Neuleita pitkänäperjantaina

Oma blogien lukemiseni on jäänyt viime kuukausina aivan minimiin - saati että kommentoisin mitään mihinkään. Osasyynä tähän on se, että vaikka uusi Betty-tarina olikin valmis kun aloin sitä julkaista, hion ja muokkaan seuraavaa lukua silti iltaisin ja se vie yllättävästi aikaa muun elämän ohella.

Vähinsä aina jotakin olen silti ehtinyt neuloakin. Valittelin joskus talvella sitä, etten enää löytänyt mistään Novitan Helpot-lehteä, jonka olin ylimielisesti aiemmin kaupassa ohittanut, mutta joka kummitädin luona selattuna osoittautuikin varsin hauskaksi perusneuleiden ohjevalikoimaksi.

Sattuipa sitten niin, että erään marketin käsityöhyllystä sain käsiini viimeisen kappaleen kyseistä lehteä. Tokihan sen ohjeet ovat enimmäkseen "paksuilla puikoilla ainaoikeaa", mutta kivoja ideoita siellä oli silti. Erityisesti tykästyin ponchopaitaan. Minulla ei tietenkään ollut siihen sopivia lankoja, mutta sitten muistin ostaneeni kesäretkellä Lappajärven värjäämön myymälästä puoli kiloa hahtuvalankaa (miksi? älkää kysykö, en tiedä mitä kuvittelin niin hillittömän paksusta langasta tekeväni).

Malli: Ponchopaita, ohje nro 20 Novita Helpot -lehdestä (2013)

Lanka: Filona Hahtuvalanka, 500 g

Puikot: 10 mm

Tähänkin malliin lanka oli vähän liian paksua, tai sitten olisi pitänyt neuloa vielä paksummilla haloilla kuin ohjeen kymmenmilliset, jotta tulos ei olisi ihan noin tönkkö. Ihan ok lämmitysvaate tuosta tuli, saa nähdä tuleeko käytettyä.

Seuraavaksi tartuinkin sitten toiseen ääripäähän, erittäin ohueen lankaan. Olin ihaillut neuletapaamisessa Kauhavan Kangas-Aitan myymää bling-bling-mohairia, ja kun talven Taikasormet-messuilla Seinäjoella osuin Kangas-Aitan osastolle, ostin sitä tietysti mukaan.

Koska olen kovin hidassyttyinen, malli on ikivanha, Novitan lukuisia kertoja eri variaatioina tarjoama ns. taikajakku. Kuten huomaatte, sitä ei pidä tehdä monivärisestä langasta: sauma näkyy. En osaa myöskään vielä pukea ko. vaatetta kunnolla, kun se pingottaa edestä ja hölskyy takaa. Mutta muuten juuri sopiva tämän ajan vaate, kun ei osaa sanoa, onko kylmä vai kuuma...

Malli: ohje nro 29 Novita syksy 2009 -lehdestä

Lanka: Batik Design: Alize Angora Gold, 80 g kokoon XS

Puikot: 5,5 mm ja 6 mm 

Näissä merkeissä toivotan niille jotka tähän blogiin vielä eksyvät, oikein levollista pitkääperjantaita ja sen jälkeen riemullista pääsiäistä!

Yön tuolta puolen nousee koi,
jo pääsiäisen auringon.
Alhaalla voitto saatu on,
ylhäällä kiitosvirsi voi.

(Siionin virsi 49:5)

Roiteja lissää

Tänä talvena en ole kirjaimellisesti juuri jaksanut tehdä käsitöitä. Työ ja elämän eritasoiset murheet samoin kuin tämä loppumattomiin jatkuva talvi ovat vieneet voimat täysin. Olemme istuneet tuntikaudet iltaisin tuijottamassa dvd:ltä CSI:tä, mutta vasta viime aikoina olen samalla neulonut. Vielä vuosi sitten olisin aikaansaanut niiden sessioiden aikana ties mitä, tänä talvena vain en ole edes jaksanut ajatella puikkojen heiluttelua.

Pitkään tämä oli ainoa valmis käsityö, ellei myssyjä lasketa...

Malli: Omasta päästä ja jäikin viälä... Virkkasin ympyröitä niin kauan kuin Toikan Ruskaa riitti ja sitten yhdistelin ne Natruwollella hassuksi ponchoksi. En tiedä, tuleeko tämä ikinä olemaan päälläni, mutta en keksinyt kahdesta Ruska-kerästä muutakaan tekemistä. :)

Lanka: Toikan Ruska 240 g ja Naturwollen käsinkehrättyä lankaa 90 g

Koukku: 6,5 ja 10 

Sen vähän, mitä olen tänä vuonna neulonut, olen yrittänyt tehdä omista varastoista. Minulla kun on paha tapa helliä lankoja ja säästää niitä loppumattomiin sitä täydellistä ohjetta odottaessa - vaikka se on kuitenkin loppujen lopuksi vain lankaa ja sitä saa kaupasta lisää.

Tapiolta joskus mukaan lähtenyttä Dropsin Silke-Tweediä olin hellinyt, kunnes päätin, että nyt teen siitä jotakin. Roiti-muodin innostamana halusin rouheasta villasilkkisekoitteesta ihan simppelin laatikkopuseron, joka ei ole liian kuuma mutta lämmittää - jos säät jatkuvat tällaisina, tälle on varmaan käyttöä juhannuksena!

Selasin ohjekansiotani ja löysin valokopion peruspusero-ohjeesta jostakin lehdestä - layoutista päätellen voisi olla vaikka Moda. Valitettavasti numerosta tai edes vuosikerrasta ei ole hajuakaan. Otin ohjeesta silmukkamäärät ja kavennukset, joskin neuloin puseron tietysti pyörönä. Tämä on muuten ensimmäinen alhaalta ylös neulomani pusero pitkiin aikoihin, ihan hauska tehdä joskus näinkin! Olkasaumat kiinnitin kolmen puikon päättelyllä ja hihojen silmukat poimin hiha-aukoista ja neuloin ne sitten ylhäältä alas. Helman luomisen ja hihojen päättelyt tein kaksinkertaisella langalla ohjeen mukaan, ja mielestäni sain ihan siistit reunat. Tosin kaula-aukosta tuli sen verran antava, että sitä piti kuroa umpeen, mutta sehän vain sopii tällaiseen roitiin.

Malli: Todennäköisesti jostakin Modasta, ilmestymisajankohta tuntematon

Lanka: Drops Silke-Tweed, 325 g kokoon 42/44

Puikot: 5 mm

Muuta: Pintaneuleeksi neuloin joka toinen kerros 1o, 1n ja joka toinen kerros oikeaa

Kuvat on napattu parvekkeellamme, jonka ehdimme laittaa kuntoon pääsiäisenä mutta jossa ei sen jälkeen ole taas vaihteeksi tarjennut paljonkaan oleilla lasituksesta huolimatta. Onneksi jo ensi viikolle luvataan peräti yli 10 asteen lämpötiloja! Ja neulomisen ilokin on vähinsä palautunut, tällä hetkellä työn alla alpakkaliivi. Siitä enemmän seuraavassa numerossa tai joskus... :)

Neuleista, jotka eivät tahdo valmistua

Syvä helpotus täytti mieleni perjantai-iltana, sillä sain vihdoin valmiiksi neuleen, jonka pelkäsin jäävän ufoksi. Tiedättehän: on neuleita, jotka eivät vain tahdo valmistua.

Alkusyksystä näin työkaverillani oikein kivan palmikkoponchon, jonka hän oli ostanut kaupasta. Ihastuin malliin niin, että tihrustin sitä silmä kovana ja päätin tehdä vastaavan omin pikku kätösin. Ehkä vuosi-pari sitten olin hankkinut Facebookin kautta neulojaystävältä puoli kiloa punaruskeaa Regia Silkiä, jota olen sitten hautonut kuvitellen, että teen siitä vielä mekon (puolesta kilosta????). Nyt totesin, että lanka menee paremmin toteen, jos teen siitä ponchon.

Palmikoiden määrät otin työkaverin ponchosta, ja aloin neuloa ylhäältä alaspäin - poolokaulus (joka kylläkin näyttää litistyvän) on neulottu sitten viimeiseksi.

Neuloin ja neuloin. Neuloin ja neuloin. Työ vain ei tuntunut edistyvän. Yhdessä neuletapaamisessa oli jo sattua katastrofi, kun langassa oli ollut tuotannollinen solmu - ja se aukesi, kun olin neulonut siitä pari kerrosta ylöspäin!!!! Kiitos vielä kerran Tiinalle, joka piteli työtä, kun purin sitä katastrofikohtaan saakka ja tein uuden solmun.

Jossakin vaiheessa tajusin, että minun olisi ehdottomasti pitänyt käyttää paksumpia puikkoja, jotta ponchosta olisi tullut ilmavampi, laskeutuvampi ja ennen kaikkea lanka olisi rittänyt paremmin. Silloin hermostuin niin, että survoin koko työn käsityökoriin odottamaan purkamista - aioin ihan tosissani purkaa sen ja aloittaa alusta.

Vaan ihme tapahtui. Kun sain viimeisimmät sukat valmiiksi ja mietin, mitä nyt aloittaisin, muistin ponchontekeleen. Varovasti kaivoin sen esiin korista - ja totesin, että käytetään sitten se koko puoli kiloa, painoa poncholle tulee, mutta kuka tätä nyt purkamaan rupeaa! Niin painoin sisulla työn loppuun.

Malli: Työkaverin kaupan neuleesta. 8 silmukan palmikot 2 x sivuilla ja 5 x edessä ja takana.

Lanka: Regia Silk, 450 g (yhtä täyttä kerää ei kylläkään jäänyt tähteeksi, mutta vaaka väitti näin)

Puikot: 4 mm, paitsi kauluksen resorissa 3,5 mm

Muuta: Aikomukseni oli viimeistellä koko ponchon helma neulomalla siihen palmikkoa, jota kiinnittäisin reunukseen samalla tavoin kuin Basilika-huivissani, mutta ensimmäisen "hihan" jälkeen tajusin ettei lanka riitä. Niinpä reunus on vain "hihoissa", ja etu- ja takakappaleen reunan yritin suoristaa höyryttämällä. Ompelin "hihojen" palmikkoreunukset toisista päistään yhteen, kuten työkaverinkin ponchossa, ja se on kätevää: kumartuessakaan poncho ei roiku tiellä.

Kun työ valmistui, olin kahden vaiheilla siitä, voiko sitä edes käyttää. Olisin halunnut niin paljon pidemmän ja tosiaankin laskeutuvamman jajajajaja... Vaan kuinka ollakaan, eilisen koekäytön perusteella olen tähän ihastunut. Kerta kaikkiaan. Pituus on minulle täydellinen (vyötäröön), kaapu on lämmin ja pehmoinen ja vaikka mitä. Ja kauppojen rakastaman muovin sijasta se on 55 % villaa, 25 % polyamidia ja 20 % silkkiä - suorastaan ylellinen.

Ai niin, jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvissa kurkkiva lumihiutale kuuluu Tampereen Stockmannin jouluosaston tarjoomuksista kehittelemäämme kuvaelmaan "joulupöllö lumisateessa". Se ripustettiin paikalleen silloin, kun täällä ei vielä tuiskunnut lunta ihan omasta takaa.

Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita!

Vaeltelua Aran-niityillä eli lanka-ahdistuksen tulos

Tämä postaus voi edetä hitaasti, sillä kirjoitan aina silloin kun sormet eivät ole korvissa putkiremontin aiheuttaman porauksen vuoksi.

Seinäjoen käsityömessuilla viettämäni päivän jälkeisenä yönä heräsin hyvin varhain enkä saanut enää unta. Pyörin sängyssä ja aloin potea lanka-ahdistusta. Taas olin kantanut kotiin sekä Kauhavan Kangas-Aitan poistomyynnistä että messuilta kassikaupalla lankaa, olohuoneen nurkka pursui erilaisia koreja, pusseja ja kasseja, kaikkialla oli epäjärjestystä. (Nykyään olen saanut lankavarastoni järjestykseen, niin että kotini muistuttaa etäisesti ihmisasuntoa. Missään nimessä lankamäärä ei ole suinkaan vähentynyt. Odottakaas vaan, kun ehdin kuvaamaan veljeni Pietarin-tuomiset - onneksi hänen ei tarvinnut avata laukkua tullissa, sitä ei olisi saatu kiinni uudestaan!)

Ahdistus kasvoi niin mittavaksi, että nousin sängystä ja rupesin neulomaan. Tilaa saadakseni tarrasin ensimmäiseksi Kauhavalta 5 €:n kassiin tunkemiini isoihin keltaisiin lankakartioihin. (Kartion sisällä luki Tampella, mutta minulla ei ole harmainta aavistusta onko tuossa langassa pellavaa, akryylia vai mitä. Sitä hypisteltiin naisvoimin viime neuletapaamisessa, ja akryylin puolelle kallistuttiin.)

Lanka oli ihastuttavan kiiltävää, hauskan epätasaista, kovin karheaa. Mielestäni se sopi kuitenkin erinomaisesti siihen Wandering Aran Fields -ponchoon, johon olin ihastunut kirjassa Wrap Style.

Neulominen kävi voimille, sillä poncho oli varsin leveä ja palmikkokuviot piti toistaa siinä varsin monta kertaa. Ark ark. Vakava ufoutumisvaara jo uhkasi, mutta viimein otin itseäni niskasta kiinni. (Ja tiedoksi kaikille jotka ihmettelevät neulomistahtiani: olen ollut viimeiset 5 kk työtön. Työtön ei saa opiskella, ei mielellään matkustaa eikä tehdä oikein mitään muutakaan. Kotona saa odottaa työtarjousta ja yrittää lähetellä hakemuksia joihin ei vastata. Vielä ei ole kielletty langanostoa, mutta kyllä sekin vielä tapahtuu, sanokaa mun sanoneen.)


Tuossa ei näy niin tarkasti se, että kaulukset ovat erikorkuiset... Pääteltyäni viimeisen kerroksen nimittäin huomasin, että lankani oli sittenkin tiheydeltään erilaista ja olisin sujuvasti mahtunut solahtamaan sisään kaula-aukosta. Niinpä piti pujotella resorin sisään kuminauha, jonka päät sitten näköjään tulivat eri korkeudelle. Hohhoi.

Se kuvassa kuitenkin näkyy, että ensimmäisen kartion lanka ei riittänyt koko ponchoon ja otin lisää toisesta kartiosta - joka näytti samanväriseltä mutta eipä sitten ollutkaan. Hih!


Puunapit kirpparilta, nam. Puikkoina työssä 4 mm, 4,5 mm ja 5 mm pyöröt. Langankulutusta en osaa sanoa, pitäis punnita poncho. "Vähän toista kartiollista"?


Sami yritti lähikuvaa Aran-palmikosta - koettakaa saada selvä! Luonnossa palmikot korostuvat tuossa langassa tosi hyvin ja muhkeina.


Siinä se. Tykkään. Olen pitänyt paljon. On tosi lämmin, mutta ei sillä tavalla kuuma kuin pusero olisi. Mikäli tämä on akryylia, en olisi voinut edes kuvitellakaan neulovani itselleni mitään puseron tapaista, joka hiostaa tiukasti kainaloissa jne. Ponchossa materiaali ei niin haittaa.

Yksi haave toteutettu!

Avunpyyntö ja saumaa

Ihan ensiksi sarjassamme valitus ja vinkuna: minähän tilasin elokuun lopulla Interweave Knitsin. Tuolloin ensimmäinen numero luvattiin 6-8 viikon kuluttua, mikä aika alkaa lähestyä loppuaan. Laitoinkin IK:iin viestiä ja tiedustelin, miten kauan kestää lehden lähettäminen Suomeen...

...saadakseni vastauksen, että IK:n syksyn numero on loppuunmyyty ja minun tilaukseni alkaa vasta talvinumerosta, joka ilmestyy joskus marraskuun lopulla. Siis haloo! Tein tilauksen ennen kuin mitään ilmoitusta loppuunmyynnistä tuli IK:n nettisivuille, ja toisaalta olisi mielestäni ollut kohtuullista ilmoittaa tällaisesta ilman että jouduin kyselemään!! Grr.

Kiltit tikkuajat ovat jo luvanneet, että saan vuorollani syksyn IK:n edes hipelöitäväksi. Mutta silti esitän julkisen avunpyynnön. Jos sinulla on ylimääräinen syksyn 2007 IK, tai olet valmis luopumaan omastasi, tai asut niin isossa kaupungissa että siellä jopa myydään kyseistä lehteä, voisitko auttaa?? Maksan tietysti lehden ja postikulut. Kiitos etukäteen!

Sitten vaihteeksi vähän ompelua. Muistanette ne ihanaiset harsopellavakankaat, jotka ostin käsityömessuilta. Ne ovat nyt muotoutuneet ponchoiksi mukana tulleen ohjeen mukaan - pahoittelen kuvien laatua, otin ne aurinkoisella parvekkeella mutta aurinkopa ei suinkaan helpottanut kuvaamista.



Toinen poncho on siis vihreä ja toinen keltainen. Jälkikäteen harmittaa, etten ostanut kangasta enemmän pakalta. Saamassani ohjelapussa oli nimittäin pikkuponchon ohjeen lisäksi ainakin 4-5 muuta ompeluohjetta liiveistä lähtien. No, ensi vuonna sitten!

Kuvissa vilahtava kangas löytyi Anttilan halpiskopasta, puuvillakangaskääröllä oli pituutta muistaakseni 2,5 metriä ja hintaa 7,5 euroa. Neuloin itselleni oikean ompelutaidon huippunäytteen, kolme saumaa ja kuminauha, eli puolihameessani marssivat nyt elefantit ja seeprat. Siitä tuli hauska! Kangasta jäi vielä vaikkapa tunikaan, pitää rohkaista mielensä ja kokeilla jotakin vaikka Modan malleista...


Loppukevennyksenä pikku K:n olohuone. Osaatteko arvata mihin kyseisen huoneen omistajan harrastukset painottuvat? Huomatkaa erityisesti stepperin sarvissa kuivuva koolattu lanka.

Lämmin poncho kesäksi

Toivon totisesti, etten ole mikään neuloma-ennustaja. Huomaan nimittäin neulovani ja suunnittelevani innolla kaikenlaista lämmintä kesäksi. Niin kuin esimerkiksi mohairpuseroa - suuri ja lämmin kiitos kaikista kommenteista ja vinkeistä! Perästä kuuluu...

Toisaalta, ei ole oikein uskottavaa että ensi kesä voisi olla ihan niin kuuma kuin viimeksivietetty. Ja koska tiedän, että joudun (taas) viettämään kohtuullisia aikoja museolla ja ehkäpä muissakin ulkoaktiviteeteissa, päätin tehdä itselleni oikein oikeasti lämpimän ponchon.

Minähän putosin lankahamstereista melkein viimeisenä päivänä, kun en malttanut olla ostamatta lisää Rustika-lankaa. Mutta ei se harmita, lanka on ihanaa! En tosin vieläkään ymmärrä, miksi sitä varten ei ole olemassa kunnon ohjeita. Miksi Novita laskee myymälöihin langan mutta ei vinkkaa, mitä kaikkea siitä voisi tehdä??

Aloitin Rustikasta ensin villatakkia, jonka etukappaleisiin ajattelin harjoitella palmikkoa. Aivan, minä en ole ikinäkoskaan tehnyt palmikkoa. Olin neulonut takakappaletta noin 15 cm kunnes totesin a) etten tahdo villatakkia ja b) olin jostakin syystä neulonut nro 5 puikoilla, vaikka Rustikaan käytetään nro 8:aa.

Purkuun ja nettiin - siis lanka ja minä!

Olin meidän Hämeenlinnan reissullamme nähnyt kävelykadulla eräällä tytöllä aivan ihanan ponchon: se oli pitkä ja oikeasti lämpimän näköinen, siinä oli huppu - ja se oli vielä omenanvihreäkin, mikä minun silmissäni oli paljasta plussaa. :) Muistelin, että olisin nähnyt vastaavan ohjeen Kristelin tekemänä Ullassa.

Kun löysin ohjeen, totesin, ettei tämä ihana Punahilkka-poncho ollut aivan sellainen kuin Hämeenlinnan tytöllä. Mutta mitäpä siitä! Tällaisen tekisin, siinähän oli huppu ja kaikki. Ja palmikkoa.

Luin sitten ohjetta vähän tarkemmin. Ensinnäkin se oli Aino-langalle, ja toiseksi palmikko vaikutti vähän turhan haastavalta ihmiselle, joka ei ole ikinä edes kokeillut moista. Siis hakemaan ohjetta Rustikalle. Se löytyi onneksi Riitan blogista - itse asiassa Novitankin sivuilla Riitan Rustika-poncho on niitä ainoita ohjeita tälle langalle, siis senkin on tehnyt joku muu kuin Novitan suunnittelija!

Hyvä, nyt minulla oli ponchon ohje. Mutta edelleen halusin sen palmikon. Vielä kerran nettiin - ja kiitos, Käspaikka! Sellainen palmikko-ohje, että tyhmäkin ymmärtää.

Vihdoin pääsin työhön. Palmikon tekeminen oli helppoa ja hauskaa! Ja Rustikan neulominenkin oli hauskaa, sillä paksuudeltaan vaihteleva lanka oli jotenkin viehättävää. Se vain harmitti, etten voinut käyttää uusia ihania silmukkamerkkejäni, kun neuloin nro 8 puikoilla.

Niin syntyi minun lämmin ponchoni kylmiin kesäiltoihin: malli on Riitan, palmikkoidea ja huppu Kristelin... Tietysti ompelin hupun hassusti ja oikealle puolelle jäi ruma sauma (laiskuus iski siinä vaiheessa enkä jaksanut ruveta opettelemaan Kristelin suosittelemaa kolmen puikon päättelyä), mutta toisaalta huppu roikkuu enimmäkseen niskassa, eli sievä sisäsauma näkyy...

Tässä siis Kaisa edestä (aina yhtä herttaisena valokuvassa, plääh!! Tuo "läiskä" olkapäälläni on muuten auringonkiloa):

...ja tässä Kaisa ja huppu takaa:

Nauran tässä, koska Sami nauratti... :)

(Ja jos joku ihmettelee, niin tuo arkun päällä oleva kasa koostuu nalleista ja pupuista, ja niiden päällä oleva "levy" on hyvä ja tukeva pahvi jota en ole malttanut heittää pois mutta en vielä ole löytänyt sille tilaakaan... :)

Pikainen poncho ja toivekuva

Tällaisen pikkuponchon pyöräytin yhtenä iltana - itse asiassa tätä tein miettiessäni, olenko vielä mukana Lankahamstereissa vai en. :) Ohje on syksyn Novitasta, tosin minulla ei ollut Teddy Galaxia ja muutenkin taisin tehdä silmukat hölmösti, mutta kun tähän kulutti kaksi kerää "tavallista" Teddyä niin lämmin tuli lyhyydestä huolimatta:

(Neiti Pupu kuvittelee olevansa ylväs guru tuo ponco päällään...)

Sitten SeijaP:n toivomuksesta Kaisan pää hahtuvamyssyssä. :)

Yhdellä säikeellä neulottuna myssystä tuli sopivan ohut ollakseen käyttökelpoinen lauhemmallakin, mutta silti tiivis ollakseen lämmin. On jo herättänyt ihastusta - "noihin sarviin mahtuu paljon ajatuksia", totesi joku!

Vihdoinkin valmis!

Ilta kääntyi yöksi, mutta niinpä vain valmistui suuritöisin joululahjani, rosee-pitsistä tehty poncho.

Kuva ei valitettavasti tee vaatekappaleelle oikeutta - se on suloisen pehmoinen ja lämmin! (Väri sentään on suunnilleen oikea ja kuvakin tarkka, kun ymmärsin vihdoin että jos ei käytä salamaa, kannattaa käyttää ajastintoimintoa.)

Poncho menee lahjaksi kehitysvammaiselle Maria-siskolleni Eskoon palvelukeskukseen Seinäjoelle. Toivon mukaan väri on tarpeeksi sievä, Maria on hyvin tarkka vaatteitensa suhteen! :) Sekin jännittää mitä hän pitää ponchosta, koska ei ole aiemmin sellaisia käyttänyt. Tämä on kuitenkin suhteellisen lyhyt ja väljä, niin ettei pitäisi haitata käsien liikkeitä ym.

Kitten Mohairia meni noihin 42 kukkaseen tasan kaksi kerää (4 kierrosta/tappipari). Kolmannesta kerästä jäi ehkä hiukan yli puolet sen jälkeen, kun olin virkannut palat yhteen ja viimeistellyt työn reunasilmukoilla.

Uskomattoman suuritöinen vaatekappale. Kukkien tekeminen oli kivaa, mutta palasten yhdistäminen vaati aikaa ja tarkkuutta - useamman kerran jouduin purkamaan, kun olinkin sijoittanut kukkarivit väärin toisiinsa nähden, ja mohairiahan on niin valtavan mukava purkaa... :) Olisi pitänyt tehdä kokoamistyö vaikka keittiön pöydällä, se ei ollut mitään sylissä-tv:tä-katsellen tehtävää työtä.

Ehkä en aivan heti rupea itselleni tekemään vastaavaa... :)

Ponchokin valmis - vihdoinkin

Jännä, että on käsitöitä jotka eivät vain tahdo edistyä. Tehtailin alkusyksystä sarjatyönä ponchoja hirmuista vauhtia, mutta tämä kummityttöni lahjapakettiin menevä ei millään meinannut valmistua. Ehkä syynä oli Nalle-langan ohuus, ehkä se, että tein verkon salomoninsolmuilla enkä ketjusilmukoilla. Salomoni on nopeampi tehdä (tässä tein sen tarkoituksella verkkomaiseksi), mutta vetää aluksi "kippuraan" niin ettei poncholle tahtonut kertyä pituutta millään.

Narrasin itseäni kaikella lailla tekemään tätä työtä. Otin sen mukaan, kun menin käymään vanhempien tai ystäväni luona. Mukavia rupatellessa työkin joten kuten eteni.

Mutta kylläpä helpotti, kun viimein totesin pituuden riittäväksi! Hapsut tämäkin poncho sai tänään äidin huivin innostamana.


Kuvan tärähtäneisyys johtuu siitä, että kuvasin ilman salamaa - ja siitä huolimatta väri ei ole ihan oikea.

Tuolla Nalle-langalla on muuten tarina. Syksyllä 1993 kävin talouskoulun, ja siellä ensimmäisen kerran elämässäni huomasin, että minäkin osaan tehdä käsitöitä. En tiedä, oliko "syy" tosi kivan opettajan, tilavan käsityöluokan, tarpeeksi monen ompelukoneen vai tarpeeksi monen työtunnin (talouskoulussa aamupäivän 4 h olivat teoriaa ja iltapäivän 4 h käytäntöä), mutta ala- ja yläasteelta jäänyt "minä-en-osaa-mitään-enkä-koskaan-opikaan-mitään" -ajattelu alkoi jäädä.

Innostuin käsitöistä niin, että pakolliset tehtyäni suunnittelin itselleni villapaidan. Opettaja laski tarvittavan lankamäärän ja minä hain lankaa kaupasta. Älkää kysykö, miksi ostin kirkuvan pinkkiä ja räikeän vaaleansinistä Nallea!!!! Ehkä siinä oli takana jokin ajatus, mutta nyt en kyllä enää tajua mikä.

Villapaita jäi kuitenkin sarjaamme ei-ikinä-valmistuneet. Langat ovat pyörineet nyt 13 vuotta kiusanani, kunnes tänä syksynä, tämän uuden käsityöinnostukseni vallassa päätin tehdä niille jotakin. Pinkistä langasta syntyi nyt tuo kummitytön poncho. Minulle väri on liian räikeä, mutta 11-vuotiasta prinsessaa uskon ja toivon sen miellyttävän.

Entä se vaaleansininen lanka? Sitä minä värjään parhaillaan täysin luonnonmenetelmällä - mutta siitä enemmän myöhemmin - jännää... :)

Faarao-poncho

Seinäjoen käsityömessuilta tarttui mukaan mm. vyyhti okrankeltaista villa-pellavalankaa. Se sai levätä pari kuukautta lankakorissa, kun mietin mitä siitä tekisin. Ponchoa olin alunperin ajatellut, mutta muutkin vaihtoehdot kävivät mielessä - kaatuakseen sitten langan paksuuteen.

Niinpä siitä lopulta syntyi välipalana poncho. Malli on oma: pitkää pylvästä ja niiden välillä yksi ketjusilmukka numero 10 koukulla.



Nimesin tämän mielessäni Faarao-ponchoksi, koska tuo ruudukko tuo etäisesti mieleen egyptiläisissä kuvissa ihmisten yllä näkyvät "kaulukset". ;)

Jouduin pari kertaa viritelmän purkamaan, jotta lanka riittäisi, ja siltikin siitä tuli aika lyhyt ja lopetuskohtaan jäi hupsu "nystyrä". Mutta toisaalta jättää käsille enemmän liikkumavaraa...

Lämmikettä

Olen palellut mahdottomasti sen jälkeen kun säät lauhtuivat - ilmeisesti minuun pätee sama kuin kissoihin, joiden varpaita sanonnan mukaan suojalla (=kostealla) palelee. Halusin jotakin pehmoista jonka suojiin käpertyä, ja rupesin neulomaan itselleni ponchoa - ei siis mitään virkattua verkkoponchoa, joita olen tähän asti tehnyt.

Ohje löytyi vuoden vanhasta Novitasta. Kerroinkin lankaongelmistani jo edellisen postauksen yhteydessä... Onneksi Aino-lanka riitti, ja muuten lankakaupassa käydessäni ostin vielä kerän lisää.

Koska olen pieni, aloin neuloa tätä kahden kappaleen ponchoa lapsen mitoilla, pikkuinen kun olen. Silmukkamäärän otin Novita-lehdestä (muistaakseni viimetalvisesta), mutta palmikoita en ruvennut opettelemaan kun en ole ikinä niitä tehnyt ja halusin tämän vaatekappaleen äkkiä valmiiksi. Siksi neuloin helmineuletta, olen siihen yhtä ihastunut kuin tähän omenanvihreään väriinkin! :)

Muuten tuli hyvä, mutta hiukan pidemmältä olisi pitänyt jaksaa tehdä kun lankaakin olisi lopulta ollut - nyt poncho tulee turhan ylös kurkkuun ja toisaalta käsivarret jäävät paljaaksi. Lämmittää kuitenkin ja olen käyttänyt sitä innossani. Rintapieleen virkkasin kukan, jotta tietäisin käyttää ponchoa aina oikein päin eikä se venyisi heti epämuodostuneeksi.

Valmista tuli!

Puuh ja huuh, olen vääntänyt koko illan loppuun kahta työtä. Tässä ne nyt ovat: se omenanvihreä Aino-poncho ja ruosteenpunainen rosee-huivi.

Aino-poncho on tehty salomoninsolmuilla, vain kaula-aukkoon virkkasin muutaman kerroksen ketjusilmukkaa. Lankaa meni noin 1,5 kerää, hapsut tein tosi pieninä kun poncho on muutenkin jotenkin "hentoinen".

Rosee-huivin kanssa sain kiukutella. Minulla oli lankaa vain kaksi 40 gramman kerää (poistokorissa ei ollut tätä väriä enempää) joten tiesin ettei se riittäisi työkalun mukana tulleen ohjeen huiviin. Niinpä sitten rakentelin huivini kukkasista ihan itse.

Kyllä, jouduin purkamaan, jouduin tekemään lisää kukkia!!!! Argh. Ja lopuksi piti päätellä moljoona langanpäätä. Mutta eikö tuo nyt johonkin kelpaa... Ainakin huomenna laitan sen ylle...

Valmiita!

No niin, nyt on taas jotakin uutta aikaansaannosta esiteltävänä. Viikonloppuna valmistuivat joululahjaponchot sinikirjavasta Jengasta ja pinkistä Teddystä:

Ja töistä tullessa sain (siis ostin :) viimein lisää sitä ompunvihreää Ainoakin, jospa se oma salomon-ponchokin siitä taas etenisi...

Tähän postaukseen vanhassa Kerällä-blogissa jätetyt kommentit löydät täältä.

Joululahjavalvontaa jo nyt

En tiedä, jaksanko viedä läpi suurisuuntaisen suunnitelmani itsetehdyistä joululahjoista, mutta ainakin alku on toiveikas.

Se pinkinkirjava jenka-ponchohan valmistui jo viime viikonloppuna. Nyt olen tekemässä toista ponchoa Novitan pinkistä Teddystä:

Aioin ensin tehdä ponchon alaosan tavallisilla ketjusilmukoilla. Teddy on kuitenkin sen verran pörröistä, että päädyin kokeilemaan salomonia, ja se sopiikin mainiosti tähän lankaan. Sitä vain mietin, teenkö liian pientä ja sievää silmukkaa, tuleeko ponchosta liian umpinainen... Täytyy harkita puranko vielä koko systeemin.

Aikaa miettimiseen on jonkin verran, sillä Teddy-lanka loppui kesken - kahdesta kerästä ei näköjään tulekaan yhtä ponchoa, kuten Jengasta. Pitää shopata siis lisää lankaa. Sitä odotellessa aloitin sinikirjavasta Jengasta kolmatta ponchoa (lahjojen saajien värimieltymykset on selvitetty tarkkaan etukäteen! :).

Tarkoitus oli tehdä lahjoiksi myös pari salomoninsolmuhuivia, mutta jos onnistun rosee-pitsissä, taidan tehdä huivit siitä...

Tähän postaukseen vanhassa Kerällä-blogissa jätetyt kommentit löydät täältä. Uudet kommentit tervetulleita!

Omenanvihreä

Tätä aloitin illalla:

Eli salomon-ponchoa omenanvihreästä Ainosta. Siinä menikin sitten lähes koko yö, enkä ole tuon pidemmällä. Ensiksi nimittäin tein ihan hillittömän leveän aloituksen - olisin mahtunut siihen viitosia odottaessani. Purkasin - ja purkasin vielä uudestaan kun toinenkin versio oli vielä iso.

Sitten ajattelin, että jospa tarkoitus on aloittaa kauluksesta ja leventää alaspäin. Tein sillä ajatuksella jonkin matkaa - ja purkasin, kun totesin, etteihän tämä näin voi toimia.

Siinä vaiheessa oli kello jo kaksi ja minä tulin järkiini ja lopetin. Nyt olen tänään aina joka välissä tehnyt pätkän matkaa tuota kuvassa näkyvää yritelmää - siis helmasta ylöspäin. Olen ihastunut omenanvihreään väriin. Voisin jopa rikkoa meemini tunnustuksen ja pukea tuon mustan paidan päälle, kun se valmistuu! (Huomatkaa, minä todella sanon kun. Pitää uskoa itseensä ja sillä lailla...)

J.K. Tähän postaukseen vanhalla Kerällä jätetyt kommentit löydät täältä.