Ystäväni Rasputin oli oma voittajasuosikkini. Sikäli harmi vain, ettei se voittanut, sillä mielestäni se oli paljon parempi kuin Jokapäiväinen elämämme. Kuten em. teos, myös Ystäväni Rasputinin tapahtumat sijoittuvat Venäjälle - tosin vähän aikaisempaan aikakauteen. Bolsevikkien kapina on aivan oven takana, ja Rasputinin parhaat vuodet ovat juuri käsillä.
Tarinaa kertoo Vasili, Rasputinin Jerusalemista mukaan ottama poika. En oikein saanut missään vaiheessa selville, oliko Vasili Rasputinille oppipoika, ottolapsi vai jotain aivan muuta. Rasputin ei ainakaan vaikuttanut kauhean ankaralta Vasilia kohtaan, muttei hirveän isälliseltäkään.
Ainakin Rasputin tapa kasvattaa Vasilia on aika erikoinen - hän ottaa tämän mukaan rellestys- ja huorissakäyntiretkilleen. "Jos vajoaa tarpeeksi alas, niin lopulta alkaa kohota ylös", on Rasputinin periaate.
On Rasputinilla toki työtäkin tehtävänä - hän toimii parantajana, ja hänen tärkein työtehtävänsä on tsaariperheen pojan, Aleksein, verenvuototaudin hoitaminen. Vasili on totta kai aina Rasputinin mukana, ja hän tutustuu tsaariperheen tyttäriin. Erityisesti hän tykästyy Anastasiaan, perheen kauneimpaan tyttäreen.Lopputuloksen voi arvata jokainen. Eihän siinä tietenkään hyvin käy. Ei Rasputinille, ei tsaariperheelle, ei Vasilille. Eikä orastavalle rakkaudelle.
J P Koskisen kerrontatyyli on aika raju, voisi melkein sanoa härski, mutta silti kerronnasta kuuluu nuoren pojan viattomuus ja hämmennys. Vaikka kirja kertoo Rasputinista, Vasilin kasvutarina on siinä etualalla. Vasilin hauraus ja puhtaus toimivat hienoina kontrasteina Rasputinin irstailulle ja likaisuudelle. Toisaalta Rasputininkaan valintoja ei tuomita täysin, vaan häntä yritetään ymmärtää.
Aivan mahtava kirja! Suosittelen.
