 |
| Nypykät: Kanuunaralli (1991 Poko records LP), kuvat Tuija Hurri |
Parikymppisenä nuorena jolppina menin töihin ja pääsin porukkaan sen verran mukavasti sisälle, että syntymäpäivälahjaksi antoivat märkäkorvalle LP-levyn. Se oli hieno ele, varsinkin kun lahjana oli vinyylilevy.
Lahjaksi saaduissa levyissä on aina se sama erheen mahdollisuus, kuin dia-kuvien näytössä vieraille. Toisten todellista makua on lähes mahdoton tietää. Lahjaksi sain heinolalaisen rockfolk-bändi Nypyköiden LP:n Kanuunaralli. Se miksi juuri tämä levy tuli, en tiedä. Muistaakseni en edes diggaillut esim. orkesterin kovaa hittibiisiä Lastenlaulu, joka muistetaan siitä mitä Venäjän maa toi lapsille (vanhoja mummoja) tai Ruotsin maa (kauniin kuninkaan). Suomi soi lapsille puhuvan kissan. Mutta Venäjän maa, toi lapsille... jne...
Ehkä olen näyttänyt vihreää valoa Lapinlahden Linnuille, Juliet Jonesin Sydämelle tai The Poguesille, jotka ovat liki sielunkavereita Nypyköille ja siitä sofistikoituneet työkaverit ovat rohkeneet hankkia Kanuunarallin. En tiedä.
Hyvä, että hankkivat, sillä levy istuu musiikillisen elämänkaareen loistavasti. Biiseistä on poimittavissa upeita sanoituksia, asennetta, kansanmusiikkia ja raikulimaisia ralleja.
"Sinun hymysi on tarttuvaa,
siihen sairastuu mielellään,
se on taudeista parhain,
sitä odottaa aina vesi kielellään."
-salaisuus-
 |
| Nypykät: Kanuunaralli (1991 Poko records LP), kuvat Tuija Hurri |
Orkesterin saumattomuus on helposti selitettävissä sillä, että porukka koostui teatteriryhmästä - toisaalta suuret taiteilijasielut kuolivat kimpasssa hapen puutteeseen ja bändin jäsenten välit tulehtuivat lopulta niin pahasti, että loppu tuli. Osa porukasta perusti myöhemmin yhtyeen Tupakan ystävät.
Välejä tulehdutti varmasti myös levy-yhtiön kitsastelu ja luotto bändin tulevaisuudesta - yhtiö ei uskonut sen materiaalin kantavat pidemmälle. Se on ollut erhe. Lapinlahden Linnut rakensivat itsestään liki kansallisen suuryhtiön ja esim. musiikillinen serkku Freud, Marx, Engels & Jung tuotti kymmenkunta LP:tä. Lauri Tähkä ja Elonkorjuu liikutteli porukoita pienissä massoissa, kunnes lopulta jakautui jatkamaan omissa porukoissaan. Tuskin Nypykät kuitenkaan aikaansa edellä olivat.
Olisinko sittenkin antanut työkavereille liian huurteisen mielikuvan itsestäni, sillä pääosin Markku Palmusen käsialaa olevissa biiseissä liki joka toinen lause on kosteampi kuin kuohuva lasin pohja. Näin ei nykyään ole, vaan I-olut tölkkikin tyhjenee hitaasti ja hartaasti ja mielummin maukkaan ruuan kanssa. Se ei Nypyköiden biisien arvostusta alenna. Elo, ilo ja silmän pilke nousevat kasvoille.
Kanuunaralli on roisi, se on mehukas ja kostea. Se on uppotukki. Se on kuin vastarypytetty piirakka. Lämmin ja karvainen. Se on aamun ensimmäinen hönkäys ravintola-illan jälkeen. Levyssä on hengästyttävä vauhti - rytmihäiriö jää varjoksi. Elämää ei murehdita, ei ehditä. Kanuunaralli on kylän viimeinen keskikaljakuppila - täynnä hyväntuulisia ihmisiä ja kohtaloita. Kanuuralli ei lyö, se syleilee ja suutelee.
