Jotakin valmista...

Kyllä ne joululahjat vähitellen tästä! Olen niitä ahkerasti tehtaillutkin. Tänään ystäväni luona oli kunnon ompeluseurafiiliksissä kummitytön ponchonteelmes mukana. Huomiselle Tampereen-reissulle olen taas varannut hyvin yksinkertaista neulottavaa!

Samin yli 90-vuotiaan isotädin salomoninsolmuhuivi valmistui muutama ilta sitten:

Solmuissa on vielä harjoittelemista, sillä kuten näkyy, huiveistani tulee vielä "verkkomaisia" eikä "kukkamaisia". Syynä liian iso koukku? Liian kireä käsiala? Kovasti teen työtä oppiakseni oikean tekniikan...

Pakko näyttää tämäkin...

Ihan vain tulin kertomaan, että tänä iltana käytin ensimmäisen kerran salomoninsolmuhuivia. Tykkään että sointuu tuohon petrolinsiniseen paitaan... Sorry kuvan laatu, omia hartioitaan on vaikea kuvata kun en jaksanut viritellä kameraa mihinkään "telineelle" ja ajastaa!

Tähän postaukseen vanhassa Kerällä-blogissa jätetyt kommentit löydät täältä.

Omenanvihreä

Tätä aloitin illalla:

Eli salomon-ponchoa omenanvihreästä Ainosta. Siinä menikin sitten lähes koko yö, enkä ole tuon pidemmällä. Ensiksi nimittäin tein ihan hillittömän leveän aloituksen - olisin mahtunut siihen viitosia odottaessani. Purkasin - ja purkasin vielä uudestaan kun toinenkin versio oli vielä iso.

Sitten ajattelin, että jospa tarkoitus on aloittaa kauluksesta ja leventää alaspäin. Tein sillä ajatuksella jonkin matkaa - ja purkasin, kun totesin, etteihän tämä näin voi toimia.

Siinä vaiheessa oli kello jo kaksi ja minä tulin järkiini ja lopetin. Nyt olen tänään aina joka välissä tehnyt pätkän matkaa tuota kuvassa näkyvää yritelmää - siis helmasta ylöspäin. Olen ihastunut omenanvihreään väriin. Voisin jopa rikkoa meemini tunnustuksen ja pukea tuon mustan paidan päälle, kun se valmistuu! (Huomatkaa, minä todella sanon kun. Pitää uskoa itseensä ja sillä lailla...)

J.K. Tähän postaukseen vanhalla Kerällä jätetyt kommentit löydät täältä.

Här har vi det!

Ylpeänä esittää hän: Kaisan ihan ihka ensimmäinen salomoninsolmuhuivi:

Myönnän, että tuo aloitus eli alakulma muistuttaa jotakin vähän muuta kuin pitäisi... Eli alku aina hankalaa. Mutta lopussa mielestäni jo pärjäsin ihan kohtuullisesti, kyllä tuo töihin kelpaa. Tein huivin loppuun äsken vanhempien luona ja äiti tokaisi, että ainahan voin sanoa ostaneeni sen kirpputorilta. Hah hah... :D

J. K. Tähän postaukseen Tuumooksia-blogissa jätetyt kommentit löydät täältä!