Irene on lappilaistyttö, joka on päättänyt repäistä vanhan elämänsä riekaleiksi kerralla: hän muuttaa Helsinkiin aikeenaan myydä neitsyytensä huutokaupalla. Monenkirjavien ilmoitusten joukosta löytyy Johtaja, joka ei ole oikeasti johtaja mutta silti valmis maksamaan tarpeeksi.
Nämä kaksi ihmistä tapaavat ravintolassa, ja kirjan tapahtumat keskittyvät pääasiassa yhden ainoan aterian ympärille. Aluksi hahmot ovat hiukan etäisiä, mutta keskustelun ja takaumien edetessä molemmista paljastuu elämän kolhima ja rikkinäinen ihminen. Kirja on traagisen absurdi: lukija tuntee väkisinkin sääliä juuri niitä hahmoja kohtaan, joita pitäisi vihata.
Irenen kanssa samassa hostellissa asuva Nadja on strippari, joka tarjoaa myös privaattiesityksiä. Hän ikävöi lastaan, Mashaa, ja kuten kirjan takakansi sanoo, haaveilee tavallisesta elämästä. Hän ei ole ainoa huora hostellissa: muutama muukin nainen on asettunut sinne asumaan. Prostituoidun elämää kuvataan realistisesti kuitenkaan turhia liioittelematta.
Venäläisnaiset eivät sinänsä tarinaan liity, mutta varsinkin Nadjalla on suuri osuus Irenen seksuaalisuuden muodostumisessa. Irene tarkkailee Nadjaa ja valehtelee nimensäkin nimeten itsensä uudelleen tämän mukaan. Hän ikään kuin koettaa samaistua prostituoituihin, vaikka koko ajan miettiikin, onko hänen käytöksensä sopivaa.
Johtaja taas muistelee muutaman vuoden takaista Thaimaan-reissua, jolla hän tutustui Songiin, paikalliseen prostituoituun. Ongelma vain oli, että Johtaja oli naimisissa ja Song runsaasti alaikäinen.
Seksi ei ole mikään helppo asia, mikäli tätä kirjaa on uskominen. Ihminen voi riisua vaatteensa, mutta ei kokemuksiaan, ja kaikki teot vaikuttavat myöhempään elämään. Kirja ei ole mitään kevyttä luettavaa, ja siitä jäikin vähän likainen jälkimaku. Kiitän kuitenkin sitä, että kirja oli älyllisesti kutkuttava ja sisälsi hienot, moniulotteiset henkilöhahmot.
Arvostelukappale.
