 |
| Kansi: Vera, Chuck & Dave (NME PEP LP - 100), Sgt Pepper Knew My father |
Olen aina ollut The Beatles - The
Rolling Stones välisessä punnituksessa Beatle. Koulussa pidin
esitelmää, vein musiikkia levyraatiin ja painoin rec-nappulaa kun radiosta tuli
The Beatles kappale. Silti hyllyssä ei ole kuin yksi c-kasetti, vinyylisingle
ja cd, The Beatles musiikkia. Ja yksi Yoko Ono nimikirjoitus.
Lisäksi vinyylinä on levy Sgt. Pepper Knew My Father, jossa eri
esiintyjät versioivat The Beatles orkesterin klassikkolevyn Sgt Peppers
Lonely Hearts Club Bandin. Sgt Peppers Lonely Hearts Club Band
on levy, jossa jo pelkästään kansia ihmetellessä vierähtää tovi jos toinenkin.
Levyä ei voi liikaa kehuakaan! Jätetään kylmästi alkuperäinen äänilevy sivummalle
ja palataan eri esittäjien Knew My Father levyyn.
Kyseessä on 1988 julkaistu, NME-lehden
tuottama hyväntekeväisyyslevy, jonka tuotto meni meni Childlinelle.
Levyllä esiintyy ajan valikoitu joukko muusikoita ja orkestereita mm. The
Christians, Billy Bragg, The Fall, The Wedding Present jne.
Yksi kappale per esiintyjä, paitsi The Three Wize Men on
saanut kunniakseen "kaksi kappaletta" versioidessaan Sgt. Pepper`s
Lonely Hearts Club Bandin levyn molemmin puolin. On tietysti rohkea veto koskea
lähes kansallisaarteeseen, mutta eittämättä huomion saaminen on ollut taattu.
Käydään mielenkiinnolla kimppuun!
A-puoli
1. The Three Wize Men: Sgt. Pepper`s Lonely Hearts Club Band, 3:22 (alkuperäinen kappale 2:02).
The Three Wize Men saa aloittaa alkuperäisen levyn
nimikkokappaleella. Alku hieman nyrjäyttää, mutta orkesteri astelee tyylilleen
uskollisesti hip hopilla. Vannoutunut Beatle-fani saattaa yskästä pari kertaa,
mutta alun tuulahdus mukavan greippinen. Sämpläilyksi menee, mutta kiskoilla
pysytään. Istuu hyväntekeväisyysteemaan ja kertoo heti levyn
monimuotoisuudesta. The Three Wize Men on pysynyt versiossaan hyvän maun
sisällä, eikä rimanalituksia pääse tapahtumaan.
2. Wet Wet Wet:
With a Little Help From My Friends, 2:38 (2:44)
Skotlantilaisen Wet Wet Wet yhtye aloittaa kappaleen
pitäen silmällä alkuperäistä, kuitenkin hieman jatkoa muutellen. Esitys on
kaunis, hauras ja puhdas. Tämä on helpotus perinteisestä pop musiikista
pitävälle, alun hip hopin jälkeen. Selkeästi
paketoitu.
3. The Christians:
Lucy in The Sky With Diamonds, 5:26 (3:28)
Soul / pop bändille uskottavasti The Christians saa kappaleellee lisäpituutta liki kaksi minuuttia lisää. Orkesterilta olisi odottanut eri
kappaletta kuin aavistuksen höyryinen Lucy in The Sky With Diamonds. Pienellä
niksi tekniikalla pidetään The Christians kuitenkin juonessa komeasti kiinni ja
äänet istuvatkin loistavasti! Tämä lienee versio, johon Lennon-McCartney
olisivat tyytyväisiä.
4. The Wedding Present with Amelia
Fletcher: Getting Better, 1:58 (2:47)
Brittibändi The Wedding Presentin niukka tyyli tekee
selvää nopeasta Getting Better-kappaleesta. David Gedgen siiderin kuivakka
laulutyyli alleviivaa ja rytmipuoli tikittää säälittä kappaletta eteenpäin.
Ilman Amelia Fletcherin enkelimäistä tukea voisi kappale jäädä torsoksi. Siitä
huolimatta raikas!
5. Hue & Cry:
Fixing a Hole, 4:06 (2:36)
Hue & Cry tekee levylle hieman heikkoa lenkkiä.
Souljazzswing versio ei tahdo saada tuulta. Ei syty. Alusta asti kaikki tuntuu
väkinäiseltä. Kappale muistuttaa epäonnistunutta Mike Flowers Pop esitystä.
Lopun pitkä ja tylsä kappaleen feidaus ei paranna.
6. Billy Bragg with Cara Tivey: She´s
Leaving Home, 2:51 (3:35)
Billy Braggin minimaalisuus tehoaa aivan kuten kävi
The Wedding Presentin kanssa. Myös tämä hieno versio saa lisäkimalletta
taustasta, jonka tässä hoitaa Cara Tivey. Piano-solisti-taustalaulaja
periaatteella kappale on tiiviisti purkissa, lisänä aimo annos inhimillisyyttä.
Kappale nousi Brittisinglelistalla ykköseksi. Levyn ehdottomia huippuja!
7. Frank Sidebottom: Being For The Benefit
of Mr. Kite, 3:07 (2:37)
2010 (54v) kuollut englantilainen koomikko - muusikko
Frank Sidebottom on saanut vaativan tehtävän tulkita vinksahtaneen Being For
The Benefit of Mr. Kite kappaleen, eikä oikein mielikuvitus ja tulkinta tahdo
tässä tapauksessa oikein riittää. Hieman tympeäksi jää. Hullulla kun on hullun
paperit, on hän tuolloin ehdottoman eloisa. Nyt on vesivärillä piirretty
ainoastaan keltaista viivaa. A-puolen ilme olisi kaivannut hieman laadukkaamman
lopun, vaikkakin kappaleen päätös saakin lopulta hymisemään. Nyt ei hulluudelle
ollut katetta tarpeeksi.
B-puoli
1. Sonic Youth: Within You Without You,
5:03 (5:05)
Yhdysvaltojen New Yorkista kotoisin oleva Sonic Youth
käsittelee levyn toiseksi pisimmän kappaleen. Orkesteri on ymmärtänyt juonen
kulun täydellisesti; ripaus Sonic Youthia, ripaus Sgt. Peppersia. Melodian
pohja koostuu Sonic Youthille tutuista kitaroista, sumuvalleista ja laulu
parsii melodiaa kasaan. Hieman ennakkoa ajatellen yllättäen, tämä versio
tapailee alkuperäisen kappaleen polkuja. Kiehtova kappale, joka kestää
kuuntelukertoja.
2. Courtney Pine Quartet: When I´m Sixty-Four,
4:10 (2:37)
1964 syntynyt saxophonisti Courtney Pine tulkitsee
Quartetin kanssa lystikkäästi When I´m Sixty-Four kappaleen, Buster Keaton
henkisellä versiolla. Letkeä lurittelu venyy alkuperäistä kappaletta
huomattavasti pidemmäksi. Tempo on aavistuksen korkeampi. Tämä kappale nostaa
levyn tasoa, vaikka lopulta tulkinta saakin melko vapaat kädet. Mukavaa!
3. Michelle Shocked: Lovely Rita, 2:25 (2:42)
Michelle Shocked jatkaa toimivaa `pieni on kaunista`
konseptia. Lovely Rita on levyn minimalistisimpia versioita. Toimii karussa
kauneudessaan. Versio on jämpti, napakka ja simppeli. Sovitus on ihastuttava,
vaikkakin kappale tuntuu näin yksittäisenä jäävän kesken.
4. The Triffids:
Good Morning Good Morning, 2:46 (2:41)
Australialaiselle The Triffids orkesterilla, joka
luokitellaan folk-pop yhtyeeksi, on selkeitä hankaluuksia jauhaa kappale
sellaisella nopeudella, että valmista tulisi. Orkesteri yrittää, mutta ei
kykene. Selkeitä kuvioita ei löydy. Triffids on parhaimmillaan hitaammalla ja
avarammalla maaperällä. Ei mahda. Nyt menee hieman sotkuksi.
5. The Three Wize
Men: Sgt. Pepper`s Lonely Hearts Club Band (Reprise), 2:40 (1:18)
The Three Wize Men jatkaa mihin aloituksessa jäi.
Ympyrä on sulkeutumassa. Siinä missä Wet Wet Wet oli A-puolella piristys The
Three Wize Menin jälkeen, on The Three Wize Men rapea kankean The
Triffidsien jälkeen. Hippo hoppa vaikuttaa raikkaalta ja saa pyörän pyörimään,
vaikkakin on aavistuksen hämmentävä kokemus edelleen. Hyvin pitkä baari-ilta.
Kiehtova baari-ilta.
6. The Fall: A day In The Life, 3:56 (5:33)
Ja rakastuminen tapahtuu viimeistään post punk-bändi
The Fall`n kohdalla. The Fall taikoo komeasta A Day In The Life kappaleesta
edelleen komean. Ote on ylimielinen ja osuva, hieman pelottava ja aavistuksen
brutaali. The Fall lataa kappaleen päälle kaiken kunniansa, tietää vastuunsa
levyn lopettamisesta ja kappaleen arvosta. jopa lopun kakofonia hoidetaan
tavalla joka polttaa veden kattilan pohjaan iäksi ja ainiaaksi.
Piste.
Levy tekee kunniaa The Beatles klassikolle, mutta myös
avustuskohteelle, Childlinelle. Varrelle sattuu pari hutia, jotka tuovat hieman
pakkopullan makua. Klassikoksi tämä levy ei yllä, kuin korkeintaan lähiö
kuppilan pöydässä. Rohkeampi ja ryhdikkäämpi ote olisivat tuoneet kiinteämmän
lopputuloksen. Onneksi onnistumisia on enemmän ja näin kokonaisuus säilyy
mielenkiintoisena ja on kuuntelemisen arvoinen, heillekin jotka eivät niin The
Beatles yhtyeestä perusta. The Beatles musiikin ystäville selkeä
käyntikohde.
** - tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
