Luonnostelua: Veera Lehtola

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Syrjäkarein

Kuva: Jussi Virkkumaa

Olen ollut mukana tekemässä Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa ja Turun Sanataideyhdistyksen toteuttamaa Syrjäkarein-projektia. Työryhmän muut jäsenet ovat Veera Vähämaa, Jasmine Westerlund, Veera Lehtola sekä valokuvaaja Jussi Virkkumaa.

Korvarunoista, muotokuvarunoista ja valokuvista koottu ensimmäinen näyttely Syrjäkarein - lauseita kaupungin laitamilta on avoinna 4.10.–30.10.2016 Turun pääkirjastossa. (Tieto-osasto, 2. kerros).
Myöhemmin näyttely lähtee kiertämään.

Näyttelyn avajaisia vietettiin 17.10.2016, jolloin vietettiin myös valtakunnallista Asunnottomien yötä.

Näyttelyn esittelyteksti:
Syrjäkarein-näyttely syntyi kesällä 2016 kymmenissä kohtaamisissa, joissa sanataiteilijat kirjoittivat runomuotokuvia ja korvarunoja. Projektissa työskenteli myös valokuvaaja, joka kuvasi kohtaamisten paikkoja ja muotokuvasi ihmisiä. Yhteistyötahoina ovat olleet mm. Turun Elokolo, Sirkkalan päiväkeskus ja Varsinais-Suomen Sininauha ry:n nuorten työpaja Jokipaja. Valokuvista, korvarunoista ja muista projektin aikana kirjoitetuista teksteistä osa on koottu mukaan Syrjäkarein – lauseita kaupungin laitamilta -näyttelyyn.

Korvarunojen tai runomuotokuvien ei ole tarkoitus tehdä hyvää tai pahaa. Niiden on tarkoitus kommunikoida ja koskettaa. Syrjässä elävien ihmisten ääni tulee kuulluksi runossa. Ketkä ovat syrjäytyneitä, ketkä syrjäytettyjä? Millaista on elää marginaalissa? Miten “syrjä” määritellään?

Runomuotokuvassa sanataiteilija katselee runon kohdetta ja kirjoittaa tälle runon. Teksti on nähdyksi tulemisen lahja kohteelleen. Näin syntyneet runot ovat yhteisiä. Menetelmän on kehittänyt kirjoittajaryhmä Tapiiri.

Korvarunossa ihminen kertoo itse omaa tarinaansa. Sanataiteilija kirjaa puhetta ja koostaa siitä runon. Tämä ns. “korvaruno” perustuu täysin kohteensa puheeseen. Menetelmän on luonut ja kehittänyt Turun Sanataideyhdistys.