Leonie Swannin Murha laitumella esittelee täysin uudenlaisen salapoliisin, nimittäin Glennkillin viisaimman lampaan neiti Maplen. Nimi on väännös Agatha Christien neiti Marplesta, ja Maplessa ja esikuvassaan onkin paljon samaa.
Kirjan tapahtumat alkavat neiti Maplen ja muiden lauman lampaiden paimenen George Glennin kuoltua. Tällä on lapio rinnassa, aivan sydämen kohdalla. Neiti Maple ottaa murhaajan selvittämisen hoitaakseen, ja löytääkin pian kasan todisteita - tai laittaa lauman niitä etsimään. Vaikka Maple ei olekaan lauman johtaja, silti on mahdotonta ajatella etteikö näin olisi. Maple on viekas, ainakin lampaaksi, ja siitä tulee väkisinkin mieleen Eläinten vallankumouksen siat.
Jokainen lammas on omanlaisensa persoona, mikä on hyvin virkistävää. Niissä on paljon inhimillisiä piirteitä, mutta myös eläimellisiä - ne saattavat saada asioita selville vaiston tai hajujen perusteella. Niiden tapa ratkaista rikos on hyvin erilainen kuin ihmisillä - totta kai, ovathan ne lampaita. Ne myös käyttävät Georgen niille lukemia kirjoja apunaan.
Othello, nelisarvinen musta pässi, on erityinen suosikkini. Se on ollut sirkuslampaana kammottavan työntekijän armoilla, ja sen vahvassa luonteessa on jotain ihailtavaa. Toinen suosikkini on Zora, filosofinen ja pohdiskeleva lammas, jonka mielipuuhaa on istuskella kalliolla miettien, tuleeko siitä kuoltuaan pilvilammas. Mopple the Whale on myös riemastuttava persoona.
Juonellisesti tämä kirja on vähän epäonnistunut. Kaikki oleelliset tapahtumat sijoittuvat loppuun, ja loppu sujuukin sitten liian nopeasti. Kirja olisi voinut olla puolet ohuempi, ja siihen olisi silti saanut sisällytettyä kaikki tarvittava.
Tätä lukiessa kannattaa olla tarkkaavainen. Pää meinasi ainakin itselläni mennä pyörälle henkilöhahamojen runsauden vuoksi.
