Ihanaa palata jälleen tämän sarjan pariin! Muistan Yön perinnön olleen jännittävä ja melko mieleenpainuva, eikä tämä toinenkaan osa tuottanut pettymystä. Tempo oli kyllä hitaampi, eikä juoni lähtenyt ihan heti käyntiin.Allie on palannut Cimmeriaan. Hänen uusi poikaystävänsä Carter West osoittautuu omistushaluiseksi ääliöksi, ja Allie hakee lohtua häntä taannoin ahdistelleen ranskalaispojan, Sylvainin, sylistä. Sylvain vaikutti alusta asti jotenkin epäilyttävältä motiiviensa suhteen.
Cimmeriaa entisöidään tulipalon jäljiltä. Palon aiheuttajia ei ole kuitenkaan saatu vielä kiinni - Gabe ja Nathaniel ovat vielä vapaalla jalalla. Myös Allien isoäidillä Lucindalla vaikuttaa olevan jotain tekemistä Cimmerian tapahtumien kanssa. Kun myös Cristopher-veli ilmestyy hämmentämään soppaa, alkaa Cimmerian turvallisuus olla vaarassa.
Daughertyn kieli on sujuvaa, ja kirjan hienovireisen ironian sävyttämä huumori jaksaa jopa naurattaa. Myönnän, että minulla oli kamalasti ennakkoluuloja, koska kirja sisälsi 1) sisäoppilaitoksen 2) ongelmanuoren. Paikoitellen tuli kohoteltua kulmia pienen epäuskottavuuden vuoksi - hei, päähenkiöthän ovat vasta 16-vuotiaita!
Yön perintö toi mieleeni - eikä vain nimensä puolesta - Yön talo-kirjasarjan, jonka ensimmäisen osan olenkin jo lukenut. Mieleeni muistui myös joskus kauan sitten näkemäni Wild Child -elokuva. Nämä mielleyhtymät koen vain positiivisina, ainakin elokuvan osalta. Vaikken onnistunutkaan löytämään Merkitystä kovin paljoa hyvää, oli se jollain tapaa hyvin sympaattinen ja hyväntuulinen, sellainen kevyt, kirja.
Sopii hyvin "välipalalukemiseksi" tai puhtaaksi aivot narikkaan-viihteeksi. Ei tämä mitään syntyjä syviä laita miettimään.
