Esko Könösen Yhtyeineen, Tanssimusiikkia-levyssä on pitkälti paketti kohdillaan jo ennen kuin neula on ensimmäistä siivua päässyt edes raapaisemaan. Levyn nimi on painettu hienolla fontilla, läyhän punaisella taustalla ja sen alla on vanha paljon puhuva musta-valko valokuva seuraintalojen iltamilta, jossa bändi pöhöttää lavalla suurine eleineen. Eturivin tytöt haikailevat onnistuneen illan perään, tai sitten muuten vain juoruilevat. Herkullista.
Takakannen soittolista kaikessa informatiivisyydessään on maukas. Muutamien perustuttujen kappaleiden lisäksi on mahdutettu harvinaisempia esityksiä. Könösen taustoja tutkiessa, kaverista paljastuu mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esko Könönen voitti harmonikan SM-kilpailut kolmasti (1947, -50 ja -60), oli kolmas MM-kilpailuissa 1965 ja mukana voittamassa Ruotsia harmonikan Ruotsi-Suomi maaottelussa 1961. Esko Könönen oli toisen harmonikka legendan, Viljo Vesterisen opissa. Könönen kuoli kuitenkin 52 vuoden iässä. Oliko harmonikan soitto tappavaa, sillä Viljo Vesterinen kuoli 54 vuoden ikäisenä!?
Valssi Yölintu on haikea, mutta kaunis kappale. Sen lennokkuus vie jonnekin rantakallioiden lomaan, kun taas Muistojen Valssi on vakaammin mantereen puolella. Toivo Kärjen tango Hiljaa Soivat Balalaikat on täynnä herkullisia soitinkirmahduksia, kun sitä vastoin Liljankukan alku kaipaisi reippaamman lähdön. Liljankukan edetessä se korjautuu mukavaksi Ravintola Kaisaniemi-versioksi. Pöydillä eriväriset lasilyhdyt, joissa puolilleen palaneet tuikut. Laseissa Koskenkorvaa. Sulamith on hieman huteran kevyt, mutta leikkisällä sovituksella se pärjää. Samoin toinen foxtror Yli Pustan, jonka vanhojen animaatiolyhytkuvien hersyvä teema tarttuu. Väliin villeimmille mahtuu jopa Batman-hetki! Tango Syysorvokki tasaa hilpeyden ja tuo parketille sovitut ja hiotut askeleet - nyt ei lipsuta vaan soitetaan mitä on sovittu. Vakava kurssin korjaus. Lasse Könösen sovittama kahden kappaleen jenkka-potpuri Hei Vahtimestari / Hulivili-jenkka antaa hieman tilaa Könösen instrumentille ja sorminäppäryydelle. Kouvolan Masurkka jatkaa teemaa Ykkös sivun loppuun asti.
Levyyn mahtuu mukavasti muutamia helmiä. Könösen yhtye saa niihin juuri oikean kaihon ja kalman jonka ne kuorrutukseen ansaitsevat. Pieni Sydän ei makeampi voisi olla. Unelmien Tyttö kaikessa kelvollisuudessa jää levyn hissimusiikiksi, kuitenkin sillä suosituksella että kyyti on kelvollista, eikä ulosmarssia tohdi pohtia.
Kokonaisuutta ajatellen on onni että kappaleet on sovitettu yhtyeelle, eikä pelkästään Könöselle ja nimenomaan yhtye saa paketin toimimaan. Levyn foxtrotit ovat siitä paras esimerkki. Missä Olet Tyttöseni (foxtrot) on jälleen leikkisä, eikä esim. levyn instrumentaaliuden rajoissa solistin puuttumista kaipaa laisinkaan. Sinänsä mainio, mutta hieman levottomuutta lisäävä Syksyn Satu saa levyn jääkaappitauon aikaiseksi. Siinä missä levyn avasi kaksi valssia, on valssit sijoitettu tällä kakkos-sivulla tangojen ja foxtrottien jälkeen. Hyvä veto, sillä valssien (Kyynelsilmin ja Pohjolan Kesä) lento osuu hyvään pöytiin palaamisen saumaan. Levy saa luontevan jatkon. Hengetön Aila (tango) sitä vastoin ei jaksa pitää levyä hapessa, vaan vireystila laskee ja ajatus lähtee karkailemaan. Myöskään jenkka-potpuri Merten Taa / Reissupojan Jenkka ei jaksa korjata kurssia. Liika tuntuu liialta ja tässä vaiheessa solistin poissaolo puuduttaa. Polkalla on yritetty korjata jos toinenkin kinkeri ja tässäkin tapauksessa siinä osin onnistutaan. Tukholman Polkasta jää hyvä maku. Lopulta Könönenkin pääsee kaikilla nivelillä töihin ja jälki on kunnioitettavan nopeaa ja puhdasta.
Foxtrottien leikkisyys pelastaa levyn. Instrumentaaliutta on paljon - koko levy ja jossain vaiheessa se saattaa tuntua väistämättä raskaalta. Levy toimii paremmin mikäli sen malttaa jättää soimaan hieman taustalle, jolloin tutut klassikot kiusoittelevat puolivahingossa. Silkalla haitarilla levystä ei selvitä, vaan onneksi yhtye on äänekkäästi mukana. Haitarimusiikki on kuitenkin olennainen osa maamme niemiä ja notkoja, joten sillä on myös paikka sielussa ja sydämessä. Ei sen tarvitse pumpun hommia tehdä, mutta jotain pientä ja oleellista. Selvä kuin pläkki!
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
lähde:wikipedia
