Nappikauppaa

Pahoittelut puhelinkuvan "laadusta"...

Muistanette päässälaskuongelmani tämän pikkunutun 12 napin kanssa? Seinäjoen käsityömessuilla tuli tänä vuonna vierailtua peräti kahtena päivänä, mitä ei ole tapahtunut sitten vuoden 2009. Eilisellä käynnillä sain vinkin Sysimetsä Designista lähinnä korvakorutarpeiden näkökulmasta, mutta ostinkin ihan muuta. Nappeja!

Yläkuvassa yhden sekametelipussillisen tulos. Pussissa oli tusina erilaisia nappeja (vain kaksi ylintä Mikki-nappia ovat samanlaiset) ja niinpä karistin pikkunutusta loputkin asiallisuudet ompelemalla siihen tämän sekalaisen seurakunnan. Aivan ihania!

Tulevaa tarvetta silmällä pitäen mukaan lähti myös pari pussia muita nappeja - ja minua harmittaa vain se, etten ostanut useampia pussillisia. Persoonallisia nappeja kun ei tahdo noin vain lähikaupasta löytää, ja kuten näkyy, näissä olivat hinnat kohdallaan. Vielä kun olisin saanut jonkin pienen lippusen, jotta olisin tiennyt, kenen kanssa asioin! Piti luntata Sysimetsän nimi siitä vinkanneelta ystävältä. Huomiohuomio, tässä edullinen ja tehokas markkinointikeino: tehkää "käyntikortteja" vaikka ihan vain tulostuspaperille ja sujauttakaa niitä ostajan mukaan!

Onneksi on enää vuosi seuraviin Seinäjoen käsityömessuihin!

Ihanat messut!

Bloggaustauosta huolimatta ei taida olla pelkoa, että minä olisin oppinut hymyilemään blogikuvissa! Toivottavasti en sentään ihan näin myrtsiltä näyttänyt käyskennellessäni tänään Seinäjoen käsityömessuilla. Lyhythihainen poolokauluksinen villapusero on ajatuksena aika järjetön, mutta sopii minulle. Heikkokeuhkoisena ja kipeäniskaisena nautin yläosan lämmöstä, kun taas helposti hikoilevana pitsineule ja lyhyet hihat antavat sopivaa vilpoisuutta.

Malli: yllättäen jälleen Novita syksy 2011, malli 20 (naisen pitsineuletunika)

Lanka: Novita Puro, 400 g kokoon M

Puikot: 5 mm ja 5,5 mm

Muuta: Neuloin sekä vartalo-osan että hihat pyörönä niin pitkälle kuin se oli mahdollista ja kiitin viisauttani. Jo pelkkiä hihoja kiinni ommellessa Puro alkoi hiutua poikki - olisi pitänyt ymmärtää ommella jollakin muulla langalla.

Olen ollut kaikin tavoin syrjässä blogimaailmasta sen verran, etten tiedä, onko enää muodikasta esitellä messu- ym. ostoksiaan. Ei se mitään, esittelen silti! Seinäjoen käsityömessut jatkuvat tämän viikonlopun yli. Hiljaisempien vuosien jälkeen tapahtumaan on nyt panostettu oikein kunnolla, sitä on jopa mainostettu, minkä lisäksi messujuna on tänään tuonut väkeä sekä etelästä että pohjoisesta ja häppeninkiä on itse asiassa riittänyt koko maailman ensimmäisen Seinäjoki Art & Design -viikon ajan, joka päättyy sunnuntaina sekä viimeiseen messupäivään että Rytmikorjaamon DesignSunnuntaihin.

Panostus näkyy. Ihmisiä oli jo tänään todella runsaasti ja kauppa kävi. Lisäksi näytteilleasettajaluettelossa oli nimiä, joiden suhteen toivo on yleensä loppunut Tampereelle. Ehkä Seinäjokikin alkaa päästä käsityö-Suomen maailmankartalle?

Yksi näistä nimistä oli Titityy, jonne piti tietenkin suunnata jotakin ostamaan, kun se oli messuille tullut. Kauan harkittuani päätin palkita itseäni tästä vuodesta huivilangalla. Vahinko, ettei Madelinetoshin käsin värjätyn merinon kullanruskea hehku välity sinne teille asti!

Hankin myös perustarpeita, pehmeämpikaapelisia puikkoja Taito EP:n pöydän alekorista ja 2 €:n nappipusseja jostakin muualta (kun vielä joku irrottaisi vanhat napit siitä pikkunutusta ja ompelisi tilalle tarpeeksi uusia...).

Tapion kauppa ei petä. Eikä Drops. 55 % alpakkaa, 40 % villaa, 5 % pellavaa. Ja mikä väri!!

Tietysti mukaan lähti myös hassuja korvakoruja, joita Arkkikauppa myi viitosella pari ja joista olen työpaikalla jo kuuluisa... Kertooko laihdutusprojektin henkisestä puolesta se, että ostin englanninlakuja, hampurilaisia ja jäätelöpuikkoja??

Stellan mielestä paras hankinta oli Arkkikaupan paperipussi, sen päällä oli niin soma maata mamman purkaessa hankintojaan ja heittäessä pois puserolankojen vyötteitä.

Huomenna luvassa mahdollisesti jatkoa messuilulle, jospa ei sitten enää lankaa - minun kun pitäisi neuloa entisiäkin pois... Mutta tämänvuotisia Seinäjoen messuja voin kyllä lämpimästi suositella.

Kässämessuilla

Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin ehdin Seinäjoen käsityömessuille vasta sunnuntaina. Perjantaina minun työ- ja Samin koulupäivä olivat niin pitkät, ettei kannattanut enää messulippua maksaa eikä sinne olisi jaksanutkaan, ja eilen arvelimme aivan oikein, että paikalla olisi ihan muutama muukin eikä meitä kaivattaisi. Tosin ihan muutama muukin oli myös tänään lähtenyt matkaan! Kolmannella yhtäjaksoisella sadepäivällä saattoi olla osuutensa siihen, että kadunvarret olivat autoja täynnä puoli kilometriä ennen Areenaa, koska varsinainen parkkipaikka oli ilmeisesti jo tukossa - tunti messujen avautumisen jälkeen.

Lähdimme matkaan hiukan hillityin suunnitelmin, sillä tämä lokakuu on kukkarolle varsin vaativa: viikko sitten oli Rytmikorjaamon DesignSunnuntai, nyt kässämessut, viikon kuluttua Herkkumessut ja sitten syysloma, jolloin olisi kiva syödä muutakin kuin kaurapuuroa. Mutta toki jotakin tarttui mukaan. 

Ihastuttava hahtuvaenkeli lennähti sairaalaan paranemista toivottamaan ilman että siitä tuli kuvaa, loppu kama kotiutui meille. Maarit Ailion kankaalle painettuja kuvia ostan joka vuosi, näitä on kiva käyttää vaatteiden koristeina.

Tänä vuonna aiomme tilata joulukortit omasta kuvasta, mutta kun Charlottalta halavalla sai niin Vileenihän ostaa - ääriviivatarroja ja tarratyynyjä 3D-askarteluihin tulevaa tarvetta silmällä pitäen.

Valitettavasti Seinäjoen messut jäävät etelän sisaristaan jälkeen siinä, että ns. netistä tutut pienemmät lanka- ja tarvikekauppiaat eivät tänne useinkaan saavu. Neljä vuotta sitten Ompelutarvike.fi ja Lankakauppa.com olivat paikalla, sen jälkeen ei mitään vastaavaa ole koettu ennen kuin nyt, jolloin Poppeli osallistui! Koska yritän pitää kiinni langanostolakostani, singahdin osastolla kaikkien ihanien lankalaatikoiden ohi Cloverin tarviketelineelle - mutta sehän oli tietysti jo ryövätty lähes tyhjäksi edellisen kahden päivän aikana. Lopulta mukaan lähti silmukkamerkkejä sekä "sisältä-neulottavan-lankakerän-kasassa-pitäjiä", joista kumpikaan ei ole Cloverin ja joista onnistuin ottamaan ihan tärähtäneen kuvan. Mutta myyjä oli kiva ja keskustelimme mm. kissoistamme, joista kumpikaan ei (onneksi) ole pätkääkään kiinnostunut keskeneräisistä neuletöistä!

Wanhan Markin osastolla käymme aina tapaamassa tuttuja. Fiksusti markin väki järjestää yleensä hyviä messutarjouksia, niinpä tuoksusaippuoita lähti mukaan.

Ikävä kyllä tämän helmiosaston nimi ei jäänyt mieleeni, hämmennyin kai liikaa löytäessäni suloisia korvakorutarvikkeita. Kuulemma nämä herkut on ryövätty nukkekodista, yleensähän mineilijät sijoittavat nukkiksiin korupuolelta löytämiään aarteita! Rakastan hassuja ja näyttäviä korvakoruja, jotka valitettavasti ovat vähävaraisille joskus liian hintavia. Näistä ostoksista niitä syntyy kolme paria yhteensä kolmella eurolla - koukkuja on itsellä ja niille en laske hintaa. Kaikissa namuissa on siis rengaspiikki valmiina.

Jostakin syystä silmämme osuivat aika usein kissa-aiheisiin tuotteisiin. Sami totesi, että tuossa Maarit Bogdanoffin tervetulokyltissä pitäisi oikeammin lukea "varokaa! arkoja kissoja!", sillä Stella pakenee hysteerisenä useimpia vieraitamme, ja Raijamin wc-taulun ujon kisun kuva onkin oikeampi. (Sitäpaitsi Stellan pitää aina päästä vessaan mukaan, se osaa avata oven ellei se ole ihan kunnolla kiinni.)

Lopuksi piti tietysti saada lakua - ja alkaa valmistautua seuraaviin messuihin. Herkkumessuja vietetään Areenassa ensimmäisen kerran ensi viikonloppuna ja sinne on pyrkimys (vaikka sisäinen oikolukijani hakkaakin päätään seinään tuon "uusi messu Seinäjoella" -iskulauseen kohdalla - messu eli ehtoollisjumalanpalvelus on ihan eri asia kuin messut eli esittely- ja myyntitapahtuma). Muuten Herkkumessujen markkinointi on tosi onnistunutta, käsityömessukävijät saivat esimerkiksi ihan ilmaiseksi osallistua pääsylippujen arvontaan.

Ainoastaan yksi asia jäi käsityömessuilla harmittamaan: en ainakaan löytänyt Raijan aitan osastoa enkä saanut jokasyksyistä uutta pellavakangastani. No, täytyy joskus tottua pettymyksiinkin! Joka tapauksessa on mukavaa, kun syksyinen messukausi on avattu. Herkkumessujen jälkeen kun ruvetaan odottelemaan Joulumarkkinoita.

Käsityötä tämäkin

Neuleita ei edelleenkään ole esiteltäväksi - tai ehkä jotakin pientä, kun joku vaan saisi ajalliseksi viimeistellä ja kuvata - mutta tänään vähän toisenlaista "käsityötä".

Jalasjärvellä asuessahan vuokrasimme seinän takaa pikkuisen vaatimattoman kaksion "mökiksi". Minulla oli hallussani keittiö, jonne sijoitin käsityökirjat ja -lehdet, langat, ompelukoneen, silityslaudan ja -raudan, nukkekodin, askartelujutut. Kun muutimme Seinäjoelle, neliömäärämme pysyi samana mutta huoneiden määrä väheni. Lisäksi silloisen vuokraisännän puolesta olisimme saaneet asua tässä vain muutaman vuoden, joten emme niin kauheasti panostaneet järkevään asemointiin. Sijoitin kaikki käsityöjuttuni ns. kodinhoitohuoneeseen. Vain ompelukonepöytä piti laittaa työhuoneen puolelle.

Kyseisestä kodinhoitohuoneesta tuli epämääräinen musta aukko, johon oli hyvä heittää kädestään ihan kaikki. Kun siellä vielä on asunnon ainoa pyykkikoneliitäntä, kaaos on runsaan vuoden aikana saavuttanut melkoiset mitat.

Tässä hiljakkoin tuli tuo huone puheeksi ja päätimme, että sille pitää tehdä jotakin. Nythän vuokranantajamme on muuttunut, ja näillä näkymin saamme asua tässä niin kauan kuin haluamme, joten huvittaa tehdä kodista kiva. Kun talvella pelkäsimme joutuvamme muuttamaan tästä pois ja vähensimme omaisuuttamme rutkasti mm. kotikirpparilla, työhuoneeseen tuli vapaata hyllytilaa. Miksi en siirtäisi sinne kirjoja ja lehtiä, onhan työhuoneessa mukavampi niitä selatakin. Ja lankalaatikot ja -kassit mahtuvat eteiskäytävän komeroon.

Näin ensimmäisenä lomapäivänä, jolloin ihmisessä on vielä virtaa ylenmäärin, ryhdyimme toimeen - sääennustekin lupasi sopivasti jatkuvaa sadetta. Muutaman tunnin pakerrusta, täytettyä roskapussia, suoritettua lajittelua myöhemmin kodinhoitohuone jo näyttää nimensä mukaiselta. (Jos joku ihmettelee televisiota, niin se on matkalla paikasta A paikkaan B, kun vain joskus muistaisimme nostaa sen isonveljen autoon. Kaikille tv-lupatarkastajille tiedoksi, että tässäkään versiossa ei tikitä mikään poksi. :)

Kyllä on hyvä mieli! Nyt käsityöjuttuni ovat paljon järkevämmin ja helpommin saatavissa, samoin työkalut, joita on tähän asti säilytelty yläkaapissa. Silityslauta mahtuu avattuna tason alle, josta se on helppo vetää esiin milloin vain. Ja enää ei kodinhoitohuoneen ovea tarvitse muistaa vetää kiinni, kun tulee vieraita. Olemme hyvin tyytyväisiä! (Ja ei, kangaskaappiini asti ei siivous ylettynyt. :)

Talossa tapahtuu

Hilda-rouva ja Henrik-herra olivat lasten kanssa sukuloimassa Helsingissä rouvan vanhempien luona, ja olisi pitänyt arvata, että putiikeissa piti juosta päivänä jos toisenakin. Onneksi rouvan äiti toimi ostosten teossa ylipäällikkönä ja Henrik saattoi livahtaa tuttaviensa luo vaihtamaan kuulumisia totilasin ääreen, kun appivanhempien piika katsoi lasten perään.

Mutta sen tietää, että melkoisen tavarakuorman kanssa tultiin kotiin. Rouva löysi vihdoin unelmiensa vaatekaapin - tosin puusepällä oli se vielä maalauspuolissa, mutta rouva ilmoitti, että kyllä heidänkin kylältään maalia löytyy, kaappi lähtee mukaan heti!

Ja mitä kaikkea tärkeää muuta kotiin tulikaan! Hilda-rouva sai vihdoin mukaan ompelukoneensa ja -rasiansa, ja sen lisäksi haettiin Stockmannin kauppaliikkeestä pari lamppua ja pesukalusto. Muistettiinpa Iita-piikaakin lihamyllyllä ja uudella maitotonkalla, edellinen kun alkaa olla puhki ruostunut. Nyt kelpaa Manta-siskon hakea tinkimaitoa naapurista.

Kotiin tultua piti uudet kalusteet ja tavarat heti saada paikalleen. Kun ei uutta pöytää siihen hätään mistään saatu, katosi lastenhuoneesta leikki- ja askartelupöytä. Toisaalta Ainon mielestä on toisaalta hauskaa, kun huoneessa mahtuu vaikka hyppäämään narua, ja Vainö voi rakentaa junaratansa vaikka Pietariin asti eikä heti tule jokin huonekalu vastaan.

Sitä täydempi on nyt isäntäväen makuuhuone, jonne hankittiin myös pesukomuuti ja etsittiin tila uudelle kaapille ja lasten pöydälle, josta tuli rouvan ompelupöytä.

Saa nyt vain nähdä, millaisia luomuksia rouvan käsistä syntyy - jotenkin Iita-piika keittiössä vähän hymähtelee ajatukselle. Mutta rouva on jo innolla selannut muotilehtiä ja suunnitellut uutta kevätpuvustoaan.

Nyt matkalaiset kuitenkin hengähtävät hetken salissa, jonka kalusto saatiin juuri jouluksi maalattua. On sentään mukava olla taas kotona!

Tein tänään shoppailukierroksen Seinäjoen nukkistavarakaupoissa. Lihamylly, hinkki, ompelukone, ompelurasia ja molemmat lamput Lahjapuoti Tirinasta Vapaudentieltä, vaatekaappi ja pesuvati sekä kannu juuri Anttilan alakertaan muuttaneesta Paperinauhasta. Pesukomuuti on kylpyhuoneenkalusteiden mukana tullut pesuallaskaappi, josta irrotin hanan..

Kiitos Tanja!

Olemme Tanjan kanssa käyneet talven aikana oravannahkakauppaa: minulle tarpeettomia kirjoja pääsi hyvään kotiin, ja tänään sain itse paketin. Ihana neulelehti, kortti ja suklaata parissakin muodossa - KIITOS!!
Kaikki tuli tarpeeseen juuri nyt, neulelehti auttaa kadonneen innon löytämisessä ja suklaa auttaa ylipäänsä kaikessa...

Kun en minä mitään tee...

...näytän edes, että aion joskus jotakin tehdä. Kevään toivossa eletään, mutta varmuuden vuoksi tilasin Kangas-Mallalta huovutettua villakangasta kolmeen (3) puolihameeseen. Nam.

Hyvä mieli käsityömessuilta

Eilen käytin osan tarkasti jemmatuista ylitunneistani, jotta pääsisin jo ennen iltapäiväneljän tungosta Seinäjoen käsityömessuille. No, tungosta ei sitten tullut, neljältä käytävät itse asiassa tyhjenivät, mutta eipä tuo haitannut Samia ja minua. Vielä kun tapahtumasta tiedotettaisiin paremmin! Me "fanit" toki laitamme jo nyt ensi syksyn messuviikonloppua kalenteriin, mutta ei olisi liikaa, jos käsitöiden luvattuna aikana Etelä-Pohjanmaan messut toisi tapahtumaa esiin jotenkin näkyvämmin. Vaikka sitten tämän sosiaalisen median kautta!

Viime vuonna messut olivat pienoinen pettymys, vanhan toistoa. En tiedä, lähdinkö nyt matkaan toisella mielellä, vai saattoiko messuosastojen sijoittelun uudistus vaikuttaa, mutta meillä oli kertakaikkisen hauskaa. Rahaa ei kulunut älyttömästi, kaikkea kivaa löytyi, nähtiin runsain määrin tuttuja sekä käytävillä että kojuissa - erityisterkut Tuulalle!!!! - istuskeltiin välillä kahvilassa, välillä evässuklaita syöden tapahtumalavan tuoleilla. Ja minä imin osastojen ihania, ihania värejä itseeni. Voiko väsymys olla pelkästään värienergianpuutetta?? Tarkempi selvitys "värihimostani" ja sen hoidosta tuolla Kurakauppalan puolella.

Tunnelmaa ei ainakaan latistanut se, että toteutin visioni - tosin en tiedä, opetettiinko messuilla jossakin isoäidinneliöitä, mutta joka tapauksessa tepastelin Areenassa mummanruututanttu ylläni. Ja kerrankin nautin tuijotuksesta, sillä ihmiset eivät katsoneet lyhyenläntää ja vintturaista OI-olemustani, vaan mekkoa! Sainpa ihan ventovierailta kehujakin. Kun messuilla valokuvaaminen ei aina ole oikein tykättyä, ainoa tilannekuva on näpsäisty kännykällä Kaisasta ja alpakasta. Alpakka vasemmalla.

Mitä minä sitten ostin? Päivän paras oli varmaankin tämä seinätaulu.

Kun sanoin myyjälle, että olen ammatiltani historiantutkija, hän repesi. Kissu pääsee töissä huoneeni ovipieleen - nimenomaan käytävän puolelle... 

Helmijuttuja olisi ollut monenmoisia, mutta se harrastus on viime aikoina vähän jäänyt, ja kun jostakin piti taloustilanne huomioiden nipistää, ohitin enimmät korumateriaalit. Mukaan lähti vain pienet korupihdit sekä kaksi turkoosia lasisydäntä, joista teen korvakorut kaveriksi omistamalleni turkoosille kaulakorulle. Myyjää en tullut tietämään, lienee joku noista esitteessä mainituista.

Alla väriterapiaa. Hannele Hämäläinen on luottokorvakoruttajani, hänen kettunsa ovat yhdet rakkaimmista korvakoruistani. Nyt valikoima ei ollut yhtä iso kuin joskus, mutta sammakkoprinssit löysin. Ja kas kummaa, Tapion Fabel-tarjouksessa oli ihan niihin sointuvaa lankaa, joka kolahti värihimooni kuin 25 millin neulepuikko.

Jälleen kerran mukaan lähti Maarit Ailion kangastilkuille painettuja ihania kuvia, tosin näissäkin valikoima oli nyt vähän vaatimaton. Olisin halunnut sekä lypsäjän että traktorikuskin isona, mutta nyt sitten joudun soveltamaan suunnitelmastani. Pellavakangas on Raijan Aitan palakorista, tuostakin pitäisi tulla tunika... ;) (Tunikat muuten melkein kärsivät inflaation. Niitä oli myynnissä melkein kaikilla. Vaikka rakastan pellavaa ja rakastan pellavasta tehtyjä roiteja, jotenkin hupsusti toivoisin ettei ihan joka pulju niitäkään myisi. Riittäisi kun vaikka Riiminka ja Ullakon aarteet. :)

Kynttiläfaneina emme tietenkään voineet vastustaa niiden houkutusta. Tervakynttilä on Wanhan Markin pöydästä, nuo ruutukynttilät (joita en ottanut hyvistä kääreistään kuvauksen takia, näette varmaan värin ja tyylin näinkin) Kalevantulelta.

Tämän lisäksi mukaan lähti laatikollinen - kyllä, laatikollinen - suukkoja. Ja hirmuinen väsy ja onnellinen olo. Ollapa aina messut...

Liikkuvaa lankaa

Ihan vain sellaista tulin mainitsemaan, että Sami innostui taas vähän muokkailemaan Lankuria. Nyt ohjelmasta on olemassa tekijän sanojen mukaan "karsittu mobiiliversio". 

Voit siis lankakaupassa kaivaa puhelimen esiin, kirjautua Lankuriin ja tarkistaa, oliko se yksi ihana lanka juuri tätä värisävyä vaiko toista - ja mikä mahtoi olla värierän numero... Lisätietoja löydät Lankurin tiedotuksista (sillä sivulla, joka avautuu, kun kirjaudut sisään)

Kuvassa selaan puhelimella omaa varastoani pdf:nä, mutta myös selaimella selailu (heh :) sekä oman varaston täydennys (Lankurin tietokannassa jo olevilla langoilla) onnistuu kännyn kautta.

Huomio helsinkiläiset,

En pääse itse paikalle, mutta muistutan Päivi Brunoun tiedotteesta:

Peikonpoika ja allekirjoittanut ottavat jännittävän askeleen ensiviikolla

kun yhdessä neljän muun päheän naisen kanssa avaamme POP UP kaupan

elokuuksi Helsingissä, Hernesaaren Tapahtumatorilla laivakontissa.

OLET LÄMPIMÄSTI TERVETULLUT AVAJAISIIN:

keskiviikkona 3.8.2011 klo 12 – 20.

Sinne siis, jos Peikonpojan tuotteet yhtään kiinnostavat!

Pari tiedotusta...

Jos kekä sattuu ajelemaan työn tahi loman puitteissa Kolmostietä ja tykkääpi ommella, kannattaa Jalasjärven keskustan jälkeen kurvata vasemmalle Jokipiihin. Jokipiin Pellava on lähtenyt mukaan käsillätekemisen buumiin ja myy paitsi aina ihania valmistuotteita, myös materiaalipakkauksia.

Parasta pakkauksissa on se, ettei niistä ole tarkoitus tehdä yhtä tiettyä juttua eikä tavaraa ole naftisti juuri vain siihen juttuun. Myyntikorin reunoissa roikkui erilaisia mallikappaleita - tyynyliinoja, pyyhkeitä, tabletteja - mutta näistä saa tehdä mitä haluaa. Värejä oli ainakin sinistä ja violettia sekä tätä oljenkeltaista. Pahoittelen tärähtänyttä kännykkäkuvaa, mutta paketissa on siis 70 x 200 cm pellavakangasta ja 10 m nauhaa. Pienemmälläkin kangasmäärällä varustettuja edullisempia paketteja oli myös. Kuten näkyy, mukaan lähti kaksi pakettia - on suunnitelma, jota varten pitäisi tehdä harjoituskappale...

Toiseksi iloitsemme siitä, että neuleromaani alkaa hiipiä julkisuuteen. Ilu oli tainnut lipsauttaa asiasta jotakin Taito-lehden toimituksessa, koska sieltä kyseltiin kuvitusta tähän mainioon juttuun. (Joku muu oli lipsauttanut asiasta jotakin Ilkka-lehdessä, koska sieltä kävi toimittaja minua puhuttamassa, mutta siitä myöhemmin enemmän.) Anskua kiitämme skannauksesta!

MUOKS 3.4.2021. Oikein, nurin on ilmestynyt e-kirjana ja äänikirjana Saga Egmontin kustantamana. Löydät sen verkkokaupoista ja striimauspalveluista. Siksi entinen "hyväntekeväisyyskauppa ei enää ole käytössä. Mukavia lukuhetkiä!

Jotakin valmista olisi ja paljon keskeneräistä, mutta viime päivät olen keskittynyt testaamaan kaupungin ja maakunnan uimarantoja: maanantaina Kyrkösjärveä, tiistaina Törnävän rantaa, keskiviikkona Jalasjärven Lamminjärveä, tänään Sahalanlampea, huomenna kai Lapuan Saarenkankaan monttua... Nautitaan siis kesästä!

P.S. Muistattehan tämän...

Välijalka

Kaisa kotioloissa?

Älkää nyt viitsikö, olisitte te voineet edes kohteliaisuudesta olla uskovinanne, että minulla on noin siro sääri... :)

Sipi taitaa nykyään olla varsinainen esikuvani, jota matkin koko ajan. Hän tuli viime neuletapaamiseen mukanaan jalka - ja tänään minä hain omani.

Käsityöaitta Fiona tuossa naapurissani nimittäin lopettaa toimintansa, kaikki myydään pois kalusteita myöten. Niin myös villasukkia esitelleet mallinuken sääret. Sipin ideaa hyödyntäen hain omani pois - tämä on kokoa 38-39, joten tässä on mahtava kuvata blogiin sellaisia sukkia, joita en tee omaan 35 tai Samin 42 numeron jalkaan! Herätin kyllä hämmennystä kipittäessäni jalka kainalossa kaupasta. Meidän talossa oli joku muuttamassa ja tiedusteli, että mistä irtojalkoja saa... Konsta Pylkkänen kaipasi välikättä, minullapa on välijalka!

Jotta tässä höpsöpostauksessa olisi jotakin asiaakin, niin kerrotaan vielä että

• uusin Ulla on ilmestynyt
• Etelä-Pohjanmaan keskussairaalassa sytomyssyt ovat tehneet välipään. Tuskin niitä muuallakaan liikaa ikinä on. 

Jopa Kaisa on jälleen ottanut virkkuukoukun kauniiseen käteen, ota sinäkin! Eri sairaaloiden tempaukset löydät tästä linkistä.

Uudenvuodenkukkoo munii

Isä tapaa kertoa, että hänen lapsuudessaan oli eräässä kylän talossa uudenvuodenkukkoo muninut lapsille. Siihen aikaan maataloissa oli vielä palvelusväkeä, joka vietti jouluakin isäntäväen kanssa. Niinpä omille lapsille ei viitsitty antaa ihan sylyksittäin joululahjoja, ettei tule mielipahaa - sen sijaan uudenvuodenkukkoo kävi sitten viikkoa myöhemmin tuomassa vähän lisää paketteja.

Minullekin kyseinen elukka muni tänä vuonna, ja oikein kunnolla! (Meillä oli viikonloppuna vieraita molempina päivinä, joten vasta nyt ehdin bloggaamaan.) Kaikki sytomyssyjen tekijät varmaan tietävät "sadan myssyn Tainan", joka ei tosiaankaan ole enää vain sadan myssyn Taina. Myssyjä on syntynyt aivan hämmästyttävä määrä. Taannoin Matleena arvuutteli blogissaan, kuinka paljon niitä oikein on. Minä heitin hatusta luvun 251, ja kuinka ollakaan, osuin kaikista arvaajista lähimmäksi - Tainan käsistä on syntynyt 258 myssyä!

Taina itse palkitsi voittajan aivan ihanin saatesanoin, ja näin valtava paketti minulle ojennettiin postissa uudenvuodenaattona.

Ja paketin sisällä oli aina vain lisää paketteja...

Suklaata (mistähän Taina tiesi, että olin juuri harmitellut, kun kaupassa A eivät joulusuklaat olleet vielä tarjouksessa ja kaupasta B oli ne jo myyty loppuun!) ja lankoja - ihan selviä sytomyssylankoja! Piti heti ilmoittautua Pääasioihin, kun sain näin hyviä aineksia. Jospa opettelisi tekemään muutakin kuin niitä verkkopipoja.

PartyLiten rasiassa oli tuoksuttomia Tuikkivia. Olen ehdoton PartyLite-fani, yritin jopa lyhyen aikaa konsultin hommiakin vuosia sitten. Näin "vanhemmuuttani" olen kuitenkin alkanut pitää näistä tuoksuttomista kynttilöistä melkeinpä eniten, kun nuorempana harrastin melkoista tuoksujen sekamelskaa.

Joulupaperiin käärityssä paketissa oli sielläkin PartyLiten laatikko - joka sisälsi ihanan Lapsuuden kesä -sarjan  somisteen eli tuikkulyhdyn! Tämä meni heti "vihreään kokoelmaamme", joka otetaan esiin, kunhan joulunaika ja talvisydän on mennyt ja keväästä on jo toiveita.

Suurkiitos vielä kerran Tainalle!

Ja hartaasti toivon, että tämä hyvä onni jatkuu alkaneena vuonna muutenkin, muutamia jännityksenaiheita on. Neulonut en ole vielä silmukkaakaan joulun jälkeen (!), mutta ehkä se taas tästä...

Lankuri on nyt julkinen!

Alkuun aiheeseen kuulumaton kommentti: on pakko ajastaa tämä postaus ilmestymään 20.10.2010 klo 20.10. :)

Kerällä käyneet tietävätkin, että Sami on vuoden alusta, työttömäksi jäätyään, pitänyt ohjelmistosuunnittelijan ammattitaitoaan yllä omalla projektilla. Lankuri, virtuaalinen langanystävän muistikirja, jossa on myös yhteisöllisiä aineksia, on esiintynyt Kerällä muutamaan otteeseen.

Viimeksi kyselin koekäyttäjiä Lankurille, ja heitä ilmaantuikin kiitettävästi. He ovat testanneet ohjelmaa ja ilmoitelleet toiveista ja ongelmista Lankurin omalla kysymyspalstalla, minkä mukaan Sami on Lankuria muokkaillut.


Ja nyt on aika tehdä juhlallinen julkistus. Lankuri on kaikkien käytettävissä osoitteessa www.lankuri.net.


Jos käytte testaamassa ohjelmaa, pyydän huomioimaan muutaman asian. Ensinnäkin Lankuri on edelleen beta- eli testausvaiheessa. Se ei ole vielä täydellinen, mutta parantuu koko ajan, kun käyttäjät sitä kommentoivat. Toiseksi Lankuri on yhden miehen täysin vapaaehtoistyönä tekemä ja ylläpitämä ohjelma. Toivon siis ymmärrystä, jos kaikkiin viesteihinne ei ihan saman tien vastata - aikanaan kyllä! Toiseksi toivon, että mahdollisista ongelmista kerrotte Lankurin Apua-osiossa, jota Sami seuraa. Älkää siis lähettäkö esim. minulle sähköpostia, koska en ymmärrä mitään Lankurin teknisestä puolesta. Ja kun saatte avun, muistattehan kuitata kysymyksen vastatuksi! Näin niitä ei jää roikkumaan.

Lankurissa voi paitsi pitää keränsä ja kutimensa ja ohjeensa järjestyksessä, myös olla yhteydessä kavereihin ja käydä tarvittaessa kauppaakin. Kun lisäät Lankuriin omia lankojasi, ohjeitasi ja linkkejäsi, täydennät samalla yhteistä tietokantaa. Lankuriin voi rekisteröityä myös yrittäjänä ja lunastaa halutessaan itselleen mainospaikan. Lankurin käyttö on ilmaista, se on suomenkielinen ja tukikysymyksiin vastaa ihan elävä ihminen.

Ja sitten se hurjin osuus. Kuka uskaltaa kirjata lankansa Lankuriin ja kohdata todellisuuden... :)

Värikästä juhannusta ja terveisiä Tapion kaupasta

toivottaa langanlaiha mallineitosemme kukkamekossaan!

Mikäli olet tähän asti tutustunut vain Tapion verkkokauppaan, kannattaisi kesälomasuunnitelmiin ehdottomasti sisällyttää piipahdus itse myymälässä Kauhajoen Päntäneellä. Siellä kun riittää nähtävää, ja koskeakin saa...

Hmm... Mitähän tämä on syönyt...

Heii... tuonnehan mahtuisi vielä!!

Täällä on kivaa!

Hei, anteeksi - onko tätä lisää?

Ottaisko tota vaiko tota...

Onneksi ihan kaikkeen ei yllä.

Hypis-hypis.

Punaista vai sinistä vai vihreää vai...

Etsi maastoutunut neuloja kuvasta.

Ja kohti uusia seikk... eiku lankalaareja.

Sin män!

Tämän kesän hääkoristelutrendejä?

Tapiolla on runsaasti myös muuta käsityötavaraa.

Huhuu...

Hups, tulipas sitä...

Nähdään taas!