Naisen työ

"Kaisa teki oikein miehen työn", äitini tapasi nuoruudessani sanoa, kun olin ollut odottamattoman tehokas (mihin ei paljoa vaadittu: inhosin kotitöitä silloin yhtä väkevästi kuin nykyään). Koska tämänpäiväinen aikaansaannokseni oli mielestäni vastaava, olkoon se nyt naisen työ.

Ennen-kuvia ei ole - harkitsin, mutta en kerta kaikkiaan juljennut. Tyytykää siis jälkeen-kuviin.

Kun nyt olen taas ruvennut neulomaan, tajusin järkyttyneenä, miten hirvittävässä sekamelskassa lankavarastoni on. Kahdesta kannellisesta muovilaatikosta sentään vielä jotakin löytää, mutta kaksi jättimäistä kassia olivat ihan mahdottomia - varsinkin, kun niiden sisällä lankoja oli kaiken maailman muovipusseissa, joista ei näkynyt läpi, niin että jokainen piti avata erikseen kun etsi tiettyä lankaa. Itse asiassa nämä "työkuvat" kelpaavat melkein ennen-kuviksi. Koettakaapa löytää tuollaisen jättikassin uumenista jotakin, joka on vielä kääritty läpinäkymättömään muovipussiin!

Olen tämän viikon lomalla ja päätin ottaa asiakseni lankojeni järjestämisen. Linnoittauduin vierashuoneeseen (siltä varalta, että homma kestäisi päiväkausia ja olohuoneen pitäisi pysyä ihmismoisena) ja aloitin työn.

Se kävi lopulta hämmästyttävän helposti. Jaottelin langat käyttötarkoituksen mukaan: pusero, sukat ja lapaset, huivit, muut - josta sitten vielä jakautuivat erikseen puuvillalangat ja huovutettavat. Käytännössä omistamani langat ovat näissä kahdessa kuvassa.

Ikean hauskoille purkeillekin löytyi käyttöä parsima- ja raitalankavarastoina!

Krhm. Siis ihan kaikki omistamani langat eivät ole noissa laatikoissa. Tässä rykelmässä ovat vielä huopuvat (vähän hahtuvaa ja vähän Huopasta) - ja sitten paljon sekalaista. Omituisia jämiä hamasta nuoruudestani, ihmeellisiä efektilankoja, kaikkea kummallista. Näitä en vielä jaksanut setviä. Vieläkö päiväkoteihin huolitaan lankoja?

 

Se oli vähän noloa, että kun Arja kesällä kyseli vanhasta työstäni jääneiden Gedifran Tiagojen perään, vakuutin polleana, ettei niitä ole. Krhm. Löytyihän niitä pari kerää...

 

Ei, niin reipas en sentään ollut (vaikka sitäkin harkitsin), että samalla olisin merkannut Lankurista puuttuvat langat sinne. Olisi pitänyt. Huoh. Mutta kissat sentään (onneksi) nukkuivat onnensa ohi - työtä ei olisi yhtään helpottanut, jos lankaa rakastava Mustikka olisi ollut läsnä laaduntarkkailijana...

Ai niin, löysin neuleen, josta oli vartalo-osa valmiina ja vain hihat puuttuivat. En tiedä, millä mitoituksella olen sen vuonna puikko ja silmukkamerkki aloittanut, mutta se ei ihan mahdu minulle vieläkään. Jatkaako (minähän yritän vielä pudottaa 14 kg) vaiko purkaa, kas siinä pulma...

Ihanat messut!

Bloggaustauosta huolimatta ei taida olla pelkoa, että minä olisin oppinut hymyilemään blogikuvissa! Toivottavasti en sentään ihan näin myrtsiltä näyttänyt käyskennellessäni tänään Seinäjoen käsityömessuilla. Lyhythihainen poolokauluksinen villapusero on ajatuksena aika järjetön, mutta sopii minulle. Heikkokeuhkoisena ja kipeäniskaisena nautin yläosan lämmöstä, kun taas helposti hikoilevana pitsineule ja lyhyet hihat antavat sopivaa vilpoisuutta.

Malli: yllättäen jälleen Novita syksy 2011, malli 20 (naisen pitsineuletunika)

Lanka: Novita Puro, 400 g kokoon M

Puikot: 5 mm ja 5,5 mm

Muuta: Neuloin sekä vartalo-osan että hihat pyörönä niin pitkälle kuin se oli mahdollista ja kiitin viisauttani. Jo pelkkiä hihoja kiinni ommellessa Puro alkoi hiutua poikki - olisi pitänyt ymmärtää ommella jollakin muulla langalla.

Olen ollut kaikin tavoin syrjässä blogimaailmasta sen verran, etten tiedä, onko enää muodikasta esitellä messu- ym. ostoksiaan. Ei se mitään, esittelen silti! Seinäjoen käsityömessut jatkuvat tämän viikonlopun yli. Hiljaisempien vuosien jälkeen tapahtumaan on nyt panostettu oikein kunnolla, sitä on jopa mainostettu, minkä lisäksi messujuna on tänään tuonut väkeä sekä etelästä että pohjoisesta ja häppeninkiä on itse asiassa riittänyt koko maailman ensimmäisen Seinäjoki Art & Design -viikon ajan, joka päättyy sunnuntaina sekä viimeiseen messupäivään että Rytmikorjaamon DesignSunnuntaihin.

Panostus näkyy. Ihmisiä oli jo tänään todella runsaasti ja kauppa kävi. Lisäksi näytteilleasettajaluettelossa oli nimiä, joiden suhteen toivo on yleensä loppunut Tampereelle. Ehkä Seinäjokikin alkaa päästä käsityö-Suomen maailmankartalle?

Yksi näistä nimistä oli Titityy, jonne piti tietenkin suunnata jotakin ostamaan, kun se oli messuille tullut. Kauan harkittuani päätin palkita itseäni tästä vuodesta huivilangalla. Vahinko, ettei Madelinetoshin käsin värjätyn merinon kullanruskea hehku välity sinne teille asti!

Hankin myös perustarpeita, pehmeämpikaapelisia puikkoja Taito EP:n pöydän alekorista ja 2 €:n nappipusseja jostakin muualta (kun vielä joku irrottaisi vanhat napit siitä pikkunutusta ja ompelisi tilalle tarpeeksi uusia...).

Tapion kauppa ei petä. Eikä Drops. 55 % alpakkaa, 40 % villaa, 5 % pellavaa. Ja mikä väri!!

Tietysti mukaan lähti myös hassuja korvakoruja, joita Arkkikauppa myi viitosella pari ja joista olen työpaikalla jo kuuluisa... Kertooko laihdutusprojektin henkisestä puolesta se, että ostin englanninlakuja, hampurilaisia ja jäätelöpuikkoja??

Stellan mielestä paras hankinta oli Arkkikaupan paperipussi, sen päällä oli niin soma maata mamman purkaessa hankintojaan ja heittäessä pois puserolankojen vyötteitä.

Huomenna luvassa mahdollisesti jatkoa messuilulle, jospa ei sitten enää lankaa - minun kun pitäisi neuloa entisiäkin pois... Mutta tämänvuotisia Seinäjoen messuja voin kyllä lämpimästi suositella.

Uutisia

Neulesyksy on vihdoin korkattu! Työkaveri vinkkasi, että Anttila myy Novitan Sylvia-lankaa kahdella eurolla kerä - ja että kyseisen sesonkilangan koostumus on 86 % villaa ja 14 % silkkiä. Silloin harvoin, kun Novita myy muuta kuin muovia tai muovisekoitetta, asiaa täytyy kannattaa, joten rikoin langanostolakon ja hain materiaalia tuubihuiviin. Juu, ihan 2o2n-putkea vaan, ettei mene monen kuukauden tauon jälkeen liian haastavaksi... ;)

Mutta oikeasti tulin kertomaan teille, että Tikkuajat eli Seinäjoen seudun käsityöharrastajat kokoontuvat neuletapaamiseen tästä lähin joka torstai klo 16-19 Seinäjoen uudessa kirjasto Apilassa, Alvar Aallon katu 14. Siis käytännössä kirjaston kahvilassa. Jo itse kirjastokin on varsinainen nähtävyys - halulliset voivat käydä lukemassa omasta kirjastokäynnistäni täältä  - ja tarjoaa varsin mukavat tilat myös neulomiseen. Sanoo hän, joka ei ole saanut taas kevään jälkeen aikaiseksi käydä Tikkuajissakaan... Mutta menkää te, kyllä minäkin sitten taas!

Elämässä on ollut viime aikoina isoja muutoksia. Sami on aloittanut opinnot ammattikorkeakoulussa, ja perheemme on kasvanut kuvassa poseeraavalla prinsessa Stellalla, jonka kotiutumista voi seurata täältä. Stella muutti meille Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskodista, joista ikävä kyllä on kova pula. Ihmiskunta ei ole kehittynyt pätkääkään, vaan kesäkissoja otetaan ja jätetään edelleen, ja myös hylättyjä kissanpentuja suorastaan tulvii seuran hoiviin. Muistetaan, että eläin ei ole lelu, ja että mieluummin käytetään lemmikki eläinlääkärillä pikku nipsaisussa tai lopullisella piikillä, kuin jätetään se tai sen jälkeläiset heitteille!

Kaisan lankavarasto 31.12.2011

Hyvää loppiaisen jälkeistä aamua! Ne kamalat härkäviikot ovat alkamassa - kaikkein inhottavin aika vuodesta. Mutta ei auta, täytyy vain toivoa että kevät sieltä joskus tulee (vaikka talvenkin tulolla on ollut ongelmia). Lohdutin itseäni eilen kaivamalla esiin vuoden ensimmäisen neuleohjeen ja langat siihen - terapiaa nyt tarvitaan.

Mutta kiitos aktiivisesta osallistumisestanne vuodenvaihteen arvauskisaan! Aika melleviä määriä arvailitte, ja kuvittelin minäkin, että 20 kg raja on edelleen ylitetty. Niinpä hämmästyin itsekin, kun uudenvuodenaattona menin ottamaan Lankurista tulosteen sinne merkitsemistäni langoista. Ihan kaikkia lankojani en tosiaan ole sinne vielä saanut merkittyä, mutta kysehän olikin tässä siitä, mitä Lankuri sanoo juuri nyt varastoni suuruudesta.

En olisi uskonut, että se sanoo näinkin vähän: 16,470 kg!

Mutta takana on vuosi, jolloin rahaa ei ole ollut entiseen malliin paasattaviksi lankoihin, ja jolloin muutenkin olen koettanut neuloa mahdollisimman paljon siitä mitä on - totesin, että ei kannata ostaa lankaa laatikkoon, on parempi tehdä siitä jotakin kivaa.

Mutta niin kävi, että lähimmäksi arvasi kaikista ensimmäinen arvaaja, Virpi!

Onnea Virpille! Laitatko minulle sähköpostissa osoitetietosi, niin katsotaan, mitä pientä kivaa täältä lähtee matkaan. :)

Tilinpäätös vuodelta 2011

Oman ikääntymisen kai huomaa siinä, miten nopeasti aika kuluu. Lapsena vuosi oli melkein elämänmittainen aika - nyt se hujahtaa ohi silmänräpäyksessä.

Tätä vuotta ovat värittäneet suuret elämänmuutokset: muutto Seinäjoelle ja työpaikkani vaihtuminen sekä Samin työnhaku. Uutta opeteltavaa on ollut paljon ihan arkielämässä, ja kun syksyllä kilpirauhaseni temppuili heittäytymällä vähäksi aikaa liikatoiminnan puolelle, väsymys on ollut välillä ihan hirmuinen. Onneksi tilanne sen suhteen on rauhoittunut.

Neulepuolella Lankuri on vakiinnuttanut päättyvän vuoden aikana asemansa suomalaisneulojien keskuudessa, ainakin mitä voi päätellä uusista käyttäjistä ja jo rekisteröityneiden tapahtumamerkinnöistä. Toinen asia, joka tältä vuodelta muistetaan, on tietysti "neuleromaanini" Oikein nurin. Sitä on "myyty" tällä hetkellä 119 kpl mitä erilaisimmilla hyväntekeväisyyden tavoilla. Teidän kekseliäisyytenne on kyllä vailla vertaa!

Moni on ehdottanut, enkö sittenkin vielä yrittäisi tarjota käsikirjoitusta kustantajalle tai tekisi omakustannetta ihan fyysisenä kirjana myyntiin. Olen vastannut, ettei nyt ole voimia. Teen tällä hetkellä päivätyökseni niin vaativaa tutkimus- ja kirjoitustyötä, etten kerta kaikkiaan jaksa ruveta jälleen kerran muokkaamaan käsikirjoitusta kustantajan toiveiden mukaan, jotka eivät sitten kuitenkaan välttämättä johda kustannussopimukseen. Eri asia on, jos se kelpaisi jollekulle vähäisemmin fiilauksin. Omakustanne ja ennen kaikkea sen markkinointi taas vaatii vielä nykypäivänäkin sen verran alkupääomaa, ettei meidän varoillamme siihen ryhdytä (paitsi jos jollakin teistä on tarjota Samille töitä! :). Niinpä Oikein nurin on jatkossakin "myytävänä" hyväntekeväisyyden kautta.

Lisäksi minusta tuntuu, että Oikein nurin -romaanin julkaisulle olivat nyt viimeiset hetket. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni neuleblogielämä on monelta hiljentynyt. Ei jakseta enää blogata kuten ennen, eikä varsinkaan kommentoida - en jaksa minä itsekään. Se on harmi, mutta toisaalta aika aikaa kutakin. Neulominen ja bloggaaminen on ainakin minulle rakas harrastus, enkä siksi ota siitä stressiä.

Entä sitten kuluneen vuoden valmiiden töiden saldo? Se on kasvanut hiljakseen tuossa sivupalkissa, ja nyt se näyttää tältä:

• 1 hame 420 g
• 1 kesäpusero 300 g
• 1 lapaset 50 g
• 1 mekko 550 g
• 1 poncho 450 g
• 1 tunika 600 g
• 1 virkattu mekko 590 g
• 13 sukat 930 g
• 13 sytomyssyä 550 g
• 2 kauluria 240 g
• 2 liiviä 1 180 g
• 2 myssyä 270 g
• 2 neuletakkia 525 g
• 3 huivia 160 g
• Yhteensä 6 815 g

Kun vuonna 2010 kulutin lankaa yli 9 kg ja vuonna 2009 peräti yli 18 kg, tuo vajaa 7 kg kulutus kertoo paljon. En ole jaksanut, ei ole kiinnostanut kuten ennen. Toisaalta se kertoo myös siitä, että olen tehnyt kaikenlaista pientä: sukkia, sytomyssyjä, lapaset, ponchon - mutta vain kaksi neuletakkia, ja nekin kevyitä. Lisäksi erityisesti syksyllä olen ommellut jonkin verran.

Mahdollisimman suuri langankulutus ei ole mikään itseisarvo, mutta olen itsekseni hiljakseen miettinyt, että ensi vuoden kampanjaksi ottaisin varastoistani neulomisen. En harrasta uudenvuodenlupauksia enkä nytkään sido itseäni sen kummemmin - mutta yritän olla ostamatta lankaa, kunnes olen saanut lankalaatikkoni ja -nyssäkkäni vähän pienemmiksi.

Tähän liittyen vuodenvaihteen arvonta. Mitä luulet, paljonko lankaa minulla on Lankurin mukaan varastossani 31.12.2011? En ole merkinnyt sinne ihan kaikkia lankoja, joten todellisuus on vielä kamalampi kuin tilasto, mutta mennään nyt "virallisen tiedon" mukaan. Heitä villi arvauksesi kommenttiboksiin viimeistään loppiaisena 6.1.2012, niin osallistut kilpailuun, jonka palkinnoista minulla ei ole vielä harmainta aavistusta - ehkä lankaa? :) 

Tähän loppuun kuvitukseksi pieni videopätkä päättyvän vuoden valmistuneista käsitöistä - siis neuleiden ja virkkausten lisäksi myös ompeluksista. Taitaapa siellä vilahtaa pari paria korvakorujakin, kaikkia en ole tänne blogiin edes kuvannut. Osa kuvista on otettu vielä Jalasjärvellä kaikessa rauhassa, osa jo muuttolaatikoiden keskellä, osa sitten uudessa kodissa ensin parvekkeen auringossa ja loppuvuodesta olohuoneessamme, joka on käsitöiden kuvaamiseen ihan mahdoton...






Oikein mukavaa ja rauhallista vuodenvaihdetta ja onnellista käsityövuotta 2012!

Hyvä mieli käsityömessuilta

Eilen käytin osan tarkasti jemmatuista ylitunneistani, jotta pääsisin jo ennen iltapäiväneljän tungosta Seinäjoen käsityömessuille. No, tungosta ei sitten tullut, neljältä käytävät itse asiassa tyhjenivät, mutta eipä tuo haitannut Samia ja minua. Vielä kun tapahtumasta tiedotettaisiin paremmin! Me "fanit" toki laitamme jo nyt ensi syksyn messuviikonloppua kalenteriin, mutta ei olisi liikaa, jos käsitöiden luvattuna aikana Etelä-Pohjanmaan messut toisi tapahtumaa esiin jotenkin näkyvämmin. Vaikka sitten tämän sosiaalisen median kautta!

Viime vuonna messut olivat pienoinen pettymys, vanhan toistoa. En tiedä, lähdinkö nyt matkaan toisella mielellä, vai saattoiko messuosastojen sijoittelun uudistus vaikuttaa, mutta meillä oli kertakaikkisen hauskaa. Rahaa ei kulunut älyttömästi, kaikkea kivaa löytyi, nähtiin runsain määrin tuttuja sekä käytävillä että kojuissa - erityisterkut Tuulalle!!!! - istuskeltiin välillä kahvilassa, välillä evässuklaita syöden tapahtumalavan tuoleilla. Ja minä imin osastojen ihania, ihania värejä itseeni. Voiko väsymys olla pelkästään värienergianpuutetta?? Tarkempi selvitys "värihimostani" ja sen hoidosta tuolla Kurakauppalan puolella.

Tunnelmaa ei ainakaan latistanut se, että toteutin visioni - tosin en tiedä, opetettiinko messuilla jossakin isoäidinneliöitä, mutta joka tapauksessa tepastelin Areenassa mummanruututanttu ylläni. Ja kerrankin nautin tuijotuksesta, sillä ihmiset eivät katsoneet lyhyenläntää ja vintturaista OI-olemustani, vaan mekkoa! Sainpa ihan ventovierailta kehujakin. Kun messuilla valokuvaaminen ei aina ole oikein tykättyä, ainoa tilannekuva on näpsäisty kännykällä Kaisasta ja alpakasta. Alpakka vasemmalla.

Mitä minä sitten ostin? Päivän paras oli varmaankin tämä seinätaulu.

Kun sanoin myyjälle, että olen ammatiltani historiantutkija, hän repesi. Kissu pääsee töissä huoneeni ovipieleen - nimenomaan käytävän puolelle... 

Helmijuttuja olisi ollut monenmoisia, mutta se harrastus on viime aikoina vähän jäänyt, ja kun jostakin piti taloustilanne huomioiden nipistää, ohitin enimmät korumateriaalit. Mukaan lähti vain pienet korupihdit sekä kaksi turkoosia lasisydäntä, joista teen korvakorut kaveriksi omistamalleni turkoosille kaulakorulle. Myyjää en tullut tietämään, lienee joku noista esitteessä mainituista.

Alla väriterapiaa. Hannele Hämäläinen on luottokorvakoruttajani, hänen kettunsa ovat yhdet rakkaimmista korvakoruistani. Nyt valikoima ei ollut yhtä iso kuin joskus, mutta sammakkoprinssit löysin. Ja kas kummaa, Tapion Fabel-tarjouksessa oli ihan niihin sointuvaa lankaa, joka kolahti värihimooni kuin 25 millin neulepuikko.

Jälleen kerran mukaan lähti Maarit Ailion kangastilkuille painettuja ihania kuvia, tosin näissäkin valikoima oli nyt vähän vaatimaton. Olisin halunnut sekä lypsäjän että traktorikuskin isona, mutta nyt sitten joudun soveltamaan suunnitelmastani. Pellavakangas on Raijan Aitan palakorista, tuostakin pitäisi tulla tunika... ;) (Tunikat muuten melkein kärsivät inflaation. Niitä oli myynnissä melkein kaikilla. Vaikka rakastan pellavaa ja rakastan pellavasta tehtyjä roiteja, jotenkin hupsusti toivoisin ettei ihan joka pulju niitäkään myisi. Riittäisi kun vaikka Riiminka ja Ullakon aarteet. :)

Kynttiläfaneina emme tietenkään voineet vastustaa niiden houkutusta. Tervakynttilä on Wanhan Markin pöydästä, nuo ruutukynttilät (joita en ottanut hyvistä kääreistään kuvauksen takia, näette varmaan värin ja tyylin näinkin) Kalevantulelta.

Tämän lisäksi mukaan lähti laatikollinen - kyllä, laatikollinen - suukkoja. Ja hirmuinen väsy ja onnellinen olo. Ollapa aina messut...

Kun ei se opi vaan ompelee vaan!!

Viikonlopun kunniaksi ajattelin tulla paljastamaan teille, mitä olen saanut aikaan kuluneella viikolla. Ei uskoisi, että näin väsynyt ihminen pystyy näinkin paljoon... :)

Ompelukoneeni, jonka kanssa otin taannoin lujasti yhteen, kävi sairaalassa ja kotiutui hyväkuntoisena. Kolmellakympillä putsasivat Singer Serenadeni niin, että enää en (valitettavasti...) voi syyttää konetta epäonnistuneista ompeluksista.

Päätin kokeilla aluksi ommella hyvin ohutta puuvillakangasta, jota ostin Eurokankaan palalaarista. Minulla on Elloksen mekko, josta tykkään kovasti, ja ajattelin tehdä tämän sen kaavoilla. En sitten keksinyt yhtään monimutkaisempaa mallia kuin tämä sivukappaleineen ja upotettuine taskuineen...

Takkusin koko päivän tämän mekon kanssa, lopuksi korjasin sitä suunnilleen nuppineuloilla päälläni, ennen kuin taas purin ja ompelin. Ollapa itsensä kokoinen mallinukke, jonka päälle rakennella vaatteita! Motkotin jo Samillekin, että kun ei se kiellä mua ompelemasta, vaikka en vaan osaa...

Tulos ei ole edelleenkään sellainen kuin Elloksella. Kun tämä oli ylläni töissä maanantaina, ihmiset tuijottivat mutta eivät sanoneet mitään. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua... ;) Pitsin toi Vaiskai minulle aikoinaan Ullakon aarteiden avajaisista.

Ompeleminenko uuvutti niin, että kuvassakin on silmät kiinni..? :)

Kun kone ompeli niin sievästi puuvillaa, uskalsin vielä samana päivänä (!!) kokeilla pellavakangasta, jota tarttui iso sylys mukaan myös Eurokankaan palalaarista. Kuvan Sami räpsäisi sunnuntaina, kun olimme tulossa neljän tunnin reissulta Lakeuden ristiin ja lähimaastoon (= messu ja uusien seinäjokisten tervetulotilaisuus), ja valitettavasti kesän viimeisen hellepäivän ja runsaan istumisen jäljet näkyvät tunikassa... Olisin voinut rajata kuvaa mutta enpäs rajannut, kun tekeleitäni saatiin kerrankin kuvatuksi jossain muualla kuin meidän olohuoneessa!

Kaavan piirsin yhdestä rakkaista Riimingan tunikoistani, jota olen aiemminkin käyttänyt mallina. Se vaan on jotenkin niin mua. Vihdoin myös löysin käyttöä vuosi sitten käsityömessuilta ostamilleni Maarit Ailion kangaskuville. (Olkaa ystävälliset älkääkä kommentoiko ompelujälkeäni, kun en siis voi enää syyttää sitä konetta...) Äärimmäisen fiksu tempaus myydä ihania, ihania kuviaan valmiiksi kangastilkuille painettuina! Näitä ostetaan myös tänä vuonna.

Eilen illalla sain sitten kohtauksen ja kaivoin esiin viimeisen niistä huovutetuista villakankaista, joita tilasin aikanaan Myllymuksuilta Suuren Käsityölehden kautta. Tämä punainen oli jäänty ompelematta, olin tilannut sitä nimittäin pienimmän palan (kankaat oli tarkoitettu tiettyihin SK:n lastenvaatteisiin, ja tilatessa sai valita, mitkä värit ja valmiit koot yhdistettiin), koska se on melkein samansävyistä kuin aikanaan tekemäni tonttuhame.

Kangas riitti juuri ja juuri - olisin tehnyt tunikasta pidemmän eli hamemaisemman, mutta se ei enää onnistunut. Riimingan malli tässäkin ja Maarit Ailion kuva. Tosin tähän tein leveämmät olkaimet, mistä johtuu, ettei kolttu istu sitäkään vähää kuin muuten.

Kuten näkyy, ompelukoneen huolto ei valitettavasti tippaakaan auta ompelijan taitoihin. Pitäisiköhän munkin paikkani puhdistaa? Olenko jo liiaksi pölyyntynyt työni ääressä?

Sitä odotellessa esittelen teille viimeisimmät ostokseni, jotka singahtivat luokseni Oranssin blogista. Mikä väri!!!!!

Syksyistä viikonloppua ystävät!

Paksuilla puikoilla muttei nopeasti

Ihan aluksi: tarkoitukseni oli panostaa tämän postauksen kuviin. Että kun ihminen vihdoin ja viimein saa valmiiksi oikein neuleen, se pitää kuvata kunnolla. Näin itseni keimailemassa talomme pikku puistikossa syysauringon loisteessa ja alkavan ruskan hehku ympärilläni.

No, nyt on satanut kahtena päivänä töistä tullessa - eilen kuin saavista ja tänään vähän kevyemmin - joten saatte perinteisiä kirjahyllyneduskuvia. Jotta ette ihan kyllästyisi, vaihdoin sentään olemukseni tuon vaalean hyllyn eteen. Mutta en sitten yhtään muistanut nykiä liiviä mistään kulmasta, kun äkkiä töistä tullessa vain heitin sen niskaan ja pyysin Samia kuvaamaan... Ilmekin kertoo, että on väsy ja nälkä ja homma pitää vain hoitaa pikaisesti alta pois!

Minä en ole juurikaan kesällä neulonut. En ota siitä stressiä: harrastukset vaihtelevat, ja kesällä luin ja ulkoilin. Mutta kun neuleinnostus alkoi vähän kutkutella takaraivossa, rupesin selailemaan kivoja ohjeita. Olin neuletapaamisissa nähnyt tämän syksyn Novitan ja mieltynyt malleihin niin, että ostin lehden (minulle ei tällä hetkellä tule ainoatakaan käsityölehteä tilattuna, kun entisissäkin on paljon tekemistä). Novitalla on suunnittelija ilmeisesti vaihtunut, koska löysin sieltä monta mieleistä mallia.

Valitsin syysvaatteekseni liivin, jonka huivikaulus hurmasi kipuilevaniskaisen tutkijan. Ohje oli kirjoitettu seiskaveikalle, mutta päätin käyttää siihen jäljellä olevat viisi kerää leijonankeltaista Mambo-lankaa. Sitä kivaa, jonka valmistus lopetettiin tietysti. Koska lanka ja puikot olisivat paksummat kuin ohjeessa, päätin tehdä liivistä S-koon. (Mallitilkku, mikä se on??)

Liivi Mambosta houkutteli siksikin, että kuvittelin tekeväni sen suit sait nopeasti paksuilla puikoilla - ensimmäisen neuletauon jälkeisen varsinaisen työn pitää olla nopea ja helppo!

No, homma ei sitten mennyt ihan niin. Tiedän toki, että palmikot syövät paljon lankaa - mutta tämä meni jo naurettavaksi. Epäilen, että joku kotitonttu on jemmannut muutaman Mambo-kerän sohvan alle. Lanka ei nimittäin riittänyt alkuunkaan!!

Kävin Lankurissa kiertämässä niiden kaverien varastot, jotka näyttävät ne toisille - ei leijonankeltaista Mamboa kenelläkään. Huhuilin Facebookissa, ja siellä joku vähän sitä jo lupailikin. Mutta kysyin samalla myös Tapiolta, pyörisikö heillä hyllynnurkassa edes jokunen kerä tätä suosikkilankaa. Ei, ei pyörinyt, Tapio vastasi, mutta uusi Kelo on vastaava lanka ja jopa värikoodi sama 228. Haluaisinko, että hän lähettäisi langanpätkän postissa nähtäväksi? Tässä kohtaa totesin, että nyt menee jo asiakkaan hemmotteluksi, ja tilasin varmuudeksi neljä kerää Keloa (sekä ihan vähän jotain muuta).

 Ohje: Novita Syksy 2011, malli 69 

Lanka: 500 g Novita Mambo, 400 g Novita Kelo kokoon S (ohje on seiskaveikalle)

Puikot: 6 mm

Napit: Seinäjoen käsityömessuilta pari vuotta sitten. 

Kun Tapion paketti saapui, jännitin, miten pahasti Kelo eroaa Mambosta - olin tietysti aloittanut neulomisen ohjeen mukaan takakappaleesta, eli katkos tulisi etukappaleisiin, jotka neuloin yhtä aikaa pyöröllä. (Koko neuletta en tehnyt pyöröllä siksi, etten oikein tajunnut neuleen rakennetta. Kaipaan muihinkin neulelehtiin Ullan pientä ingressiä, jossa kerrotaan muutamalla sanalla neuleen perusjuju, esimerkiksi tässä se, että huivikaulus neulotaan yhtä aikaa etukappaleiden kanssa 2 riviä oikein, 2 riviä nurin -idealla, ei suinkaan jälkikäteen, kuten yleensä! Pelkästään ohjetta lukemalla ainakaan minä en oikein hahmota asiaa, minulle pitää selittää tai minun pitää itse tehdä.)

Olikin aikamoinen järkytys huomata, että Kelo on täsmälleen sama lanka kuin Mambo oli. Edes väreissä ei huomaa pienintäkään vivahde-eroa. Mietinpä vain, eikö Novita voisi säästää rahaa ja jättää ne vyötteet uusimatta - myisi Mamboa Mambona, kun kerran ihmiset ovat langan löytäneet ja siitä pitävät, eikä vuoden-parin välein käyttäisi rahaa aina "uuden" langan lanseeraamiseen!

Kelon ansiosta liivi kuitenkin lopulta valmistui. Siitä tuli hirmuisen painava, hirmuisen kuuma ja hirmuisen pullea. Siihen kuluivat kaikki ne neljä kerää Keloa! Näytän siltä kuin odottaisin viitosia seitsemännellätoista kuulla (ja siltähän minä en tietystikään näytä tavallisesti...). Mutta ehkä tämä on kiva sitten, kun on taas -25 tai jotain.

Napit löysin nappirasiastani sattumalta jotakin muuta penkoessani - niitä oli täsmälleen neljä, ja ne sopivat tyyliltään täysin nuttuun. Napinreiät jätin suosiolla tekemättä ja ompelin napit etukappaleiden läpi. Liivi menee ylle pujottamalla, enkä sitä kuitenkaan auki pitäisi.

Mutta muistiin itselle: kannattaa seuraavalla kerralla keraamisia nappeja ostaessa tarkistaa, ettei yhden napin yksi reikä ole umpeutunut väristä ja lasitusaineesta. Teillä muilla ei taidakaan olla näin persoonallisesti ommeltuja nappeja??

Neuleita olisi oikeasti kesken vaikka kuinka, mutta olen hurahtanut nyt johonkin pieneen, jonka tekemistä olen jo kauan suunnitellut. Kun ei siihen tarvita kuin ketjusilmukka ja pylväs, muutahan en osaa...

Ja loppuun pieni tiedotus Tapiosta puheen ollen: myymälässä on lauantaina Kauhajoen ruokamessujen kunniaksi lankamessut. Näin kertoo Facebook-sivu. Itse en taida päästä paikalle, mutta menkää te jotka pääsette! Kuva suurentuu tarvittaessa klikkaamalla.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Suurkiitos Lankatuvan Mikaelalle ja kaikille muille mukanaolleille eilisistä lankakutsuista!!

Kuvat ovat sillä tavoin väärässä järjestyksessä, että tästä laatikkopinosta on jo ostokset tehty...

Jopa meidän olohuone-vierashuone-ruokailuhuone-rivistömme tahtoi jäädä pieneksi. :) (Ja tässä huushollissa on mahdoton valokuvata, mur.)

Lanka on sitten terapeuttista. Vaikka sitä vain katsoo - saati että koskettaa tai tekee siitä jotakin... :D

Tervetuloa lankakutsuihin!

Pidän lankakutsut uudessa kodissamme Seinäjoella lauantaina 28.5. klo 15. Paikalle tulee Lankatuvan Mikaela. Käytännössä lankakutsut tarkoittavat sitä, että Mikaela tuo mukanaan laatikkokaupalla lankoja myytäväksi - maksaminen käy käteisellä ja pankkisiirrolla, ja langat saa heti mukaan. Käskettiin myös sanoa, että kaikkien ostaneiden keseken arvotaan yksi vyyhti BC-Garnin Baby alpaca -lankaa, nam!

Jos olet kiinnostunut tulemaan paikalle, mutta et ole Tikkuajien sähköpostilistalla etkä ole saanut sitä kautta yhteystietojani, ota yhteyttä sähköpostiini!

Tunnelmia viime kevään lankakutsuilta voi kurkkia täältä. :)

Kiitos Lellu!

Jokin aika sitten - itse asiassa heti muuttomme jälkeen - Lellun blogi vietti synttäreitä. Sen kunniaksi hän järjesti arvonnan, johon kehotti kävijöitä jättämään tassunjäljen.


Ja minä kun otan aina kaiken todesta, niin jätin tassunjäljen.
ooo
 O

Itse arvonnassa ei onni potkinut, mutta Lellupa tykästyi tassuuni niin paljon, että halusi muistaa minuakin. Ja tänään sain aivan ihanan paketin!

Minähän teen toimistotyöt kotona, koska Nuorisokeskuksessa ei ole minulle vapaata toimistotilaa. Kesken valokuvauskilpailuäänien päivittämisen Sami kiikutti pöydälleni houkuttelevan, kierrätysmateriaalista tehdyn nyytin...

Olin ihan pikkuisen salaa toivonut, että Lellun lahjaan sisältyisi sellainen mainio pussukka, joiden ompeluohjeenkin hän blogissaan on julkaissut. Siellä kun tarveaineiden joukossa mainittiin pitkä pinna, mitä tästä taloudesta ei löydy. Ja kuinka ollakaan, sain blogissa esitellyn ihanan kissapussukan!

Voi kuinka siistiä ja huolellista työtä se on, ja Lellun "tavaramerkkikin" on ommeltu reunaan (se ei kunnolla näy, sorry, koska innoissani kuvasin lahjan heti tässä työpöydän kulmalla).

Mutta pussukkapa ei ollut tyhjä...

Rose Mohairia en ole ennemmin kokeillut, nyt sain kerän aivan ihanaa keväistä vihreää! Lisäksi pussukassa oli sävyihin sopiva Hello Kitty -rasia (tunnetaanko faniuteni jo näin laajalti?? :), neuleaiheinen kortti ja pussillinen auringonkukansiemeniä. Kai ne parvekkeellakin kasvavat?

Kiitos Lellu! Taas opimme, että tassunjälkensä kannattaa aina jättää tekemisiinsä..! :)

Uudenvuodenkukkoo munii

Isä tapaa kertoa, että hänen lapsuudessaan oli eräässä kylän talossa uudenvuodenkukkoo muninut lapsille. Siihen aikaan maataloissa oli vielä palvelusväkeä, joka vietti jouluakin isäntäväen kanssa. Niinpä omille lapsille ei viitsitty antaa ihan sylyksittäin joululahjoja, ettei tule mielipahaa - sen sijaan uudenvuodenkukkoo kävi sitten viikkoa myöhemmin tuomassa vähän lisää paketteja.

Minullekin kyseinen elukka muni tänä vuonna, ja oikein kunnolla! (Meillä oli viikonloppuna vieraita molempina päivinä, joten vasta nyt ehdin bloggaamaan.) Kaikki sytomyssyjen tekijät varmaan tietävät "sadan myssyn Tainan", joka ei tosiaankaan ole enää vain sadan myssyn Taina. Myssyjä on syntynyt aivan hämmästyttävä määrä. Taannoin Matleena arvuutteli blogissaan, kuinka paljon niitä oikein on. Minä heitin hatusta luvun 251, ja kuinka ollakaan, osuin kaikista arvaajista lähimmäksi - Tainan käsistä on syntynyt 258 myssyä!

Taina itse palkitsi voittajan aivan ihanin saatesanoin, ja näin valtava paketti minulle ojennettiin postissa uudenvuodenaattona.

Ja paketin sisällä oli aina vain lisää paketteja...

Suklaata (mistähän Taina tiesi, että olin juuri harmitellut, kun kaupassa A eivät joulusuklaat olleet vielä tarjouksessa ja kaupasta B oli ne jo myyty loppuun!) ja lankoja - ihan selviä sytomyssylankoja! Piti heti ilmoittautua Pääasioihin, kun sain näin hyviä aineksia. Jospa opettelisi tekemään muutakin kuin niitä verkkopipoja.

PartyLiten rasiassa oli tuoksuttomia Tuikkivia. Olen ehdoton PartyLite-fani, yritin jopa lyhyen aikaa konsultin hommiakin vuosia sitten. Näin "vanhemmuuttani" olen kuitenkin alkanut pitää näistä tuoksuttomista kynttilöistä melkeinpä eniten, kun nuorempana harrastin melkoista tuoksujen sekamelskaa.

Joulupaperiin käärityssä paketissa oli sielläkin PartyLiten laatikko - joka sisälsi ihanan Lapsuuden kesä -sarjan  somisteen eli tuikkulyhdyn! Tämä meni heti "vihreään kokoelmaamme", joka otetaan esiin, kunhan joulunaika ja talvisydän on mennyt ja keväästä on jo toiveita.

Suurkiitos vielä kerran Tainalle!

Ja hartaasti toivon, että tämä hyvä onni jatkuu alkaneena vuonna muutenkin, muutamia jännityksenaiheita on. Neulonut en ole vielä silmukkaakaan joulun jälkeen (!), mutta ehkä se taas tästä...