Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Voita Marian nukkekotikirja!
Iki-ihanan Nukkekoti Väinölän Maria-emännän uusi kirja ilmestyy heinäkuun lopulla, ja juhlan kunniaksi Maria arpoo yhden kappaleen uunituoretta teosta niiden lukijoiden kesken, jotka kommentoivat arvontapostaukseen ja jakavat tietoa eteenpäin. Klikkaa siis itsesi tänne, jos haluat osallistua arvontaan!
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Muuttoapua kaivataan - osta Kaisalta kirjoja!
Huomaathan, että tämä postaus on tammikuulta 2011. Vaikkei erikseen mainittaisi, olen kaikista tässä luetelluista kirjoista jo luopunut.
Ihmisen elämä voi muuttua yhtäkkiä. Vielä pari viikkoa sitten kuvittelimme asuvamme jatkossakin kaikessa rauhassa Jalasjärvellä. Sitten en päässyt edes varasijalle, kun kunnassa valittiin ihmistä työhön jota hoidin pidettynä sijaisena yli kaksi vuotta. Tajusimme, ettei meitä pitele mikään Jalasjärvellä. Nykyisen osa-aikatyöni pääpiste on Seinäjoella ja tie täältä sinne kovin pimeä ja inhottava, eikä Jalasjärveltä ole jatkossa toivoa löytää työtä meille kummallekaan.
Muutaman päivän sisällä teimme päätöksen muutosta, ja juuri äsken lähetimme huomista varten valmiiksi tarjouksen Seinäjoen keskustassa sijaitsevasta vuokra-asunnosta (eli siis yritämme hiukan tinkiä vuokrasta). En vielä tiedä, meneekö tarjous läpi, mutta sen tiedämme, että joka tapauksessa lähdemme Jalasjärveltä heti, kun uusi koti löytyy.
Niinpä yhtäkkiä on pitänyt myös ruveta käymään läpi tavaroita, joita on tähän asti saanut kaikessa rauhassa vain kasailla "mökin" hyllyyn. Totesin, että siellä on kasa käsityö- ja askartelukirjoja, joita ilman pystyn elämään.
Nyt pyydänkin apua teiltä kaikilta blogiystäviltä: jos haluat auttaa muutossa ja näet tässä alla jotakin mielenkiintoista ostettavaa, ota yhteyttä sähköpostiini! Kirjat myydään varausjärjestyksessä. Ne ovat uutta vastaavassa kunnossa, paitsi Irene Usvasalo, joka on kirjaston poistokirja. Huom. postikulut sisältyvät kaikkiin hintoihin.
Raili Frank: Nukkekotielämää
Hinta 10 €
VARATTU
Tilda-kirja Sew Pretty Homestyle
Hinta 12 €
VARATTU
Stine Hoelgaard Johansen: Suloiset sukat
Hinta 7 €
VARATTU
Paperiaskartelun käsikirja
Hinta 10 €
VARATTU
Upeat kutsukortit ja tervehdykset
Hinta 10 €
VARATTU
Miranda Innes: Tilkkujen taika (toim. huom. arvatkaa muistinko omistavani tällaista, kun tein tilkkupeittoja! :)
10 €
VARATTU
Kaffe Fassett: Kauneimmat neuleet
Hinta 10 €
VARATTU
Valittujen Palojen Koko perheen lahjakirja
Hinta 12 €
VARATTU
Lesley Stanfield: Anna kaikkien kukkien kukkia, 100 hauskaa virkkaus- ja neulontaohjetta
Hinta 12 €
Ihmisen elämä voi muuttua yhtäkkiä. Vielä pari viikkoa sitten kuvittelimme asuvamme jatkossakin kaikessa rauhassa Jalasjärvellä. Sitten en päässyt edes varasijalle, kun kunnassa valittiin ihmistä työhön jota hoidin pidettynä sijaisena yli kaksi vuotta. Tajusimme, ettei meitä pitele mikään Jalasjärvellä. Nykyisen osa-aikatyöni pääpiste on Seinäjoella ja tie täältä sinne kovin pimeä ja inhottava, eikä Jalasjärveltä ole jatkossa toivoa löytää työtä meille kummallekaan.
Muutaman päivän sisällä teimme päätöksen muutosta, ja juuri äsken lähetimme huomista varten valmiiksi tarjouksen Seinäjoen keskustassa sijaitsevasta vuokra-asunnosta (eli siis yritämme hiukan tinkiä vuokrasta). En vielä tiedä, meneekö tarjous läpi, mutta sen tiedämme, että joka tapauksessa lähdemme Jalasjärveltä heti, kun uusi koti löytyy.
Niinpä yhtäkkiä on pitänyt myös ruveta käymään läpi tavaroita, joita on tähän asti saanut kaikessa rauhassa vain kasailla "mökin" hyllyyn. Totesin, että siellä on kasa käsityö- ja askartelukirjoja, joita ilman pystyn elämään.
Nyt pyydänkin apua teiltä kaikilta blogiystäviltä: jos haluat auttaa muutossa ja näet tässä alla jotakin mielenkiintoista ostettavaa, ota yhteyttä sähköpostiini! Kirjat myydään varausjärjestyksessä. Ne ovat uutta vastaavassa kunnossa, paitsi Irene Usvasalo, joka on kirjaston poistokirja. Huom. postikulut sisältyvät kaikkiin hintoihin.
VARATTU
VARATTU
VARATTU
Irene Usvasalon kauneimmat neuleet
Hinta (kirjaston poistokirja) 3 €
VARATTU
VARATTU
VARATTU
VARATTU
VARATTU
VARATTU
maanantai 12. lokakuuta 2009
Virolaista huiviasiaa
Näitähän on jo nähty, mutta näytetään vielä kerran. :) Kuva on otettu aamuvarhaisella, ennen kuin sieppasin huivin käyttöön tuosta mökin vierassängyltä pingottumasta, joten väritys on vähän liian kellertävä.
Lanka on taattua vironvillaa, jota ystävä toi Tallinnasta. Aikomus oli tehdä tämä lahjakoppaan, mutta enpä sitten malttanutkaan. Sitäpaitsi, kuten töissä selitin huivia ihaileville työkavereille, ystäväni ovat hillittyjä ja tyylikkäitä, ei heille sovi tällainen satenkaarenvärinen revontuli, toisin kuin Kaisa-menninkäiselle... ;) Huivi onkin ollut tarpeen näinä varsin kirpakkaina aamuina.
Messujen jalkoihin oli jäädä myös toinen virolainen huivijuttu. Muoriska huhuili taannoin kasaan porukkaa tilaamaan tämän, ja messuviikolla se tuli...
Kirjan ensimmäisten selailujen jälkeen huomasin surukseni, että olen hyvin pitkälti unohtanut viron, jota opiskelin toisena vieraana kielenä yliopistossa ja puhuin aikanaan erittäin sujuvasti - kymmenen vuotta sitten olin erään suomalaiskirjaston järjestämällä turneella Virossa, ja kerroin itsestäni, kirjoistani ja kirjoittamisesta viroksi. En myöskään tiedä, onko minusta suunnittelemaan huivia. Mutta mallineuleet ovat ihania, ja ainahan voi neuloa pelkkää suorakaidetta, ellei muuhun pysty... :)
Lanka on taattua vironvillaa, jota ystävä toi Tallinnasta. Aikomus oli tehdä tämä lahjakoppaan, mutta enpä sitten malttanutkaan. Sitäpaitsi, kuten töissä selitin huivia ihaileville työkavereille, ystäväni ovat hillittyjä ja tyylikkäitä, ei heille sovi tällainen satenkaarenvärinen revontuli, toisin kuin Kaisa-menninkäiselle... ;) Huivi onkin ollut tarpeen näinä varsin kirpakkaina aamuina.
Puikot: 5 mm pitsi-Addit
Lanka: vironvillaa ehkä noin 180 g
Kirjan ensimmäisten selailujen jälkeen huomasin surukseni, että olen hyvin pitkälti unohtanut viron, jota opiskelin toisena vieraana kielenä yliopistossa ja puhuin aikanaan erittäin sujuvasti - kymmenen vuotta sitten olin erään suomalaiskirjaston järjestämällä turneella Virossa, ja kerroin itsestäni, kirjoistani ja kirjoittamisesta viroksi. En myöskään tiedä, onko minusta suunnittelemaan huivia. Mutta mallineuleet ovat ihania, ja ainahan voi neuloa pelkkää suorakaidetta, ellei muuhun pysty... :)
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Varaston täydennystä ja kulutusta
Loma on ohi, seuraavaa ylimääräistä vapaata voi odotella jouluna... Se on tätä pätkätyöläisen elämää. Olen kuullut ihmisistä, joilla on takana vuosia samalla työnantajalla ja kertynyt lomaa vaikka muille jakaa. ;)
No, mutta on sentään kiva kun on työpaikka johon mennä. Ja työn alettua elämä ehkä rauhoittuu muutenkin. Ei sillä, että lomamme olisi ollut mitään matalalentoa, mutta arjen rytmikin on ihan kiva. Jos sitä ehtisi vaikka neuletapaamiseen taas joskus... Nyt olen onnistuneesti ollut suunnilleen joka keskiviikko jossakin reissussa.
Lomalla olen neulonut erittäin vähän. Se on sinänsä ikävää, sillä olen yrittänyt kuluttaa pois puuvillalankoja. Ymmärsin vihdoin, että minun on turha neuloa mitään "kesäneuletta". Jos on kylmä, tarvitsen rehellisen lämpimän neuleen, ja jos on kuuma, tarvitsen ohuen trikootopin. Harva "kesäneule" on päätynyt kaapista ylle, niin että puuvillalankoja on turha jemmata.
Nyt kuitenkin käsillä tekeminen alkaa kutkutella vähän uudestaan. "Mökkiä" sisustaessa tuli käytyä läpi lankavarastoja, ja tiedän mitä lankoja, puikkoja ja ohjeita minulla on.
Mutta voiko niitä olla liikaa? No juu, retorinen kysymys, ei tarvitse vastata! Sitäpaitsi halavalla sai, sanoisi sulovileeni. Eli tyhjensin lomalla paikallisen K-kaupan keltaisesta Bambusta. (Miksi muuten juuri keltainen Bambu on joka paikassa tarjouksessa? Juuri se väri oli halvennettuna Lapuan Liiverissäkin. Eikö kukaan muu tykkää keltaisesta?) En muista tarkkaa määrää, mutta toistakymmentä kerää tuossa on.
Lomalla kävimme myös Kurikan Tokmannilla. Nuuskin lankahyllyä ja kas, siellähän oli Novitan uutuuslankoja! Jalasjärvelle niitä on turha odottaa, sillä K-kauppa myy lähinnä historiallisia jäänteitä ja Halpa-Halli mitä sattuu (en tarkoita tässä laatua, vaan sitä, että hyllystä voi löytää uusia lankoja tai sitten ei). Noron ystävänä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan Puroa, vaikka Ravelryn keskusteluryhmässä moni tuomitsikin langan "kaikkea muuta kuin Noroksi". Katsotaan nyt, mitä näistä syntyy. Sävy on jäätynyt karpalo ja määrä puserollinen.
Puikkoja en ole ostanut, mutta kirjoja kannettiin kotiin kaksittain. Ei tosin neulekirjoja. Virkkauksen ilo oli kuukaudenkirjana Juju-kerhossa, ja koska olin juuri silloin koukkuuntunut (hih) kasseihin, halusin tämän. Ei mikään maatamullistava teos, mutta ainakin siellä oli kivoja jämälankaprojekteja.
Uusi askartelun pikkujättiläinen on varmaan ensimmäinen kuukaudenkirja, jonka olen ikinä ottanut Johanna-kirjakerhosta. (Sami kysyi, koska liityin siihen. Vastasin, että joskus opiskeluaikana - ja valmistuin jouluna 2000. Sami mietti hetken ja totesi, että pääsen kerhosta eroon eli olen ostanut vaaditun määrän kirjoja muutamassa kymmenessä vuodessa...) Tämä oli hyvä teos, jossa on paljon käteviä perusjuttuja. Erityisesti nyt kiinnostaisi leimailu, jota en ole ikinä kunnolla kokeillut. Saa neuvoa.
Ai, mutta onhan täällä jotakin valmista! :) Titityyn lankaklubista meille kotiutui aikoinaan pari vyyhtiä hamppulankaa, joka oli kammottavaa kerittävää. Sinisestä langasta tein tiskirättejä, mutta valkoinen oli käyttämättä, kunnes Suuri Käsityölehti julkaisi Titityyn Tiinan suomentamia hamppulankaohjeita.
Ohje kiinnosti heti ilmestyttyään, mutta toteutus siirtyi loman loppuun. Se oli harmi, koska hellehatulle olisi ollut käyttöä. Olen perinyt äitini pään, joka ei kestä auringonpaistetta eikä kylmyyttä. Minä olen siis se, joka on uimarannalla bikineissä ja pikkuhuivi päässä! Huiveihin vain kyllästyy, joten kaipasin toisenlaista päähinettä.
Minulla on tunnetusti iso pää - hatun kokoni on 59, joten löydän harvoin valmista myssyä kaupasta, ja ohjeesta neuloessa joudun aina jännittämään mahtuuko, mahtuuko. Tämän myssyn suurimmaksi kooksi annettiin 58. Olin kahden vaiheilla, lisäilenkö silmukoita. Sitten huomasin, etten löydä mistään 4 mm lyhyttä pyöröpuikkoa, kun taas 4,5 mm puikot olivat tallessa. Hyvä, olisi siis mahdollista, ettei hatusta tulisi liian pieni!
En tiedä, miten siinä kävi. Minulla on tiukka käsiala - myssyä neuloessa etusormeen melkein kaivautui taas ura. Enkä lisännyt silmukoita, vaan neuloin täsmälleen ohjeen mukaan. Ja silti sain pyykkipussin. Elämäni ensimmäinen hattu, johon pääni hukkuu. Voiko se 0,5 mm vaikuttaa noin paljon??
Malli: Marikki-myssy SK 6-7/2009
Lanka: Hemp for Knitting Allhemp6, noin 90 g
Puikot: 4,5 mm sukkapuikot ja 40 cm pyöröt
Nappi: Titityyn viimeisestä klubipaketista viime talvelta
Muuta: Reunuksen i-cord-nauha oli hauska oppia!
Hjoo. Hatun valmistuttua helteet vaihtuivat ensin sateeksi, ja sitten piti mennä töihin. Niin että myssy on ollut päässä ainoastaan näissä valokuvissa. Ja nekin Sami otti sängystä makuuasennosta, eli kuvasi minut edustavasti alhaaltapäin. Jos tästä olisi tullut sopivampi, niin ehkä olisi jaksettu vähän poseerata... Nyt en oikein tiedä, voiko tätä käyttää. Kyllä, on pesty kuumassa vedessä, ei auttanut!
Mutta toisaalta, eikö tuo ole niin Kaisaa, niin Kaisaa? Ei kai kukaan otakaan minua todesta? Ottaen huomioon, että tutkiessani nettikauppojen tarjontaa hääkutsuihin sopivien leimasimien suhteen päädyin melkein tähän... Arvatkaa kumpi olisi kuvassa kumpi! :D
No, mutta on sentään kiva kun on työpaikka johon mennä. Ja työn alettua elämä ehkä rauhoittuu muutenkin. Ei sillä, että lomamme olisi ollut mitään matalalentoa, mutta arjen rytmikin on ihan kiva. Jos sitä ehtisi vaikka neuletapaamiseen taas joskus... Nyt olen onnistuneesti ollut suunnilleen joka keskiviikko jossakin reissussa.
Lomalla olen neulonut erittäin vähän. Se on sinänsä ikävää, sillä olen yrittänyt kuluttaa pois puuvillalankoja. Ymmärsin vihdoin, että minun on turha neuloa mitään "kesäneuletta". Jos on kylmä, tarvitsen rehellisen lämpimän neuleen, ja jos on kuuma, tarvitsen ohuen trikootopin. Harva "kesäneule" on päätynyt kaapista ylle, niin että puuvillalankoja on turha jemmata.
Nyt kuitenkin käsillä tekeminen alkaa kutkutella vähän uudestaan. "Mökkiä" sisustaessa tuli käytyä läpi lankavarastoja, ja tiedän mitä lankoja, puikkoja ja ohjeita minulla on.
Mutta voiko niitä olla liikaa? No juu, retorinen kysymys, ei tarvitse vastata! Sitäpaitsi halavalla sai, sanoisi sulovileeni. Eli tyhjensin lomalla paikallisen K-kaupan keltaisesta Bambusta. (Miksi muuten juuri keltainen Bambu on joka paikassa tarjouksessa? Juuri se väri oli halvennettuna Lapuan Liiverissäkin. Eikö kukaan muu tykkää keltaisesta?) En muista tarkkaa määrää, mutta toistakymmentä kerää tuossa on.
Lomalla kävimme myös Kurikan Tokmannilla. Nuuskin lankahyllyä ja kas, siellähän oli Novitan uutuuslankoja! Jalasjärvelle niitä on turha odottaa, sillä K-kauppa myy lähinnä historiallisia jäänteitä ja Halpa-Halli mitä sattuu (en tarkoita tässä laatua, vaan sitä, että hyllystä voi löytää uusia lankoja tai sitten ei). Noron ystävänä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan Puroa, vaikka Ravelryn keskusteluryhmässä moni tuomitsikin langan "kaikkea muuta kuin Noroksi". Katsotaan nyt, mitä näistä syntyy. Sävy on jäätynyt karpalo ja määrä puserollinen.
Puikkoja en ole ostanut, mutta kirjoja kannettiin kotiin kaksittain. Ei tosin neulekirjoja. Virkkauksen ilo oli kuukaudenkirjana Juju-kerhossa, ja koska olin juuri silloin koukkuuntunut (hih) kasseihin, halusin tämän. Ei mikään maatamullistava teos, mutta ainakin siellä oli kivoja jämälankaprojekteja.Uusi askartelun pikkujättiläinen on varmaan ensimmäinen kuukaudenkirja, jonka olen ikinä ottanut Johanna-kirjakerhosta. (Sami kysyi, koska liityin siihen. Vastasin, että joskus opiskeluaikana - ja valmistuin jouluna 2000. Sami mietti hetken ja totesi, että pääsen kerhosta eroon eli olen ostanut vaaditun määrän kirjoja muutamassa kymmenessä vuodessa...) Tämä oli hyvä teos, jossa on paljon käteviä perusjuttuja. Erityisesti nyt kiinnostaisi leimailu, jota en ole ikinä kunnolla kokeillut. Saa neuvoa.
Ai, mutta onhan täällä jotakin valmista! :) Titityyn lankaklubista meille kotiutui aikoinaan pari vyyhtiä hamppulankaa, joka oli kammottavaa kerittävää. Sinisestä langasta tein tiskirättejä, mutta valkoinen oli käyttämättä, kunnes Suuri Käsityölehti julkaisi Titityyn Tiinan suomentamia hamppulankaohjeita.
Ohje kiinnosti heti ilmestyttyään, mutta toteutus siirtyi loman loppuun. Se oli harmi, koska hellehatulle olisi ollut käyttöä. Olen perinyt äitini pään, joka ei kestä auringonpaistetta eikä kylmyyttä. Minä olen siis se, joka on uimarannalla bikineissä ja pikkuhuivi päässä! Huiveihin vain kyllästyy, joten kaipasin toisenlaista päähinettä.
Minulla on tunnetusti iso pää - hatun kokoni on 59, joten löydän harvoin valmista myssyä kaupasta, ja ohjeesta neuloessa joudun aina jännittämään mahtuuko, mahtuuko. Tämän myssyn suurimmaksi kooksi annettiin 58. Olin kahden vaiheilla, lisäilenkö silmukoita. Sitten huomasin, etten löydä mistään 4 mm lyhyttä pyöröpuikkoa, kun taas 4,5 mm puikot olivat tallessa. Hyvä, olisi siis mahdollista, ettei hatusta tulisi liian pieni!
En tiedä, miten siinä kävi. Minulla on tiukka käsiala - myssyä neuloessa etusormeen melkein kaivautui taas ura. Enkä lisännyt silmukoita, vaan neuloin täsmälleen ohjeen mukaan. Ja silti sain pyykkipussin. Elämäni ensimmäinen hattu, johon pääni hukkuu. Voiko se 0,5 mm vaikuttaa noin paljon??
Malli: Marikki-myssy SK 6-7/2009Lanka: Hemp for Knitting Allhemp6, noin 90 g
Puikot: 4,5 mm sukkapuikot ja 40 cm pyöröt
Nappi: Titityyn viimeisestä klubipaketista viime talvelta
Muuta: Reunuksen i-cord-nauha oli hauska oppia!
Hjoo. Hatun valmistuttua helteet vaihtuivat ensin sateeksi, ja sitten piti mennä töihin. Niin että myssy on ollut päässä ainoastaan näissä valokuvissa. Ja nekin Sami otti sängystä makuuasennosta, eli kuvasi minut edustavasti alhaaltapäin. Jos tästä olisi tullut sopivampi, niin ehkä olisi jaksettu vähän poseerata... Nyt en oikein tiedä, voiko tätä käyttää. Kyllä, on pesty kuumassa vedessä, ei auttanut!
Mutta toisaalta, eikö tuo ole niin Kaisaa, niin Kaisaa? Ei kai kukaan otakaan minua todesta? Ottaen huomioon, että tutkiessani nettikauppojen tarjontaa hääkutsuihin sopivien leimasimien suhteen päädyin melkein tähän... Arvatkaa kumpi olisi kuvassa kumpi! :D
tiistai 3. helmikuuta 2009
Lomalaisen puuhia
Loma on päässyt hyvään alkuun. Loppujen lopuksi ehkä hyvä, ettemme laivalle päässeetkään - on shoppailtu ja syöty ja tuijotettu elokuvia. (En vieläkään tiedä, onko Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta idioottimainen vai loistavasti kieli poskessa tehty. :)
Ja neulottu. Tosin Sylvi vetäytyi hetkeksi sivuun.
Noin vuosi sitten kysyin Samilta, tahtoisiko hänkin välillä neuleen, etten aivan itselleni neulo. Tuolloin elämässä oli kaikenlaista hässäkkää ja Sami sanoi, etten nyt stressaisi itseäni millään ylimääräisellä. Oletin sen olevan kaunis kielto ja muistin "poikaystävän villapaita -kirouksen". Sami kun on "kuumaverinen" ja pärjää pitkälle talveen T-paidalla.
Kun anonyymi tässä joskus kehotti välillä neulomaan jo Samillekin, tiedustelin villapaita-asiaa uudestaan. Ja nyt sain myöntävän vastauksen: vähän paksummalle ja lämpimämmälle neuleelle olisi käyttöä. Häkellyin niin, että syöksyin suoraa päätä lankalaatikolle ja lehtihyllylle. Ainoa "miehekäs" lanka varastoissani oli grafiitinharmaa Seiskaveikka, johon Sami mieltyikin. Malliksi hän valitsi syksyn 2008 Novitasta miehen huivikauluksisen palmikkoneuleen (kuva täällä).
Indyn ja MacGyverin seurassa on syntynyt jo takakappale ja puolet etuisesta. Tämä on elämäni ensimmäinen miehen neule ja olin siitä niin jännittynyt, että aloin neuloa ohjeen mukaan eli en pyörönä. Hirvittää ajatella ompelua - vaikka ehkä saumat antavat vähän ryhtiä työlle. (Ja lanka on siis sitä tummaa grafiittia, ei tuollaista epämääräisen vihertävää, vaikka kamerani niin tahtoo väittääkin.)
****
Kevätpäiväntasausyllätyshuivin neljäs vihje ilmestyi eilen, saapa nähdä koska pääsen jatkamaan sitä. Valittelin jo tuolla Helmiksen blogissa, että mun täytynee vetäytyä Blogistaniasta puoleksitoista viikoksi (seuraava ohje ilmestyy 13.2.), etten näe etukäteen toisten huiveja. On niin kiva kun kuvio on yllätys!
****
Tare (ravelrylinkki) kaupitteli neulontalistalla neulekirjoja, ja Big Girl Knits muutti pikaisesti meille. Kiitos vielä!
Olen vasta selaillut kirjan läpi, mutta olen ihastuksissani. Koot alkavat numerosta 40, ja mallit ovat oikeasti pullukoita! Liian usein kun "isojen tyttöjen" vaatteita mitoitettaessa ajatellaan, että iso tyttö on pitkä mutta sopusuhtainen. Eihän se aina niin mene, on myös paljon meitä jotka mahtuisimme pöydän alle seisomaan vaan ei makaamaan! Muutama malli kirjasta jo huuteli, joku lyhyillä kerroksilla muodokkaalle muotoiltu perus-kesätoppi ainakin tulisi tarpeeseen.
****
Lauantaina menen kampaajalle värjäyttämään pääni. Väriä en ole vielä päättänyt, mutta jos tästä lähtien Kerän neulekuvissa ei näy mitään kaulasta ylöspäin, voitte arvata että valitsin väärin. ;) Iloista viikonjatkoa!
Ja neulottu. Tosin Sylvi vetäytyi hetkeksi sivuun.
Noin vuosi sitten kysyin Samilta, tahtoisiko hänkin välillä neuleen, etten aivan itselleni neulo. Tuolloin elämässä oli kaikenlaista hässäkkää ja Sami sanoi, etten nyt stressaisi itseäni millään ylimääräisellä. Oletin sen olevan kaunis kielto ja muistin "poikaystävän villapaita -kirouksen". Sami kun on "kuumaverinen" ja pärjää pitkälle talveen T-paidalla.
Kun anonyymi tässä joskus kehotti välillä neulomaan jo Samillekin, tiedustelin villapaita-asiaa uudestaan. Ja nyt sain myöntävän vastauksen: vähän paksummalle ja lämpimämmälle neuleelle olisi käyttöä. Häkellyin niin, että syöksyin suoraa päätä lankalaatikolle ja lehtihyllylle. Ainoa "miehekäs" lanka varastoissani oli grafiitinharmaa Seiskaveikka, johon Sami mieltyikin. Malliksi hän valitsi syksyn 2008 Novitasta miehen huivikauluksisen palmikkoneuleen (kuva täällä).
Indyn ja MacGyverin seurassa on syntynyt jo takakappale ja puolet etuisesta. Tämä on elämäni ensimmäinen miehen neule ja olin siitä niin jännittynyt, että aloin neuloa ohjeen mukaan eli en pyörönä. Hirvittää ajatella ompelua - vaikka ehkä saumat antavat vähän ryhtiä työlle. (Ja lanka on siis sitä tummaa grafiittia, ei tuollaista epämääräisen vihertävää, vaikka kamerani niin tahtoo väittääkin.)
****
Kevätpäiväntasausyllätyshuivin neljäs vihje ilmestyi eilen, saapa nähdä koska pääsen jatkamaan sitä. Valittelin jo tuolla Helmiksen blogissa, että mun täytynee vetäytyä Blogistaniasta puoleksitoista viikoksi (seuraava ohje ilmestyy 13.2.), etten näe etukäteen toisten huiveja. On niin kiva kun kuvio on yllätys!
****
Tare (ravelrylinkki) kaupitteli neulontalistalla neulekirjoja, ja Big Girl Knits muutti pikaisesti meille. Kiitos vielä!
Olen vasta selaillut kirjan läpi, mutta olen ihastuksissani. Koot alkavat numerosta 40, ja mallit ovat oikeasti pullukoita! Liian usein kun "isojen tyttöjen" vaatteita mitoitettaessa ajatellaan, että iso tyttö on pitkä mutta sopusuhtainen. Eihän se aina niin mene, on myös paljon meitä jotka mahtuisimme pöydän alle seisomaan vaan ei makaamaan! Muutama malli kirjasta jo huuteli, joku lyhyillä kerroksilla muodokkaalle muotoiltu perus-kesätoppi ainakin tulisi tarpeeseen.
****
Lauantaina menen kampaajalle värjäyttämään pääni. Väriä en ole vielä päättänyt, mutta jos tästä lähtien Kerän neulekuvissa ei näy mitään kaulasta ylöspäin, voitte arvata että valitsin väärin. ;) Iloista viikonjatkoa!
lauantai 1. marraskuuta 2008
Kaupunkituomisia
Helsingistä on palattu. Itse koulutukseen liittyviä juttuja voitte kurkkia Tuumooksista, täällä kerron siitä vapaa-ajasta! :)
Keskiviikkona olin Helsingissä niin myöhään, että sulkeuduin tyytyväisenä hotelliin. Mutta torstaina koulutus loppui viideltä ja lähdin sen jälkeen reippaasti suunnistamaan Menitaan, jonka olin katsonut olevan kuuteen auki - huolimatta säästä, joka käänsi sateenvarjon nurinniskoin.
On ehkä väärin sanoa, että Menita oli minulle pieni pettymys. Syy oli varmaan itsessäni. Olenhan ostanut parin viime kuukauden aikana runsaasti lankaa, ja minua alkaa ahdistaa jos sitä on ihan määrättömästi, sillä haluan välillä neuloa sitä poiskin. Lisäksi tuntui hullulta lähteä kantamaan Helsingistä villatakkilankoja, jotka olisivat täyttäneet koko laukun.
Menitan valikoima on valtava, mutta - niin on myös Fionan ja Tapion! Olen siis vain oppinut liian hyvälle, kun Pohjanmaalla kaikki on suurta... ;) Noroa olisin ostanut, mutta sitä ei ollut (en tosin kysynyt, mutta ainakaan en nähnyt sitä).
Koska kuitenkin pyörin kaupassa lähes tunnin ja minulta kysyttiin jo pari kertaa ystävällisesti, tarvitsenko apua, ostin jotain. Saa nauraa.
Lähdin sitten Helsinkiin ostamaan Novitaa... Mutku ostin Tapiolta vähän naftisti Isoveljeä (aion siitä Dropsin palmikkotakkia) ja nämä nyt osuivat hollille. Grignascon VIP ja Dropsin uusi KidSilk ovat huiveja varten - vaikken edes tiedä, saako kerästä huivia. Tehdään sitten pieni!
Poistuessani Menitasta en lähtenytkään heti takaisin hotelliin, vaan lähdin Korkeavuorenkatua ylöspäin - ajattelin, että käydään sitten vaikka Espalla tai jossain. Ei ollut mitään muistikuvaa, että sillä kadulla olisi mitään muuta mielenkiintoista, kunnes näin kyltin...
Ja eiköhän Hobboks ollutkin auki seitsemään! Seuraavan nautinnollisen tunnin vietin siellä ihmetellen. Tosin syksyn kirjapaketin jälkeen en löytänyt paljonkaan sellaista, mitä olisin himoinnut, mutta nämähän noin niinku kuuluu omistaa:
Ellen keksi näille käyttöä, myyn nämä vaikka Huudossa. Kuvat on sitten otettu hotellihuoneen sängyllä, mikä antanee niihin tiettyä glamouria... ;D Eivätkä käynnit hukkaan menneet muutenkaan, olenhan nyt itse henk koht piipahtanut kahdessa kaupassa, joissa myös neuleromaanini päähenkilö käy... (Toinen kustantaja muuten kehotti lähettämään käsikirjoituksen, katsotaan koska saan sen tulostettua ja tuleeko sieltä sitten samanlainen tuomio arkisuudesta kuin ensimmäiseltä.)
Pakko kertoa vielä anekdootti kotimatkalta. Minähän olen pieni ja heikkovoimainen ihminen, joka elämänsä aikana on matkustanut paljon työ- ym. asioissa ja raahannut monta kertaa lähes itsensä kokoista laukkua ylös ja alas asemien ja junien portaita. Yhden kerran elämässäni muistan, että vieras ihminen olisi tarjonnut minulle apua laukkuni kanssa - joko minua ei yleensä edes huomata, tai sitten ajatellaan että pärjään kyllä lopun matkaa kun olen tähänkin asti pärjännyt.
Kun eilen Helsingissä menin junaan ikkunapaikalleni, viereisellä paikalla oli jo nainen. Nähdessään, että asettelin trolliani istuimeni jalkatilaan, hän tarjoutui nostamaan sen ylös hyllylle. Sanoin ei kiitos, koska enhän minä saisi sitä Seinäjoella hyllyltä alas (nainen oli jäämässä pois jo Tampereella) ja että olin kyllä tottunut ja että lyhyistä sääristä on hyötyä jne. Olisi pitänyt arvata: kun ihminen on näin ystävällinen, niin tietysti hän seuraavaksi istuutuu paikalleen, ottaa esiin Novitan sinisen käsityöpussin ja kaivaa esiin lapasneuleen... Vahinko vain, ettei hän tuntunut välittävän puhekaverista, sillä esiin ottamani Tangled Yoke -takin teelmes ei herättänyt mitään reaktiota. Mutta siinä me istuimme vierekkäin ja tikkusimme!
****
Tangled Yoke eteni reissussa ihan hyvin, joskin eilen junassa väsytti niin että syvennyin suurimmaksi osaksi matkaa dekkariin. Mutta Noro-sukat valmistuivat tänään, kuvia tulee myöhemmin. Ja LiisaP:lle ja muille edellisen postauksen kankaista kiinnostuneille tiedoksi: kankaat olen siis tilannut Kangas-Mallasta, musta-harmaa on tätä ja ruskea (se on tosissaan ihanan suklaanruskeaa, vaikka kaupan kuvassa näyttääkin lähinnä harmaalta) tätä.
Kankaat ovat huovutettuja, eli helmaa tai vyötäröä ei tarvitse mitenkään päärmätä. Ne eivät ole hirveän paksuja, mutta sen sijaan ne joustavat. Ompelin jo molemmista hameet, mutta molempiin joudun tekemään sisäänottoja vyötärölle, etteivät tipahtaisi - ja minulla on sentään leveä lantio!! :D
****
Tänään alkoi Lapaskuu, ja minä olin saanut kutsun Tumpputupaan. Helmikselle kiitos huolenpidosta, kutsu tuli jo toistamiseen, kun ensimmäisen version tullessa olin Helsingissä enkä päässyt nettiin!
Katsotaan nyt, saanko aikaan mitään yläkäpälänlämmittimiä. Sukkasadossa on bloggausaikaa vielä huomisiltaan asti, kokonaissaldo meni jo viime sunnuntaina yli 1000 alakäpälänlämmittimen, ja nyt jännittää mikä on lopputulos. Lopun suurarvonta seuraa sitten puolentoista viikon päästä, arvontoihin on aikaa ilmoittautua ensi viikko. Aika rankka tempaus oli emännälle, mutta onneksi oma osuuteni ilmeisesti meni kohtuullisesti.
****
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä kiitos Matleenalle, joka muisti minua tällä:
Tiedättehän te, mitä minä tälle teen? Tietenkin haluan antaa sen eteenpäin (vaikka säännöt eivät sellaista sallisikaan) kaikille ihanille neulebloggaajille!
Keskiviikkona olin Helsingissä niin myöhään, että sulkeuduin tyytyväisenä hotelliin. Mutta torstaina koulutus loppui viideltä ja lähdin sen jälkeen reippaasti suunnistamaan Menitaan, jonka olin katsonut olevan kuuteen auki - huolimatta säästä, joka käänsi sateenvarjon nurinniskoin.
On ehkä väärin sanoa, että Menita oli minulle pieni pettymys. Syy oli varmaan itsessäni. Olenhan ostanut parin viime kuukauden aikana runsaasti lankaa, ja minua alkaa ahdistaa jos sitä on ihan määrättömästi, sillä haluan välillä neuloa sitä poiskin. Lisäksi tuntui hullulta lähteä kantamaan Helsingistä villatakkilankoja, jotka olisivat täyttäneet koko laukun.
Menitan valikoima on valtava, mutta - niin on myös Fionan ja Tapion! Olen siis vain oppinut liian hyvälle, kun Pohjanmaalla kaikki on suurta... ;) Noroa olisin ostanut, mutta sitä ei ollut (en tosin kysynyt, mutta ainakaan en nähnyt sitä).
Koska kuitenkin pyörin kaupassa lähes tunnin ja minulta kysyttiin jo pari kertaa ystävällisesti, tarvitsenko apua, ostin jotain. Saa nauraa.
Poistuessani Menitasta en lähtenytkään heti takaisin hotelliin, vaan lähdin Korkeavuorenkatua ylöspäin - ajattelin, että käydään sitten vaikka Espalla tai jossain. Ei ollut mitään muistikuvaa, että sillä kadulla olisi mitään muuta mielenkiintoista, kunnes näin kyltin...
Ellen keksi näille käyttöä, myyn nämä vaikka Huudossa. Kuvat on sitten otettu hotellihuoneen sängyllä, mikä antanee niihin tiettyä glamouria... ;D Eivätkä käynnit hukkaan menneet muutenkaan, olenhan nyt itse henk koht piipahtanut kahdessa kaupassa, joissa myös neuleromaanini päähenkilö käy... (Toinen kustantaja muuten kehotti lähettämään käsikirjoituksen, katsotaan koska saan sen tulostettua ja tuleeko sieltä sitten samanlainen tuomio arkisuudesta kuin ensimmäiseltä.)
Pakko kertoa vielä anekdootti kotimatkalta. Minähän olen pieni ja heikkovoimainen ihminen, joka elämänsä aikana on matkustanut paljon työ- ym. asioissa ja raahannut monta kertaa lähes itsensä kokoista laukkua ylös ja alas asemien ja junien portaita. Yhden kerran elämässäni muistan, että vieras ihminen olisi tarjonnut minulle apua laukkuni kanssa - joko minua ei yleensä edes huomata, tai sitten ajatellaan että pärjään kyllä lopun matkaa kun olen tähänkin asti pärjännyt.
Kun eilen Helsingissä menin junaan ikkunapaikalleni, viereisellä paikalla oli jo nainen. Nähdessään, että asettelin trolliani istuimeni jalkatilaan, hän tarjoutui nostamaan sen ylös hyllylle. Sanoin ei kiitos, koska enhän minä saisi sitä Seinäjoella hyllyltä alas (nainen oli jäämässä pois jo Tampereella) ja että olin kyllä tottunut ja että lyhyistä sääristä on hyötyä jne. Olisi pitänyt arvata: kun ihminen on näin ystävällinen, niin tietysti hän seuraavaksi istuutuu paikalleen, ottaa esiin Novitan sinisen käsityöpussin ja kaivaa esiin lapasneuleen... Vahinko vain, ettei hän tuntunut välittävän puhekaverista, sillä esiin ottamani Tangled Yoke -takin teelmes ei herättänyt mitään reaktiota. Mutta siinä me istuimme vierekkäin ja tikkusimme!
****
Tangled Yoke eteni reissussa ihan hyvin, joskin eilen junassa väsytti niin että syvennyin suurimmaksi osaksi matkaa dekkariin. Mutta Noro-sukat valmistuivat tänään, kuvia tulee myöhemmin. Ja LiisaP:lle ja muille edellisen postauksen kankaista kiinnostuneille tiedoksi: kankaat olen siis tilannut Kangas-Mallasta, musta-harmaa on tätä ja ruskea (se on tosissaan ihanan suklaanruskeaa, vaikka kaupan kuvassa näyttääkin lähinnä harmaalta) tätä.
Kankaat ovat huovutettuja, eli helmaa tai vyötäröä ei tarvitse mitenkään päärmätä. Ne eivät ole hirveän paksuja, mutta sen sijaan ne joustavat. Ompelin jo molemmista hameet, mutta molempiin joudun tekemään sisäänottoja vyötärölle, etteivät tipahtaisi - ja minulla on sentään leveä lantio!! :D
****
Tänään alkoi Lapaskuu, ja minä olin saanut kutsun Tumpputupaan. Helmikselle kiitos huolenpidosta, kutsu tuli jo toistamiseen, kun ensimmäisen version tullessa olin Helsingissä enkä päässyt nettiin!
Katsotaan nyt, saanko aikaan mitään yläkäpälänlämmittimiä. Sukkasadossa on bloggausaikaa vielä huomisiltaan asti, kokonaissaldo meni jo viime sunnuntaina yli 1000 alakäpälänlämmittimen, ja nyt jännittää mikä on lopputulos. Lopun suurarvonta seuraa sitten puolentoista viikon päästä, arvontoihin on aikaa ilmoittautua ensi viikko. Aika rankka tempaus oli emännälle, mutta onneksi oma osuuteni ilmeisesti meni kohtuullisesti.
****
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä kiitos Matleenalle, joka muisti minua tällä:
Tiedättehän te, mitä minä tälle teen? Tietenkin haluan antaa sen eteenpäin (vaikka säännöt eivät sellaista sallisikaan) kaikille ihanille neulebloggaajille!
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Mitä näette kuvassa?
Jos vastasitte, että neulekirjoja, minä sanon: väärin. Ne ovat lehtiä. Tai vihkoja.
Niin sanoi tullin täti. Kirja on tullin tai verottajan viisauden mukaan kovakantinen ja sidottu. Siitä verotetaan 8 % alvia. (Niin, minä siis tiedän, että Suomen valtio ottaa sekä veron että tullin, vaikka ilmeisesti edellisistä postauksista saattoi saada väärän käsityksen. ;)
Sen sijaan vihoista ja lehdistä otetaan alvia 22 %. Ja sen minä näistä maksoin.
Juu, en oikein tykännyt. Enkä käsittänyt. Seuraavalla kerralla pokkaria ostaessa kyllä tarkistan, mitä siitä maksan veroa...
Mutta toisaalta - kun katson tätä näkyä, ei suorastaan harmitakaan! 12,50 € / kpl (mukaan laskettu postikulut ja se 22 % vero).
Tämä sen sijaan harmittaa. Jatkoin tullista neuletapaamiseen ja jatkoin siellä eevahaavistoja (Jalasjärvi #81). Neulottuani kuviota jonkun matkaa tulin mittailleeksi ensimmäiseen lapaseen.
Silmukkamäärä on sama, lanka on luonnollisesti sama ja puikot samat. Aikaa ensimmäisen lapasen valmistumisen ja tämän toisen neulomisen välillä on kulunut muutama viikko. Käsialani on kiristynyt uskomattomasti!!
Toisaalta hyvä, sillä tästä toisesta lapasesta tulee napakka ja sievä, kun ensimmäinen on kieltämättä enemmän kinnas. Lisäksi tein siihen peukalontilan 2 cm liian ylös... Purkamaan en ala kun lankaa on, joten ensimmäisestä lapasesta tulee kännykkäpussi ja joudun neulomaan vielä kolmannen samalla mallilla. Hohhoi.
Mutta se ei harmita, että neuletapaamisessa meillä oli miesseuraa...
Kamera oli kotona, joten kuva on napattu kännykällä, ja Mauri mäyräkoira oli vilkas liikkeissään!
perjantai 1. elokuuta 2008
Ja vielä, osa III
Nyt on soitettu postiin ja tulliin. Seinäjoen alueella ei ole postin huolintapalvelua, joten tavara pitää hakea itse, tai antaa jollekulle valtakirja.
Tullin tyttö neuvoi oikein ystävällisesti asiassa ja kertoi, että kirjoista joudu maksamaan alvin 8 % ("Jos ne ovat kirjoja eivätkä vihkoja", hän sanoi. "Mistä minä tiedän kun en ole nähnyt niitä", minä sanoin... :), mutta en tullia.
Kysymys vain herää siitä, että jollei tullia mene, niin eikö sitä pakettia voinut laittaa postiin ja lähettää verolaskua myöhemmin... Alan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset ovat USA-vastaisia... :D
Tullin tyttö neuvoi oikein ystävällisesti asiassa ja kertoi, että kirjoista joudu maksamaan alvin 8 % ("Jos ne ovat kirjoja eivätkä vihkoja", hän sanoi. "Mistä minä tiedän kun en ole nähnyt niitä", minä sanoin... :), mutta en tullia.
Kysymys vain herää siitä, että jollei tullia mene, niin eikö sitä pakettia voinut laittaa postiin ja lähettää verolaskua myöhemmin... Alan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset ovat USA-vastaisia... :D
Tarina jatkuu, osa II
Soitin jakeluun. Siellä oli lyöty asiamiespostin leima lappuun vahingossa. Pakettini on edelleen Seinäjoen tullissa.
Kun joku päivä ehtisin, kävisin postissa kyselemässä, kuinka he sen tullaamisen hoitaisivat...
Kun joku päivä ehtisin, kävisin postissa kyselemässä, kuinka he sen tullaamisen hoitaisivat...
torstai 31. heinäkuuta 2008
Jatkoa äskeiseen, osa I
Anonyymi kysyi äskeisen postauksen kommenteissa, olenko varma, ettei paketti ole jo Jalasjärven postissa. Varmuuden välttämiseksi tietysti kysyimme.
Meillähän on asiamiesposti kaupan yhteydessä, ja sääliksi kävi myyjä-virkailijoita, sillä meidän seistessämme tiskin takana lähestyi puhelimitse toinenkin vaikea asiakas... :) Pakettiani etsittiin vaan ei löydetty. Koska lappusessa on kuitenkin meidän postimme leima, tädit olivat sitä mieltä, että Jalasjärvellä jossakin sen täytyy olla.
Sain siis jakelun puhelinnumeron, johon voin soittaa heti aamulla. Tarina jatkuu.
Meillähän on asiamiesposti kaupan yhteydessä, ja sääliksi kävi myyjä-virkailijoita, sillä meidän seistessämme tiskin takana lähestyi puhelimitse toinenkin vaikea asiakas... :) Pakettiani etsittiin vaan ei löydetty. Koska lappusessa on kuitenkin meidän postimme leima, tädit olivat sitä mieltä, että Jalasjärvellä jossakin sen täytyy olla.
Sain siis jakelun puhelinnumeron, johon voin soittaa heti aamulla. Tarina jatkuu.
Höh! :(
Muistatte varmaan, miten joku viikko sitten hiukan hullaannuin Interweaven "kipeiden kirjojen" myyntipäivillä. Sivuilla varoitettiin, että tilausta voi joutua odottamaan pitkäänkin.
Eilen luin Marjutin blogista, että hän oli jo saanut pakettinsa, ja vielä kotiin tuotuna. Aloin odotella tosissaan omaani.
Tänään oli tullut lappu, jossa on leima "noudetaan tullista".
Osaako joku sanoa minulle, mikä on Jenkeistä tilattavan tavaran tulliraja? Vai riippuuko se tilattavasta tavarasta? Miten paljon tullimaksu mahtaa olla, vai säikyttelevätkö ne vain? Pitääkö paketti hakea henk koht, vai voiko sen delegoida (ja maksaa mahdolliset kulut jonkun tilille)? Jos minä haluan olla Seinäjoella ennen vartin yli neljää, minun pitäisi olla lähteä töistä kolmen jälkeen...
Huokaus. Taidan tämän jälkeen pysytellä tiiviisti eurooppalaisissa nettikaupoissa.
Eilen luin Marjutin blogista, että hän oli jo saanut pakettinsa, ja vielä kotiin tuotuna. Aloin odotella tosissaan omaani.
Tänään oli tullut lappu, jossa on leima "noudetaan tullista".
Osaako joku sanoa minulle, mikä on Jenkeistä tilattavan tavaran tulliraja? Vai riippuuko se tilattavasta tavarasta? Miten paljon tullimaksu mahtaa olla, vai säikyttelevätkö ne vain? Pitääkö paketti hakea henk koht, vai voiko sen delegoida (ja maksaa mahdolliset kulut jonkun tilille)? Jos minä haluan olla Seinäjoella ennen vartin yli neljää, minun pitäisi olla lähteä töistä kolmen jälkeen...
Huokaus. Taidan tämän jälkeen pysytellä tiiviisti eurooppalaisissa nettikaupoissa.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Mulle ei olisi pitänyt myöntää luottokorttia...
...eikä olisi pitänyt käydä tällä sivulla näin aamulla unenpöpperössä. Mutta kuka voisi jättää 9-13 dollarin arvoisia neulekirjoja ostamatta, olivat ne sitten kipeitä tai ei? Ja sijoitushan ne ovat, myyn pois ellen tykkää (menee nurkkaan häpeämään)...
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Jujutettu
Tulipa se uusin The Kirja tänään minullekin! Siis näköispainos Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia.
Juuri eilen jätin Juju-kirjakerhoon kysymystä siitä, onkohan kirjaa tulossa. Minä kun valitsin maksavani sen laskulla, ja kirjakerhon sivulla vakuutettiin että sähköpostiini kolahtaa tieto, kun kirja on lähetetty. Mitään tietoa ei ole tullut, ja kun eilen kävin omilla sivuillani, kirjan kohdalla luki "toimitetaan" ja maininta "maksa avoimet laskusi verkkopankissa". Mitä en voinut tehdä, kun siellä ei POPpia ollut.
Mutta hyvin kävi, en joutunut nuolemaan näppejäni vaikka huhutaan, että painos on jo loppumassa. Ei taida WSOY:tä harmittaa, että neulojien painostuksesta otti tämän faksimilepainoksen, ei... :D
Kirja menee huomisen neuletapaamisen jälkeen (yritän ehtiä paikalle edes piipahtamaan) turvaan siihen muuttolaatikkoon, jossa lukee "Neulekirjat". Mutta toki sen selasin läpi. Hirmuinen määrä kirjoneulemalleja Jalasjärveltä, ei ainoatakaan Lapualta. Mitenköhän tämä pitäisi ymmärtää? ;)
Juuri eilen jätin Juju-kirjakerhoon kysymystä siitä, onkohan kirjaa tulossa. Minä kun valitsin maksavani sen laskulla, ja kirjakerhon sivulla vakuutettiin että sähköpostiini kolahtaa tieto, kun kirja on lähetetty. Mitään tietoa ei ole tullut, ja kun eilen kävin omilla sivuillani, kirjan kohdalla luki "toimitetaan" ja maininta "maksa avoimet laskusi verkkopankissa". Mitä en voinut tehdä, kun siellä ei POPpia ollut.
Mutta hyvin kävi, en joutunut nuolemaan näppejäni vaikka huhutaan, että painos on jo loppumassa. Ei taida WSOY:tä harmittaa, että neulojien painostuksesta otti tämän faksimilepainoksen, ei... :D
Kirja menee huomisen neuletapaamisen jälkeen (yritän ehtiä paikalle edes piipahtamaan) turvaan siihen muuttolaatikkoon, jossa lukee "Neulekirjat". Mutta toki sen selasin läpi. Hirmuinen määrä kirjoneulemalleja Jalasjärveltä, ei ainoatakaan Lapualta. Mitenköhän tämä pitäisi ymmärtää? ;)
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Posti
Takana huonosti nukuttu yö, ensimmäinen työpäivä ja kahden tunnin kuoroharjoitus (meillä on sunnuntaina konsertti). Mutta minä ehdin postiin... hihihihihi, minä ehdin postiin...
...hihihihi, minä ehdin postiin...
...hihihi, minä ehdin postiin... (häviää hihittelemään takavasemmalle täsmälleen kuten yliväsynyt viisivuotias)
...hihihihi, minä ehdin postiin...
...hihihi, minä ehdin postiin... (häviää hihittelemään takavasemmalle täsmälleen kuten yliväsynyt viisivuotias)
perjantai 29. helmikuuta 2008
Ensimmäiset kerhokirjat
Postipoika pudotti luukusta lapun isokokoisesta kirjeestä. Ihmettelin, kun en muistanut tilanneeni mitään (tai siis olin tuntia aiemmin tilannut ja maksanut Ilun ihanaisista langoista, mutta en jaksanut uskoa että Ilun handu sentään ihan noin nopeasti tilausta toimittaisi! :).
Postissa olikin paketti Juju-kirjakerholta, johon menin yksi ilta liittymään. Suloiset sukat ja Erika Knightin Tyylikästä virkaten.
Joku jossakin blogissa (tää on taas niin tätä...) valitteli pettyneensä kyseisiin kirjoihin. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisellä pikaisella vilkaisulla huomasin joka sivulla odottavani, josko nyt tulisi se ihanainen ohje... Eikä tullut. Ihan kivoja juttuja, muttamutta. Missä olivat kaikki pitsit ja palmikot ja pintaneuleet? Missä virkatut vaatteet? Muutkin kuin aamutossut.
Noh, mutta saipa sisäinen suloni halavalla... (Anttila muuten myy koko sarjaa dvd:nä, melkein sorruin! :)
Kirjojen ja näppiksen välisenä pehmusteena tulossa jotakin, jonka mukaan minä näköjään vielä kuvittelen talven tulevan... Väri ei oikeasti ole harmaa vaan petrooli!
Postissa olikin paketti Juju-kirjakerholta, johon menin yksi ilta liittymään. Suloiset sukat ja Erika Knightin Tyylikästä virkaten.
Joku jossakin blogissa (tää on taas niin tätä...) valitteli pettyneensä kyseisiin kirjoihin. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisellä pikaisella vilkaisulla huomasin joka sivulla odottavani, josko nyt tulisi se ihanainen ohje... Eikä tullut. Ihan kivoja juttuja, muttamutta. Missä olivat kaikki pitsit ja palmikot ja pintaneuleet? Missä virkatut vaatteet? Muutkin kuin aamutossut.
Noh, mutta saipa sisäinen suloni halavalla... (Anttila muuten myy koko sarjaa dvd:nä, melkein sorruin! :)
Kirjojen ja näppiksen välisenä pehmusteena tulossa jotakin, jonka mukaan minä näköjään vielä kuvittelen talven tulevan... Väri ei oikeasti ole harmaa vaan petrooli!
perjantai 18. tammikuuta 2008
Kaikenlaista päättyvää
Ihan ensiksi: suurkiitokset, tällä kertaa Famulle ja Lentokalalle!
Edelleen kollektiivisesti jokainen täällä Kerällä käyvä on ansainnut nämä kukkaset, en nimeä niitä vieläkään. Tai ehkä sen verran, että kun joku blogissaan luovutti kukkaset erityisesti uusille bloggaajille, minä luovutan ne puolestani vanhoille (äh, siis bloggaajina vanhoille.... eiku... :). Kiitos että jaksatte jatkaa!
Sain viime yönä loppuun Pienen lankakaupan. En paljasta loppuratkaisua tässä, etten vahingossa pilaa keneltäkään yllätystä. Mutta sen voin sanoa, että tuollaista loppuratkaisua ei pitäisi tehdä. En todellakaan halua lukea kirjaa enää uudelleen...
Yritin karsia ammattikateuden, mutta siitä huolimatta en kokenut kirjan olevan sellainen kuin mihin sillä olisi ollut mahdollisuudet. Ensinnäkin lankakauppa tuntui vain taustalta, jota vasten käsiteltiin ihan muita asioita. Ja toiseksi kirjailija tuntui kesken käsikirjoituksen keksineen, ettei haluakaan tehdä viihdettä vaan vakavaa kirjallisuutta. Hömp. Tietysti se oli hauskaa että lopussa oli kaulahuivin ohje (2 o 2 n) ja muffinssiresepti, mutta... (Ja tähän saa ihan vapaasti sanoa kuten ystäväni, jolle moitin jotakin kirjaa: "Mitä siinä valitat, kirjoita oma!")
Nämä kukkaset tulevat sitten teille kaikille kaupan päälle, ovat ystävien ja naapurien muistamisia rengastuksen johdosta. :) Juurella olevat langat eivät sentään. Gjestalin Naganoa menin hakemaan tarpeeseen eilen Fionasta, mutta jostakin syystä kävelin kaupasta mukanani myös viisi kerää Alfa Glitteriä. Vielä en ole päättänyt mitä niistä teen. Hekun mainio kauluri olisi yksi vaihtoehto...
Ehdotuksia! 250 grammaa paksua lankaa on kovin vähän. Riittäisikö liiviin? (Tulisinko kimalluksesta hulluksi?) Siihen kauluriin? Ponchoon?
Siitä olen iloinen, että tämä vakavassa ufoutumisvaarassa oleva kapine alkaa olla voiton puolella. (Väri ei pidä yhtään paikkaansa, mutta toivottavasti saan parempia kuvia nutusta sitten ylläni.) Kuukausia alitajunnassa kiusanneessa työssä menen nyt toisen hihan pyöriössä, eli enää sen viimeistely, hihojen ompelu ja nappilistan neulominen... Hartiavoimin (kirjaimellisesti) olen tätä vääntänyt.
Kuka tunnistaa?
Edelleen kollektiivisesti jokainen täällä Kerällä käyvä on ansainnut nämä kukkaset, en nimeä niitä vieläkään. Tai ehkä sen verran, että kun joku blogissaan luovutti kukkaset erityisesti uusille bloggaajille, minä luovutan ne puolestani vanhoille (äh, siis bloggaajina vanhoille.... eiku... :). Kiitos että jaksatte jatkaa!Sain viime yönä loppuun Pienen lankakaupan. En paljasta loppuratkaisua tässä, etten vahingossa pilaa keneltäkään yllätystä. Mutta sen voin sanoa, että tuollaista loppuratkaisua ei pitäisi tehdä. En todellakaan halua lukea kirjaa enää uudelleen...
Yritin karsia ammattikateuden, mutta siitä huolimatta en kokenut kirjan olevan sellainen kuin mihin sillä olisi ollut mahdollisuudet. Ensinnäkin lankakauppa tuntui vain taustalta, jota vasten käsiteltiin ihan muita asioita. Ja toiseksi kirjailija tuntui kesken käsikirjoituksen keksineen, ettei haluakaan tehdä viihdettä vaan vakavaa kirjallisuutta. Hömp. Tietysti se oli hauskaa että lopussa oli kaulahuivin ohje (2 o 2 n) ja muffinssiresepti, mutta... (Ja tähän saa ihan vapaasti sanoa kuten ystäväni, jolle moitin jotakin kirjaa: "Mitä siinä valitat, kirjoita oma!")
Nämä kukkaset tulevat sitten teille kaikille kaupan päälle, ovat ystävien ja naapurien muistamisia rengastuksen johdosta. :) Juurella olevat langat eivät sentään. Gjestalin Naganoa menin hakemaan tarpeeseen eilen Fionasta, mutta jostakin syystä kävelin kaupasta mukanani myös viisi kerää Alfa Glitteriä. Vielä en ole päättänyt mitä niistä teen. Hekun mainio kauluri olisi yksi vaihtoehto...
Ehdotuksia! 250 grammaa paksua lankaa on kovin vähän. Riittäisikö liiviin? (Tulisinko kimalluksesta hulluksi?) Siihen kauluriin? Ponchoon?
Siitä olen iloinen, että tämä vakavassa ufoutumisvaarassa oleva kapine alkaa olla voiton puolella. (Väri ei pidä yhtään paikkaansa, mutta toivottavasti saan parempia kuvia nutusta sitten ylläni.) Kuukausia alitajunnassa kiusanneessa työssä menen nyt toisen hihan pyöriössä, eli enää sen viimeistely, hihojen ompelu ja nappilistan neulominen... Hartiavoimin (kirjaimellisesti) olen tätä vääntänyt.Kuka tunnistaa?
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Uusi vuosi, uudet kujeet
Jäi sitten vuoden 2007 neulesaldot ym. tekemättä. Ymmärrätte varmaan ja annatte anteeksi. :) Oli vähän toisenlainen joulunaika (tai siis joulunaikahan vielä jatkuu - kieltäydyn lopettamasta sitä ennen loppiaista!!).
Lupailin joskus kauan sitten tänne vähän kertomusta joululahjoista. Isoveli muisti mm. Pienellä lankakaupalla, jonka aika moni muukin neulebloggaaja näkyy pukinkontista löytäneen. Jostakin käsittämättömästä syystä olen ehtinyt lukea vasta parikymmentä sivua (ensimmäinen joulu, jolloin en ole maannut lukemassa ja syömässä suklaata! :) mutta ainakaan vielä tarina ei ole temmannut erityisemmin mukaansa. Ehkä myöhemmin?
Anoppi puolestaan oli käärinyt pakettiin muun ohella tämän:
Aivan loistava kirja (WS Bookwell oy 2007)! Periaatteena on esitellä lähes kaikista kädentaidoista - neulonnasta, ompelusta, virkkauksesta, kirjonnasta, tilkkutöistä, askartelusta jne jne jne jne - ensin perusteet ja sitten joitakin erityisiä malleja.
Alla kuvakavalkadina pikkuinen pintaraapaisu siitä, mitä tuo aarreaitta pitää sisällään. Nyt täytyy olla kiitollinen työttömyydestä, ehkä näistä ihanuuksista ehtisi jotakin kokeilemaankin!
Neulonut olen harvakseltaan. Liekö syynä kihlasormus vai mikä, mutta eilisillan Neiti Marple -dvd-sessionkin ajan viihdyin Samin kainalossa ilman neuletta... :) Ikuisuusprojektini eli Florica-neuletakki on yhä vaiheessa, sensijaan olen saanut alkuun äidin Revontuli-huivin.
Tuunausta on tullut harrastettua. Kepler-hametta jatkoin yhdellä seiskaveikkakerällä, joka Samin kotipaikkakunnan kaupasta löytyi (Lapualla ei myydä enää näköjään ruskeaa seiskaveikkaa) ja ylijäänyt kittenmohairkerä päätyi jatkamaan edellissyksyistä roseehuiviani:
Onnellista alkanutta neulevuotta jokaiselle!
Lupailin joskus kauan sitten tänne vähän kertomusta joululahjoista. Isoveli muisti mm. Pienellä lankakaupalla, jonka aika moni muukin neulebloggaaja näkyy pukinkontista löytäneen. Jostakin käsittämättömästä syystä olen ehtinyt lukea vasta parikymmentä sivua (ensimmäinen joulu, jolloin en ole maannut lukemassa ja syömässä suklaata! :) mutta ainakaan vielä tarina ei ole temmannut erityisemmin mukaansa. Ehkä myöhemmin?
Anoppi puolestaan oli käärinyt pakettiin muun ohella tämän:
Aivan loistava kirja (WS Bookwell oy 2007)! Periaatteena on esitellä lähes kaikista kädentaidoista - neulonnasta, ompelusta, virkkauksesta, kirjonnasta, tilkkutöistä, askartelusta jne jne jne jne - ensin perusteet ja sitten joitakin erityisiä malleja.
Alla kuvakavalkadina pikkuinen pintaraapaisu siitä, mitä tuo aarreaitta pitää sisällään. Nyt täytyy olla kiitollinen työttömyydestä, ehkä näistä ihanuuksista ehtisi jotakin kokeilemaankin!
Neulonut olen harvakseltaan. Liekö syynä kihlasormus vai mikä, mutta eilisillan Neiti Marple -dvd-sessionkin ajan viihdyin Samin kainalossa ilman neuletta... :) Ikuisuusprojektini eli Florica-neuletakki on yhä vaiheessa, sensijaan olen saanut alkuun äidin Revontuli-huivin.
Tuunausta on tullut harrastettua. Kepler-hametta jatkoin yhdellä seiskaveikkakerällä, joka Samin kotipaikkakunnan kaupasta löytyi (Lapualla ei myydä enää näköjään ruskeaa seiskaveikkaa) ja ylijäänyt kittenmohairkerä päätyi jatkamaan edellissyksyistä roseehuiviani:
Onnellista alkanutta neulevuotta jokaiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)