Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 15.9.2023
Muutama päivä Tallinnassa päivitti rutkasti historiatuntemustani. Oman aikani peruskoulun kirjat kun oli kirjoitettu sen verran paksulla cccp-musteella, että Viroa ja muita Neuvostoliiton miehittämiä maita käsiteltiin niissä hyvin ohuesti.
Kirjaston teosten myötä baltiansaksalaisten ja ruotsalaisten 700 vuotta kestänyt vahva vaikutusvalta Virossa avautui reissun jälkivaiheena. Ja tietenkin niitä kielen mahdollisia yhteyksiä Laitilan murteeseen jäin pohtimaan. Onko Laitilan seudulle joskus muuttanut Itämeren yli väkeä, jotka ovat asettuneet tänne ja joilla on ollut kieleen näihin päiviin asti ulottuvaa vaikutusta? Varmaa tietoa ei taida ainakaan vielä olla missään, mutta Anna-Leena Siikala ja Ants Järv ovat kirjoittaneet artikkeleissaan, että esimerkiksi tällä suppealla alueella esiintyvät Kalevanpoika-tarinat ovat samanlaisia perusaiheiltaan ja jopa yksityiskohdiltaan kuin Baltian puolella. Järv arvelee, että ehkä ajanlaskun alkupuolella on Suomenlahden eteläpuolelta siirtynyt Vakka-Suomeen kanta-asukkaita.
Murre, tuo todellinen äidin ja isän kielemme. Joskus kun me kahdeksan aloitimme Kaariaisten koulussa ensimmäisellä luokalla, kaik kyl puheliva iham puhrast Laitla murret. Koska ei meillä mukulilla ollut vielä muuta kieltä.
Murre
on myös se tunnekieli, joka vivahteet, painotukset ja vitsailutavat ymmärtää tarkkaan
vain se, kuka siihen kielen keskelle on syntynyt. Sittemmin koulu, lukeminen ja kirjoittaminen,
muutot muualle, työpaikat, muut kielet ovat muokanneet ja runsastuttaneet alati
elävää kielipalettia.
Koska olen laitlalaisen frouvan kanssa naimisissa, meillä viljellään väkisinkin murretta ja sanontoja. Mutta jos Laitla murret pitää yhtenäisesti pitempään puhua, sitten joudun jo keskittymään.
Aika paljon murreparsia ja sen kielen ymmärrystä on tietysti siirtynyt mukulille. Heli Laaksosen ja Markus Siltamäen Laitilanmurteen sanakirja on silloin tällöinkin meijä huusollin tuvam pööräl plarattavan. Osaa sanoja en ole kuullutkaan - toisista sanoista taas kuulee ja muistaa selvästi vielä isän ja äiten äänet.
Kieli on osa sukupolvien ketjua, johon takertuu olosuhteita, yleisen kehityksen vaiheita, historiaa. Ruotsin vahva vaikutus Laitilan murteeseen on selvä peli, mutta sitä vanhan viron osuutta pitää vielä tutkiskella.
***
Sitten sananmukaisesti jälkikirjoitus. Viime aikoina Laitilan Sanomissa on julkaistu kuolinilmoituksia, joihin liittyviin ihmisiin on itsellä ollut erilaisia sidoksia. Tämän lehden toimituksessa Rantasen Tipi aikanaan opetti muiden muassa minulle klopille kirjoittamista ja myöhemmin keltanokalle, miten se kunnallispolitiikka käytännössä toimii. Juopoteltiinkin joskus ja tarinoita piisasi; laitla murttel tiätyst.
Tässä jossain vaiheessa sovittiin, että kaffetellaan ja viisastellaan taas maailmaa pykälän paremmaksi. Juuri sellaiset asiat kannattaa sopia hetimiten kalenteriin ja toteuttaa. Koska jossain kohden kääntyy viimeinen päivä eikä kalentereita enää ole.
Kirjoittaja asuu Turussa ja toivoo, että Kodjalan kirkkotutkimuksille löytyy lisärahoitusta, koska sieltä voi löytyä valtakunnallista historiankirjoitusta
