Ry Cooder: Paris, Texas (1985 Warner LP) & Madredeus: Ainda (1995 EMI CD)

Ry Cooder: Paris, Texas (1985 Warner LP), art 
direction/desing Gabrielle Raumberger

 Saksalainen elokuvaohjaaja Wim, oikealta nimeltä Erns Wilhelm, Wenders on luonut elokuvillaan sielunmaiseman joka on jättänyt lähtemättömän jäljen visuaaliseen ajatteluun. Olen joskus maininnut omaksi aution saaren elokuvaksi mustavalkoisen Berliinin taivaan alla (1987), joka kuvallisesti on pelkistetyn raa´an kaunista ja jossa Berliinin rujous on kaikessa tummuudessa "värikylläistä".

Vuoden 1984 elokuva Paris, Texas on toista maata, kirjaimellisesti. Amerikkaa. Ja vuoden 1994 elokuva Lisbon Stories vie katsojan Portugaliin. Kaikkia elokuvia yhdistää etsiminen - rakkaus, kaihon kulkuväylät. Totuuden löytäminen. Ja kaikissa elokuvissa on musiikki läsnä, vahvimmiten Lisbon Storiessa, jossa portugalilaisella kansanmusiikkiyhtyeellä Madredeuksella on oma osansa.

Sam Shepard; Motellien
aikakirja (Odessa),
kansikuva elokuvasta
Paris, Texas

Paris, Texas on vuosien varrella kulkenut rinnalla tavalla tai toisella. Aivan ensin taisin tutustua Sam Shepardin kirjaan Motellien aikakirja (Odessa), jonka pohjalta Paris, Texas on tehty. Kirja on kulkenut mukana viikonloppuretkillä, ollut yöpöydän laatikossa ja levännyt kämmenellä. Se on kirja johon palaan aina uudestaan. Elokuva sinällään on jäänyt enempi hämärän peittoon ja olisi jo uudelleen katsomisen arvoinen. Soundtrackin sain joululahjaksi. Koska elokuva oli jo jäänyt hieman hämärän peittoon, en odottanut levyltäkään suurempia. Sen muistanettei elokuvassa musiikki juurikaan juhli, vaan toimii lähinnä "hissimusiikkina", elokuvan avittajana, alitajuntaisena tarinankertojana.  

Toisaalta olin oikeassa. Ry Cooderin Paris Texas soundtrack ei jaksa pitää vireessä aivan loppuun loppuun asti, mutta sekin lyhyt matka, jonka se haltuun ottaa, vie kuulijaa kuin pässiä narussa. Vaikka en juuri perusta soundtrack-levyjen päälle, niin tämän matkalipun kohdalla olen tyytyväinen. Vaikka elokuvan katsomis kerrasta on jo pitkä tovi, niin pääsin niihin tunnelmiin joihin halusin. Tosin saatan sekoittaa tunnelmaa Harry Dean Stantonin viimeiseen elokuvaan Lucky, mutta se ei tässä tilanteessa haittaa. Hairahduin Brothersin kohdalla jopa niin pahasti kohdalla, että vertasin kappaletta aluksi Lucky-elokuvan todelliseen helmeen, Harry Dean Stantonin esittämään Marichiin, josta on you tubessa video https://www.youtube.com/watch?v=TOIQQqdv87Q . Samasta kappeesta ei toki ole kysymys. Osittain levy vie myös Jim Jarmushin elokuvaan Dead man, jonka soundtrackin on tehnyt Neil Young, mutta tuo on jo hieman kauempaa haettu visio. Paris, Texas soundtrack on juuri sitä Wenders, visuaalisuus, Paris, Texas - kokonaisuutta jossa on hyvä kellua. 

Levyn ainoa miinus on pääosin instrumentaalikappaleiden samankaltaisuus - tosin minkäs elokuvan pohjavireelle teet. Kaiho on kaihoa. 

Mielenkiintoisena kuriositeettiina mainittakoon, kun tapasin Wim Wendersin Sodankylän elokuvajuhlilla 1998 ja pyysin nimikirjoitusta Paris, Texas elokuvajulisteeseen, ei Wenders tyytynyt pelkkään nimikirjoitukseen vaan piirsi pääosaa esittävän selkään enkelin siiven. Kiitin ja kumarsin. 

Madredeus: Ainda (1995 EMI CD)

Lisbon story-elokuvan näin Tampereella, maamme parhaimmistoon kuuluvassa elokuvateatteri Niagarassa. Elokuvassa "roolin" tekevä Madredeus veti jalat alta välittömästi. Wenders oli aiemmin tutustunut yhtyeeseen ja ehdottanut yhteistyötä. Lopulta Wendersillä oli ensin levy eli soundtrack, jonka jälkeen hän alkoi vasta tekemään elokuvaa! Siinä mielessä Ainda on kuin mikä tahansa pitkäsoitto, eikä levyssä ole soundtracking mahdollisia hissimusiikillisia kompastuskiviä. 

Levyn avaus alkaa reilun parin minuutin yhä kauniimmaksi nousevalla instrumentaali osiolla, johon laulaja Teresa Salgueiro lomittautuu kyytiin kuin liikkuvaan junaan. Matka voi alkaa. Haikeus hakkaa kiinni. Kauneuden harso hajoilee herkkyyttään. Voiko jotain näin kaunista olla edes olemassa. 

Ainda on kuin kevät. Täynnä tuskaa ja paniikin tunnetta. Pakahduttavaa. Elokuvasta hyppii mieleen joitakin yksittäisiä asentoja, vallitsevia valoja ja filmin läpi kuultavia tuoksuja. 

Äkkiseltään, ohi korvan kuunneltuna kappaleet tuntuvat samankaltaisilta, mutta kun antaa niille hetken, erottuu niistä nyansseja kuin moninkirjavista linnuista. Soinnut ottavat eri tasoja ja sävelkuvioita. Tunneskaala haarukoi piikkien laidoilta, puhkoen rajoja rikki. Levy etenee kuin puro. Elämä. 

Miradouro de santa Catarina. Pahoittelut mikäli oikeinkirjoitus ei mene oikein. Reilun neljän minuutin instrumentaali. Sen kauneuteen ei jaksa kyllästyä -  kauneuteen ei jaksa kyllästyä. Kappale on neljän minuutin tarina. Kevyen ilmavirran henkäys. 

Levyllä on henkilökohtaisella tasolla suuri merkitys. Se on täynnä muistoja, tunnelmia. Se tulee olemaan jatkossakin valtavan taakan kantaja, silmien kostuttaja. Levy on täynnä ikävää, menneestä ja tulevasta. 

 

Madredeus