Aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala ovat olleet kysyttyjä haastateltavia, koska ovat nostaneet kirjansa kautta yleiseen keskusteluun ADT-keskittymishäiriön, sen syntysyyt, oireet ja paranemisvaihtoehdot. [Yle Areenassa ohjelma keskittymishäiriöstä.]
Kyseessä on ilmiö, attention deficit trait, jossa ihmisen tarkkaavaisuus alkaa herpaantua samaan tapaan kuin kehityksellisistä tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivillä ihmisillä (ADD, ADHD).
Asian toi ensimmäisen kerran esille 1990-luvulla amerikkalainen lääkäri E. M. Hallowell.
ADT-käytösmalli juontuu siitä, että siitä kärsivät ihmiset ovat viettäneet liian pitkään liian kiireistä elämää. Tehneet montaa asiaa samaan aikaan, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen, laiminlyöneet unensa ja näin aiheuttaneet itselleen tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti. Myös ravinnolla on iso merkitys.
"ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen."
Nyky-yhteiskunnassa ja ajan vaatimuksissa ADT ei ole harvinainen ilmiö.
Siitä kärsivällä on keskittymiskyky heikko, ja tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen.Yhtä asiaa tehdessään hänen mieleensä tulvii muita asioita, jotka eivät liity työn alla olevaan asiaan. Ilman ulkoisia keskeytyksiäkin hän elää keskeytysten keskellä.
Keskittymiskyvyn puute puute voi heikentää jaksamista, suorituskykyä, palautumista ja aiheuttaa burnoutin.
Kirjaa voikin erityisesti suositella, jos itsessään tunnistaa ja kokee työuupumuksen oireita:
- uupumusasteista väsymystä
- kyynisiä tunteita
- ammattillisen itsetunnon heikkenemistä
- univaikeudet - työasiat pyörivät mielessä, aamuyöllä heräämistä
Kirjan tekijät uskovat vakaasti, että tästä itse aiheutetusta keskittymiskyvyn häiriöstä on mahdollista toipua, ja siten saada takaisin oman kognitiivisen kapasiteettinsa parhaassa käyttökunnossa.
Jos sitä flowta eli virtaustilaa tahtoo itselleen useammin, niin
"se ei ole mikään mystinen taiteilijoiden etuoikeus vaan hyvän keskittymisen ja asioiden sujumisen tila. Virtauksessa mieli on aktiivinen, keskittyminen on helppoa ja vaikeat haasteet tuntuvat innostavilta eivätkä lannistavilta. Virtauksessa voi olla yksin tai yhdessä, kunhan edessä on riittävän vaikea tehtävä ja siihen ratkaisun avaimia."
Olen tästä ollut hyvin kiinnostunut, koska olen itsessäni näitä ADT-oireita tunnistanut jo useamman vuoden ajalta. Perussyy lienee – toki helposti innostuvan ja uteliaan mielen lisäksi – että toimeentulon olen pääasiassa hankkinut taide- ja kulttuurialalta, jossa käytännössä pitää olla monta projektia käynnissä samaan aikaan. Mikä tarkoittaa, että peruspohjana sälä- ja silpputöitä, työaikaa on helposti kaikki aika, ja jonka ryydittää epävarmuudessa lilluva apurahasysteemi ja muu jatkuva rahoitusten suunnittelu ja rehellinen kerjäys.
Keskittymiskyvyn elvytysopas kirjassa on paljon tieteen tutkimuksilla perusteltua konkretiaa. Kuten ohjeita, miten opitaan älykkääksi älylaitteiden käyttäjäksi (itse olen mm. poistanut Facebook-sovelluksen kännykästä, suosittelen). Miten hankitaan uusia aivoille hyviä päivittäisiä tapoja, miten omasta työstä riippumatta tulisi mahdollisuuksien mukaan parantaa omia työskentelyolosuhteita ja miten pysäyttää keskeytysten kierrettä.
Kirja perustelee, miten tehtävästä toiseen hyppiminen on paitsi raskasta myös tehotonta. Tunne multitaskauksesta on harhaa, koska aivot eivät voi tehdä tietoisesti montaa asiaa yhtä aikaa.
Mielenkiintoinen aivotutkijoiden osio on, miten jaksottaa vuorokauden uuden "työaikalain" mukaan. Sitä on hyvä peilata oman rytmiikan ja päivän vaatimusten kanssa.
Kirjan tilaus Tuuma-Kustannuksesta.
