Tiedote Bettyn ystäville

 

Kyllä, neuleitakin on valmistunut! Itse asiassa runsaasti, mutta kukaan ei taaskaan ole valokuvannut niitä. Tulossa kuitenkin on!

Aikaani on kuitenkin vienyt toinen “käsityö”, josta ainakin jotkut Kerällä-blogin ystävät lienevät kiinnostuneita. Olen kirjoittamassa jatkoa kolmeen aiempaan Betty-tarinaani.

Kertomus ei ole vielä valmis, enkä uskalla edes arvioida koska se alkaa ilmestyä. Ilmoittelen sitten. Halulliset voivat käydä myös lisäämässä listoilleen sitä varten jo perustamani blogin Betty ja muutosten aika, jonne tarina sitten aikanaan putkahtaa luku kerrallaan.

Jos olet kiinnostunut lukemaan aiheesta enemmän, kurkkaapa Kurakauppala-blogini puolelle; siellä kerron jos ei nyt juonipaljastuksia, niin ainakin ihan vähän taustoja.

(Tämä postaus on testi. Minun tietokonettani on päivitetty joka taholta, ja samalla olen saanut käyttööni mm. Windows Live –bloggaustyökalun. En usko, että luovun web-editorista tämän vuoksi, mutta ainakin haluan kokeilla.)

Tämän vuoden langat on päätelty

Vuosi 2013 päättyy. Pohdiskelen sen kulkua laajemmin tuolla Kurakauppalan puolella, mutta Kerällä olen perinteisesti lähinnä kertonut sen, mitä olen tuhonnut - langoissa nimittäin!

Tämän vuoden valmistuneiden töiden ja kulutettujen lankojen lista näyttää seuraavalta:

    1 huivi 130 g
    1 huppuhuivi 300 g
    1 lapaset 90 g
    1 mekko 530 g
    1 myssy 100 g
    2 puseroa 650 g
    2 sukat 280 g
    2 tunikaa 410 g
    3 villatakkia 1230 g
    Yhteensä 3720 g

Vajaat neljä kiloa on kovin vaatimaton määrä verrattuna huippuvuoteen 2009, jolloin (osittain "kiitos" pitkän sairasloman) neuloin yli 18 kilon edestä. Mutta kun ottaa huomioon, että tänä vuonna en noin puoleen vuoteen jaksanut edes ajatella ylipäätään mitään neulomista, vajaat neljä kiloa on aika hyvin: suurin osa siitä on kierinyt kerältä puikoille tämän syksyn aikana.

Tulevana vuonna toivon saavani jatkaa neulomista hyvällä mielellä, ilman sen kummempia paineita tai tavoitteita. Työsuhteeni tosin päättyy vapunaattona, joten ellei uutta leipäpuuta taas löydy, neulomistaito voi olla melkoisesti tarpeen tulevan joulun lahjoja ajatellen - mutta ei surra sitä vielä.

Sen sijaan jo perinteinen "elokuva" tämän vuoden valmistuneista. Hyvää, siunattua uutta vuotta 2014 kaikille Kerällä-blogin lukijoille!

Vuoden 2012 valmistuneet

Päättyvä vuosi on ollut käsitöiden kannalta varsin hiljainen - mikä kertonee, että muuta elämää on ollut senkin edestä. :) Kun kokosin tätä perinteistä "elokuvaa" vuoden aikana valmistuneista töistä, havaitsin ommelleeni lähes yhtä paljon kuin neuloneeni, vaikka mistään isoista töistä ei olekaan kysymys.

Päättyvä vuosi on tosiaan ollut varsin monivaiheinen. Tosin en voi syyttää pitkiä työpäiviä neulomattomuudesta, sillä illoilla olisi ollut aikaa - ei vain ole jotenkin huvittanut, ja sen sallin itselleni. Kyseessä on kuitenkin vain harrastus. Ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen esimerkiksi Kerällä-blogissa jäi kokonainen kuukausi (marraskuu 2012) kokonaan vaille mitään päivityksiä.     Varsin vaatimattomaksi jää myös langankulutukseni, jos sitä vertaa menneisiin huippuvuosiin (vuonna 2008 kulutin lankaa 13 631 g ja vuonna 2009 peräti 18 186 g), mutta parempi tämäkin kuin ei mitään:   1 pipo 60 g  1 poncho 330 g  1 pusero 325 g  1 sukat 60 g  1 tunika 350 g  2 huivia 250 g  2 liiviä 495 g  2 myssyä 205 g  2 neuletakkia 640 g  Yhteensä 2 715 g
Toisaalta oma neulevarastoni on viime vuosien tuloksena jo sen verran laaja - töissäkin sitä jo ihmetellään :) - että sekin on osaltaan himmannut tekemistä. Koska edelleen silti on tavoitteena kuluttaa pois vanhoja varastoja, harkitsen pyrkiväni alkavana vuonna sukkien tekemiseen. Ne ovat nopeita ja helppoja tehdä, ja kelpaavat yleensä kaikille, eli niitä voi antaa pois lahjoina.
Joka tapauksessa toivotan Kerällä-blogin ystäville kaikin tavoin siunattua alkavaa vuotta 2013!

Käsityötä tämäkin

Neuleita ei edelleenkään ole esiteltäväksi - tai ehkä jotakin pientä, kun joku vaan saisi ajalliseksi viimeistellä ja kuvata - mutta tänään vähän toisenlaista "käsityötä".

Jalasjärvellä asuessahan vuokrasimme seinän takaa pikkuisen vaatimattoman kaksion "mökiksi". Minulla oli hallussani keittiö, jonne sijoitin käsityökirjat ja -lehdet, langat, ompelukoneen, silityslaudan ja -raudan, nukkekodin, askartelujutut. Kun muutimme Seinäjoelle, neliömäärämme pysyi samana mutta huoneiden määrä väheni. Lisäksi silloisen vuokraisännän puolesta olisimme saaneet asua tässä vain muutaman vuoden, joten emme niin kauheasti panostaneet järkevään asemointiin. Sijoitin kaikki käsityöjuttuni ns. kodinhoitohuoneeseen. Vain ompelukonepöytä piti laittaa työhuoneen puolelle.

Kyseisestä kodinhoitohuoneesta tuli epämääräinen musta aukko, johon oli hyvä heittää kädestään ihan kaikki. Kun siellä vielä on asunnon ainoa pyykkikoneliitäntä, kaaos on runsaan vuoden aikana saavuttanut melkoiset mitat.

Tässä hiljakkoin tuli tuo huone puheeksi ja päätimme, että sille pitää tehdä jotakin. Nythän vuokranantajamme on muuttunut, ja näillä näkymin saamme asua tässä niin kauan kuin haluamme, joten huvittaa tehdä kodista kiva. Kun talvella pelkäsimme joutuvamme muuttamaan tästä pois ja vähensimme omaisuuttamme rutkasti mm. kotikirpparilla, työhuoneeseen tuli vapaata hyllytilaa. Miksi en siirtäisi sinne kirjoja ja lehtiä, onhan työhuoneessa mukavampi niitä selatakin. Ja lankalaatikot ja -kassit mahtuvat eteiskäytävän komeroon.

Näin ensimmäisenä lomapäivänä, jolloin ihmisessä on vielä virtaa ylenmäärin, ryhdyimme toimeen - sääennustekin lupasi sopivasti jatkuvaa sadetta. Muutaman tunnin pakerrusta, täytettyä roskapussia, suoritettua lajittelua myöhemmin kodinhoitohuone jo näyttää nimensä mukaiselta. (Jos joku ihmettelee televisiota, niin se on matkalla paikasta A paikkaan B, kun vain joskus muistaisimme nostaa sen isonveljen autoon. Kaikille tv-lupatarkastajille tiedoksi, että tässäkään versiossa ei tikitä mikään poksi. :)

Kyllä on hyvä mieli! Nyt käsityöjuttuni ovat paljon järkevämmin ja helpommin saatavissa, samoin työkalut, joita on tähän asti säilytelty yläkaapissa. Silityslauta mahtuu avattuna tason alle, josta se on helppo vetää esiin milloin vain. Ja enää ei kodinhoitohuoneen ovea tarvitse muistaa vetää kiinni, kun tulee vieraita. Olemme hyvin tyytyväisiä! (Ja ei, kangaskaappiini asti ei siivous ylettynyt. :)

Ihan ensiksi: kiitos kilteistä kommenteista edelliseen postaukseen ja ennen kaikkea siitä, että ainakin väitätte kaivanneenne nukkisjuttujani. :) Ja ihan erikoiskiitos MiEiVille, joka muisti minua näin suloisella palkinnolla, vaikka tämä Kerällä-blogiparkani on ollut ihan tuuliajolla viime kuukaudet.

Tunnustukseen liittyi muutama tehtävä:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän palkinnon.
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle

No niin, minähän en näitä eteenpäin jaa, mutta itsestään on aina kiva puhua! :) Pysytellään nyt blogin aiheen mukaisesti käsityölinjalla...

1. Tänä vuonna yritän neuloa varastolangoistani, joten lankashoppailu on syrjässä.
2. Siksi olen ihan pihalla kaikista uutuus- ja muotilangoista.
3. Tosin en ole neulonut juuri mitään viime viikkoina - syynä kovat työkiireet ja hirveä väsymys.
4. Silti haaveilen kivoista vaatteista joita haluaisin tehdä.
5. En ota stressiä neulomattomuudesta - se on harrastus, ja innostus harrastukseen saa vaihdella.
6. Hermostun tämän tuosta lehtikauppiaisiin, jotka tyrkyttävät Suurta Käsityölehteä tai Modaa ja kieltäytyessäni tilauksesta kysyvät: "Etkö enää tee käsitöitä?" Mitä tekemistä näillä kahdella asialla on toistensa kanssa!
7. Virkkauksesta osaan vain ketjusilmukan ja pylvään.

Olikohan tässä tarpeeksi outoja tietoja... :D Hyvää viikonloppua!

Uudenvuodenkukkoo munii

Isä tapaa kertoa, että hänen lapsuudessaan oli eräässä kylän talossa uudenvuodenkukkoo muninut lapsille. Siihen aikaan maataloissa oli vielä palvelusväkeä, joka vietti jouluakin isäntäväen kanssa. Niinpä omille lapsille ei viitsitty antaa ihan sylyksittäin joululahjoja, ettei tule mielipahaa - sen sijaan uudenvuodenkukkoo kävi sitten viikkoa myöhemmin tuomassa vähän lisää paketteja.

Minullekin kyseinen elukka muni tänä vuonna, ja oikein kunnolla! (Meillä oli viikonloppuna vieraita molempina päivinä, joten vasta nyt ehdin bloggaamaan.) Kaikki sytomyssyjen tekijät varmaan tietävät "sadan myssyn Tainan", joka ei tosiaankaan ole enää vain sadan myssyn Taina. Myssyjä on syntynyt aivan hämmästyttävä määrä. Taannoin Matleena arvuutteli blogissaan, kuinka paljon niitä oikein on. Minä heitin hatusta luvun 251, ja kuinka ollakaan, osuin kaikista arvaajista lähimmäksi - Tainan käsistä on syntynyt 258 myssyä!

Taina itse palkitsi voittajan aivan ihanin saatesanoin, ja näin valtava paketti minulle ojennettiin postissa uudenvuodenaattona.

Ja paketin sisällä oli aina vain lisää paketteja...

Suklaata (mistähän Taina tiesi, että olin juuri harmitellut, kun kaupassa A eivät joulusuklaat olleet vielä tarjouksessa ja kaupasta B oli ne jo myyty loppuun!) ja lankoja - ihan selviä sytomyssylankoja! Piti heti ilmoittautua Pääasioihin, kun sain näin hyviä aineksia. Jospa opettelisi tekemään muutakin kuin niitä verkkopipoja.

PartyLiten rasiassa oli tuoksuttomia Tuikkivia. Olen ehdoton PartyLite-fani, yritin jopa lyhyen aikaa konsultin hommiakin vuosia sitten. Näin "vanhemmuuttani" olen kuitenkin alkanut pitää näistä tuoksuttomista kynttilöistä melkeinpä eniten, kun nuorempana harrastin melkoista tuoksujen sekamelskaa.

Joulupaperiin käärityssä paketissa oli sielläkin PartyLiten laatikko - joka sisälsi ihanan Lapsuuden kesä -sarjan  somisteen eli tuikkulyhdyn! Tämä meni heti "vihreään kokoelmaamme", joka otetaan esiin, kunhan joulunaika ja talvisydän on mennyt ja keväästä on jo toiveita.

Suurkiitos vielä kerran Tainalle!

Ja hartaasti toivon, että tämä hyvä onni jatkuu alkaneena vuonna muutenkin, muutamia jännityksenaiheita on. Neulonut en ole vielä silmukkaakaan joulun jälkeen (!), mutta ehkä se taas tästä...

Tulin vielä käymään...

...tämän hienon "elokuvan" kun piti pyöriä tuossa aamullisessa postauksessa esitellen kaikkia kuluneen vuoden tekeleitä nukkekodista ompelutöihin ja neuleisiin asti, mutta minä ja Picasa emme yleensäkään tahdo tulla toimeen, saati näin juhlien aattoina. Tässä se joka tapauksessa on. Klikkaa nuolta, jos jaksat katsoa tekeleeni läpi. :) Oikein hyvää uutta vuotta vielä kerran!

Valmistuneet työt 2010

Vaikka tämä valmistuneiden lista on ollut koko vuoden tuossa sivupalkissa päivittymässä, aina sitä hämmästyy, kun loppuvuodesta käy töitä läpi.

Muina vuosina neuletakit ovat ehdottomasti olleet se juttu - mutta kun niitä tekee aikansa ja kaappi pursuu, tunikat nousevatkin arvoon arvaamattomaan. Sukkia tein viime vuonna aivan tolkuttomasti leikkausta odottaessani, nyt "vain" 14 paria. Peräti 8 paria lapasia on minulle paljon - mutta nuo 30 sytomyssyä virkkaamalla olivat kyllä minun taitoni huomioon ottaen uskomaton saavutus.

Tätä kaikkea olen siis väkerrellyt vuonna 2010:

• 1 hame 250 g
• 1 hihatin 300 g
• 1 liina 40 g
• 1 liivi 600 g
• 1 mekko 150 g
• 1 miehen pusero 750 g
• 1 rannekkeet 20 g
• 1 säärystimet 200 g
• 14 sukat 1495 g
• 2 neuletakkia 1100 g
• 2 vauvan myssyä 60 g
• 2 vauvan nuttua 340 g
• 2 vauvan sukat 60 g
• 3 kauluria 355 g
• 3 pesintä 90 g
• 3 vauvan tossut 70 g
• 30 sytomyssyä 1000 g
• 5 huivia 320 g
• 5 tunikaa 1260 g
• 6 myssyä 400 g
• 8 lapaset 460 g
• Yhteensä 9420 g

Kyllä, myönnän. Ihan pikkuriikkisen harmittaa tuo puuttuva 580 grammaa - yhden neuletakin verran kun olisin vielä väkertänyt, olisin saanut 10 kg täyteen. :) Ja ennen kuin kukaan ehtii ihastella "ahkeruuttani", niin huomaattehan: en sanallakaan mainitse, paljonko lankaa tähän huusholliin on tullut. Kerron vain, mihin sitä on mennyt:

Muita tämän vuoden isoja juttuja ovat tietysti olleen Samin luoma Lankuri, häälahjaksi ystäviltä saamani nuttu sekä lähes kolme vuotta sitten kirjoittamani neuleromaani, joka on tällä hetkellä muokattuna uudelleenluettavana kustantajalla. Kaikkineen siis ikimuistoinen käsityövuosi.

Mutta nyt haluan toivottaa kaikille Kerällä-blogin ystäville onnellista, rauhallista, siunattua vuotta 2011!

Lankuri lehdessä

Ilkka oli salamannopea, nettilehdessä oli haastattelu Samista ja Lankurista ilmestynyt minuuttia yli puolenyön ;) joten ilmeisesti se on tänään myös paperilehdessä. Jutun pääsee lukemaan täältä.

Toimittaja otti hyvän näkökulman, kun korosti sitä, miten Sami on työttömänä keksinyt itselleen mielekästä tekemistä. Kokemuksesta tiedän, ettei se ole helppoa. Mutta sitä iloisempi olen, kun Lankuri on jo saanut niin paljon ystäviä!

Edit-täti huomauttaa, että jos olet Internet Explorerin käyttäjä etkä ole päässyt Lankuriin, syy on IE:n, joka ei ymmärrä linkkiä! Kokeile silloin linkkiä http://www.lankuri.net/lankuri (eli kerran vielä se lankuri sinne loppuun), tämän pitäisi toimia. Ongelma huomattiin vasta nyt, kun joku siitä huomautti, ja Sami korjaa sitä parhaillaan.


...ja 5 min myöhemmin: nyt toimii pelkkä http://www.lankuri.net myös IE:ssä. On tuo Sami nopea. :) Kiitos sille joka ilmoitti ongelmasta!

Tarttisko siitä huolestua...

...kun ihmisellä on kuuden viikon kesäloma eikä se neulo juuri yhtään. Ja sitten kun se palaa töihin, se huomaa, että maailmassa on kasapäin ihania neuleohjeita ja ne kaikki pitäisi ehtiä tehdä. Voi minua. No jaa, jään näillä näkymin työttömäksi (ellei ihmettä tapahdu - vielä ei lähettämistäni paristakymmenestä hakemuksesta ole ainoakaan tärpännyt), joten sitten on aikaa.

Sukkasatoon on ehtinyt puolenyön jälkeen ilmoittautua 49 ihmistä (50, jos minut lasketaan :). Kaksi ensimmäistä oli ollut asialla klo 00:05 eli neljä minuuttia sen jälkeen kun ilmoittautumisohjeet julkaistuivat. Tästä se taas lähtee!

Kaisan niksinurkka: aika tavaran kaupittoo

Kun täytin 30 vuotta joskus kaaaaauan sitten, sain ystäviltäni lahjakortin kultasepänliikkeeseen. Eräs lahjoittajista totesi myöhemmin melkein arvanneensa, mitä sillä lahjakortilla teen: laitatin korviini reiät. Siis ensimmäiset.

Olin varsinkin aikaisemmin huono pitämään koruja. Mutta kun kolmenkympin villityksessä vihdoin sain reiät, ihastuin korvakoruihin. Niitä tarttui mukaan reissuilta ja tavalliselta kauppakäynniltä. Pahin villitys on laantunut, mutta enemmän tai vähemmän persoonallisia korviksia käytän edelleen lähes päivittäin, ja nykyään teen niitä itsekin. Lisäksi olen oppinut käyttämään kaula- ja rannekoruja, kun Sami on niitä minulle ostanut.

Ongelmaksi on muodostunut korujen säilytys. Varsinkin korvikset, joiden koukku ei ole lukittava ja joita ei siis korurasiassa voi kiinnittää toisiinsa, tuottavat tuskaa. Jossakin vaiheessa tein matalaan pahvilaatikkoon neulalla reikiä ja ripustin koruja sinne. Tämä oli kuitenkin vähän hankalaa käytössä, kun koruja oli monenkokoisia ja -mallisia ja niiden määräkin alkoi kummasti lisääntyä. Osa pyöri joka tapauksessa varsinaisessa korurasiassa.

Katseltuani blogeissa kauniita kuvia, joissa koruja oli ripustettu näytille, aloin miettiä, mistä saisin jonkinsorttista verkkoa josta tehdä viritelmä makuuhuoneen seinälle. Tänään teimme kirpparikierroksen, mutta vasta sieltä palattua muistin, etten ollut katsonut mitään vanhaa ritilää tms.

Ja silloin minulla välähti.

Yleensä teen vaatteita, joista pidän. Mutta hutejakin tulee, kuten tietysti kaikille. Pari vuotta sitten kesällä virkkasin (!!) Novitan Bambusta mekon, jota kuvittelin hyvinkin käyttäväni vaatteiden päällä.Vaan ei. Jokin mätti. Mekko pyöri kaapissa aikansa, kunnes joskus viime syksynä siirtyi makuuhuoneen nurkassa odottavaan kirppiskassiin. Se mekko on aika verkkomainen.

Ei muuta kuin kirppiskassille ja mekko henkarille. Tämän "joulukuusen" koristelu oli kuulkaa vallan hauskaa! Tähän mahtuivat kaikki korvakoruni, ja mikä parasta, ne sai ripustella huolettomasti sinne tänne. Kun nyt aamulla valitsen koruja, näen kerralla koko valikoiman, voin napata haluamani parin helposti, ja illalla taas sysätä sen takaisin johonkin lenkkiin etsimättä juuri oikeita reikiä ahtaasta laatikosta.

Mekko on nuppineuloilla kiinni pehmustetussa henkarissa, johon ripustin myös kaulakorut. Jospa ne nyt takkuuntuisivat toisiinsa vähemmän. Rannekoruille puolestaan tyhjeni kaulakorurasia.

Olen oikein tyytyväinen itseeni. Jos tämä olisi sisustuslehti, laittaisin tuosta kuvasta tulemaan nuolen ja siihen tekstin "kiva idea". :)

Heleää helluntaita!

Pintaraapaisu...

...Jalasjärven kansalaisopiston kevänäyttelystä, jossa tänään olimme.