Eilen saatiin Taidejournalismi-koulutuksessa ripustettua nettinarulle työn alla pitkään olleet monimediajutut. Itse tein sen Laitilassa elokuussa pyörineestä Kivellä soutajat -musiikkinäytelmästä.
Laitilan omassa tarinaperinteessä eläneistä jättiläisistä tietää paremmin kertoa Laitilan kulttuurisihteeri Jukka Vehmas tässä tekstissään.
Opettavaista oli kokonaisuudessaan - omien kokemusten myötä nousi arvostus niitä media-alan ammattilaisia kohtaan, jotka tiukoissa aikatauluissa pakkaavat aamulla vehkeistön autoon, menevät yksin tekemään kentälle jutun, leikkaavat ja säätävät äänet kohdalleen ja vielä samana päivänä se tulee eetteristä ulos.
Erityisesti audiojutut kiinnostavat, itselle sittenkin vähän uutena juttuna. Korva-aistin kautta kun ulkoa tuleva informaatio poikkelehtii aivan eri lokeroita pitkin tajuntaan kuin silmien kautta. Kuulon kautta on tutkitusti suorempaa rööriä tunteisiin ja alitajunnan maille. Tämän tietävät taidokkaiden kuunnelmien kanssa tekemisissä olleet.
Liikkuvan kuvan osuus tulee kasvamaan verkossa lähivuosina todella paljon. Mobiililaitteiden kehitys - näytöt suurenevat, akut kehittyvät, linjat paranevat yms. tukee osaltaan sitä kehityskulkua varmasti paljon. Kohti silmän maailmaa.
Videosiivun katsominen on kaikkein helpointa - aktiivinen kuunteleminen on eri asia kuin kuuleminen, ja lukeminen se vasta työlästä puuhaa on - pitää lukea rivi kerrallaan, käännellä sivuja, imeyttää tekstit sisäiseen projektoriin, joka sitten heijastaa ne suodatuksen jälkeen oman kuuppan sisällä mielikuvitusvalkokankaalle nähtäväksi, tunnettavaksi.
Toki tämän subjektiivisen kokemisen takia monen mielestä lukeminen on kaikkein suurinta taidenautintoa.
Oman juttuni nähtäville ja kuultaville saa tästä KLIKS!
Tutustu myös muihin Taideakatemian juttuihin osoitteessa Tutka.pro.
