Diana Gabaldon - Matkantekijä

"Sulla on pyörein ahteri, jonka mää olen koskaan nähny!"

Oi tätä laatukirjallisuuden riemuvoittoa! Edellä oleva sitaatti määrittelee kirjan tason erinomaisesti. Ahteri loistaa pääosassa, kun matkustellaan pitkin Länsi-Intian saaristoa, käydään vieraisilla huoratalossa ja jahdataan hirmuista voodoo-eukkoa.

No ei sentään. Kirja herätti minussa joka tapauksessa sellaista hilpeyttä, että olen lähes haljeta innosta jakaessani sen kanssanne. En ole varmaan koskaan lukenut näin hupaisaa proosateosta. (Liha tottelee kuria on kylläkin hiukan hauskempi.)

Claire on viettänyt kaksikymmentä (kuivaa) vuotta ilman Jamieta. Kun hän saa sitten tietää, että tämä onkin elossa, hänen on pakko matkustaa aikatunnelin läpi vielä kerran tavatakseen rakkaansa. Ja siellähän Jamie onkin, valehenkilöllisyyden turvin hämärähommia harjoittavana kirjanpainajana (siis salakuljettajana), jolla on vaimo, kaksi tytärpuolta ja poika. Siinä missä Claire on ollut hiukan pidättyväisempi, Jamie on ottanut naimattoman miehen elämästään kaiken irti. Muutama vahinkohan siinä on sattunut, mutta mitä väliä sillä on, kun toisiaan intohimoisesti rakastava pari on jälleen yhdessä?

Jos nyt ihan totta puhutaan, en käsitä, kuinka lähes tuhatsivuisen kirjan voi lukea näin nopeasti. Siinä missä Anna Karenina tyssäsi jo puolessavälissä, Matkantekijä jaksoi koukuttaa loppuun asti. Eli oikein mainio kirja on kyseessä, vaikka vähän pyörittelinkin silmiäni viisikymppisen (!!!) Clairen seksihurjasteluille. Clairen ikä olikin luultavasti minua eniten häiritsevä asia, mukaanlukien se pieni tosiseikka, että Jamie on rouvaansa kymmenen vuotta nuorempi.

Kuinka Claire on niin ylivertainen? Kuinka hän on mahtava parantaja, hyvä äiti ja kaiken lisäksi vielä onnistunut iskemään itseään reippaasti nuoremman miehen? Niinpä. Sen verran hurjaa elämää Matkantekijässä vietettiin, etten aivan herkimmille voi tätä tajunnanräjäyttävää Pirates of the Caribbean-vaikutteilla maustettua seksihurjastelua suositella.

Post Scriptum: Tajusin juuri äsken, että Matkantekijän ja Muukalaisen välissä olisi ollut yksi kirja, Sudenkorento. Eipä ihme, etten tajunnut alussa yhtään mitään siitä Ranska-höpinästä :D