Nappikauppaa

Pahoittelut puhelinkuvan "laadusta"...

Muistanette päässälaskuongelmani tämän pikkunutun 12 napin kanssa? Seinäjoen käsityömessuilla tuli tänä vuonna vierailtua peräti kahtena päivänä, mitä ei ole tapahtunut sitten vuoden 2009. Eilisellä käynnillä sain vinkin Sysimetsä Designista lähinnä korvakorutarpeiden näkökulmasta, mutta ostinkin ihan muuta. Nappeja!

Yläkuvassa yhden sekametelipussillisen tulos. Pussissa oli tusina erilaisia nappeja (vain kaksi ylintä Mikki-nappia ovat samanlaiset) ja niinpä karistin pikkunutusta loputkin asiallisuudet ompelemalla siihen tämän sekalaisen seurakunnan. Aivan ihania!

Tulevaa tarvetta silmällä pitäen mukaan lähti myös pari pussia muita nappeja - ja minua harmittaa vain se, etten ostanut useampia pussillisia. Persoonallisia nappeja kun ei tahdo noin vain lähikaupasta löytää, ja kuten näkyy, näissä olivat hinnat kohdallaan. Vielä kun olisin saanut jonkin pienen lippusen, jotta olisin tiennyt, kenen kanssa asioin! Piti luntata Sysimetsän nimi siitä vinkanneelta ystävältä. Huomiohuomio, tässä edullinen ja tehokas markkinointikeino: tehkää "käyntikortteja" vaikka ihan vain tulostuspaperille ja sujauttakaa niitä ostajan mukaan!

Onneksi on enää vuosi seuraviin Seinäjoen käsityömessuihin!

Ihanat messut!

Bloggaustauosta huolimatta ei taida olla pelkoa, että minä olisin oppinut hymyilemään blogikuvissa! Toivottavasti en sentään ihan näin myrtsiltä näyttänyt käyskennellessäni tänään Seinäjoen käsityömessuilla. Lyhythihainen poolokauluksinen villapusero on ajatuksena aika järjetön, mutta sopii minulle. Heikkokeuhkoisena ja kipeäniskaisena nautin yläosan lämmöstä, kun taas helposti hikoilevana pitsineule ja lyhyet hihat antavat sopivaa vilpoisuutta.

Malli: yllättäen jälleen Novita syksy 2011, malli 20 (naisen pitsineuletunika)

Lanka: Novita Puro, 400 g kokoon M

Puikot: 5 mm ja 5,5 mm

Muuta: Neuloin sekä vartalo-osan että hihat pyörönä niin pitkälle kuin se oli mahdollista ja kiitin viisauttani. Jo pelkkiä hihoja kiinni ommellessa Puro alkoi hiutua poikki - olisi pitänyt ymmärtää ommella jollakin muulla langalla.

Olen ollut kaikin tavoin syrjässä blogimaailmasta sen verran, etten tiedä, onko enää muodikasta esitellä messu- ym. ostoksiaan. Ei se mitään, esittelen silti! Seinäjoen käsityömessut jatkuvat tämän viikonlopun yli. Hiljaisempien vuosien jälkeen tapahtumaan on nyt panostettu oikein kunnolla, sitä on jopa mainostettu, minkä lisäksi messujuna on tänään tuonut väkeä sekä etelästä että pohjoisesta ja häppeninkiä on itse asiassa riittänyt koko maailman ensimmäisen Seinäjoki Art & Design -viikon ajan, joka päättyy sunnuntaina sekä viimeiseen messupäivään että Rytmikorjaamon DesignSunnuntaihin.

Panostus näkyy. Ihmisiä oli jo tänään todella runsaasti ja kauppa kävi. Lisäksi näytteilleasettajaluettelossa oli nimiä, joiden suhteen toivo on yleensä loppunut Tampereelle. Ehkä Seinäjokikin alkaa päästä käsityö-Suomen maailmankartalle?

Yksi näistä nimistä oli Titityy, jonne piti tietenkin suunnata jotakin ostamaan, kun se oli messuille tullut. Kauan harkittuani päätin palkita itseäni tästä vuodesta huivilangalla. Vahinko, ettei Madelinetoshin käsin värjätyn merinon kullanruskea hehku välity sinne teille asti!

Hankin myös perustarpeita, pehmeämpikaapelisia puikkoja Taito EP:n pöydän alekorista ja 2 €:n nappipusseja jostakin muualta (kun vielä joku irrottaisi vanhat napit siitä pikkunutusta ja ompelisi tilalle tarpeeksi uusia...).

Tapion kauppa ei petä. Eikä Drops. 55 % alpakkaa, 40 % villaa, 5 % pellavaa. Ja mikä väri!!

Tietysti mukaan lähti myös hassuja korvakoruja, joita Arkkikauppa myi viitosella pari ja joista olen työpaikalla jo kuuluisa... Kertooko laihdutusprojektin henkisestä puolesta se, että ostin englanninlakuja, hampurilaisia ja jäätelöpuikkoja??

Stellan mielestä paras hankinta oli Arkkikaupan paperipussi, sen päällä oli niin soma maata mamman purkaessa hankintojaan ja heittäessä pois puserolankojen vyötteitä.

Huomenna luvassa mahdollisesti jatkoa messuilulle, jospa ei sitten enää lankaa - minun kun pitäisi neuloa entisiäkin pois... Mutta tämänvuotisia Seinäjoen messuja voin kyllä lämpimästi suositella.

Mineilyä messuilla

Tämän päivän vietin siis melko tiiviisti Antiikki ja keräily-, Taikasormet- ja Nukkekotimessuilla. Tarjolla oli jokaiselle jotakin, joskaan ei mitään massiivisessa määrin. Kuulin sivukorvalla jonkun moittivan sitä, ettei messuilla ollut käsillä tekevälle ideoita, ja valitettavasti näin onkin: muutama myi kankaita ja joku ompelukoneita, mutta esimerkiksi ainoakaan lankamyyjä ei ollut paikalle eksynyt, enkä helmimyyjän lisäksi nähnyt juuri mitään askarteluaiheista.

Toisaalta: minä menin metsästämään mineilyjuttuja. En ole aikapäiviin edistänyt nukkekotiani, mutta se ei estä varustautumasta, kun kerrankin oli Seinäjoelle saatu alan tapahtuma! Mineilyharrastus on myös siitä kiva, että jo parilla eurolla saa jotakin pientä mukavaa, ja toisaalta mikään ei paina paljon eikä vie tilaa. Harvoin sitä kotiin kantaa mattoja, astioita ja huonekaluja noin vain kevyesti paperikassissa heilutellen. :)

Minun nukkekotinihan on isän noin 1940-luvun lopulla tekemä ja mittasuhteiltaan ehkä Lundby-luokkaa, joten tavalliset 1:12-kalusteet ja tavarat tahtovat olla sinne liian isoja. Siitä huolimatta halusin testata Gepetton itse koottavia vanerihuonekaluja ja ostin kaksi tuolia ja kukkajalan, kun ne tyyliltään sopivat hyvin 1900-luvun alun talooni. (Saadaan se Iitan ihailema komea nuori puuseppä taas paikalle tuoleja kasaamaan...)

Nukkistavaroita myytiin monessa pöydässä ja enemmänkin olisin saanut ostaa, mutta nukketaloni aikakausi vähän rajasi shoppailuja. Miniature and Craft -myymälän pöydästä hankin talon Hilda-rouvalle tuomisia. Pari ihan aitoa (? :) persialaismattoa...

...kukkajalkaa varten maljakon ja sitten - köh - no, astian, jonka ansiosta herran tai rouvan ei tarvitse enää yöllä kompuroida puolipimeitä rappusia siihen alakerran laitokseen, missä kuninkaatkin käyvät yksin (mutta pienten lasten äidit eivät)...

Olin siis lupautunut mukaan päivystämään Nukkekotiyhdistyksen pöydässä. Edes siitä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta voin kertoa, että sekä vanhat Nukkekoti-lehdet että myynnissä olleet pikkutuotteet tekivät kauppansa. Minäkin söin kuormasta sen minkä ehdin, mutta tuskin Hilda-rouvakaan voi moittia hyödyllisiä ostoksia: lapsille kouluvihkoja sekä aapinen, kartasto ja laskuoppi, Iitalle keittiöön Riisiä ja Kanelia ja salin piirongin päälle sukulaisten valokuvia.

Uskokaa tai älkää, mutta näissä kirjoissa on ihan oikeat sivut - kartastosta saa joinkin selvän, mutta laskuesimerkit ja aapisen tarinat ovat kyllä niin minimaalisia, ettei ole tosikaan!

Ruokapuoli oli erityisesti se, mikä jäi ostoksissani vähälle huomiolle, koska modernit täyte- ja voileipäkakut eivät minun talooni istu. (Juu, aloitan vielä joskus sen modernin talon tai roomboxin - kun vain ensin keksin kissavapaan sijoituspaikan tuolle vanhallekin!). Erään nuoren tytön tekemiä rieskoja ja limppuja oli kuitenkin ihan pakko ostaa!

Ainoat ei-mineilyostokset: PuotiPikén pöydästä pari 45 x 56 cm puuvillatilkkua. Pipoja? Kukkaroita?

Nyt olen kotona kipeänä (vaikka vein esittelypöydän taakse oman jakkaran, minähän en pysty juuri seisomaan) mutta onnellisena. Harmi vain, että messut olivat nyt, kun lomani loppuu - inspiraatiota kertyi niin paljon, että olisi ihanaa, jos heti ehtisi ja jaksaisi jotakin toteuttaa! No, kuten totesin: pitää hamstrata tavaraa nyt, jotta sitten taas joskus työttömäksi jäädessään saa rauhassa rakennella... :)

Vihdoinkin myös Seinäjoella!

Olen monta vuotta surrut sitä, että kaikki isommat ja toisaalta erikoistuneemmat käsityö- ja mineilytapahtumat kiertävät Seinäjoen kaukaa, ellei syksyisiä käsityömessuja lasketa.

Mutta nyt on murhe poissa! Tämän viikon lauantaina ja sunnuntaina 2.-3.3. Seinäjoki Areenassa järjestetään Antiikki ja keräily-, Taikasormet- ja Nukkekotimessut.

En tiedä, miten laaja kokonaisuus on, kun se järjestetään katutasolla (ei siis alhaalla hallissa), mutta ainakin näytteilleasettajalista on aika edustava. Myös lipunhinta on kohtuullinen: kaikki kolme tapahtumaa hintaan 8 €, eläkeläiset ja opiskelijat 7 €, 12-15-vuotiaat 4 € ja alle 12-vuotiaat ilmaiseksi vanhempien seurassa. Messut ovat avoinna molempina päivinä klo 10-16.

Riemastuin tästä tapahtumasta niin, että Nukkekotiyhdistyksen huhuillessa päivystäjiä omaan pöytäänsä lupauduin. Olen paikalla sunnuntaina klo 13 alkaen, tulkaa moikkaamaan!

Kässämessuilla

Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin ehdin Seinäjoen käsityömessuille vasta sunnuntaina. Perjantaina minun työ- ja Samin koulupäivä olivat niin pitkät, ettei kannattanut enää messulippua maksaa eikä sinne olisi jaksanutkaan, ja eilen arvelimme aivan oikein, että paikalla olisi ihan muutama muukin eikä meitä kaivattaisi. Tosin ihan muutama muukin oli myös tänään lähtenyt matkaan! Kolmannella yhtäjaksoisella sadepäivällä saattoi olla osuutensa siihen, että kadunvarret olivat autoja täynnä puoli kilometriä ennen Areenaa, koska varsinainen parkkipaikka oli ilmeisesti jo tukossa - tunti messujen avautumisen jälkeen.

Lähdimme matkaan hiukan hillityin suunnitelmin, sillä tämä lokakuu on kukkarolle varsin vaativa: viikko sitten oli Rytmikorjaamon DesignSunnuntai, nyt kässämessut, viikon kuluttua Herkkumessut ja sitten syysloma, jolloin olisi kiva syödä muutakin kuin kaurapuuroa. Mutta toki jotakin tarttui mukaan. 

Ihastuttava hahtuvaenkeli lennähti sairaalaan paranemista toivottamaan ilman että siitä tuli kuvaa, loppu kama kotiutui meille. Maarit Ailion kankaalle painettuja kuvia ostan joka vuosi, näitä on kiva käyttää vaatteiden koristeina.

Tänä vuonna aiomme tilata joulukortit omasta kuvasta, mutta kun Charlottalta halavalla sai niin Vileenihän ostaa - ääriviivatarroja ja tarratyynyjä 3D-askarteluihin tulevaa tarvetta silmällä pitäen.

Valitettavasti Seinäjoen messut jäävät etelän sisaristaan jälkeen siinä, että ns. netistä tutut pienemmät lanka- ja tarvikekauppiaat eivät tänne useinkaan saavu. Neljä vuotta sitten Ompelutarvike.fi ja Lankakauppa.com olivat paikalla, sen jälkeen ei mitään vastaavaa ole koettu ennen kuin nyt, jolloin Poppeli osallistui! Koska yritän pitää kiinni langanostolakostani, singahdin osastolla kaikkien ihanien lankalaatikoiden ohi Cloverin tarviketelineelle - mutta sehän oli tietysti jo ryövätty lähes tyhjäksi edellisen kahden päivän aikana. Lopulta mukaan lähti silmukkamerkkejä sekä "sisältä-neulottavan-lankakerän-kasassa-pitäjiä", joista kumpikaan ei ole Cloverin ja joista onnistuin ottamaan ihan tärähtäneen kuvan. Mutta myyjä oli kiva ja keskustelimme mm. kissoistamme, joista kumpikaan ei (onneksi) ole pätkääkään kiinnostunut keskeneräisistä neuletöistä!

Wanhan Markin osastolla käymme aina tapaamassa tuttuja. Fiksusti markin väki järjestää yleensä hyviä messutarjouksia, niinpä tuoksusaippuoita lähti mukaan.

Ikävä kyllä tämän helmiosaston nimi ei jäänyt mieleeni, hämmennyin kai liikaa löytäessäni suloisia korvakorutarvikkeita. Kuulemma nämä herkut on ryövätty nukkekodista, yleensähän mineilijät sijoittavat nukkiksiin korupuolelta löytämiään aarteita! Rakastan hassuja ja näyttäviä korvakoruja, jotka valitettavasti ovat vähävaraisille joskus liian hintavia. Näistä ostoksista niitä syntyy kolme paria yhteensä kolmella eurolla - koukkuja on itsellä ja niille en laske hintaa. Kaikissa namuissa on siis rengaspiikki valmiina.

Jostakin syystä silmämme osuivat aika usein kissa-aiheisiin tuotteisiin. Sami totesi, että tuossa Maarit Bogdanoffin tervetulokyltissä pitäisi oikeammin lukea "varokaa! arkoja kissoja!", sillä Stella pakenee hysteerisenä useimpia vieraitamme, ja Raijamin wc-taulun ujon kisun kuva onkin oikeampi. (Sitäpaitsi Stellan pitää aina päästä vessaan mukaan, se osaa avata oven ellei se ole ihan kunnolla kiinni.)

Lopuksi piti tietysti saada lakua - ja alkaa valmistautua seuraaviin messuihin. Herkkumessuja vietetään Areenassa ensimmäisen kerran ensi viikonloppuna ja sinne on pyrkimys (vaikka sisäinen oikolukijani hakkaakin päätään seinään tuon "uusi messu Seinäjoella" -iskulauseen kohdalla - messu eli ehtoollisjumalanpalvelus on ihan eri asia kuin messut eli esittely- ja myyntitapahtuma). Muuten Herkkumessujen markkinointi on tosi onnistunutta, käsityömessukävijät saivat esimerkiksi ihan ilmaiseksi osallistua pääsylippujen arvontaan.

Ainoastaan yksi asia jäi käsityömessuilla harmittamaan: en ainakaan löytänyt Raijan aitan osastoa enkä saanut jokasyksyistä uutta pellavakangastani. No, täytyy joskus tottua pettymyksiinkin! Joka tapauksessa on mukavaa, kun syksyinen messukausi on avattu. Herkkumessujen jälkeen kun ruvetaan odottelemaan Joulumarkkinoita.

Hyvä mieli käsityömessuilta

Eilen käytin osan tarkasti jemmatuista ylitunneistani, jotta pääsisin jo ennen iltapäiväneljän tungosta Seinäjoen käsityömessuille. No, tungosta ei sitten tullut, neljältä käytävät itse asiassa tyhjenivät, mutta eipä tuo haitannut Samia ja minua. Vielä kun tapahtumasta tiedotettaisiin paremmin! Me "fanit" toki laitamme jo nyt ensi syksyn messuviikonloppua kalenteriin, mutta ei olisi liikaa, jos käsitöiden luvattuna aikana Etelä-Pohjanmaan messut toisi tapahtumaa esiin jotenkin näkyvämmin. Vaikka sitten tämän sosiaalisen median kautta!

Viime vuonna messut olivat pienoinen pettymys, vanhan toistoa. En tiedä, lähdinkö nyt matkaan toisella mielellä, vai saattoiko messuosastojen sijoittelun uudistus vaikuttaa, mutta meillä oli kertakaikkisen hauskaa. Rahaa ei kulunut älyttömästi, kaikkea kivaa löytyi, nähtiin runsain määrin tuttuja sekä käytävillä että kojuissa - erityisterkut Tuulalle!!!! - istuskeltiin välillä kahvilassa, välillä evässuklaita syöden tapahtumalavan tuoleilla. Ja minä imin osastojen ihania, ihania värejä itseeni. Voiko väsymys olla pelkästään värienergianpuutetta?? Tarkempi selvitys "värihimostani" ja sen hoidosta tuolla Kurakauppalan puolella.

Tunnelmaa ei ainakaan latistanut se, että toteutin visioni - tosin en tiedä, opetettiinko messuilla jossakin isoäidinneliöitä, mutta joka tapauksessa tepastelin Areenassa mummanruututanttu ylläni. Ja kerrankin nautin tuijotuksesta, sillä ihmiset eivät katsoneet lyhyenläntää ja vintturaista OI-olemustani, vaan mekkoa! Sainpa ihan ventovierailta kehujakin. Kun messuilla valokuvaaminen ei aina ole oikein tykättyä, ainoa tilannekuva on näpsäisty kännykällä Kaisasta ja alpakasta. Alpakka vasemmalla.

Mitä minä sitten ostin? Päivän paras oli varmaankin tämä seinätaulu.

Kun sanoin myyjälle, että olen ammatiltani historiantutkija, hän repesi. Kissu pääsee töissä huoneeni ovipieleen - nimenomaan käytävän puolelle... 

Helmijuttuja olisi ollut monenmoisia, mutta se harrastus on viime aikoina vähän jäänyt, ja kun jostakin piti taloustilanne huomioiden nipistää, ohitin enimmät korumateriaalit. Mukaan lähti vain pienet korupihdit sekä kaksi turkoosia lasisydäntä, joista teen korvakorut kaveriksi omistamalleni turkoosille kaulakorulle. Myyjää en tullut tietämään, lienee joku noista esitteessä mainituista.

Alla väriterapiaa. Hannele Hämäläinen on luottokorvakoruttajani, hänen kettunsa ovat yhdet rakkaimmista korvakoruistani. Nyt valikoima ei ollut yhtä iso kuin joskus, mutta sammakkoprinssit löysin. Ja kas kummaa, Tapion Fabel-tarjouksessa oli ihan niihin sointuvaa lankaa, joka kolahti värihimooni kuin 25 millin neulepuikko.

Jälleen kerran mukaan lähti Maarit Ailion kangastilkuille painettuja ihania kuvia, tosin näissäkin valikoima oli nyt vähän vaatimaton. Olisin halunnut sekä lypsäjän että traktorikuskin isona, mutta nyt sitten joudun soveltamaan suunnitelmastani. Pellavakangas on Raijan Aitan palakorista, tuostakin pitäisi tulla tunika... ;) (Tunikat muuten melkein kärsivät inflaation. Niitä oli myynnissä melkein kaikilla. Vaikka rakastan pellavaa ja rakastan pellavasta tehtyjä roiteja, jotenkin hupsusti toivoisin ettei ihan joka pulju niitäkään myisi. Riittäisi kun vaikka Riiminka ja Ullakon aarteet. :)

Kynttiläfaneina emme tietenkään voineet vastustaa niiden houkutusta. Tervakynttilä on Wanhan Markin pöydästä, nuo ruutukynttilät (joita en ottanut hyvistä kääreistään kuvauksen takia, näette varmaan värin ja tyylin näinkin) Kalevantulelta.

Tämän lisäksi mukaan lähti laatikollinen - kyllä, laatikollinen - suukkoja. Ja hirmuinen väsy ja onnellinen olo. Ollapa aina messut...

Messuilla piipahdettu

Tänä viikonloppuna on Seinäjoella taas käsityömessut. Voi pojat, kun olen ollut iloinen siitä ettei ole viime vuosi - vaikka Suomen ensimmäinen neulebloggaajien messuosasto oli menestys, työmäärä täysin OTO ja ilman omaa rahaa oli kaataa alleen.

Tänä vuonna suunnittelimme Facebookissa Mikaelan kanssa, että järkättäisiin vapaamuotoinen tapaaminen messualueella tyyliin "ohjelma loppuu messulavalla silloin-ja-silloin, kokoonnutaan katsomossa sen jälkeen, omat kahvit mukaan". Mutta sitten aloin ajatella. Kun kerran olen joutunut työttömäksi, miksi menisin paikalle lauantaina, jolloin ihmiset kävelevät minun ylitseni, en pääse lähellekään myyntipöytiä ja tulen vain vihaiseksi? Menisimme messuille perjantaina.

Niinpä eilen sitten heti kymmenen jälkeen ilmaannuimme paikalle Samin kanssa. (Kyllä, minulla on mies, joka lähtee mielellään mukaan käsityömessuille!) Minulla oli työhaastattelu klo 12.30, joten ehdimme kiertää vajaat pari tuntia.

Ja kuulkaa, se riitti. Emme ottaneet leimaa käteen lähtiessä emmekä palanneet takaisin.

En tiedä, olinko yksinkertaisesti tympeällä päällä stressi-unettomuuden aiheuttaman väsymyksen vuoksi, vaikuttiko shoppailurahan kutistuminen työttömyyden myötä murto-osaan siitä mitä yleensä olisin käyttänyt, vai haittasiko se, että jouduin vilkuilemaan kelloa, etten "unohtaisi itseäni". Mutta messut oli tosiaan nähty parissa tunnissa.

Kotiin tultua totesimme, että kyllä syynä oli myös toisto. Nämä messut olivat mielestäni aika samat kuin viime vuonna. Tietenkään emme nuuskineet aivan tarkasti joka paikkaa, ja tietenkin on hyvä, että esimerkiksi osastojen paikat pysyvät vuodesta toiseen samana, jos etsii jotain tiettyä. Mutta oikein mitään uutta ei silmiin osunut. Ostimme melkeinpä vain sellaista, mikä oli viime vuonna todettu hyväksi, tai sitten sellaista, mikä jäi viime vuonna vaivaamaan. Lankaa en useinkaan osaa messuilta ostaa, koska niitä ostoksia haluan miettiä. Ja esimerkiksi Tapion osastolle vain vilkutimme, koska mieluummin menen sitten itse kauppaan shoppaamaan kaikessa rauhassa.

Tässä omat ostokseni:

Vasemmalla ylhäällä pussillinen Filttiinan huopasydämiä, vieressä Helena Hämäläisen keramiikkaiset kissakorvikset (viime vuonna en löytänyt koko Hämäläistä, vaikka vietin messuilla kolme päivää aamusta iltaan) ja keskellä kolme Maarit Ailion kankaalle painettua ihanaa kuvaa sekä niiden sievä pussi.

Tämän lisäksi ostin suukkoja (niitä mustan miehen :) ja lakritsaa. Ostimme myös "yhteisesti" parilta osastolta kynttilöitä (olemme kynttiläfaneja), inkiväärimarinoituja valkosipuleita ja teepussin alusen.

Alan huolestua itsestäni. Olen selvästi tulossa vanhaksi.

Lisää messumuistoja

Elämä taitaa sittenkin voittaa. Eilen jaksoin tyhjentää matkalaukusta kaappiin neuleet, jotka olivat esillä osastolla, ja tänään (3 h kampaajasession jälkeen - mutta nyt mulla on uusi pää!) innostuin testaamaan messuilta ostamiani helmiä.

Kuvassa ylhäällä savisydämet, jotka vain pujotin korvakorukoukkuihin, kun niissä oli renksut valmiina. Keskellä olevat helmet ostin - öö - Helmimeren pöydästä? Saattoi olla joku muukin. Rannekorun helmet ovat ihan Halpa-Hallin leluosastolta, mutta joustavan pujotusnauhan ostin messuilta.

Ostin sieltä muuten valmiinkin puisen rannekorun - joka värjäsi ranteen heti sinipunaiseksi, ja jonka "helmet" tuntuvat nyt sisäpuolelta kummallisen karkeilta. Ihmeen huonoa laatua, tosin myyjäherrakin oli aika töykeä. Vetelin korun sisäpintaan decoupage-lakkaa ja toistan käsittelyn varmuuden vuoksi vielä ulkopintaankin.

 

Tämä huivi - anteeksi hävyttömän huono kuva - ei ole itsetekemä. Sain sen muun ohella tuliaisiksi Tiinalta, joka oli meillä pari yötä messujen aikaan. Kiitos vielä kerran!

Valmiita neuleita olisi parikin kuvattavana, jospa tästä messuhuumasta vähitellen toipuisi...

Messumuistoja

Tänään energia on kulunut pitkälti siihen, että on jaksanut olla. Töiden jälkeen kävimme kuitenkin uimassa, ja se teki saunomisineen erittäin hyvää. Niinpä vielä vähän messujuttuja tänne...

Lauantai oli ehdottomasti messujen rankin päivä. Ihmettelin koko päivän kestänyttä pääkipua ja vasta kotiin tultua tajusin, etten ollut muistanut syödä - kahvilla, pullalla ja karjalanpiirakalla kävin, mutta muuta en muistanut panna suuhuni. En edes vettä. Tällaista en olisi uskonut koskaan tapahtuvan!

Muutamaa minuuttia vaille viisi eli juuri ennen sulkemisaikaa Villasukka kuitenkin muistutti, että olin ilmoittanut haluavani kokeilla kehräämistä. Ja kokeilinhan minä. Nyt tiedän, että jos minusta tulee joskus kehrääjä, se on vielä suurempi ihme kuin se, että minusta tuli neuloja... Huomaattehan muuten, että olemme Villasukan kanssa samikset sekä tunikoiden että kenkien puolesta! :)

Kuvat otti Tiina, kiitos niistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ostoslistaus

Jaaha, joku käykin nyt yliväsyneenä ylikierroksilla ja touhuaa kuin pieni eläin. Siispä teille kuvia messuostoksista! Älkää vain kysykö, mistä pöydästä ne ovat, sillä suurimmasta osasta en muista. Mutta tässä kuitenkin vähän raporttia. Näiden lisäksi ostimme Samin kanssa kynttilöitä ja keramiikkaa.

Ensimmäisenä ei tule ostos, vaan lahja - erittäin arvokas lahja. Tämän nukkekodin neulekorin ja pitsiliinan (se on punaisen paperipussin päällä, jotta kuvio näkyisi paremmin) sain siis eilen tuntemattomalta ystävältä. Kiitos sinulle vielä kerran! Näistä tulee nukkekodin aarteet (kuvittelen jo mielessäni, miltä tuo pitsi näyttää mahonginvärisen pöydän päällä...).

Nukkekodit olivat yksi messujen teema, ja niitä pöytiä piti tietenkin kiertää. Pettynyt olin siihen, että kaikki myivät valmista, eikä tarvikkeita saanut mistään - muutaman palan listaa ostin eräästä pöydästä. Samasta löytyivät myös nämä: hahtuvakoppa, lettupannu ja kaulauslauta eli pohjalaisittain kailooskoippura, jotka kaikki sopivat 1900-luvun alkua elävän nukkekotini palvelusväen puolelle.

 

Eräältä osastolta ostin neljän hengen lautaset ja aterimet. Tiedän, että aterimia voi tehdä itse tuikkukupista, mutta päätin kuitenkin investoida näihin.

 

Mutta melkein parhaan ostoksen tein ihan omalla osastollamme. Pahoittelen epäsiveää kuvaa! ;) Rakas tikkuajaystävä Heleena oli löytänyt nukkisosastolta muutaman Ari-nuken, joita olen etsinyt omaan nukkekotiini niiden "epästandardiin" taloon sopivan koon vuoksi. Minultahan on puuttunut palvelijatar, ja nyt Heleenalla oli kädessään naispuolinen Ari-nukke - jonka hän myi minulle samalla hinnalla kuin oli ostanutkin!! Ja voin sanoa, että se hinta oli jotakin muuta kuin Huuto.netin huikeat hinnat... ;) Kunhan ehdin pukea ja siistiä tämän tytön, hänestä tulee erinomainen palvelijatar!

 

Helmeilytarvikkeita ostin paristakin paikasta: helmiä, korunyöriä, joustavaa nyöriä ja neuloja.

 

Näin käy, kun yrittää kuvata jotakin sievää kaatosateisena iltana keittiön pöydällä... Mutta siis Savipaja Eevamaijan pöydästä neljä keraamista kukkanappia sekä kaksi keraamista sydäntä, joista tulee korvakorut.

 

Jo eilen ihailin näitä huopakukkia ystävien eli Wanhan Markin pöydässä, mutta olin liian väsynyt keskittymään niihin, vaikka Liisa-Cristiinan kanssa ihan ääressä juttelinkin. Tänään menimme yhdessä Samin kanssa väkeä tervehtimään. Kun pohdin, minkä näistä kolmesta ostaisin, Sami tokaisi: "Ota kaikki!" Tämän jälkeen myyjä pyöristi loppusummaa alaspäin, "kun sulla on niin mukava mies". ;) Näissä on kiinnitysneula valmiina takana.

 

Ja sitten ostin pellavaa. Nämä olisi tietysti pitänyt kuvata ylläni, mutta koettakaa nyt saada selvä tuosta. Vasemmalla Riimingan tunika, jollaista olen kuolannut jo vuoden. Se on rypyssä, koska ostin sen perjantaina ja olen keekoillut se yllä messuilla kaksi päivää.

Oikeanpuoleinen taas on Ullakon aarteita. Tunikamekkoon on yhdistetty vanhaa koltinkertaa eli patjankuorta (vihreäksi värjätty osuus) ja viipurilaista pellavaa (violetti osuus). Ullakon aarteet siis tehdään osittain vanhoista materiaaleista - "jos sulla on vaikka vanha pellavalakana, vie se sinne, niin ne värjäävät ja ompelevat sellaiseksi kuin haluat", selitti Vaiskai. Lämpimästi suosittelen tätä isokyröläistä yritystä!

 

Ullakon aarteita ovat myös nämä "herkulliset" saippuat.

 

Tämänvuotiset messut olivat siinä mielessä pettymys, että toisin kuin viime vuonna, vain harva myi käsityötarvikkeita.Valikoima on siis "peruuttanut", sillä viimeisten vuosien aikana lanka- ja tarvikemyyjien määrä lisääntyi. Ai niin, Tapiolta ostin kerän Noro-sukkalankaa, kun eilen sain yhdet polvisukat valmiiksi, sekä neulehuovutusalustan! Ja mukavaa oli silti, varsinkin tänään, kun ehti katselemaan rauhassa ympärilleen.

Tästä huolimatta ja kaikella kunnioituksella: ihanaa kun ovat ohi, kunnialla ohi.

Voimia teillekin alkavaan viikkoon!