Vihreässä aallossa

Nykyisessä kotikaupungissani oli joskus vuosia sitten käytössä ns. vihreä aalto. Se tarkoitti sitä, että mikäli ajoi  rajoitusten mukaan, liikennevalot vaihtuivat aina vihreiksi kun lähestyi seuraavaa risteystä.

Risteyksistä en tiedä, mutta jokin aalto täällä on menossa...

Malli: Novita Kesä 2010, malli 54 ilman hihoja
Lanka: 200 g Kauhavan kangasaitan tuntematonta myttylankaa ja 80 g Novitan virkkauslankaa, molempia kaksinkertaisena kokoon Kaisa (leveys L, korkeus XS)
Puikot: 3,5 mm



Tästä työstä tuli pettymys. Halusin nimittäin pienen nutun, jota voisin käyttää töissä asun fiksuntajana - eli jos on hellepäiviä, voin kävellä töihin vaikka kuinka avonaisessa hellemekossa, mutta heittää sitten toimistossa tämän nutun peittämään paljasta selkää ja olkapäitä.

Lankavarastoja penkoessa löysin ihanan pirteän vihreää puuvillalankaa, jota aikanaan lähti mukaan Kauhavan Kangas-Aitan messupenkojaisista. Lanka oli ohutta, joten neuloin sitä kaksinkertaisena - ja eihän se onneton riittänyt! (Jos olisin ymmärtänyt että M-koko mahtuu, olisi riittänyt. Mallitilkku, mikä se on??)

Niinpä neuloin selän yläosan kaksinkertaisella Kotiväellä - joka on sävyltään ihan muuta kuin pirteän vihreää. Jätin lopulta hihat tekemättä sekä siksi, etteivät langat lopulta sopineet yhtään yhteen, että siksi, että kyllästyin totaalisesti sinänsä kivaa pitsikuvioon. Toimikoon liivinä jos toimii. En tiedä tuleeko tätä nyt sitten käytettyä vai ei...

Tämä vaate sen sijaan on jo ollut käytössä! SPR:n kirpputorilta tarttui mukaan juhlavaatteeksi kukikas puolihame, väriltään - köh - arvatkaa nyt sitten mitä. :) Yläosaa siihen ei kuitenkaan löytynyt, eikä minulla ollut valmiinakaan mitään sopivaa. Onneksi sitten muistin, että Tapiolta oli lähtenyt mukaan kivanväristä ja mukavan joustavaa lankaa. Kun tein ohjeen suosituksia paksummalla langalla ja puikoilla, tämä oli valmis parissa illassa. (Ja näköjään tämän kanssa pitäisi käyttää korsettia. :P)

Malli: Raglan Leaf T-shirt by knitting school dropout (ohjetta ei löydy enää netístä, mutta edes kuva - onneksi olen joskus tämän tulostanut)
Lanka: Mystic Stretchgarn, 300 g kokoon Kaisa (= neuloin niin kauan kuin lankaa riitti)
Puikot: 6,5 mm

Kuten kaikki tiedämme, ellei juhannuksena nyt suorastaan sada lunta, niin kylmä on joka tapauksessa. (Isoveljelläni on tästä teoria. Hänen mukaansa oikeana juhannuksena, eli Aaton päivänä 23.6. ja Johanneksen päivänä 24.6. on aina kaunista. Mutta kun juhannus on tyrkätty 70-luvulla jonkin viikonlopun yhteyteen, ettei vain ihmisillä olisi ylimääräisiä lepopäiviä, sää ei toimi.) Mikä neuvoksi? Tietysti koivunlehtikuvioiset villasukat!

Neuloin Saunasukat muistaakseni 2007, jolloin olin aika vihreä (heh :) neuloja. Muistan, että kuvio tuntui kovin vaikealta ja sukkien teko tihkaisi. Halusin nyt kokeilla, olenko neljässä vuodessa yhtään kehittynyt. Kyllä olen. Nämä olivat helpot tehdä.

Malli: Saunasukat Ullasta
Lanka: Araucania Ranco, 50 g kokoon Kaisa.
Puikot: 3 mm
Muuta: Tein sekä varteen että lapaan kolme mallikertaa, pohjassa 10 s/puikko. 


Neuloin aluksi kaksi mallikertaa lapaan, sitten nurjaa ja tein nauhakavennuksen, mutta se näytti tyhmältä. Niinpä neuloin kolmannen mallikerran ja sen jälkeen 4 krs nurjaa kaventaen samalla pitsineulepuikoilta 3 s pois ja silmukoin sitten kyökkipistojen inhoajan kyökkipistoilla. :) Kun olen perinyt äitini "kirveellä katkaistut varpaat", malli sopii käpälälleni!

Kaksi valmista - ja kerrankin erilaisia kuvia! :)

Kiitos kaikille mökkikommenteista! Kuten huomaatte, olen kirjoitellut täällä kaikenlaista epämääräistä erittäin etäisesti käsitöihin liittyvää. En ole pitänyt oikein tietoista blogitaukoa, mutta kun hirvittävä vaalirumba oli ohi, seuraavat pari viikkoa menivät toipumiseen - sitten sain juhannusflunssan - ja sitten alkoi kesäloma, joka yhä jatkuu. Loman ensimmäisellä viikolla aurinko helli meitä, joten aika kului rannalla D-vitamiinia kokoamassa (joku poltti reisiensä takaosat, kutisevat kivasti vieläkin), ja viikonloppuna viikonloppuna oli herättäjäjuhlat Seinäjoella. Sitten tuli mökin muutto ja sisustus.

Summa summarum: käsityöt ovat jääneet aika lailla paitsioon. Jotakin kuitenkin olen näpertänyt.

Tämä ensimmäisenä esittelemäni vaatekappale valmistuikin jo juhannukseksi. Ei vain ole tullut kuvattua, mikä ehkä oli hyvä: kiinnittäkää huomiota siihen, että näitä vaatteita ei ole kerrankin kuvattu meidän kirjahyllymme edessä!! Kävimme siis tuolla mainitsemallani rengasmatkalla - tarkempi matkakuvaus löytyy täältä - ja käytin tilaisuutta hyväkseni...

Kuten viime kesänä, olen nytkin koettanut tuhota jämälankakeriä (saa syksyllä käydä taas Tapiolla, hiihaa! uusi bannerikuva on siis viime käynniltä :). Joskus keväällä Metsoloita katsoessa kävi sitten niin, että sain yhden projektin käsistäni, enkä oikein viitsinyt pyytää Samia kesken kaiken pysäyttämään dvd:tä ja odottamaan niin kauan, että olisin penkonut esiin lankaa ja valinnut sopivan mallin ja kaivanut puikot uuteen työhön...

Tartuin siis sekalaisesta lankakorista pilkistäneeseen Gjestalin Naganoon ja aloin - virkata. (Näettekö nyt, mitä ne vaalit minulle tekivät!! :) Luulin tekeväni isoäidinneliöitä, mutta myöhemmin sain kuulla, etteivät ne ole sitä, sillä isoäidinneliöissä on vain kolme pylvästä ja minä tein neljää. Tein siis Kaisan neliöitä.

Huomasin homman tavattoman mukavaksi ja rentouttavaksi. Minähän en ymmärrä virkkaustermejä (kiinteän ja piilosilmukan teen samalla tavalla jne), osaan oikeasti vain pylvään ja ketjusilmukan, joten näiden palasten teko sopi taidoilleni enemmän kuin hyvin.

En tiennyt, mitä olin virkkaamassa. Ravelryynkin otsikoin keskeneräisen työn nimellä "Jotakin isoäidinneliöistä". Vähitellen alkoi kuitenkin kirkastua, että näistä voisi syntyä jakku, tai jos palat eivät riitä, niin sitten liivi. Mielessäni näin nimenomaan yhdistäväni palaset vinoittain, koska silloin saisin kädentiet aivan automaattisesti.


En ole ikinä aiemmin tehnyt isoäidinneliöitä/kaisanneliöitä, joten minulla ei ollut mitään käsitystä niiden yhdistämisestä. Onneksi neuletapaamisessa oli montakin, jotka sen osasivat. Valitin vain, että koin vanhat koulun käsityötuntitraumat potenssiin sata, kun en tahtonut millään käsittää, mitä minulle yritettiin selittää - kiitos kärsivällisyydestä opettajille! ;) Olen hidasälyinen ja minun pitää saada pohtia kauan uusia asioita.

Lopulta aivoni loksahtivat oikeaan asentoon, ja paloista alkoi muodostua ketju. Mittailemalla selvisi, kuinka leveä sen pitää olla (kovin leveä, hm), ja mikä korkeus olisi hyvä. Kun liivi oli valmis, totesin, että palasia oli jäljellä vielä lyhyiksi hihoiksi. Musta lanka loppui välillä, mutta tuskin kukaan huomaa, että vaihdoin lennossa toiseen.


Ruutujakusta tuli kiva, joskin se valahtaa alas olkapäiltä. Pitänee virkata vielä vähän muotoiluja niskaan tai toinenkin kiinnityssysteemi. Tämä on juuri sellainen vaate, joka syksyllä lämmittää vähän takin alla, mutta ei hiosta töissä. Kuvattu Kristiinankaupungissa Huoneistomajoitus Krepelinin 1700-luvun pihapiirissä - yövyimme leivintuvassa.

Malli: Oma, isoäidinneliötkin vähän sinne päin

Lanka: Turkoosi on Gjestalin Naganoa, käytin kaikki jäljellä olleet 2,5 kerää. Musta on Sandnesin Sisua ja Marks&Kattensin Karusellia. Yhteiskulutus noin 212 g.
Koukku: 4 mm

Sitten toinen, juuri reissuun valmistunut peruspaita. Sain erään diilin seurauksena Tikkuajiin kuuluvalta Päiviltä (ei vielä blogia ;) kolme kerää SWTC:n Bamboo-lankaa, joka on 100 % bambua. Tiesin heti, että haluan peruspaidan.


Neuloin paidan Ullan tutulla ylösalaisneuleen ohjeella, enää en vain muista minkä koon silmukkamäärillä loin kauluksen... Sen jälkeenhän vaatetta voi laajentaa niin pitkälti kuin sielu sietää.


Lanka on toki eläväistä itsessään, mutta tein silti "epätasaisella" resorilla vähän muotoiluja vartalo-osaan ja hihoihin.


Neule oli dvd-työnä, kun tässä viime viikonlopun kieppeissä vietimme hillittömiä Metsolat-sessioita. Koko sarja tuli katsottua muutamassa yössä (kirjaimellisesti). Onneksi tuli reissu, että vuorokausirytmi vähän järkeistyi... Nämä kuvat on otettu Kaskisten vierasvenesatamassa.

Malli: Ullan ylösalaisneuleen aloitus - neulon sillä ohjeella enemmän kuin millään muulla...
Lanka: SWTC:n Bamboo 300 g
Puikot: 3,5 mm
Muuta: Joku saa taas virkata kauluksen ympäri, sillä bambuhan tunnetusti venyyyyyyyy...

Ja bonuksena tänne asti lukeneille joskus 1700-1800-luvulla kesken jäänyt kirjontatyö sekä valmiita helmikirjontatöitä Kristiinankaupungin vaikuttavasti Lebellin kauppiastalosta. Ihania kesäpäiviä!

Tuloksia tautivuoteelta

Vaiskai soitti ja kysyi, onko juhannuksen jälkeistä elämää. Vastasin ettei ole. Takana nimittäin kaksi päivää kammottavassa yskä-kurkkukivussa, onneksi tänään kumpikaan ei ole niin paha kuin eilen. Huomenna väännän kyllä itseni töihin, liikaa makaamista ja kuiskailuja (kun ääni ei kulje) ja varovaista mehunjuontia (sattuu) ja Scarpettaa - kun ei jaksa tehdä edes käsitöitä!

Mutta jotakin kauan sitten valmistunutta. Joskus viime vuonna innostuin tilaamaan Tapiolta muun ohella tukkupakkauksen Hjertegarn Blend Bamboota, joka on syönyt soijaa ja bambua. Jostakin syystä tilasin lankaa siniharmaana enkä vaaleanpunaisena - pitkään jatkunut vaaleanpunainen kauteni oli muka niin totaalisesti ohi.

Lanka tuli, enkä oikein tiennyt mitä siitä tehdä. Väri kun ei puhutellut yhtään. Nyt käyttäisin vaaleanpunaista taas mielelläni...

Innostuin vihdoin kun näin Modassa Beigen pitsijakun ohjeen. Tiheys kun mielestäni täsmäsi ihan ok tähän lankaan.


Oli aika rasittavaa neuloa hihasta kohti selkää, vaikka pitsineuleet itsessään olivatkin kivat. Koko ajan olin vähän epävarma siitä, tuleeko tästä sittenkään oikeankokoinen. Sanoinkin, että jos on liian pieni, anoppi saa tämän, ja jos on liian iso, äiti saa tämän.

Jakku valmistui, oli kerran ylläni ja osoittautui ehkä oikean kokoiseksi - pitkä kyllä kuin mikä - mutta muuten ei tyyliltään yhtään minulle sopivaksi. Niinpä vein sen äidille, kun piipahdimme vanhempieni luona juhannuksena. Hämärät kuvat nappasin yhtäkkiä keittiön ovella.

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo siniharmaa, 375 g kokoon L/XL
Puikot: 3,5 mm
Malli: Beige pitsijakku (nro 15) Modasta 3/09
Muuta: Siis ihan kiva malli, mutta en oikein käsitä miksi selkään pitää tehdä noin leveä kaistale ainaoikeaa - ja miksi sen tein. Olisin voinut jatkaa pitsiä. No, jos äiti tykkää, niin eiköhän se riitä!

Juhannukseksi valmistui myös se virkkaus, jossa tikkuajat minua keskiviikkona neuletapaamisessa epätoivoisesti opastivat. Kuva vain jäi vielä ottamatta, kun piti juhannusaattona vaihtaa vielä paksumpaan villaan (ja silti tauti iski). Totesinkin, että onneksi Suomessa on kesä - koska muulloin minä pitäisin niitä muhkeita neuleita, joita talvisin teen! Talvellahan edes sisätiloissa on lämmin... ;)

Miljoona ruusua ja yksi rikkaruoho?

Lämpöinen kiitos kivoista kommenteista edelliseen postaukseen! :) Osa teistä on ilmeisesti säntäillyt Kerän ja Tuumooksien välillä odotellen lisätietoja, ja kyllä niitä tuonne Tuumooksien puolelle vähitellen tuleekin.

Sen voin tässä vaiheessa sanoa, että en aio neuloa itselleni hääpukua (tai no, eivät nuo pahalta näytä, hm... tässä voisi jo hermot mennä! :), mutta sen sijaan kutsut kyllä teen itse. Kaaso parka jo pelkää, että perustan hääblogin, jossa vertaan hänen paperinauhojaan (??) omiini... Niinkuin tässä olisi varaa! ;)

Muistutuksena kuolevaisuudestani esittelenkin tässä teille viikonloppuna valmistuneen kesäpuseron. Ihastuin Modan malliin, mutta näin heti mielessäni vihreän puseron ja punaiset kukat lehteen kuvatun hillityn sinisen asemasta.

Langaksi valikoitui tuntematon puuvillalanka, jota olen ostanut joskus Kauhavan Kangas-Aitan käsityömessujen aikaisesta poistomyynnistä pitkälti kiittämällä. Neljä sotkuista vyyhtiä ovat pyörineet lankavarastossa, kunnes sain äntiin keriä ne. Ja kas, eivät ne olleet yhtään sotkussa, vaan ainoastaan litistyneet! Keriytyivät oikein sievästi. Halkeilevaa lankaa se oli kovin, mutta muuten tuntuu mukavalta.

Malli: Naisen kukkatoppi, Moda 3/2009, malli 23
Lanka: Puserossa tuntematon vihreä puuvillalanka kaksinkertaisena, kukat sitä samaa Venäjän kautta tuotua puuvillalankaa kuin Rose-myssyssä, näitä yhteensä 350 g
Puikot: 3,5 mm KnitPicksit

Olin vähällä jättää paidasta muotoilut pois - minulla kun massun kohtaan pitäisi pikemminkin tehdä lisätilaa, ja ei, se ei johdu siitä, että meille olisi tulossa perheenlisäystä, vaan yksinkertaisesti siitä, että suklaa on niin hyvää - mutta hyvät muistot pöllöötakin muotoiluista saivat tekemään ne omien mittojen mukaan. Eli siis huolehtimaan siitä, että kapein kohta tulee oikeasti vyötärölle eikä lonkille, kuten minulla yleensä käy.

Kun pusuri oli valmis, totesin, että siinä on kunnon kasarihartiat, menossa siis jossakin olkavarressa, mitä hihojen pussittuminen vielä korostaa - huoh. (Ai mikä mallitilkku?) Myös helman mitta oli ihan liian lyhyt jopa minulle, joten virkkasin (!!) helmaan jotakin, olisko nuo kiinteitä silmukoita - varmasti tunnistan virkkaustermeistä vain ketjusilmukan ja pylvään...

Ihan kiva paita tästä kuitenkin tuli tällaisiin leutoihin kesäkuisiin talvipäiviin. Ja muistin hymyilläkin kuvassa! (Sitä ensimmäistä versiota "hymystä" ette tule ikinä näkemään...)

Neuleita olisi valmiina kaksittain...

...mutku ei kukaan taaskaan ole kuvannut niitä!! :) No, tämän (ravlink) laittanen huomenna töihin, joten toivon mukaan saisin Samin nappaamaan taas niitä viehkeitä aamukuvia.

KIPpailu jäi eilen minulta väliin, sillä vaaliväsymys ei antanut edes harkita mihinkään Seinäjoelle lähtöä. Sen sijaan olen neuloskellut kotosalla. Eilen Metsoloita katsoessa valmistui tuo yllämainittu vaatekappale, ja uskokaa tai älkää, en tiennyt mitä tehdä seuraavaksi!! Yksi "dvd-neule" on kesken, mutta se on niin talvinen vaate että jatkan syksyllä - yhdet eevahaavistot ovat kesken, mutta niitä on paha neuloa tv:tä katsoessa!

Lopulta aloin virkata. Kasa isoäidinneliöitä on jo valmistunut villalangasta, jota on jäänyt jostakin yli kivat 2,5 kerää. Jospa niistä tulisi vaikka liivi. Aloin virkata myös pois paksuja puuvillalankoja, jotka isoveli on tuonut Pietarista. Säätiedotus on väärässä, kyllä nyt on kesä, kun minä virkkaan!

Äsken innostuin taas myös helmeilemään. Suunnilleen puolet noiden korujen materiaalista on peräisin helmipakkauksesta, jonka viikko sitten valitsin alakerran askartelu-, käsityö- ja lahjakaupasta, kun Sami sanoi että synttärini kunniaksi saan valita mitä vain. (Olin asetellut ne nätimmin, mutta sitten tajusin etteivät ne mahdu kuvaan, ja lykkäsin ne kasaan...)


Sitäpä voisi sitten talven mittaan tehdä koruja myös tähän päätökseen liittyen... ;)

Lahjapusuri

Hei... psst... minä täällä! Vieläkö muistatte? :)

Valmiiden neulomusten määrä on romahtanut, kuten näkyy. Vaikka meillä ei ole edes puutarhaa, jota syyttää... No, on näitä toisaalta muutama jemmassa. Ja juhlapuku edistyy hitaasti mutta varmasti. Vaikka sen tarvitsee verhota vain nämä kuuluisat 142 senttiäni, ja vaikka se on vain sileää eli nopeaa neuletta, niin pitää siihen muutama silmukka tikuta...

Nyt kuitenkin jotakin valmista.

Äitienpäivää vietettiin eilen, onnea vielä kaikille äideille ja äidillisille! Me kävimme jo lauantaina tervehtimässä äitiäni Lapualla ja veimme hänelle vihdoin muun ohella unisukat, joiden matka pakettiin on kestänyt. Ensin oli tarkoitus antaa ne jouluksi, mutta tuli muuta - sitten synttäriksi, mutta tuli muuta - no, jospa äitienpäivänä lämmittäisivät! 

Samin äidille puolestaan neuloin tämän vanhan tutun Melissa LaBarren Leaf T-shirtin, vähän vain hihaa lisäilin. Kattaa äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjuuden ja vielä kiitämme samalla Tallinnan-tuomisista (ei lankaa tällä kertaa :).

Ja ilokseni saaja sekä piti lahjasta että sujahti sen sisään täydellisesti:

Malli: Melissa LaBarren Leaf T-Shirt
Lanka: Novita Bambu, n. 325 g
Puikot: 3,5 mm KnitPicks
Muuta: Ilokseni höyrytys piti sekä helman että kauluksen rullautumisen kurissa. Hartaasti toivon, ettei venähdä muodottomaksi eikä ala pahemmin vetää kieroon.

Nyt on töissä menossa sellainen katastrofivaihe, että tikkuan tosiaan vain tuota ainaoikeaani hermolepona. Jotakin pientä on vielä varastossa näytettäväksi, mutta muuten on turha odotella tammikuista neljä-puseroa-kuukaudessa-tahtia. :) Iloista kevättä siitä huolimatta!

Auringonkeltaista

Joskus viime talvena ostin Muori Menninkäiseltä puolisen kiloa nimetöntä bambu-puuvilla-pussilankaa. Aloin neuloa siitä kevään Novitassa ollutta tunikaa, kunnes huomasin a) ettei lanka riitä ja b) että tiheys on joltakin toiselta planeetalta. (Mallitilkku, mikä se on??)

Niinpä purin teelmeksen ja aloin uuden työn jo aiemmin hyväksi havaitulla mallilla. Hihoihin vain lisäsin pituutta. Tarkoitus oli neuloa kaikki 500 g pois, mutta kyllästyin työhön jossakin vaiheessa ja puoli kerää jäi... Olisi kiva tietää mitä tämä lanka oli, se on kivan tuntuista, joskin ilmeisesti II-laatua miljoonine solmuineen.

Nämä kuvat otettiin toissa aamuna, jolloin luulin meneväni töihin tässä asussa (paidan alla musta hellemekkoni, joka on yksi monikäyttöisimmistä omistamistani vaatteista - päällyspuserolla autettuna sitä voi pitää vuoden ympäri!).

Seuraavaksi säntäsin kuitenkin vaihtamaan yläosaa. Lanka on nimittäin niin painavaa ja laskeutuvaa ja puseron aloitussilmukkamäärä sen verran iso, että kaulus valahti koko ajan olkapäiltä (kuviin nyin sen epätoivoisesti paikalleen). Liian epäsiveä asu töihin... Pitää katsoa, josko tuohon saisi kuminauhan tai jotain. Tai sitten pidän tämän sellaisena hellepäivän iltapuserona, joka heitetään mekon päälle rantsun jälkeen.

Malli: Melissa LaBarren Leaf T-shirt
Lanka: nimetöntä bambu-puuvillasekoitetta noin 470 g
Puikot: 3,5 mm
Muuta: Toivon mukaan kuva vain hämää, eivätkä rintani ole 10 cm eri korkeudella toisistaan... :p

Ehkä muistatte, että Sukkasadon jälkeen Ria kiitti minua emoilusta ihanalla paketilla, jossa oli mm. pussi keltasävyisiä Sinellin helmiä. Ne ovat kuiskutelleet korvaani pitkin talvea, mutta kun eilen tulin töistä, oli lämmin ja aurinko paistoi, jalkani yksinkertaisesti veivät minut alakerran Lykky-Luttiin. Mukaan lähtivät korupihdit ja Sinellin "aloituspakkaus", jossa oli korupiikkejä, koruvaijeria ja kirkkaita helmiä sekä pikkuhelmiä noiden keltaisten seuraksi.

Äsken juutuin erittäin epäergonomiseen asentoon hämärään olohuoneeseen sohvapöydän ääreen. Parissa tunnissa koruvarastoni kasvoi vaatimattomasti kahdella rannekorulla ja neljillä korvakoruilla (pareja olisi ollut viisi, ellen olisi typeryyttäni rikkonut yhtä helmeä). 

Näitä pitää saada lisää eri väreissä! Mutta sitä ennen toivotan auringon väreillä teille kaikille

OIKEIN IHANAA VAPPUA!

Ihan selvä kreikkalainen jumalatarhan se siinä...

Ihan ensiksi lämmin kiitos kaikille edeltävään jatkokertomukseen kommentoineille! Uusin suunnitelma on liukua töistä keskiviikkona aikaisin ja sännätä tulliin sekä sieltä neuletapaamiseen. Tikkuajilla on siis ensimmäisinä mahdollisuus käpälöidä noita minun murheenkryynikirjojani... :D

Jos ken muistaa, niin Käsityöliike Katariinasta Kokkolasta tarttui lomalla mukaan viisi kerää Schoeller+Stahlin Savannaa (olenko minä vain tyhmä, vai eikö Ravelry oikeasti tunne sitä?), puuvilla-viskoosi-sekoitetta.


Koska minä tunnetusti hellin joskus lankoja liikaakin, päätin, että sitä lankaa ei jätetä ensi kesälle. Jostakin syystä mieleen pälkähti Thira kesän Knittystä.


Lanka oli kaikkea muuta kuin joustavaa, kuten ohjeessa, mutta sitä oli täsmälleen sopivasti. Koska Savannaa neulotaan viitosen puikoilla, valitsin koon S.


Toppi valmistui telkkarineuleena, ja harjoittelinpa elämäni ensimmäisen kerran silmukointiakin niskanauhassa. Voi olla, että tämän käyttö siirtyy ensi kesään, mutta onpa sitten valmiina... Nyt saakin vähitellen siirtyä syysneuleisiin.

Malli: Beverly S:n Thira Knittyn kesä 2008 -numerosta, koko S
Lanka: Schoeller + Stahlin Savanna, noin 240 g (pieni nöttönen jäi yli)
Puikot: 5 mm KnitPicksit - olenko muistanut kertoa, kuinka ihanat ne ovat?
Muuta: Huomatkaa tyylikäs kuvaustausta ja mallin elegantit ilmeet! Edit-täti lisäsi, että ensimmäisessä kuvassa näytän täsmälleen samalta kuin jossakin elämäni toisena kesänä otetussa - tukkaa on vain nyt enemmän!

Ei kahta kolmannetta

Historiallinen hetki Kerällä: kolme valmista neuletta esiteltävänä yhtä aikaa. Mutta älkää nyt vain kuvitelko, että olisin nämä kaikki neulonut kokonaan loman aikana! :D

Keväällä lajittelin lankojani ja otin puuvillalangat omiin koreihinsa esille. Totesin, että niitä on paljon - mikäli muistatte, niin isoveli kantoi niitä selkä vääränä keväällä Pietarista. Lankoja oli keskimäärin 2 kerää per väri, kerässä 400 metriä. Voitte arvata, että ohutta oli. Päätinkin siis neuloa niitä kaksinkertaisina - vaikka se merkitsisikin sitä, että yksivärisiksi tarkoitetuista neuleista tulisi raitaisia.


Tästähän on ennenkin puhuttu: monta kertaa hyvä blogikuva on parempi kuin ei-hyvä neulelehden kuva. Kun näin Knittyssä kuvan Yosemitesta, tykkäsin mallineuleesta mutta en mallista. Katsokaa tarkasti: eikö se pusero vain olekin mallille numeroa liian pieni?? Vaikka on kuinka hoikka, ei ole kiva, jos kylkiluut paistavat puseron läpi! En siis tykästynyt yhtään.

Mutta kun sitten näin Yosemiten jonkun blogissa sellaisena, että se istui kauniisti neulojansa päällä (eikö Räveltämöön muuten voisi saada nappulaa, jolla voisi poimia talteen nämä "inspiroiduin ohjeesta vasta kun näin sen toteutettuna blogissa jonka nimeä en enää muista"??), päätin minäkin kokeilla.


Aloitin neulomisen toukokuussa ja jossakin vaiheessa kuvittelin, että tästä tulisi juhannuspusero. No, ei tullut. Sain vartalo-osan valmiiksi ja kauluksenkin (josta ei tullut ollenkaan kaunista, mutta onneksi aina voi pitää tukkaa auki!) sekä ensimmäisen hihan. Sitten tökkäsi.

Vartalo-osan neuloin kaksinkertaisella Anna16-langalla, mutta sopivaa sävyä ei Anna-langoista löytynytkään hihoihin. Sievää pinkkiä oli Pehorkassa, joka oli "pahimmoonen": kaksinkertaisena tuli paksua (sitä on kauluksen reunuksessa), yksinkertainen oli vähän liian ohutta. Sillä kuitenkin neuloin hihoja. Puikkoina olivat 40 cm Halpa-Hallin pyöröt, jotka olivat karmeat - puikko ei kaventunut lainkaan kaapelia kohti, joten silmukoita sai repiä ja tökkiä kaapelilta puikolle.

Onneksi minulla on ihana anoppi, joka kerran käydessään kysäisi - kun olohuoneessa oli levällään kaikkia muita neuleita - että "missä se ihana vaaleanpunainen on". Totesin, että pitäähän se neuloa loppuun, ja sain parissa illassa sen onnettoman toisen hihankin valmiiksi.

Ohje: Yosemite viime kevään Knittystä
Lanka: Vartalo-osassa venäläistä Anna16 merseroitua puuvillalankaa kaksinkertaisena, hihoissa venäläistä merseroimatonta (!) Pehorka-puuvillalankaa yksinkertaisena, yht. n. 430 g (koko XL)
Puikot: 4,5 mm pyöröt
Muuta: Pienempikin koko olisi ribbineuleeseen riittänyt, mutta olen saanut kauhun niistä vähän-liian-pienistä-neuleista, joita olen viime aikoina neulonut. Nyt myönnän olevan paksu ja neulon isoa! :) Ribbineule onneksi antaa senkin anteeksi ja vetää sopivasti kasaan. Painava pusero mutta kuvittelisin, että tälle olisi käyttöä. Napit löytyivät joskus käsityömessuilta ostetusta grossin rasiasta.

Toinen melkein-UFO tässä huushollissa on ollut Novitan kevään 2008 malli 57. Minulla oli nimittäin valikoima vihreitä lankoja: kaksi kerää toissa kevään SNY:ltäni Heiniltä saamaani Garnstudion Safrania, kolme kerää itse ostamaani Schachenmayr nomotta Cataniaa ja kerä viime syksyn SNY:ltäni Rouva Oranssilta saamaani lehmuksenvihreää Tennesseetä. Kun mikään noista kauniista langoista ei yksinään riittänyt neuleeseen, päätin yhdistellä.


Ensimmäistä kertaa pääsin sopuun Novitan pitsineuleen kanssa, eikä meille tullut pahempia erimielisyyksiä silmukkamääristä. Oikeastaan oli hauskaa vaihdella lankaa: neuloin aina kerän loppuun vuorotellen Cataniaa ja Safrania. Silti tämän ähertämiseen meni yli kuukausi - myönnetään, välillä kyllästyin!


Pitsineule näytti pyöröillä valtavan leveältä, joten aloin soveltaa päästyäni yläosaan. Kaventelin omasta päästä ja tein muka muotoilujakin - kunnes totesin, että hädin tuskin mahdun toppiin. Purkuun. Neuloin nyt nöyrästi ohjeen mukaan - kunnes totesin, ettei lehmuksenvihreä Tennessee riitä. Sitä ei siihen hätään mistään löytynyt lisää, joten purkuun. Ostin kaksi kerää "tämän kesän vihreää" Tennesseetä ja neuloin topin loppuun sillä.

Ohje: Novita kesä 2008 #57
Lanka: Garnstudion Safran, Schachenmayr nomotta Catania, Tennessee yht. noin 400 g (koko XL)
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Muuta: Iso - enkä tiedä tykkäänkö. Mutta menee kai ainakin liivinä puseron päällä ellei muuten?

Pahnanpohjimmaisena sitten oikea pikaneule. Minulla oli nyt siis kerä lehmuksenvihreää Tennesseetä, puoli kerää uutta kirkkaanvihreää Tennesseetä ja noin puolitoista kerää sinistä Tennesseetä. Ja edelleen idea siitä, että neulon vanhoja varastoja pois niin pitkälti kuin voin.


Koska tämän kesän säät eivät ole suorastaan rannalla makuuta suosineet, olemme Samin kanssa linnoittautuneet ilta illan jälkeen katsomaan elokuvia dvd:ltä (digiboksiahan meillä ei ole). Tarvitsin helpon ja yksinkertaisen elokuvaneuleen.


Ja mikäpä olisi helpompi ja yksinkertaisempi kuin Ullan Ylösalaisraglan! Siinä kun ei haittaa sekään, vaikka lankaa olisi naftisti.


Otin silmukat M-koon mukaan, mutta muuten noudatin Leaf-T-shirtistä oppimaani hyvää neuvoa: mitataan käsivarren ympärys ja lisätään silmukoita sen verran että hiha yltää ympäri, sitten saa jatkaa vartalo-osaan.


Jos väänsin Yosemitea kaksi kuukautta ja Novitan toppia kuukauden, niin tämä neule otti ja valmistui neljässä päivässä!!!! Oli ihanaa neuloa välillä ihan vaan sileää, johon raidoitus antoi kuitenkin hauskaa vaihtelua. Ja kyllä me niitä elokuvia aikas monta olemme niiden neljän päivän aikana katsoneetkin... :)

Ohje: Ullan ylösalaisneule
Lanka: Tennesseetä noin 180 g (aloitussilmukat koon M mukaan)
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Muuta: Yllättäen tästä pikaneuleesta tuli aivan ihana!

Loma uhkaa loppua tämän viikon jälkeen, niin että neuletahtikin kai taas hidastuu. Olen kuitenkin iloinen, että sain näitä vanhoja tehtyä - vielä yksi kesäneule on puikoilla, mutta kyllähän tästä vähitellen pitää ruveta miettimään syksyä ja joulua. Sukkasato alkaa taas syyskuun alussa, ilmoittautumisen avaan parin viikon kuluttua.

Jag tror, jag tror på sommaren...

Kuulun siihen onnelliseen kansanosaan, jolle alkoi juuri loma. Joskin vain kaksi viikkoa ja sekin palkattomana, niin joka tapauksessa! Tänään suuntaamme pariksi päiväksi Kokkolaan, ja tarkoitus on tehdä vähän bisnestä Satu H:n kanssa... :) Mutta siitä lisää myöhemmin.

Joskin tämän kesän säät ovat saaneet harteilleni useammin Tilted Dusterin kuin kesätopin, olen silti järjestelmällisesti pyrkinyt tuhoamaan puuvillalankojani. Yosemite on yhä kesken - se ufoutui pahasti toisen hihan alkuvaiheessa ja pelkään, että käytän sitä korkeintaan ensi kesänä - mutta tämä "omasta päästä" tehty toppi sentään valmistui.

Viime kesänä ostin kolme kerää syvänkeltaista Mandarin Petitiä. Lanka tuntui sitten kotona kauhean räikeltä enkä keksinyt sille käyttöä - kunnes tänä kesänä totesin, että oranssi ja keltainen ovat muotia.


Koska kolme kerää riitti vain tuohon pitsiosuuteen, neuloin yläosan oranssilla Pehorka-tehtaan puuvillalangalla, jota isoveli toi keväällä Pietarista. Yläosaan otin mallia kevään Novita-lehdestä. Toivotaan, että tätä tarkenisi joskus käyttääkin.

Lanka: Mandarin Petit 150 g, Pehorkan puuvillalanka noin 50 g
Puikot: 3,5 mm KnitPicksit (nam!)
Malli: Pitsiosan mallineule Neulojan käsikirjasta (Pitsit/#3), yläosan kavennuksiin otettu mallia Novitan Kevät 2008 ohjeesta 57.
Muuta: Neuloin vain 10 cm sileää ennen kainaloita. Olisi pitänyt näillä naisellisuuden merkeillä neuloa enemmän. Tarkoitus oli, että keltainen raita jää rintojen alle. Kun joku ottaisi ja purkaisi ja neuloisi uudestaan - vapaaehtoisia?

Kuvat on räpsitty hätäisesti, sillä tietysti juuri tänään, matka-aamuna, olisi nukuttanut... Mutta tässä ollaan mukana joka tapauksessa:

K-18? - Forbidden under 18?

Muistanette, että keväällä vähän innostuin, kun Fionassa myytiin lankoja eurolla ja kahdella kerä. Mukaan tarttui kasa Gedifran Tiagoa, vaikka hiekanväri on minulle kaikkea muuta kuin pukeva. Mutku halavalla sai, niin sisäinen sulovileenini suorastaan kieritti kerät kassalle... =)

This spring I got crazy in the sale of my LYS - yarn for 1 or 2 Euros per skein! I bough Gedifra Tiago, though the colour of sand is not suitable for me. But it was so cheap... =)

Muuton jälkeen pyörin uudessa kodissa kuin hullu kana miettimässä, mitä neuloa. Koska Tiago-kerät veivät paljon tilaa, tarrasin niihin. Ohjeeksi valitsin kesätopin uusimmasta Novitasta.

After we moved house early May, I went around here wondering what to knit. Because Tiago skeins were big to stash, I took them. The pattern was found in Novita summer 2008 knitting magazine.

Yleensä minulla on elämää suurempia ongelmia Novitan pitsineuleiden kanssa, mutta tämä lähestulkoon onnistui - ellette katso kerroksen vaihtumiskohtia liian tarkasti. Neuloin pyörönä.

I usually have serious troubles with Novita's lace patterns, but this I almost managed - though please, don't look the changing place of row too close. I knitted in circular.

Kun lankaa oli runsaasti, poimin vielä sukkapuikoille silmukat kädenteiltä ja neuloin kaksi mallikertaa hihoja. Enemmänkin olisin voinut - kolme kerää jäi - mutta kypsyin niin totaalisesti mallineuleeseen, että halusin siitä vain eroon.

Because I had much of the yarn, I picked stitches from the armseye to dpn's and knitted the motif twice for sleeves. I could have knitted longer - I have three leftover skeins - but I got totally bored with the motif...


Ja itse asiassa hiekanväri sopii ainakin norsuhameeni kanssa...

And guess what, the colour of sand in fact matches with my elephant skirt...


Tikkuajille tiedoksi: minun ei tarvinnut virkata mitään kaulukseen. Vaikka se lörpsöttää, kun pusero on tyhjä, niin ylle puettuna se asettuu noin sievästi.

I thought I have to crochet (AARGH!) something to the collar, but no. It's sloppy while I'm not in the blouse, but when I am, it sets so nicely.

Ohje: Nro 12, Novita kesä 2008, hihat lisätty ohjeen ulkopuolelta, koko L
Lanka: Gedifra Tiago, 8 kerää (400 g)
Puikot: 6 mm
Muuta: Tätä ei pidetä ilman toppia, totesin näiden valokuvien jälkeen. Ei. K-18.

Pattern: # 12, Novita summer 2008, sleeves are my own idea, size L
Yarn: Gedifra Tiago, 8 skeins (400 g)
Needles: 6 mm
Som'thin' else: Never wear this blouse without a top under it. Never. Forbidden under 18.

Mutta muuten tykkään. En ole aikoihin neulonut näin täysin istuvaa neuletta. Silkin ominaistuoksuunkin tottuu...

But in other ways I like it. It's ages since I've knitted something that fits so perfectly. And you do get used with the odour of silk, too...

Ja mikä uskomattominta, olen taas mukana! =)

And what is the most unbelievable thing, I'm in again! =)

Kevättä sittenkin - It Is Spring!

Tuntui pitkään, ettei kevät- ja kesäneuleiden teko innosta yhtään. Sitten näin jossakin blogissa tämän Melissa Lynnin Leaf T-Shirtin ohjeen ja se kolahti. En ole pitsityyppiä, mutta tästä tykkään. Sitäpaitsi sain tähän kulutettua epäonnista Tennesseetä, josta olin kuvitellut tekeväni Thermalin mutta joka oli keriytynyt puikoilta takaisin. Eri ostopaikoista kielii sävyero, mutta ehkä kestän. :)

For a long time I felt no interest to start any spring or summer knitting. But then I saw this Leaf T-Shirt by Melissa Lynn in some blog, and liked it a lot. I'm not a girl of lace, but this one is pretty. And I could spent my unlucky yarn to this - the skeins started to be a Thermal, but ended up back to the skein. I've bought them in different places and the shade differs, but who cares. :)

Tämä oli muuten ensimmäinen valmiiksi päätynyt Tennessee-neuleeni, ja tykästyin lankaan kovasti!

In fact, this was my first finished project made of Novita Tennessee, and I liked a lot the yarn!

Kuva on mitä on, mutta Sami on vatsataudissa sängynpohjalla enkä jaksanut ruveta vääntämään mitään hienoja viritelmiä...

The picture is not good, but Sami is in the bed with acheing stomach and I had no interest to make any photoshooting arrangements...

Ohje: Melissa Lynnin Leaf T-Shirt
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Novita Tennessee 400 g

Pattern: Leaf T-Shirt by Melissa Lynn
Needles: 3,5 mm
Yarn: Novita Tennessee 400 g

Enkä kyllä ikinä enää bloggaa Flickristä, tekee se homman niin vaikeaksi...