Pusikoiden raivausta ja punontaa porukalla

 

Kevätkauden viimeinen käsityöilta

Turengin aseman yhteisölliset käsityöillat päätettiin tältä keväältä pajunpunontaan. Aikaisemmista illoista olen tunnelmia kirjoittanut 21.4.2013. Mahtava kokeilu, joka saa kesän jälkeen jatkoa!

Ohjeiden mukaan pajut pitää kerätä kasvin lepokauden aikana eli loka- huhtikuun välisenä aikana. Mutta kyllä toukokuussakin vielä ehtii. Ainakin me ehdittiin, kun ei aikaisemmin ehditty ;-).

Punontamateriaalien hankintaan lähdettiin porukalla. Innokas joukko suunnisti maantien varteen toukokuun puolivälissä. Tunnin tehokas kykkiminen puskissa tuotti hyvän saaliin.

Palattiin asemalle, jossa ämpärien avulla niputettiin pajut pituuksien mukaan nippuihin. Niput sidottiin matonkuteella. Tulipa hienoja nippuja, vähän kuin keväisia parsoja jättikoossa.

 

Keruusta parin viikkon päästä toukokuun lopulla kokoonnuttiin aseman terassin tuntumaan punomaan.

Pajut olivat mukavasti sitkistyneet nipuissa, lehdet miltei kuivuneet pois. Ja säilytys jätesäkeissä varjossa oli varmistanut sen, että pajut olivat vielä tuoreita ja notkeita. Sitten vaan punomaan.

Amppeleita pahvilaatikkokehyksen avulla.

Kukkatukia myös pahvilaatikkoon. Japanilaisiin linnunsilmiin voi hurahtaa.

Herra Hakkaraista väliin punojalle kurkun kuivuuteen.

Kukkakartio kukkaruukkuun tai -penkkiin. Aseman frouvan persoonallisella työotteella.

Myös luomu rysäksi terassin asiakkaat ovat tätä arvuutelleet :D

Lampunvarjostin vanhaan kehikkoon. Punonta edellytti pieniä pajuja ja sorminäppäryyttä.

Varjostimesta saatiin kuva käytössä, siis valaisimessa, punontaa seuraavalla viikolla.

Lampunvarjostin käytössä (kuva Marja Valjus)

Kyllä on hieno, kuten kaikkien muidenkin työt. Mahtavia amppeleita runsaille kesäkukille.

Mukavia onnistumisen kokemuksia ja paljon naurua yhdessä.

 
Siitäkin huolimatta, vaikka ohjaaja taisi laittaa jonkun väliin purkamaankin jo tehtyä punontaa.

Pajujen kanssa päätettiin jatkaa touhuamista myös syksyllä. Ja myös monien muiden tekniikoiden kanssa, noin kerran kuussa.

Niin ja ei se käsitöiden tekeminen Asemalla jäänyt vielä kokonaan kesälomalle. Ensi lauantaina vietetään maailmanlaajuista KIP -päivää. World Wide Knit in Public -day on siis 8.6.2013. Aseman terassilla neulotaan klo 13 - 16 tai niin kauan kuin puikkojen heiluttajia riittää. Voi myös virkata tai tehdä muita lankatöitä, me ollaan Turengissa joustavia :D  Facebookistakin löydät tapahtumamme!

Tervetuloa mukaan lähempää ja kauempaa!

Yhteisölliset käsityöillat

Nuottikukkia, kuva M-L Jäntti

Yhdessä tekemistä Turengin asemalla

Kotikylässäni Janakkalan Turengissa on vanha asemarakennus muutettu ravintolaksi muutama vuosi sitten. Turengin Asema on mahtava paikka pitää kokouksia, viettää juhlia tai vaan poiketa syömään herkullista lähiruokaa tai kylmälle juomalle kesällä pihaterassille.

Kusudama-kukka, kuva M-L Jäntti

Talvella tuumattiin  aseman frouvan kanssa, että kylälle tarvitaan lisää häppeninkiä. Päätettiin aloittaa yhteisölliset aseman käsityöillat. Ainakin kokeilla, onko asialla kannatusta. Tyttäreni innostui heti lähtemään mukaan touhuun.

Kuripunontaa ha kukkien taittelua 8.3., kuva M-L Jäntti

Nyt on takana kolme perjantai-iltaa. Noin 60 osallistumista, ihan huikeasti yli odotusten! Mahtavaa!

Pyykkipojat apuna, kuva M-L Jäntti

Aloitettiin 8.3. Naisten päivänä. Jännitti, että tuleekohan paikalle ketään. Oltiin kuitenkin tiedotettu tapahtumasta ainoastaan Facebookissa.  Paikalle virtasi noin 30 eri ikäistä naista ja lasta, myös kaksi poikaa. Illan aikana tehtiin vanhoista kirjoista Kusudama kukkia ja sanomalehdistä punottiin koreja. 

 

Tyttö ja Kusudama-kukka, kuva M-L Jäntti

Tyttäreni ohjasi kukkien tekemistä ja minä punomista. Ja aseman väki piti auki baaria ja herkullista ruokaakin oli tarjolla. Posket punaisina niin ohjaajilla kuin ohjattavilla.

Sanomalehdet taittuu koreiksi 8.5., kuva M-L Jäntti

Korien punonnalla jatkettiin myös toinen ilta pääsiäisen jälkeen (5.4.), taas parikymmentä innokasta värkkääjä paikalla, aikuisia ja lapsia. Sanomalehtikorien lisäksi syntyi pari tapettirullien lopuista punottua koria. Ja lähes kaikki korit saivat myös kannen päälle! Muutama Kusudama-kukkakin syntyi taas. Jos sanomalehtikorin punominen kiinnostaa, niin ohjeet löytyy blogipostauksestani 5.1.2013.

 

Punontailta 5.4., kuva M-L Jäntti

Kolmas ilta oli viime perjantaina 19.4. Silloin neulahuovutettiin tyttäreni ohjauksessa ja yksi ohjattava sai minulta henkilökohtaista ohjausta neulakinnastekniikkaan. Neulakinnastekniikka on niin supermeditatiivista, kun vaatiin 150% keskittymisen, että homma lähtee sujumaan! Neulakinnastekniikasta lisää löytyy blogipostauksestani 13.10.2012.

 

Neulakinnastekniikkaa 19.4.

Kymmenen hengen joukolla oli hauska ja työntäyteinen ilta. Aika kului taas kuin siivillä. Neulahuovuttaen syntyi eläinhahmoja, kukkia, sydämiä ja myös muotoja, jotka vielä hakevat funktiotaan. 

Neulahuovutusta 19.4.

Ja yksi ohjattava tuli Hämeenlinnasta junalla ja myös kotimatka taittui VR:n kyydissä. Asemalla, kun oltiin :-) Kätevää!

Tätä voisi luulla tiffanytyöksi, mutta onkin huovutettu!

Seuraavaksi on mietitty pajunpunontaa. Suunnitteilla on myös yhteinen pajujen keräämisretki ennen punontaa. Saa nähdä siirtyykö punonta kesäkuulle, kun toukokuussa on niin paljon kaikenlaisia juhlapäivää ja pihapuuhastelukiireitä itse kullakin. Paras pajujen keräämisaika alkaa vaan vähitellen hiipumaan.

Neulahuovutusta 19.4.

Yhteisöllisyydelle on siis tilausta. Myös käsillä tekemiselle ohjatusti. Matalalla kynnyksellä. Yhteen iltaan kerrallaan sitoutuen ja pienellä kustannuksella.Vielä kun miehiä saataisiin mukaan, muutenkin kuin baaritiskin taakse!

Neulahuovutusta 19.4.

Tästä on hienoa jatkaa eteenpäin! Suunnittelu- ja kehittämistyötä sekä kirjoittamista ja ammattikorkeakoulupedagogiikasta puhumista täysille arjen työpäivällä tämä kädentaitojen ohjaaminen on mahtavaa vastapainoa. Tulee myös hyötykäyttöä omalle opetus-, ohjaus- ja tekemisosaamiselle.

Herkkiä ja hentoja neulahuovutettuja kukkia

 Työviikon mukavaa nollaamista viikonlopun aluksi ja paljon uusia ystäviä <3 Tykkään isosti!