Taina Kuuskorpi: Pahat mielessä - tieteen näkökulmia pahuuteen

 

Inhimillinen pahuus kiinnostaa, tuo pelkoa ja puistatuksia, nostaa vihaa ja loputtomasti myös kiehtoo. Luemme dekkareita, katsomme väkivaltaisia tv-sarjoja, luemme rikos- ja sotauutisia, kuuntelemme kertomuksia narsistien teoista. Bloggauksen loppupuolella esitän todennäköisen syyn, miksi pahuus eri muodoissaan on meille niin magneettista.

Psykologi ja kirjailija Taina Kuuskorpi on kirjoittanut jykevän ja varsin kattavan tietoteoksen pahuudesta. Kirjaa varten hän on seulonut hämmästyttävän määrän erilaisia tutkimuksia ja pyrkinyt tuomaan esille ajantasaisinta ja tulevaa ennakoivaa tietoa. Käyttämänsä kieli on mukavan yleistajuista ja ryyditetty värikkäillä ilmaisuilla.

Runsaudesta voisin nostaa tähän erityisen kiinnostavina ne vaikeimmat ja vaarallisimmat persoonallisuushäiriöt, joihin on mahdollista eri syistä johtuen sairastua. Ne ovat antisosiaalinen, machiavellistinen, narsistinen, psykopaattinen ja sadistinen persoonallisuushäiriö. Monesti erilaiset mielenterveyden häiriöt ja sairaudet tahtovat myös kerääntyä ja kietoutua yhteen. Myös mahdollisten yhdistelmien määrä on hyvin suuri, ja tutkimuksella onkin suuria haasteita selvittää niitä ja niille mahdollisia uusia hoitomuotoja. Keskeisiä tekijöitä näille häiriöille ovat tunnekylmyys, empatiakyvyn puute, moraalittomuus, petoksellisuus ja aggressiivisuus.

Osalle ei edes terapiaa suositella, koska se saattaa vain parantaa kyseisen henkilön kykyjä hyväksikäyttää toisia ihmisiä.

Tositapauksia

Kirjassa on todellisia tapausesimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tehneet äärimmäisiä tekoja. Kuten insestihirviö Josef Fritzl, vanhusten myrkkymurhaaja Aino Nykopp-Koski ja poliisikonstaapeli Mihail Popkov. Myönnettäköön, että joissakin yksityiskohtaisissa kuvauksissa lukiessa tahtoi ottaa etäisyyttä ja kirjaa oli paras lukea ja pureskella välitaukoja pitäen.

Kuuskorven kirjan suurta ansiota on ymmärryksen lisääminen – tuodaan esille juurisyitä, miksi ihminen on kyennyt ja edennyt tekemään pahoja tekoja. Tieto lisää tuskaa, mutta tuo myös turvaa. Tarvitsemme nykyäänkin pahuuden tunnistamista ja sen viisasta varomista.

"Pahuuden ymmärtäminen on mielestäni hallittua paritanssia. On uskaltauduttava riittävän lähelle ja keskusteluyhteyteen, mutta varottava joutumasta vietäväksi. Vanha viisaus siitä, että ymmärtäminen ei merkitse hyväksymistä, on elintärkeä."

Oleellista on muistaa, että kaikki persoonallisuushäiriöiset eivät suinkaan ole vankilassa tai väkivaltaisia rikollisia, vaan heitä löytyy joka puolelta, arvostetuista ammateista ja hyvinkin korkeilta yhteiskunnallisista asemista. Tämä on kirjassa oma mielenkiintoinen alueensa - Donald Trump on tästä eräänä esimerkkitapauksena.

Lapsuudella ja geeneillä on suuri merkitys

Monessa kohdassa päädytään luonnollisesti varhaislapsuuteen ja siellä ympäristössä olleeseen väkivaltaan ja kiusaamiseen, perhe-olojen kaltoinkohteluun, vanhemman kylmyyteen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja laiminlyönteihin. Monet häiriöt kyetään tunnistamaan lapsissa jo hyvin aikaisin.

Geneettisten alttiuksien ja huonon lapsuuden yhdistelmästä on puhunut myös vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma.

Kuuskorpi kirjoittaa erittäin ajankohtaisesti:

"Jos ennaltaehkäisy on paras keino poistaa kaltoinkohtelun tuhoisat seuraukset, kriittiseksi kysymykseksi jää, millaisiin perheisiin toimet kannattaisi kohdistaa. Jos nojaa väkivallan kehä -teoriaan ja tietoihin väkivallan periytyvyydestä, viisainta olisi tukea kaltoinkohtelun keskellä kasvaneita, kun he ovat perustamassa omia perheitään. Käytännössä tässä ei kuitenkaan onnistuta, vaan toimenpiteet kohdistuvat perheisiin liian myöhään, jolloin lapset ovat ehtineet jo traumatisoitua, ennen ensimmäistäkään interventiota. Kaltoinkohdellun lapsen auttaminen vuosikymmeniä myöhemmin on monesti ylivoimainen tehtävä."

Faktaa on, että esimerkiksi syntyneestä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ei juurikaan parannuta. 

Luku Empatiakyvyttömyys - monen pahan takapiru tarjosi ainakin itselle paljon uutta tietoa. Nykyisin valtaosa tutkijoista ajattelee empatian rakentuvan kahdesta osasta. Kognitiivinen tietoempatia sisältää toisen ihmisen tunteen ymmärtämisen ajattelun ja järkeilyn avulla, eli se on kykyä nähdä asia toisen näkökulmasta. Emotionaalisen tunne-empatian avulla ihmiset osaavat samastua toisen kokemiin tunteisiin ja myötäelää niin ilot, surut kuin kiukut ja pettymykset. Aina tunne ei osu kohdalleen, koska tunteen voi havaita tai kuvitella väärin. Yliempaattisuudella on myös omat vaaransa.

Sadistin tekojen tarkoitus on tuottaa kipua ja kärsimystä, koska saa siitä nautintoa. Sadismia on kolmenlaista: tutkijoiden piirissä kiistelty sadistinen persoonallisuushäiriö, johon sairastunut kykenee tekemään äärimmäisen pahoja tekoja. Sitten on seksisadismi ja ns. arkisadismi, jota edustaa esimerkiksi nettitrollaajat ja kansalaisia pilkuntarkkuudella kyykyttävä hallintovirkamies. Sadistisuus ja  nautinnonhaku voi olla myös paikkojen rikkojien ja toisten omaisuuden tärvelijöiden takana:

Yhteenvetona: Pahat mielessä on kattava ja kiinnostava kirja, jota voi suositella kaikille, jotka haluavat ymmärtää ihmisyyttä syvemmässä mittakaavassa ja myös tummissa, pimeissä väreissä.

Varmasti silmiä avaava ja lisäpalikoita tuova kirja, kenellä on tai ollut lähipiirissään tai puolisona persoonaltaan häiriintynyt. Fyysisen väkivallan lisäksi tällainen henkilö saattaa jauhaa henkisellä tasolla läheisen ihmisen omanarvon ja itsetunnon aivan murusiksi. Tehdä elämästä helvettiä.

Kirja myös soveltuu erityisen antoisaksi käsikirjaksi luovan kirjoittamisen harrastajille ja ammattilaisille. Tästä saa roolihenkilöihin lihaa, luuta ja repliikkejä.

Mutta miksi se ihmisen pahuus meitä pohjimmiltaan niin kiinnostaa; osuisikohan tämä sitaatti kohdalleen:

"Sadismin äärimmäiset tapaukset, pelkästä ilosta kiduttavat ja hitaasti tappavat sadistiset murhaajat ovat harvinaisia, mutta kaikissa ihmisissä on vaihteleva määrä sadistisuutta aivan kuten narsistisuutta tai psykopaattisuutta."