Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmeily. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Ruusuja hopeamaljassa tai alpakkaa korvissa

Jo toinen postaus tälle päivälle, koettakaa kestää! :) Lankakutsukuvia on siis tuossa alempana.

Nykypäivän nettimaailma on aika jännä. Paitsi että täällä voi julkaista kirjoja, liikkuu tieto muukin rivakasti. Viime kesänä ostin Isonkyrön 1700-luvun markkinoilta itselleni hopealusikasta tehdyt korvakorut. Rakastan näyttäviä, erikoisia korvakoruja, ja nämä olivat juuri sitä. Sittemmin netissä surffatessani löysin useitakin lusikkakorujen tekijöitä. Koruille vain kertyi hintaa - ymmärrän toki käsityön arvon, mutta kaikkeen ei ole varaa, varsinkin, kun jotakin osaa tehdä myös itse.

Niin innoissani en sentään ollut, että olisin uhrannut koruiksi omia rippi- ja ylioppilaslusikoitani! Jalasjärven parhaalla kirpputorilla käydessämme sen sijaan kyselin, olisiko yksinäisiä hopealusikoita myynnissä. Ei ollut, joku oli juuri ostanut kaikki! Valittelin asiaa Facebookissa - eikä aikaakaan, kun sukulaistyttö laittoi yksityisviestiä ja kyseli, jotta kelapaako alapakka. Eikä nyt puhuta langoista.

Kelpasi se. Kaksi pakettia alpakkalusikoita kulki nyrkkipostina haltuuni syksyn aikana - ja on levännyt askarteluhyllyssä siitä pitäen. Markkinoilta ostamani korvakorut kun oli tehty hienosti, koristehelmiä varten oli porattu reikä ym. Kyselin askarteluliikkeestä, millaisia työkaluja hopean työstäminen vaatii, mutta en oikein saanut tietoa. Hirvitti, en uskaltanut ruveta pilaamaan materiaalia.

Tänään piipahdin Kirsi-Marjan blogissa kuolaamassa ihania koruja, joita hän on tehnyt. Ja pim, melkein siltä istumalta painelin kaivamaan lusikkani esiin. Siis vaikka Kirsi-Marja ei ollut koskenutkaan lusikoihin!


Sillä tajusin, että eihän niissä tarvitse olla mitään reikää. Tämän sain aikaan sivuleikkurien, korupihtien, renkaiden ja korvakorukoukkujen sekä helmivarastoni avulla. 


"Pesäkorun" idea on markkinoilta ostamistani korvakoruista. En väitä, että oma kädenjälkeni olisi tokikaan yhtä siistiä, kun korupiikin loppuosa on vain kieputettu varren ympäri, mutta olen tyytyväinen tähänkin. Näitä koruja en ole puhdistanut.


Ja tietysti kukat eivät kasva alaspäin, eikä yläosaan olisi saanut jäädä tuollaisia jälkiä kun puristin katkaistun lusikanvarren lenkiksi, mutta onneksi hiukseni yltävät tuohon kohtaan... :) Nämä olen puhdistanut hammastahnalla kuin hopean.

Lusikoita on jäljellä vielä melkein tusina. Odottakaas vaan. :)

tiistai 6. lokakuuta 2009

Lisää messumuistoja

Elämä taitaa sittenkin voittaa. Eilen jaksoin tyhjentää matkalaukusta kaappiin neuleet, jotka olivat esillä osastolla, ja tänään (3 h kampaajasession jälkeen - mutta nyt mulla on uusi pää!) innostuin testaamaan messuilta ostamiani helmiä.





Kuvassa ylhäällä savisydämet, jotka vain pujotin korvakorukoukkuihin, kun niissä oli renksut valmiina. Keskellä olevat helmet ostin - öö - Helmimeren pöydästä? Saattoi olla joku muukin. Rannekorun helmet ovat ihan Halpa-Hallin leluosastolta, mutta joustavan pujotusnauhan ostin messuilta.

Ostin sieltä muuten valmiinkin puisen rannekorun - joka värjäsi ranteen heti sinipunaiseksi, ja jonka "helmet" tuntuvat nyt sisäpuolelta kummallisen karkeilta. Ihmeen huonoa laatua, tosin myyjäherrakin oli aika töykeä. Vetelin korun sisäpintaan decoupage-lakkaa ja toistan käsittelyn varmuuden vuoksi vielä ulkopintaankin.

 

Tämä huivi - anteeksi hävyttömän huono kuva - ei ole itsetekemä. Sain sen muun ohella tuliaisiksi Tiinalta, joka oli meillä pari yötä messujen aikaan. Kiitos vielä kerran!

Valmiita neuleita olisi parikin kuvattavana, jospa tästä messuhuumasta vähitellen toipuisi...

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Neuleita olisi valmiina kaksittain...

...mutku ei kukaan taaskaan ole kuvannut niitä!! :) No, tämän (ravlink) laittanen huomenna töihin, joten toivon mukaan saisin Samin nappaamaan taas niitä viehkeitä aamukuvia.

KIPpailu jäi eilen minulta väliin, sillä vaaliväsymys ei antanut edes harkita mihinkään Seinäjoelle lähtöä. Sen sijaan olen neuloskellut kotosalla. Eilen Metsoloita katsoessa valmistui tuo yllämainittu vaatekappale, ja uskokaa tai älkää, en tiennyt mitä tehdä seuraavaksi!! Yksi "dvd-neule" on kesken, mutta se on niin talvinen vaate että jatkan syksyllä - yhdet eevahaavistot ovat kesken, mutta niitä on paha neuloa tv:tä katsoessa!

Lopulta aloin virkata. Kasa isoäidinneliöitä on jo valmistunut villalangasta, jota on jäänyt jostakin yli kivat 2,5 kerää. Jospa niistä tulisi vaikka liivi. Aloin virkata myös pois paksuja puuvillalankoja, jotka isoveli on tuonut Pietarista. Säätiedotus on väärässä, kyllä nyt on kesä, kun minä virkkaan!

Äsken innostuin taas myös helmeilemään. Suunnilleen puolet noiden korujen materiaalista on peräisin helmipakkauksesta, jonka viikko sitten valitsin alakerran askartelu-, käsityö- ja lahjakaupasta, kun Sami sanoi että synttärini kunniaksi saan valita mitä vain. (Olin asetellut ne nätimmin, mutta sitten tajusin etteivät ne mahdu kuvaan, ja lykkäsin ne kasaan...)


Sitäpä voisi sitten talven mittaan tehdä koruja myös tähän päätökseen liittyen... ;)

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Kaisa goes partying

Neuloessani talvella muiden mukana Kevätpäiväntasausyllätyshuivia näin mielessäni huivin yhdistettynä kullan- tai pronssinsävyiseen mekkoon. Koska ompelutaitoni on mitä on, ja koska juhlamekkoa on vaikea löytää kaupasta jos mahtuu kokonsa puolesta pöydän alle seisomaan vaan ei makaamaan, päädyin neulomaan moisen.

Aioin Novitan neulomolaisten kanssa Tapion kauppaan, mutta sairastuin. Niinpä tein nettikaupan avulla Tapiolle tilauksen, jonka ystävät toimittivat ja johon sisältyi mm. 500 g kullanväristä Dropsin Cotton Viscosea. Lähdin neulomaan Ullan ylösalaisinraglanin silmukkamäärillä, tein reikärivit kaulukseen ja hihansuihin ja rintojen alle ja helmaan.

Kun olin saanut mekon hihalisäyksen valmiiksi, aloin lisäillä kahta silmukkaa kumpaankin sivusaumaan vyötärölle asti. Päästyäni masun kohtaan aloin lisäillä kahta silmukkaa myös edessä ja takana, yhteensä siis 8 s lisäys joka 10. kerroksen jälkeen. Enemmänkin olisi saanut lisätä...


Täytyy myöntää, että välillä tämä oli äärimmäisen tappavan tylsä työ. Toisaalta tietysti mainio dvd-neule (meillähän ei edelleenkään ole poksia), mutta kyllä sileä oikea tuli lopuksi jo korvistakin. Sinnikkäästi kuitenkin neuloin loppuun asti, ja mekosta tuli kohtuullisen hyvä, varsinkin höyrytysviimeistelyn jälkeen (vaikka hihat yhä lörpsöttävät). Mainiointa tässä oli se, että Helmishän oli neulonut samaan aikaan toisaalla tytölleen samanlaisen mekon!

Malli: Alkusilmukat Ullan ylösalaisinneuleesta, sitten jatkettu omasta päästä
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Drops Cotton Viscose kulta (04), 500 g

Lankaa jäi noin kolmanneskerä yli, joten virkkasin (!) siitä sekä huivilangan lopusta pienen nyssäkän puhelinta ja muuta tarpeellistä mukana kuljetettavaa varten.


Tässä välissä olen myös innostunut entistä enemmän helmeilystä. Tein kaulakorun, rannekorun ja korvakorut, jotka sointuvat mekkoon.




Kenkiä en sentään tehnyt. Ne toi anoppi Tallinnasta. En ole nähnyt koon 35 naistenkenkiä muualla kuin Pietarissa!


Ja näin toimii huivi mekon seuralaisena ylioppilasjuhliin lähdössä... (Mihinkähän se hymy taas katosi?)



Ihanaa juhlapäivää kaikille koulunsa päättäville!