Pertti Kurikan Nimipäivien Euroviisu-taival päättyi ennen finaalia Itävallan Wienissä. Ei ollut Eurooppa valmis punk-musiikille, eikä se sitä tule olemaan. Pertti Kurikan tippuminen ei ollut yllätys, vaan pettymys. Omat pojat saivat turpaan ja sitä on vaikea niellä - tottakai. Mutta Pertti Kurikan lähettäminen oli oikea ratkaisu, siinä missä olisi ollut Satin Circuksen tai Opera Skalan. Lopputulos olisi tullut joka tapauksessa. Yhtä lailla olisi saanut jännittää.
Vuonna 2004 pääsi kansansuosikki Jari Sillanpää, kappaleella Takes 2 To Tango edustamaan Suomea Turkin Istanbuliin. Taakse Suomen karsinnoissa jäivät mm. Anna Stenlund, Riikka ja Jonna K. Äänivyöry finaalissa ei liene ollut yllätys. Istanbulissa Sillanpää teki sitten Kurikat, eikä päässyt finaaliin. Yllätys, pettymys ja ties mitä.
Mikä meni Sillanpäällä pieleen, kun karisma riitti yli rajojenkin.? On spekuloitu mm. asuvalintoja ja kansainvälisiä ääniyhteyksiä. Sillanpää sai Tampere-talolla naiset lakoamaan, vaikka katsojat istuivat tukevasti mukavissa penkeissä. Miksei siis kansainväliset ihmiset innostuneet? Kappale Takes 2 To Tango oli kuitenkin ihan mukiinmenevä, ihan ok. Vai oliko? Siitä tehtiin jälkikäteen myös remix versiot. Koulitaan single lävitse ja kuulostellaan olisiko niillä ollut parempi kaiku Istanbulin yössä?
 |
| Jari Sillanpää; Takes 2 To Tango (Edel Records) |
(san. Jari Sillanpää, San. Mika Toivonen)
Istanbul Mix 2`58
Jari Sillanpää voima laulajana ei lepää englannin kielessä, niin se vaan on. Ääntämys on tönkköä ja se käy korvaan. Mika Toivosen säveltämän kappaleen remix version idea on ok, mutta toteutus on toista maata. Istanbul mystiikkaa ei kuulu. Tulkinta on liian päälle painettua, samoin koko kappaleen toteutus. Istanbul mix jää amatöörimäiseksi pääsykoenäytteeksi ja olisi kaivannut taivaanrannan maalarin villiä verta. Synti mukaan!
Club Remix 3`20
Club Remixin tausta-beat suht ok, mutta hakee paikkaansa laulun kanssa. 1+1:llä ei ole toivottua tulosta. Rytmi ja laulu eroavat liikaa toisistaan. Tässä Sillanpään englanti ei häiritse niin paljon, kun laulu on upotettu melodian alle.
Expended Club Remix 4`55
Yllätyksettömyys saa kappaleen tuntumaan ylipitkältä. Tylsä - hukkakauraa.
Sing Along Mix 2´58
Pelkkä melodia paljastaa karun todellisuuden. Takes 2 To Tango kuulostaa väliaikaohjelman taustamusiikilta enemmän kuin iskevältä discotangolta. Mika Toivosen tuottamia kappaleita vaivaa lämminhenkisyyden puute ja herkkyys - kuin yhtälailla tiukan hektisyyden iskevyys. Runko on hyvä, mutta vivahteet puuttuvat. Mielikuvitus puuttuu.
Voi siis todeta, että Sillanpää oli parhaalla saatavalla versiolla liikkeellä vuoden 2004 finaalissa. Miten olisi taittunut sama suomeksi? Herkkyys ääntämyksen myötä olisi saanut lisäpontta, mutta samalla eksotiikka kielen puolesta olisi nakertanut kynttilää toisesta päästä. Näillä oli mentävä.
Vuonna 2009 olisi Suomen karsinnassa ollut tarjolla persoonallinen herkku lähetettäväksi Venäjälle finaaliin. Tuolloin karsintoihin osallistui Remu, Risto Asikaisen sovittamalla kappaleella Planeetta. Samoissa karsinnoissa oli myös muuan Jari Sillanpää, Kwan ja Tapani Kansa. Suomen finaalissa ei Remu kuitenkaan saanut sijoitusta ja niin jäi matka Moskovaan haaveeksi. Edustuspaikan tuolloin otti Waldo´s People, elektrodisco jytällä Lose Control, joka finaalissan sai sijaluvun 25.
 |
| Remu: Planeetta (Edel Records), kansi Tero Jämsä / Mainospeukalo Oy |
( Säv. Remu, San. Remu-Ilkka Vainio-Risto Asikainen, Sov. Risto Asikainen)
Risto Asikainen vs Mika Toivonen menee Asikaiselle. Remun Planeetassa (2´59) on sitä mystiikkaa jota Sillanpään Istanbulista puuttui. Kappale on tarttuva ja mukavasti hoilattavissa, mutta vain suomalaisessa mielentilassa. Remu ääntä kieltä kiehtovasti, mutta eittämättä ulkomaan korviin se saattaa puuroutua. Koukkua ja kiertoa löytyy ja tiukka, liki maaginen ote pysyy. Planeetan viimeinen päiväys pitää pintansa.
Mutta ei voi olettaa, että Eurooppa olisi ollut Pertti Kurikalle valmis, koska Suomi ei ollut kuusi vuotta sitten Remun Paratiisille valmis. Molemmat kappaleet kaikessa toimivuudessa edustavat kuitenkin niin pienen marginaalin hyväksyntää, ettei sillä porukalla irtoa tarvittavia pisteitä mammonaan. Todellisuudessa Suomen valmiustasot ovat alhaisemmat mitä luullaan.
Kun mikään ei toimi, niin silloin on otettava poppakonstit käyttöön. Vuonna 1999 Suomen pääsanomalehti Helsingin Sanomat ja sen Kuukausiliite tarttui ongelmaan ja loi "kaikkien aikojen viisun". Ensin tehtiin teksti eli tietokoneeseen syötettiin Suomen euroviisuedustuskappaleiden sanat vuosilta 1961-1998. Yleisimmät käytetyt sanat koottiin ja niiden ympärille luotiin teksti. Yö sanana löytyi 35 kertaa, olla-verbi oli 152 kertaa, rakkaus 47 kertaa ja maa 38 kertaa. Sävellyksestä vastasi Sibelius-Akatemian musiikin tietotekniikan lehtori Otto Romanowski, joka tietokoneen avulla samoja kappaleita kuunnellen synnytti keskimääräisen euroviisusävellyksen. Yö on rakkauden maa-kappaleen on sovittanut tietokone, joka on myös mm. arponut kappaleeseen huilusoolon. Kappaleen esittää tunteikas Irina Milan, joka on artistina ollut viidesti edustamassa Suomea.
 |
| Irina Milan: Yö On Rakkauden Maa (Megamania & Johanna) |
( Säv. Otto Romanowski/Tietokone, San. Pekka Hiltunen/Tietokone, Sov. Otto Romanowski/Tietokone).
Kappale olisi sopinut mainiosti myös toiselle ääriäänelle Lasse Mårtensonille. Irina Milan hieman ylitulkitsee ja kokonaisuus menee helposti huumorin puolelle, joka toisaalta pukee ja tekee kappaleelle oikeutta. Melodraaman hehkuu ja kitsch tuoksuu. "Kaikkien aikojen euroviisu" on eittämättä perusviisu vuosikertaa 1999. Menestystäkö? No ei. Jälleen yksi vanaveteen hukkunut arkistoaarre, jonka kohdalla aika kypsentää, kunnes historijoitsijat poimivat ja pitävät merkkilöytönä. Hovatta ja Kokkonen hönkivät vienosti tietokoneen määräämillä paikoilla.
Levyllä on myös karaoke-versio (3´40) eli kaikkien aikojen euroviisumelodia. Se on rauhoittava 70-lukulainen balladi. Melodia on maltillinen, mutta samalla laskelmoitu, hengetön ja virheetön. Vaadittiin kolmen minuutin ylitys, jotta kappaleen harmaudesta saa puristettua edes tilkan verran hikeä ja aurinkoa.
Kaikkea on siis kokeiltu tai ainankin joskus mietitty. Suomi polkee mutta suunta on oikea. UMK on löytänyt tyylinsä karsijan roolissa ja saanut jalkansa kokonaan kynnyksen ylitse. UMK mahdollistaa varsin laajan skaalan esityksiä, joista valita edustaja kulloisenkin vuoden finaaliin. Tämän kauden karsinta sen osoittaa. Spekulointi ja jälkipuinti on osa kilpailua ja varsin herkullinen osa. Märehtiminen ja murehtiminen kuuluvat asiaan. Pertti Kurikan Nimipäivä lienee jo kotimatkalla kun vasta esim. Norjan edustajat ovat vasta kiipeämässä lauteille. Pertti Kurikka teki sen mitä tehtävissä oli, eikä aina voi voittaa vaikka onkin paras.
Lähteet:
http://fi.eurovision.wikia.com/
Pekka Hiltunen ja Jouni J.Kemppainen (Helsingin Sanomat ja Kuukausiliite)
