Mutta nyt saa riittää hillitön hehkutus. Kerron juonesta hiukan, vaikka kirjassa ei juoni olekaan niin suuressa roolissa. Maria (Kyllä joissakin kohdissa hiukan nauratti. Onneksi kirjassa on minäkertoja.) viettää aikaansa maatilalla sukulaisten ja Johannes-poikaystävän luona. Sitten hänen elämäänsä astuu Henner, 40-vuotias naapurinukko. Minusta Henner vaikutti alusta asti jotenkin kieroutuneelta.
Maria ja Henner rakastuvat toisiinsa (Mikäli sitä voi edes rakkaudeksi kutsua), ja Maria alkaa keksiä kaikenlaisia tekosyitä päästäkseen Hennerin luo. Minun oli vaikea ymmärtää Marian motiiveja. Miksi hän suostui Hennerin "rakastetuksi"? Mitä vikaa Johanneksessa oli?
Tavallaan tämän Marian rakkaudenkaipuun saattoi tulkita kunnollisen isäsuhteen puuttumisena. Tai ehkä minun on vain hankalaa käsittää sitä, miten 16-vuotias tyttö alistuu 40-vuotiaan miehen hyväksikäyttämäksi. En vain voisi nimittää Marian ja Hennerin välistä suhdetta rakkaussuhteeksi.
Vielä joskus kerromme kaiken on hurja ja ristiriitainen lukukokemus. Se herättää ajatuksia ja saa lukijan peilaamaan omaa elämäänsä Marian ja muiden kirjan henkilöiden elämään.
Suosittelen lämpimästi. Jos jakelisin blogissani tähtiä, tämä kirja saisi täydet viisi.
