Kirjaston poistomyynneistä on löytynyt mukavia yllätyksiä mm. The Godfathersin Hit By Hit LP, Suomen Talvisodan 1939-1940 Underground-Rock LP ja tämän illan levy Musta Paraati; Peilitalossa. Kannet ovat tietysti "tärveltyjä" eli niissä on vanhat lainauskorttitaskut ja kirjaston omat merkinnät, mutta samalla levyt saavat sitä myöten tarinaa ja historiaa. Itse vinyylit ovat olleet ihan kelpo kunnossa, ei peruuttamattomia naarmuja.
Olin vasta astumassa teini-ikään kun Mustan Paraatin debyytti tuli. En sylkenyt kuppiin vaan myönsin paatoksen toimivaksi. En tietenkään kaikkea ymmärtänyt, saatika aivan konkreettisesti kokenut, mitä Helsingin päässä tapahtui, mutta korvan taakse jäivät mm. Shadowplay, klubit ja koko tumman ja taiteellisen genren vahva tuleminen. Se on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.
Samoin on Musta Paraati jättänyt vahvalla soundilla jälkensä. Sitä soundia ei ole sittemmin tässä maassa koettu. Peilitalossa on Mustan Paraatin debytti - bändin uran toinen pitkäsoitto Käärmeet ilmestyi vuotta myöhemmin 1984. Mustan Paraatin ura alkoi 1981, kestäen neljä vuotta. Nyt bändi on kasattu uudestaan, solistina Herra Ylppö. Jäljellä täksi kesäksi on vielä neljä keikkaa; pe 17.07 (Ilosaarirock, Joensuu), pe 24.07 (Qstock, Oulu), su 16.8 (Flow, Helsinki) ja pe 28.08 (Lutakko Liekeissä, Jyväskylä).
 |
| Musta Paraati; Peilitalossa (Johanna 1983 LP), kansi Jaana, Kari Kalén, kuvat Stefan Bremer |
MUSTA PARAATI: Peilitalossa (Johanna)
Metallinen, teollinen ja synkkä koneellinen soundi takoo vajaan minuutin intron ennen kuin Jore aloittaa " Mä tapaan sut kaatopaikalta...". Musta Paraati näyttää heti korttinsa ja kätensä - naamansa, biisissä Metalliset Kasvot. Bändi kiehtoo välittömästi. Sanat ovat synkkiä, samoin melodia. Melodia on pääosin punkkia, mutta post punkin tapaan taiteellisilla ja koukukkaimmilla sävyillä. Eläimen Kalu luo uskon hyvälle jatkolle. Mukavan monotoninen tausta saa viiltäviä piristeitä kimuranteista bassoista, iskevistä kitaroista ja syntetisaattorin salakavalista soundeista. Peilitalo on tuhti. Alun bassomolli on tyrmäävä, samoin yleissoundi johon uppoaa narkoottimaisesti. Muukalaisen alku käväisee parin sekunnin ajan Pelle Miljoonan Moottoritiellä, mutta erkanee hyvin nopeasti kirjaimellisesti omille synkille poluille. Syntetisaattorin efektejä käytetään nerokkaasti. Ennustuksessa ja Ajatuksessa Musta Paraati ruoskii soundia kansainvälisemmäksi kuin harvakaan kotimainen bändi. Harvinaista herkkua! Ajatuksen hypnoottisuus on maustettu taiteellisilla kuiskutteluilla, jotka tuovat pontta inspiraatioillaan. Vahvana osana Musta Paraati soundia on syntikka, rytmi ja basso ja tästä yhdistelmästä Ajatus on oiva makupala.
Hyvää Yötä on hieman puhtaamman oloista rock musiikki. Biisin rakenne ja toteutus on tyylikäs. Kitara, basso ja rummut jakavat tilan sulavasti ja Jore hoitaa laulun liikuttavan luonnollisesti. Veitsen Terällä on aavistuksen paniikkikohtausken makuinen ja painajainen ja paha olo painavat päälle. Tunnelma tulee hiipien, mutta vääjäämättä. Nukke lähtee hieman sekoillen, mutta löytää raajansa melko nopeasti. Nukke esineenä tuoksahtaa hieman teennäiseltä, mutta jäänee makuasiaksi. Tempo pitää toimivuudesta huolen. Olet Kuva hakee paikoin todella suuria melodioita, mutta pysyy lopulta pienimuotoisempana. Totuuteen liittyy toinen puoli, sillä biisiin on upotettu kiehtovia soundeja jotka saattavat yllättää.
Vaikka Joren laulu on liki pelkistettyä, tulee siihen Ääni Pimeässä kappaleessa aivan uusi lento. Sama lento kuuluu koko bändin soundissa joka taputtelee köyhien kriitikoiden päälakea isällisellä kädellä. Levyn lopettava Romanssi tuntuu karkaavan kuin häkitetty eläin. Romanssi rullaa huikaisevalla vauhdilla ja uskottavuudella. Bändi lopettaa levyn raa´an korkealla tasolla ja se tekee melkein kipeää. Musta Paraati on Peilitalolla polttomerkannut syvän jäljen ja kaiken synkistelyn ja pelon takamaastosta antanut elonmerkkejä ja -tunteita.
 |
| Musta Paraati; Peilitalossa (Johanna 1983 LP), kansi Jaana, Kari Kalén, kuvat Stefan Bremer |
Musta Paraati ylittää soundilla ja tuotannolla (tuotanto Jimi Súmen ja Musta Paraati) kuulijakunnan rajoja kepeästi, mutta eittämättä gootti ja (post)punk markkinoilla ottaa selvän monopolin aseman. Näin voi pohtia reilu 30 vuotta levyn ilmestymisen jälkeenkin, sillä tämän aikavälin bändit eivät ole kenkiä täyttäneet (ellei Sielun Veljiä lasketa genreen sopivaksi). Uskottavuus ei yksinkertaisesti muilla riitä. Musta Paraati on merkki elämästä; unelmista ja tunteista - toteuneista ja toteutumattomista.
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
