos ei sitä jakkua lasketa!) isoäidinneliövaatteeni nimenomaan jämälangoista. Noin niinkuin ihan periaatteesta, kaikkien säästäväisten esiäitiepolvien kunniaksi. Niinpä kasasin yhteen pussiin "suunnilleen 3 mm koukulla virkattavat" jämälangat ja aloin tehdä pylväitä ja ketjusilmukoita. Muutahan en osaakaan virkata! Ainoastaan mustaa Nallea ostin tätä varten, senkin kulutin lähes kaikki.

Kun valmiina oli sopiva kasa tilkkuja, opettelin taas (olin jo unohtanut Tikkuajissa saamani hyvät ohjeet!) yhdistämään ne. Sitten aloin virkata mekkoon yläosaa. Kavensin, purin, virkkasin kaventamatta, sovitin, purin, kavensin taas... Muutaman vähän paksummasta langasta syntyneen tilkun kiinnitin mekon yläosaan erillisiksi koristeiksi.

Ohje: Idea Novitan syksy 2011 -lehdessä olleesta isoäidinneliömekosta

Lanka: Mustaa Nallea 280 g sekä sekalaisia sukkalankojen jämiä 310 g kokoon Kaisa

Koukku: 3 mm

Ehkä kavensin lopultakin liian rajusti, nyt on massun päällä pussi. Lisäksi tilkkuosa olisi saanut tulla vähän ylemmäksi, se katkaisee nyt minut leveimmästä kohdasta, mikä ei ole imartelevaa. Mutta muuten tykkään tästä kovasti ja iloissani otin kehuja vastaan viimeisimmässä neuletapaamisessa. Tilkkujen teko oli hauskaa - välillä virkkasin ne yhdestä langasta, välillä sommittelin värejä. Myös tilkkujen yhdistely oli terapeuttista ja juuri sopivaa puuhaa monsieur Poirot'n dvd-seuraksi.

Mistä sitten nimi "voittajan tunika"? Ei pelkästään siitä, että osasin virkata niitä pylväitä ja ketjusilmukoita, vaan siitä, että kaikilla mekossa käytetyillä langoilla on tarina. Melkein jokaisen kohdassa muistin, mitä olin siitä tehnyt: osa oli ihan sieltä käsityöurani alusta syksyltä 2006, mutta kovin moni nöttönen syksyltä 2009, jolloin tikkusin muun muassa 21 sukkaparia pitääkseni itseni järjissäni, kun tappelin pääsystä ydinnaulanvaihtoleikkaukseen. Siitä selvittiin, kaikesta selvitään.

(Mistä tulikin mieleeni: jos olet kiinnostunut historiasta ja nykyisestä työstäni, tervemenoa kurkkaamaan ylläpitämääni työblogia! Eli välähdyksiä Vaasan läänin maanviljelysseuran, nykyisen ProAgria Etelä-Pohjanmaan 150-vuotisesta taipaleesta. Alun pitäen seuran alue ylsi Keski-Pohjanmaalta Keski-Suomeen, joten pelkästään nykyisellä Etelä-Pohjanmaalla ei pysytä.)

Toiveikasta viikkoa teillekin!

Paksuilla puikoilla muttei nopeasti

Ihan aluksi: tarkoitukseni oli panostaa tämän postauksen kuviin. Että kun ihminen vihdoin ja viimein saa valmiiksi oikein neuleen, se pitää kuvata kunnolla. Näin itseni keimailemassa talomme pikku puistikossa syysauringon loisteessa ja alkavan ruskan hehku ympärilläni.

No, nyt on satanut kahtena päivänä töistä tullessa - eilen kuin saavista ja tänään vähän kevyemmin - joten saatte perinteisiä kirjahyllyneduskuvia. Jotta ette ihan kyllästyisi, vaihdoin sentään olemukseni tuon vaalean hyllyn eteen. Mutta en sitten yhtään muistanut nykiä liiviä mistään kulmasta, kun äkkiä töistä tullessa vain heitin sen niskaan ja pyysin Samia kuvaamaan... Ilmekin kertoo, että on väsy ja nälkä ja homma pitää vain hoitaa pikaisesti alta pois!

Minä en ole juurikaan kesällä neulonut. En ota siitä stressiä: harrastukset vaihtelevat, ja kesällä luin ja ulkoilin. Mutta kun neuleinnostus alkoi vähän kutkutella takaraivossa, rupesin selailemaan kivoja ohjeita. Olin neuletapaamisissa nähnyt tämän syksyn Novitan ja mieltynyt malleihin niin, että ostin lehden (minulle ei tällä hetkellä tule ainoatakaan käsityölehteä tilattuna, kun entisissäkin on paljon tekemistä). Novitalla on suunnittelija ilmeisesti vaihtunut, koska löysin sieltä monta mieleistä mallia.

Valitsin syysvaatteekseni liivin, jonka huivikaulus hurmasi kipuilevaniskaisen tutkijan. Ohje oli kirjoitettu seiskaveikalle, mutta päätin käyttää siihen jäljellä olevat viisi kerää leijonankeltaista Mambo-lankaa. Sitä kivaa, jonka valmistus lopetettiin tietysti. Koska lanka ja puikot olisivat paksummat kuin ohjeessa, päätin tehdä liivistä S-koon. (Mallitilkku, mikä se on??)

Liivi Mambosta houkutteli siksikin, että kuvittelin tekeväni sen suit sait nopeasti paksuilla puikoilla - ensimmäisen neuletauon jälkeisen varsinaisen työn pitää olla nopea ja helppo!

No, homma ei sitten mennyt ihan niin. Tiedän toki, että palmikot syövät paljon lankaa - mutta tämä meni jo naurettavaksi. Epäilen, että joku kotitonttu on jemmannut muutaman Mambo-kerän sohvan alle. Lanka ei nimittäin riittänyt alkuunkaan!!

Kävin Lankurissa kiertämässä niiden kaverien varastot, jotka näyttävät ne toisille - ei leijonankeltaista Mamboa kenelläkään. Huhuilin Facebookissa, ja siellä joku vähän sitä jo lupailikin. Mutta kysyin samalla myös Tapiolta, pyörisikö heillä hyllynnurkassa edes jokunen kerä tätä suosikkilankaa. Ei, ei pyörinyt, Tapio vastasi, mutta uusi Kelo on vastaava lanka ja jopa värikoodi sama 228. Haluaisinko, että hän lähettäisi langanpätkän postissa nähtäväksi? Tässä kohtaa totesin, että nyt menee jo asiakkaan hemmotteluksi, ja tilasin varmuudeksi neljä kerää Keloa (sekä ihan vähän jotain muuta).

 Ohje: Novita Syksy 2011, malli 69 

Lanka: 500 g Novita Mambo, 400 g Novita Kelo kokoon S (ohje on seiskaveikalle)

Puikot: 6 mm

Napit: Seinäjoen käsityömessuilta pari vuotta sitten. 

Kun Tapion paketti saapui, jännitin, miten pahasti Kelo eroaa Mambosta - olin tietysti aloittanut neulomisen ohjeen mukaan takakappaleesta, eli katkos tulisi etukappaleisiin, jotka neuloin yhtä aikaa pyöröllä. (Koko neuletta en tehnyt pyöröllä siksi, etten oikein tajunnut neuleen rakennetta. Kaipaan muihinkin neulelehtiin Ullan pientä ingressiä, jossa kerrotaan muutamalla sanalla neuleen perusjuju, esimerkiksi tässä se, että huivikaulus neulotaan yhtä aikaa etukappaleiden kanssa 2 riviä oikein, 2 riviä nurin -idealla, ei suinkaan jälkikäteen, kuten yleensä! Pelkästään ohjetta lukemalla ainakaan minä en oikein hahmota asiaa, minulle pitää selittää tai minun pitää itse tehdä.)

Olikin aikamoinen järkytys huomata, että Kelo on täsmälleen sama lanka kuin Mambo oli. Edes väreissä ei huomaa pienintäkään vivahde-eroa. Mietinpä vain, eikö Novita voisi säästää rahaa ja jättää ne vyötteet uusimatta - myisi Mamboa Mambona, kun kerran ihmiset ovat langan löytäneet ja siitä pitävät, eikä vuoden-parin välein käyttäisi rahaa aina "uuden" langan lanseeraamiseen!

Kelon ansiosta liivi kuitenkin lopulta valmistui. Siitä tuli hirmuisen painava, hirmuisen kuuma ja hirmuisen pullea. Siihen kuluivat kaikki ne neljä kerää Keloa! Näytän siltä kuin odottaisin viitosia seitsemännellätoista kuulla (ja siltähän minä en tietystikään näytä tavallisesti...). Mutta ehkä tämä on kiva sitten, kun on taas -25 tai jotain.

Napit löysin nappirasiastani sattumalta jotakin muuta penkoessani - niitä oli täsmälleen neljä, ja ne sopivat tyyliltään täysin nuttuun. Napinreiät jätin suosiolla tekemättä ja ompelin napit etukappaleiden läpi. Liivi menee ylle pujottamalla, enkä sitä kuitenkaan auki pitäisi.

Mutta muistiin itselle: kannattaa seuraavalla kerralla keraamisia nappeja ostaessa tarkistaa, ettei yhden napin yksi reikä ole umpeutunut väristä ja lasitusaineesta. Teillä muilla ei taidakaan olla näin persoonallisesti ommeltuja nappeja??

Neuleita olisi oikeasti kesken vaikka kuinka, mutta olen hurahtanut nyt johonkin pieneen, jonka tekemistä olen jo kauan suunnitellut. Kun ei siihen tarvita kuin ketjusilmukka ja pylväs, muutahan en osaa...

Ja loppuun pieni tiedotus Tapiosta puheen ollen: myymälässä on lauantaina Kauhajoen ruokamessujen kunniaksi lankamessut. Näin kertoo Facebook-sivu. Itse en taida päästä paikalle, mutta menkää te jotka pääsette! Kuva suurentuu tarvittaessa klikkaamalla.

Tyttö ja hattu

Otsikko viittaa 60-luvun elokuvaan, vaikka en oikein tiedä voiko minua nyt enää niin tytöksi sanoa. :)

Tein pari vuotta sitten harvinaisen teon: neuloin ohjeesta ohjeen mukaisella langalla hatun. Tosin puikkokoko oli ohjeistusta isompi, ja tuloksena oli kummallinen lerpake, joka roikkui päässä kuin huppu, mutta jota en koskaan juljennut käyttää.

Kun kesäkuun alussa aloitin työpaikassa, jonne kävelen, ja kun kesäkuu itsessään oli harvinaisen lämmin, totesin tarvitsevani fiksun päähineen. Pääni ei kestä aurinkoa yhtään, mutta toisaalta huivi näytti jotenkin tyhmältä päässä. Kun samaan aikaan virkkasin sytomyssyjä ja opin tekemään sellaisen ylhäältä alaspäin, innostuin.

Purin siis vanhan lerppamyssyn ja virkkasin itselleni kunnon kukkahatun. Aloitus on tästä sytomyssyohjeesta, muuten toteutus on ihan omasta päästä. Lankana siis Hemp for Knitting Allhemp6:ta noin 90 g, koukku 3 mm, nappi Titityyn. Vasemman sivupalkin langankulutustaulukkooni tämä ei pääse, kun kerran purin vanhasta, mutta sen sijaan käyttöön kyllä!

Kuvat nappasi Sami viikko sitten Seinäjoen torilla, kun olimme pumpulihääpäivän kunniaksi ihmettelemässä tangokansaa. Minä kuuntelin samalla kännykän radiosta Herättäjäjuhlien päätösseuroja. Aika tehokasta ajankäyttöä!

Kaisan niksinurkka: neulo hyötyä rumalangasta

Makuja on monia, joten tässä postauksessa puhutaan vain minun rumalangoistani. Pahoittelut, jos joku lukija pitää näistä ja kokee itsensä loukatuksi! :)

Meillä useimmilla taitaa olla varastoissa lankoja, jotka eivät pelkästään ole puhumattomia, vaan myös käsittämättömiä. Siis että lankaa katsoessa miettii tosissaan, ostaako joku näitä - ja vielä enemmän miettii sitä, kuinka on mahdollista, että joku ostaa näitä, sillä ei kai tehdas niitä muuten tekisi??

Itselleni niitä on kylkiäisinä jonkin verran kertynyt. Mutta viime päivinä on osa päässyt enemmän tai vähemmän hyötykäyttöön.

Kuten nyt esimerkiksi Schoeller+Stahlin Grazie, 60 % akryylia ja 40 % polyamidia, väri räikeän vihreä, laatu varsin pörheä. Silkinpehmoista kyllä, mutta ehdottomasti pörröistä - ja siis muovia. Yksi kerä. 50 g.

Ja se kerä riitti erinomaisesti, kun Sami toivoi työtuolinsa käsinojiin pehmusteita! Nyt ei pitäisi käsinojan kovan ja tylpän kulman painaa ikävästi hiirikäden hermoihin. Ja luulisi muovin olevan kohtuullisen lujaakin. Neuloin siis kaksi "patalappua", taitoin ne kahtia ja kiristin ommellessa käsinojien ympäri.

Vielä pahempi lanka oli kuitenkin Scachenmayr Nomottan Brazilia Glitter. Keväänvihreää 96 % polyesteria, 4 % paljetteja - ja hapsuja. Joku pikkutyttö voisi tykätä tällaisesta ponchosta, mutta sitä en tiedä, tykkäisikö äiti...

...kunnes päädyin Marjutin blogissa olleen linkin kautta lukemaan, miten New Jerseyn poliisi jahtaa Keskiyön Neulojaa, joka terrorisoi kaupunkia neulegraffitein. Haa! Pieni kapinallinen sisälläni heräsi. Olen ihan tosissaan viime kuukausina pohtinut, voisiko jatkuvasti pöydän äärestä kaatuilevaa ja muutenkin kovin ankeaa sauvaani mitenkään piristää.

Ennen kuin CSI Jalasjärvi saa minut kiinni terveyskeskuksen omaisuuden turmelemisesta neulegraffiten, saanen esitellä: pitäjän komein kyynärsauva.

Ja kyllä, aion esiintyä ihmisten ilmoilla pörröglitterisauvani kanssa! :) Jälki on muuten virkattua. Ongelmaksi muodostui vain se, että sain kulumaan sauvaani ainoastaan puoli kerää - mitä ihmettä keksin siitä lopusta... :P

Mutta oli pakko ottaa vielä yksi kuva: kuinka sauva sointuukaan meidän keittiöön...

Hassunhauskaa lauantaita teillekin!

En olisi ikinä uskonut itsestäni, en ikinä!

Olen aina ollut vähän huono kampanjoissa - innostun kun innostun, mutta en välttämättä silloin kun pitäisi, enkä toisaalta tykkää tehdä mitään mitä pitäisi. Sukkasatoa vedän, mutta esimerkiksi viime syksynä varsinainen sukkabuumi iski vasta sairaslomalla. Etiopiaan olen saanut aikaan vasta kolme nuttua, vaikka käsittääkseni niitä kerätään yhä. Ja näin poispäin.

Aiemmin tuolla kerroinkin, että minua suorastaan pelotti tämä halki maan leviävä sytomyssykampanja. Enhän minä osaa virkata!! Ja kuinka sitten löysin Matleenan erinomaisen ohjeen ja kappas vaan, osasinkin.

Ja nyt minä olen ihan oikeasti halkeamaisillani ylpeydestä. Saanko esitellä: 30 kpl sytomyssyjä. Kaisan ihan oikeasti omin käsin virkkaamia.

Minulle on vuosien mittaan kertynyt aika paljon ns. kesälankoja, joista en kuitenkaan ole paljon mitään tehnyt. Niille tuli nyt loistokasta käyttöä. Ainoastaan pussista keltaista ale-bambulankaa en luopunut, siitä syntyy itselle jotakin kesäistä. Mutta muut langat sain aika tehokkaasti käytettyä.

Tässä vielä perhekuvassa kaikki myssyt: Kulutus 1 kg sekalaisia puuvilla- ja bambulankoja 30 myssyyn koukuilla 3½ tai 4 mm. Yhden myssyn tein Novitan bambu-villasekoitelangasta, yhdessä on paksua vanhaa puuvillalankaa, joissakin vähän kovempaa lankaa. Mutta oletan että ihmiset saavat itse valita ja sovittaa myssynsä ja ottaa sellaisen, jonka materiaali miellyttää. Koot ovat kohtuuisoja ja arvioituja, eivät kaikki sentään omaan isoon päähäni mahtuvia, koska minulla on paljon tukkaa ja yritin asettua sellaisen ihmisen asemaan jolla ei sitä ole.

Hassuinta oli, että jäin ihan koukkuun näihin myssyihin! 25 kpl syntyi kuin leikiten, yksi yhden Frostin tai kahden NCIS-jakson aikana. Sitten alkoi vähän tökkiä, osittain siksi, että kaikki kivat testilangat loppuivat ja viimeiset myssyt piti kaikki tehdä tuosta samasta violetista. Mutta sisulla tein 30 kpl valmiiksi. Muistinhan sanoa, että tein näitä 30 kpl?? :D

Viikonloppuna maakuntalehden Muru-liitteessä oli muuten tuttuja naamoja. Etukannessa sytomyssyjä, sisällä sivun kuva Mallista virkkaamassa myssyä ja sitten tämä juttu. Kuva suurenee klikkaamalla, yrittäkää saada tekstistä selvä! Jos ette saa, Malli on ollut kiva ja kopioinut tekstiosuuden tänne.

Kuvassa Malli ja Sipi tekevät myssyjä. Hienosti mukaan oli otettu myös Flikan vetämä Vaasan sairaalan kampanja.

Nyt on hyvä olo, oikeasti. Tuntuu, että olen edes murusen verran saanut maksettua takaisin sitä velkaa, johon jäin teidän kaikkien myötätunnosta tämän talven aikana.

Yhtä ja varsinkin sitä kolmatta

Olen edelleen viikolla töiden jälkeen niin väsy, että vaikka aina jotakin valmistuu, bloggaaminen jää. Tässä nyt vähän tilannetiedotusta.

Olen hartaasti marinoinut kolmea turkoosia Kitten Mohair -kerää, jotka nyt päätin kuitenkin käyttää tuttuun mekkoon. Kitten Mohairin tiheydellä L-koon mekosta tosin tuli pikemminkin tunika, ja lisäksi riemukseni huomasin kolmannen kerän olevan ilmeisesti eri värjäyserää - mutta haitanneeko se ketään jos tunikan yläosa on vähän eri väriä... :P (Siis alaosa on oikeasti samanvärinen kuin vyötäröosa, musta hame vain puskee läpi.)

 

Malli: se tuttu Suuri Käsityölehti 10/2009 (alunperin Rebecasta)

Lanka: Kitten Mohair, 150 g

Puikot: 5 mm

Muuta: Tässäkin tein yläosaan rinsessaneuletta.

Tunika oli parina päivänä töissä ylläni ja on ihan ok. Sitä en tiedä, eksyykö se enää kolmatta kertaa päälle...

 

Facebook-kaverini tietävät, että olin männäviikolla eräänä aamuna erittäin pahalla tuulella. Lunta oli vaihteeksi satanut, mutta se kadunpätkä, jonka varrella ovat seurakunnan ja kunnan virastot (ja jälkimmäisen tiloissa myös KELA) oli katsottu turhaksi aurata. Koska kuljen ulkosalla yhä potkupyörän kanssa, ja koska jalkani ovat edelleen heikot, oli ihan oikeasti vähiltä etten olisi päässyt töihin. Sami kiskoi pyörää ja minä työnsin. Jalassa tuntui kivasti. :( Koska oletan, etten ole ainoa huonojalkainen joka tuota reittiä käyttää, lähetin kyllä terveisiä perille päästyäni!

Mikäpä auttaisi rehelliseen kiukutukseen paremmin kuin pienoinen shoppailu, kun vielä Tinttamarelli oli muistanut uutiskirjeellä. Ja niin - ei, en tilannut tarjouslankaa, vaan napsin ostoskoriin kasan lyhyitä KnitPron puikkoja ja kaapelia ja paiskasin MasterCardin perään. Itketään sitten ensi kuussa.

Minullahan on se KnitPron salkku, jossa on setti kaikkia kokoja ja tärkeimpiä kaapeleita. Onnistuin vain ilmeisesti aikanaan saamaan maanantaikappaleen, tai sitten olen kohdellut puikkojani kaltoin, mutta monet niistä ovat irronneet metallipidikkeestään. Koska pidän kuitenkin ideasta, katsoin ajan kypsäksi hankkia varaosia. Noilla lyhyillä puikoilla kun saa kivasti neulottua hihaakin.

Ja näistä sitten lisää joskus myöhemmin, mutta kuten näkyy, jopa minä saan niillä ainoilla osaamillani virkkaussysteemeillä eli ketjusilmukalla ja pylväällä jotakin aikaan. :)

Se VIRKKAA sittenkin

Hei ystävät, muistattehan, että Peikonpojan antama 15 % alennus Kerällä-blogin ystäville on voimassa vielä tämän päivän! Alennuksen saa koodilla "blogilahja". Minä itse hoksasin vasta nyt, että helmikuu taitaa tosiaan loppua ja kipaisin pikkuostoksille.

Minut tuntevat tietävät, etten osaa virkata kuin ketjusilmukkaa ja pylvästä. Siksi tuo kulovalkean lailla levinnyt Sytomyssy-kampanja onkin melkein pelottanut. Eilen sitten vihdoin otin itseäni niskasta - jos kerran olen neljä kuukautta vinkunut muilta ihmisiltä myötätuntoa pelkän koipivaivan takia, joka ei ole edes vaarallinen sairaus, voisin sen verran itse vaivautua että vääntäisin kasaan edes yhden myssyn Seinäjoen sairaalaan - lisätietoa tästä keräyksestä Mallin blogissa.

Ja kas, Seijasiskon ohjehan (kiitos Matleenalle tarkennuksesta, sehän on hänen tekemänsä ohje joka julkaistaan molemmissa blogeissa - jostain syystä vain löysin pelkästään tämän Seijasiskon julkaiseman!!) koostuu pelkästään ketjusilmukoista ja pylväistä! (Tosin kerrokset pitää yhdistää piilosilmukalla, enkä tiedä mikä se on, mutta keksin omasta päästä - piilo- ja kiinteät silmukat teen yleensä aina samalla lailla. ;) Kolme myssyä valmiina ja neljäs tulossa, kiitos Frostin seitsemännen tuotantokauden... Tosin koristeet vielä puuttuvat, mutta jos oikein innostun, pääsen testaamaan Juju-kirjakerhon kukkas- ja perhosvirkkauskirjaa. (Laitatteko te muuten koristeet myssyihin kiinteästi? Itse mietin hakaneulalla tai vetosolmuun solmitulla langalla kiinnitystä siltä varalta, ettei saaja tykkäisikään juuri siitä koristeesta.)

Ne lukijat, jotka asuvat muualla kuin Etelä-Pohjanmaalla, voivat käydä täällä kurkkaamassa joko omaan keskussairaalaan tehdään myssyjä. Ellei tehdä, vielä varmasti ehtii kampanjan aloittaa!

Sytomyssyjä myös Seinäjoelle

Kiitos tänne Kerälle tulleista ystävänpäiväterveisistä! Aikomukseni oli laittaa omat toivotukseni edellisen postauksen loppuun, mutta unohdin...

Kukaan, joka on viime viikkojen aikana kiertänyt Blogistanian neuleblogeja, ei ole voinut välttyä Matleenan ja Seijasiskon loistavalta idealta virkata myssyjä sytostaattihoidoissa hiuksensa menettäneiden avuksi. Kampanja on levinnyt halki Suomen kuin kulovalkea, ja niinpä vain oma keräys on aloitettu täällä Etelä-Pohjanmaallakin Seinäjoen sairaalan hyväksi. 

Lisätietoja Seinäjoen seudun kampanjasta löytyy Mallin blogista, tässä postauksessa on lukuisia eri myssyvariaatioita ja tämä linkki vie erityiseen sytomyssykategoriaan. Käykää kurkkimassa!

Edit: Ja ohje virkattuun myssyynhän löytyy siis mm. Seijasiskon blogista, kun kelaatte tätä postausta alaspäin.

Minähän en osaa virkata (siis virkkaan ketjusilmukkaa ja pylvästä - mistään muista en tiedä mitään), joten jos olisin tajunnut ajoissa, olisi sytomyssyn teko ollut oiva haaste neuleolympialaisiin, jotka tällä kertaa jätän väliin. Malli tosin lohdutti, että näitä saa neuloakin... ;)

(Ja jos ihmettelette tämän postauksen asemointeja, se johtuu siitä, ettei Blogger pidä Operasta. Ja Opera puolestaan on ainoa selain, joka suostuu melkein toimimaan koneessani tällä hetkellä. Grr. ~ Edit: Korjasin työpaikan Firefoxilla, joka ei kaatuile... :) 

Rättejä

Mainitsin tuolla joskus pyrkineeni tuhoamaan puuvillalankojani. Kesällä on ollut mukava pyörittää jotakin pikkutyötä, joka ei hiosta eikä kauheasti vaadi keskittymistä. (MacGyverit on muuten nyt katsottu läpi, kaikki 7 tuotantokautta. Puoli vuotta siinä meni aloituksesta... :)

Novita Maxia oli kertynyt varastoihini jostakin alekorista. Yritin siitä tehdä isompaa työtä, mutta lankaa oli vähän ja se oli aika kamalaa halkeilevuudessaan. Niinpä virkkasin omasta päästä (ja jäikin viälä värkkiä... ;) tiskirätin. Toinen ruudullinen tiskirätti syntyi hamppulangan jämistä.

Ihailin monessa blogissa Knitted Lacy Round Clothia, kunnes itse uskaltauduin tekemään mallikappaleen - ja jäin koukkuun. Ensimmäisen harjoitteluversion tein venäläisellä Anna-langalla ja 2,5 mm puikoilla, ja siitä syntyi tuo alinna oleva pikkuliina, josta tulee hyvä lasinalunen. Sitten jatkoin kaksinkertaisella langalla ja 4,5 mm puikoilla ja tein nuo kaksi ylempää, joita ei kukaan ole taaskaan silittänyt saati edes kastellut, niin että reunus on kippurassa - mutta näkyy se malli kuitenkin tuosta alimmasta liinasta.

Mistään suuresta tuhoamisoperaatiosta ei voi puhua, sillä kaikkineen näihin riepuihin kului lankaa huimat 150 grammaa, ellei vaakani vallan valehtele. Mutta jatkoa seuraa, Maxia on vielä jäljellä ja siitä syntynee ainakin yksi rätti...

Lisäksi olen neulomassa kaksinkertaisesta venäläisestä Pehorka-puuvillalangasta ohutta raitatakkia, saa nähdä miten käy - riittääkö lanka vai ufoutuuko työ muuten... Olen neulonut niin paljon noita ylösalaisraglaneita, että sormet syyhyvät päästä jonkin vähän haastavamman kimppuun. Pinkkiä Bambua olisi varastossa myös syksyiseen ohueen neuleeseen... Sillä harmi kyllä, niitä ihania paksuja (ja-nopeasti-valmistuvia, kuten Novita mainostaa) tarvitaan kovin harvoin nykyajan Suomessa!

Kaksi valmista - ja kerrankin erilaisia kuvia! :)

Kiitos kaikille mökkikommenteista! Kuten huomaatte, olen kirjoitellut täällä kaikenlaista epämääräistä erittäin etäisesti käsitöihin liittyvää. En ole pitänyt oikein tietoista blogitaukoa, mutta kun hirvittävä vaalirumba oli ohi, seuraavat pari viikkoa menivät toipumiseen - sitten sain juhannusflunssan - ja sitten alkoi kesäloma, joka yhä jatkuu. Loman ensimmäisellä viikolla aurinko helli meitä, joten aika kului rannalla D-vitamiinia kokoamassa (joku poltti reisiensä takaosat, kutisevat kivasti vieläkin), ja viikonloppuna viikonloppuna oli herättäjäjuhlat Seinäjoella. Sitten tuli mökin muutto ja sisustus.

Summa summarum: käsityöt ovat jääneet aika lailla paitsioon. Jotakin kuitenkin olen näpertänyt.

Tämä ensimmäisenä esittelemäni vaatekappale valmistuikin jo juhannukseksi. Ei vain ole tullut kuvattua, mikä ehkä oli hyvä: kiinnittäkää huomiota siihen, että näitä vaatteita ei ole kerrankin kuvattu meidän kirjahyllymme edessä!! Kävimme siis tuolla mainitsemallani rengasmatkalla - tarkempi matkakuvaus löytyy täältä - ja käytin tilaisuutta hyväkseni...

Kuten viime kesänä, olen nytkin koettanut tuhota jämälankakeriä (saa syksyllä käydä taas Tapiolla, hiihaa! uusi bannerikuva on siis viime käynniltä :). Joskus keväällä Metsoloita katsoessa kävi sitten niin, että sain yhden projektin käsistäni, enkä oikein viitsinyt pyytää Samia kesken kaiken pysäyttämään dvd:tä ja odottamaan niin kauan, että olisin penkonut esiin lankaa ja valinnut sopivan mallin ja kaivanut puikot uuteen työhön...

Tartuin siis sekalaisesta lankakorista pilkistäneeseen Gjestalin Naganoon ja aloin - virkata. (Näettekö nyt, mitä ne vaalit minulle tekivät!! :) Luulin tekeväni isoäidinneliöitä, mutta myöhemmin sain kuulla, etteivät ne ole sitä, sillä isoäidinneliöissä on vain kolme pylvästä ja minä tein neljää. Tein siis Kaisan neliöitä.

Huomasin homman tavattoman mukavaksi ja rentouttavaksi. Minähän en ymmärrä virkkaustermejä (kiinteän ja piilosilmukan teen samalla tavalla jne), osaan oikeasti vain pylvään ja ketjusilmukan, joten näiden palasten teko sopi taidoilleni enemmän kuin hyvin.

En tiennyt, mitä olin virkkaamassa. Ravelryynkin otsikoin keskeneräisen työn nimellä "Jotakin isoäidinneliöistä". Vähitellen alkoi kuitenkin kirkastua, että näistä voisi syntyä jakku, tai jos palat eivät riitä, niin sitten liivi. Mielessäni näin nimenomaan yhdistäväni palaset vinoittain, koska silloin saisin kädentiet aivan automaattisesti.


En ole ikinä aiemmin tehnyt isoäidinneliöitä/kaisanneliöitä, joten minulla ei ollut mitään käsitystä niiden yhdistämisestä. Onneksi neuletapaamisessa oli montakin, jotka sen osasivat. Valitin vain, että koin vanhat koulun käsityötuntitraumat potenssiin sata, kun en tahtonut millään käsittää, mitä minulle yritettiin selittää - kiitos kärsivällisyydestä opettajille! ;) Olen hidasälyinen ja minun pitää saada pohtia kauan uusia asioita.

Lopulta aivoni loksahtivat oikeaan asentoon, ja paloista alkoi muodostua ketju. Mittailemalla selvisi, kuinka leveä sen pitää olla (kovin leveä, hm), ja mikä korkeus olisi hyvä. Kun liivi oli valmis, totesin, että palasia oli jäljellä vielä lyhyiksi hihoiksi. Musta lanka loppui välillä, mutta tuskin kukaan huomaa, että vaihdoin lennossa toiseen.


Ruutujakusta tuli kiva, joskin se valahtaa alas olkapäiltä. Pitänee virkata vielä vähän muotoiluja niskaan tai toinenkin kiinnityssysteemi. Tämä on juuri sellainen vaate, joka syksyllä lämmittää vähän takin alla, mutta ei hiosta töissä. Kuvattu Kristiinankaupungissa Huoneistomajoitus Krepelinin 1700-luvun pihapiirissä - yövyimme leivintuvassa.

Malli: Oma, isoäidinneliötkin vähän sinne päin

Lanka: Turkoosi on Gjestalin Naganoa, käytin kaikki jäljellä olleet 2,5 kerää. Musta on Sandnesin Sisua ja Marks&Kattensin Karusellia. Yhteiskulutus noin 212 g.
Koukku: 4 mm

Sitten toinen, juuri reissuun valmistunut peruspaita. Sain erään diilin seurauksena Tikkuajiin kuuluvalta Päiviltä (ei vielä blogia ;) kolme kerää SWTC:n Bamboo-lankaa, joka on 100 % bambua. Tiesin heti, että haluan peruspaidan.


Neuloin paidan Ullan tutulla ylösalaisneuleen ohjeella, enää en vain muista minkä koon silmukkamäärillä loin kauluksen... Sen jälkeenhän vaatetta voi laajentaa niin pitkälti kuin sielu sietää.


Lanka on toki eläväistä itsessään, mutta tein silti "epätasaisella" resorilla vähän muotoiluja vartalo-osaan ja hihoihin.


Neule oli dvd-työnä, kun tässä viime viikonlopun kieppeissä vietimme hillittömiä Metsolat-sessioita. Koko sarja tuli katsottua muutamassa yössä (kirjaimellisesti). Onneksi tuli reissu, että vuorokausirytmi vähän järkeistyi... Nämä kuvat on otettu Kaskisten vierasvenesatamassa.

Malli: Ullan ylösalaisneuleen aloitus - neulon sillä ohjeella enemmän kuin millään muulla...
Lanka: SWTC:n Bamboo 300 g
Puikot: 3,5 mm
Muuta: Joku saa taas virkata kauluksen ympäri, sillä bambuhan tunnetusti venyyyyyyyy...

Ja bonuksena tänne asti lukeneille joskus 1700-1800-luvulla kesken jäänyt kirjontatyö sekä valmiita helmikirjontatöitä Kristiinankaupungin vaikuttavasti Lebellin kauppiastalosta. Ihania kesäpäiviä!