Näytetään tekstit, joissa on tunniste Emma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Emma. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. marraskuuta 2014

Mauno Kuusisto; Kertokaa se hänelle, RCA, 1960 (EP)

Mauno Kuusisto; Kertokaa se hänelle, RCA, 1960 (EP),
kansi Jukka Pellinen
Mauno Kuusiston Kertokaa se hänelle (1959) pitää edelleen ja todennäköisesti ikuisesti Suomen myydyimmän singlen titteliä. Levyä on myyty 47 000. Eroa kakkosena olevaan Tuure Aran Emmaan Kuusiston eduksi on 7 000 levyä. 1961 Kuusisto näytteli pääosaa samannimisessä elokuvassa (Ohj. Åke Lindman). Nimi elokuvalle oli napattu Kertokaa se hänelle-kappaleesta. Kuusiston elämään perustuvasta elokuvasta tuli vuoden 1961 katsotuin. 

Kuusisto esiintyi kuoroissa ja oli mukana mm. hengellisessä musiikissa. Päivätyö hautaustoimistossa toi lempinimen Arkku-Manu

Tämän kertainen Kertokaa se hänelle esitys löytyy vuoden 1960 EP-levyltä, jossa em. lisäksi ovat Heijastus, Romanssi ja Kaunis kotimaa. 




Mauno Kuusisto; Kertokaa se hänelle EP

Vakava ääni on Mauno Kuusistolla kun tulkitsee kaihoisaa Suomi-klassikkoa Kertokaa se hänelle, joka on alunperin italialainen Dicitencello vuie. Jousivoittoinen melodia on kaunis kun Kuusisto rypee kaihon kylvyssä. Paatosta on riittämiin ja osa siitä tarttuu kuulijankin takinliepeeseen.

Heijastus tyynnyttää isommankin järven pinnan. Kesäpäivän kepeys on kurin ja järjestyksen takana ja Heijastus jää hieman tunteettomaksi. Tästä olosta haluaa pois. 

Kuusiston tulkinnoista on kepeyttä turha hakea. Romanssi on liki kuolinvuodemusiikkia. Kaikki näennäisesti kaunista, mutta ah niin kahlittua. Raskasta rakastaa.

Kaunis kotimaa jatkaa sillä uralla jossa kuokka on alusta asti suoraa linjaa edennyt. Nyt saa paatoksesta tuta kotimaa. Ei tässä kaukana olla sielun maisemasta, joka jokaiselta suomalaiselta löytyy. Korpi kasvattaa. Itketä ei, mutta murtumispistegeeni löytyy. Teemaltaan kappale sopii Kuusiston lakooniseen tyyliin paremmin. 


Mauno Kuusisto; Kertokaa se hänelle, RCA, 1960 (EP)

Mauno Kuusisto on raskaudessaan olennainen osa musiikkipöytäämme. Olemme jäyhä kansa, ainankin osittain ja Mauno Kuusisto on sitä perimää. Ei jäyhyydessä vikaa ole; päin vastoin. Jäyhyys rauhoittaa, ajattelu saa aikaa, silmä ehtii etsiä asioita jotka nykykiireessä katoavat omaa tyhmyyttämme. Kertokaa se hänelle ja Kaunis kotimaani ovat hienoja esityksiä ja kaiken kaikkiaan neljän kappaleen 7# EP on eheä paketti, joka laittaa sykkeen ojennukseen.



**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)

Lähteet: wikipedia
www.ifpi.fi

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kulta-aikaa (kok), FOLP 19 (LP)

Kulta-aikaa; kok (Fonovox 1975), kansikuva Suomen
kuvapalvelu, Oy Lito-print Ab
Jostain syystä Fonovoxin kokoelma Kulta-aikaa on jo pidemään tovin pyörinyt mielessä. Syksyn korvalla herkistyy ja iltojen tummuessa aistit heräävät; liekö LP:n levynkannen ruskanvärinen auringonlasku jäänyt alitajuntaan ja nyt ensimmäisten kellertävien koivunlehtien liihottaessa kohti mätänevää maata, muisti palauttaa mielikuvan. Syksyllä on enemmän aikaa olla haavemaailmassa; Olavi Virta, Georg Malmsten, A. Aimo jne... (Kauko Käyhkö painettu kanteen Kauko Käykö!). Kova kattaus kuljettajia aikamatkailuun ja unelmointiin.

Mahtavatko nimet kannessa olla "arvo" järjestyksessä, sillä esiintymislistan järjestys levyllä on eri? Villasukat jalkaan ja 50 centin kirpputorihelmi soimaan. 






Kaikki tämän LP-levyn äänitteet ovat 
alkuperäislevyiltä koottuja. Niistä on 
kopioitaessa poistettu elektronisesti 
vanhoille taltioille ominainen rahina.
Lisätty stereokaiku antaa myös 
avaramman vaikutelman. 

- teksti LP-levyn takakannessa -


A - puoli


Terijokelaisen harmonikkalegendan Viljo Vesterisen Säkkijärven polkka on villitsevä. Taustalla oleva Dallape-orkesteri jää hieman vaille huomiota, kun Vesterinen tiluttaa liki kolme minuuttista polkkaa hurmiossa. Itse kappale on useasti kuultuna liki ärsyttävä, mutta monet eri variaatiot ja tauot sen kuulemisessa, nostavat sen yhdeksi klassisimmista kappaleista. Tämä versio on laadukas. 

Nuoren Olavi Virran tango Anna-Liisa on kuin kaste nurmella. Herkkä-ääninen Virta tulkitsee varovaisesti, heikoilla jäillä liikkuen, eikä studio-orkesteri "Suomen soitin" häikäise. Silti Olavi Virran kukkaan puhkeava karisma ja orkesterin kelpo läpivienti riittävät täyttämään nostalgian nälän. 

Odeon tanssiorkesteri säestää pitkällä johdannolla Georg Malmstenin esitystä kappaleesta Lapsuuteni leikkipaikka. Nyt ei olla lähiö kerrostalon pihassa vaan kotikoivun juurella. Raaka kaiho velloo läpi esityksen. Malmstenin lauluosuus jää kappaleessa mielenkiintoisen lyhyeksi, miltei pelkästään toteavaksi ja se tekee kappaleen rakenteessa hieman hätkähdyttävän,  lyhyestä tarinasta puhumattakaan. 

Ture Ara suhtautuu vakavalla otteella Emma esitykseen. Suomi-tanssiorkesterilla on tulkintaa tukeva, hieman dramaattinen tyyli, jossa haiskahtaa aavistuksen Hollywoodimainen elokuvasäestys. Se kieltämättä tuo sävyjä kappaleeseen. 

Reino Armion osuus on tarjota romantiikka ulkomailta; Yö Riossa. Kevyehkö tango on tulisuudeltaan suomalaiseen kalpeuteen sopiva. Armion karisma kestää sen minkä pitää. Suurta matkarakastajaa ei kannata odottaa, vaan hieman ujoa tiirailijaa. Tuttua ja turvallista. 

Erhard Bauschken tanssiorkesteri tarttuu Mustalaistytön kaihoon haasteellisen rivakasti. Erkki Eirto tulkitsee tyylillä, johon suomalainen mies herkimmillään yltää. Esitys on viaton. Mustalaistytön kaiho kappaleen sävel on kaunis. Se on rauhallinen ja ilmava.

Sen minkä Viljo Vesterinen Dallapen kanssa aloitti, sen se myös päättää. A-puoli niputetaan kasaan Vesterisen ja Dallapen tulkinnalla Kostervalssi - Kulkurinvalssi esityksellä, jonka kertosäkeen hönkii Kauko Käyhkö. Käyhkön tulkitsema kertosäe on kalpea ja läyhä, kuin keskikaljakuppilan ujo vakioasiakas. Ei siis ihme, että Käyhkö aloitti samana vuonna (1937) klassisen laulun opinnot. Dallape saa tällä kertaa enemmän kuuluvuutta ja riemastuttaa esitystä raikkaasti. Käyhkön vierailu jää mieleen. 




B - puoli


Valkea sisar on perusreipas tango, johon Dallape-orkesteri saa Georg Malmstenin esityksellä kuulaan sävyn. Sovitus tuo kappaleen loppuun vielä mukavasti tason vaihtelua, joka eheyttää kokonaisuutta.

Kauko Käyhkön hieman vakava ääni sopii Kangastusta-kappaleeseen ja Dallape orkesteri ymmärtää esityksen arvon. Ryhdikästä esitystä ei ole pilattu liiallisella teatraalisuudella ja näin kappale pysyy maistuvan hilittynä. 

Villiruusu Ture Aran esittämänä jatkaa hieman yllätyksetöntä, mutta takuuvarmaa Kulta-aikaa levyä. Aran tulkinta lepää murheen laaksossa. Koko olemus on raskas ja tumman puhuva. Suomalaista perussynkkyyttä parhaimmillaan. Kyllä tämän tahdissa kelpaa murehtia. 

Dallapen suosion ymmärtää, sillä niin tahdikkaasti ja mallikkaasti orkesteri hyökkää A. Aimon tulkitseman Sinut unessa nään tangon kimppuun. A. Aimon tehtäväksi jää seurata näyttävämpää ja täydentää omalla mallikkaalla suorituksellaan esitystä. A. Aimon ääni on miellyttävän ympyränpyöreä. 

Eugen, Georgen veli, Malmstenin Vinhasti tuulet soittaa on leikkisämpi ja musikaalisempi. Rytmi-pojat tuovat säestyksellä esitykseen värejä ja hajuja; tilannekomiikkaa, joka sekin pysyy kovin hillittynä. 

Eugen Malmsten ja Rytmi-Pojat jatkavat samaa tyylilajia (foxtrot) Onnen ovella kappaleessa. Kappaleiden vaihtumista tuskin edes huomaa. Henki on sama. Malmsten tuntuu aavistuksen pinnistelevän, saadakseen ääneensä leikkisyyden ja viihteellisyyden, jota kappale kaipaa. Se tuo hieman tahatonta hilpeyttä esitykseen. 

Olavi Virta päättää levyn slowfoxilla Episodi. Vasta aikuisuuden kynnyksellä olevan Virran olemus on hieman haavoittuvainen, mutta äänessä kaikuu kaunis meille tiedostettu tulevaisuus. Taustaorkesteri "Suomen soitin" on paikoin pelottava, joka saa säestyksen kuulostamaan runttaavalta. 



Kulta-aikaa on kuin vanha auto. Sinällään jo arvoka, mutta renkaissa hieman kulumaa ja ikkunoissa väljyyttä. Kuitenkin äänimerkki toimii ja valot heijastvat pimeässä tien mutkat ja töyssyt. Auto kehrää ja voi hyvin. Kulta-aikaa levy on miellyttävä yhdistelmä laadukkaita esiintyjiä ja kappaleita. Ennenkaikkea se on kokoelma suomalaista musiikkia ja tulkintaa syvimmillään ja parhaimmillaan. Se täydentää neljän vuodenajan kansan identiteettiä. Kulta-aikaa levyn vakavamielisyys on  paikoin tumman puhuvaa ja se nielaisee helposti mukaan syysillan syleilyssä. Esiintyjät ja orkesterit ovat liki myyttisiä ja se lisää levyn painoarvoa. Kappaleiden levytykset vanhimmillan ovat 85 vuoden iässä; Emma. Tai Säkkijärven polkka, jota tapailtiin jo 1800-luvun lopulla. Kulta-aikaa on eittämättä, jos ei aivan suoraan, niin välillisesti pala historiaa. Katoavaa kansanperinnettä. 


***-tähteä (asteikko 1-3  tähteä)

Lähteet: 
www.aanitearkisto.fi
wikipedia  





Pilalle meni omenamehu. Liika happea. Hometta. Juon siis vettä kaivosta. Kylmää. Raikasta. Hammasta vihloo kylmä vesi. En vielä korjauta sitä, syön ensin pitkon pois. Ja poltan puita. Yhtä lailla olen muumio, kuin omena puussa, joka kanssani odottaa puidun pellon takana vaanivaa syksyä, sadetta ja tuulta. Kulta-aikaa se tämäkin, kun oikein tarkkaan ajattelee. Vihmokoon.