Paksuilla puikoilla muttei nopeasti

Ihan aluksi: tarkoitukseni oli panostaa tämän postauksen kuviin. Että kun ihminen vihdoin ja viimein saa valmiiksi oikein neuleen, se pitää kuvata kunnolla. Näin itseni keimailemassa talomme pikku puistikossa syysauringon loisteessa ja alkavan ruskan hehku ympärilläni.

No, nyt on satanut kahtena päivänä töistä tullessa - eilen kuin saavista ja tänään vähän kevyemmin - joten saatte perinteisiä kirjahyllyneduskuvia. Jotta ette ihan kyllästyisi, vaihdoin sentään olemukseni tuon vaalean hyllyn eteen. Mutta en sitten yhtään muistanut nykiä liiviä mistään kulmasta, kun äkkiä töistä tullessa vain heitin sen niskaan ja pyysin Samia kuvaamaan... Ilmekin kertoo, että on väsy ja nälkä ja homma pitää vain hoitaa pikaisesti alta pois!

Minä en ole juurikaan kesällä neulonut. En ota siitä stressiä: harrastukset vaihtelevat, ja kesällä luin ja ulkoilin. Mutta kun neuleinnostus alkoi vähän kutkutella takaraivossa, rupesin selailemaan kivoja ohjeita. Olin neuletapaamisissa nähnyt tämän syksyn Novitan ja mieltynyt malleihin niin, että ostin lehden (minulle ei tällä hetkellä tule ainoatakaan käsityölehteä tilattuna, kun entisissäkin on paljon tekemistä). Novitalla on suunnittelija ilmeisesti vaihtunut, koska löysin sieltä monta mieleistä mallia.

Valitsin syysvaatteekseni liivin, jonka huivikaulus hurmasi kipuilevaniskaisen tutkijan. Ohje oli kirjoitettu seiskaveikalle, mutta päätin käyttää siihen jäljellä olevat viisi kerää leijonankeltaista Mambo-lankaa. Sitä kivaa, jonka valmistus lopetettiin tietysti. Koska lanka ja puikot olisivat paksummat kuin ohjeessa, päätin tehdä liivistä S-koon. (Mallitilkku, mikä se on??)

Liivi Mambosta houkutteli siksikin, että kuvittelin tekeväni sen suit sait nopeasti paksuilla puikoilla - ensimmäisen neuletauon jälkeisen varsinaisen työn pitää olla nopea ja helppo!

No, homma ei sitten mennyt ihan niin. Tiedän toki, että palmikot syövät paljon lankaa - mutta tämä meni jo naurettavaksi. Epäilen, että joku kotitonttu on jemmannut muutaman Mambo-kerän sohvan alle. Lanka ei nimittäin riittänyt alkuunkaan!!

Kävin Lankurissa kiertämässä niiden kaverien varastot, jotka näyttävät ne toisille - ei leijonankeltaista Mamboa kenelläkään. Huhuilin Facebookissa, ja siellä joku vähän sitä jo lupailikin. Mutta kysyin samalla myös Tapiolta, pyörisikö heillä hyllynnurkassa edes jokunen kerä tätä suosikkilankaa. Ei, ei pyörinyt, Tapio vastasi, mutta uusi Kelo on vastaava lanka ja jopa värikoodi sama 228. Haluaisinko, että hän lähettäisi langanpätkän postissa nähtäväksi? Tässä kohtaa totesin, että nyt menee jo asiakkaan hemmotteluksi, ja tilasin varmuudeksi neljä kerää Keloa (sekä ihan vähän jotain muuta).

 Ohje: Novita Syksy 2011, malli 69 

Lanka: 500 g Novita Mambo, 400 g Novita Kelo kokoon S (ohje on seiskaveikalle)

Puikot: 6 mm

Napit: Seinäjoen käsityömessuilta pari vuotta sitten. 

Kun Tapion paketti saapui, jännitin, miten pahasti Kelo eroaa Mambosta - olin tietysti aloittanut neulomisen ohjeen mukaan takakappaleesta, eli katkos tulisi etukappaleisiin, jotka neuloin yhtä aikaa pyöröllä. (Koko neuletta en tehnyt pyöröllä siksi, etten oikein tajunnut neuleen rakennetta. Kaipaan muihinkin neulelehtiin Ullan pientä ingressiä, jossa kerrotaan muutamalla sanalla neuleen perusjuju, esimerkiksi tässä se, että huivikaulus neulotaan yhtä aikaa etukappaleiden kanssa 2 riviä oikein, 2 riviä nurin -idealla, ei suinkaan jälkikäteen, kuten yleensä! Pelkästään ohjetta lukemalla ainakaan minä en oikein hahmota asiaa, minulle pitää selittää tai minun pitää itse tehdä.)

Olikin aikamoinen järkytys huomata, että Kelo on täsmälleen sama lanka kuin Mambo oli. Edes väreissä ei huomaa pienintäkään vivahde-eroa. Mietinpä vain, eikö Novita voisi säästää rahaa ja jättää ne vyötteet uusimatta - myisi Mamboa Mambona, kun kerran ihmiset ovat langan löytäneet ja siitä pitävät, eikä vuoden-parin välein käyttäisi rahaa aina "uuden" langan lanseeraamiseen!

Kelon ansiosta liivi kuitenkin lopulta valmistui. Siitä tuli hirmuisen painava, hirmuisen kuuma ja hirmuisen pullea. Siihen kuluivat kaikki ne neljä kerää Keloa! Näytän siltä kuin odottaisin viitosia seitsemännellätoista kuulla (ja siltähän minä en tietystikään näytä tavallisesti...). Mutta ehkä tämä on kiva sitten, kun on taas -25 tai jotain.

Napit löysin nappirasiastani sattumalta jotakin muuta penkoessani - niitä oli täsmälleen neljä, ja ne sopivat tyyliltään täysin nuttuun. Napinreiät jätin suosiolla tekemättä ja ompelin napit etukappaleiden läpi. Liivi menee ylle pujottamalla, enkä sitä kuitenkaan auki pitäisi.

Mutta muistiin itselle: kannattaa seuraavalla kerralla keraamisia nappeja ostaessa tarkistaa, ettei yhden napin yksi reikä ole umpeutunut väristä ja lasitusaineesta. Teillä muilla ei taidakaan olla näin persoonallisesti ommeltuja nappeja??

Neuleita olisi oikeasti kesken vaikka kuinka, mutta olen hurahtanut nyt johonkin pieneen, jonka tekemistä olen jo kauan suunnitellut. Kun ei siihen tarvita kuin ketjusilmukka ja pylväs, muutahan en osaa...

Ja loppuun pieni tiedotus Tapiosta puheen ollen: myymälässä on lauantaina Kauhajoen ruokamessujen kunniaksi lankamessut. Näin kertoo Facebook-sivu. Itse en taida päästä paikalle, mutta menkää te jotka pääsette! Kuva suurentuu tarvittaessa klikkaamalla.