Monenlaista valoa

Valoa kierrättäen ja verkottuen!

Syksyn ja talven pimeys syö ihmistä. Väliin tulee pieniä pilkahduksia valosta lumen, pakkasen tai aurinkoisten päivien ansiosta. Mutta hetkellisesti. Nytkin sää on kelannut pakkasesta ja lumesta, suojakeliin ja jääkaljamiin tienpintoihin. Väliin paistaa lyhyen päivän matala aurinko ja sitten sataa räntää. Ei pimeyteen totu edes kymmenien vuosien aikana.

Jotain voin onneksi tehdä valon eteen itsekin. Toki. Paljonkin. Positiivisuudella ja mukavien asioiden avulla valoa riittää kiireiseen arkeenkin. Väliin on lisävalo tarpeen. Onneksi led -valoja löytyy kaupoista joka makuun. Ja jos ei löydy, voi tuunata valot mieleisekseen.

Tein visuaalista silmääni miellyttävää valoa konkreettisesti valojen avulla. Led-lamppujen koristukseksi leikkasin munakennoista kukkia. Yhdestä munakotelosta saa 4 kukkaa. Loput kennoista päätyy steariinikäsittelyn kautta sytykkeisiin. Käyttämieni munien koteloissa oli valmiiksi reiät lamppuja varten.

Lamput paikalleen, töpseli seinään ja kukat valaisemaan. Kuinkakohan monta kukkavalonauhaa on liikaa? Mikä on sopiva määrä yhteen kotiin, jos ei halua valotalo -mainetta. Yksi sellainen riittää tähän kuntaan.

Ajattelin ensin värittää kukat vesiväreillä, mutta nyt luonnonvalkoinen tuntuu ihan hyvältä. Ehkä pääsiäiseksi keltaiseksi? Vai voiko enää silloin polttaa jouluvaloiksi alunperin tehtyjä kukkavaloja?

Ai niin, postauksen nimi on monenlaista valoa! Laajennetaan siis valon käsitettä. Ensin valoa munakennojen ja led-valojen avulla. Sitten valoa verkottumalla.

Osallistuin viime viikolla Rouva Sanan ja Tuias keramiikan toteuttamaan iltaan Viisi vinkkiä luovuudesta kirjoittajille ja bloggaajille. Koolla oli kymmenen suurelta osin toisilleen tuntematonta erilaisista elämäntilanteista olevaa naista. Tavalla tai toisella meitä yhdisti kirjoittaminen. Myös valokuvaaminen. Myös luovuus, halu jakaa ja kehittyä, kauniiden ja visuaalisten asioiden etsiminen, oman polun löytäminen ja kulkeminen.

Kirjoittamisen vinkit olivat toisaalta tuttuja, muta toisaalta juuri niitä asioita, jotka aika ajoin kaipaavat aktiivista miettimistä ja työstämistä. Vähän sama kuin terveellinen ruokavalio, hyvät elämäntavat sekä itsestä ja läheisistä huolehtiminen. Tuppaavat kiireessä unohtumaan.

Minulle ilta antoi valoa ja energiaa sekä monta uutta tuttavuutta tärkeiden asioiden verkostoihin. Jo nyt vajaassa viikossa uudet tutustumiset ovat antaneet uusia näkökulmia omaan arkityöhön, harrastuksiin, kuvaamiseen, tekemiseen sekä kirjoittamiseen. Kiitos Minna, Tuija ja kaikki iltaan osallistuneet ainutlaatuiset naiset!

Valon ja verkostojen kanssa kohti Suomen 99 synttäripäivää! Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle!

Selätin mustan

Mustasta on moneksi, ainakin räsymatossa!

Sain mattotilauksen. Tee musta, harmaatakin voi olla, mutta ei mitään värikästä. Selvä.

Otin varmanpäälle ja käytin kahdesta purkuprojektista kierrätettyjä kuteita. Kyllä, myös puran vanhoja tarpeettomia / käyttöön sopimattomia mattoja. Kerran kudotut kuteet kiertoon. Kahdesta purkuprojektista olen kirjoittanut blogiinkin. Voit lukea niistä 2014 täältä ja 2016 täältä.

Matossa on 20 cm raidat, joissa toistuu kokoajan kaksi mustaa kangaskudetta (2016 purkukude) ja yksi harmaankirjava trikookude (2014 purkukude).

20 sentin välein matossa on väriraita, kahden kuteen raita harmaasta froteesta.

Tosi piristävää ja inspiroivaa. Tilaajat olivat tyytyväisiä malliin, mutta tälle kutojalle sen kutominen oli puuduttavaa.

 
Puudutusta aiheutti musta, musta, harmaa. Värittömyys. Mutta vielä enemmän raitojen toistuminen samana.

Kaksimetristen maton puolivälissä sain pakottaa itseäni kangaspuiden ääreen ja kutomaan sitä samaa, raidasta toiseen.

Sitkeys voitti ja matto valmistui.

Tilaus oli yksi matto, mutta musta jäi mietityttämään. Ensimmäisen maton valmistuttua haarukoin kudelaatikoista kaikki mustat ja harmaat kuteet yhteen. Niitä oli farkuista ja muista housuista, t-paidoista ja yökkäreista sekä joustofroteelakanoista. Mukava ainakin kolmen kilon määrä. Aikaisemmin olen käyttänyt niitä vain tehosteväreinä.

 Aloitin mustalla ja harmaalla maalaamisen. Ihan samoin kuin värikkäissä räsymatoissa.

 Kavensin raitaa 15 senttiin. Pidin huolta, että joka raidassa oli 2 kangaskudetta ja yksi trikookude.

Toisena kangaskuteena oli koko maton pituuden ajan musta kesällä matosta purettu kangaskude.

Sävytin raitoja vaihtelevasti mustemmiksi ja harmaammiksi.

Koitin pitää tasapainoa erisävyisten raitojen kanssa, mutta kuitenkin niin, että raidoissa ei ollut mitään tiettyä toistuvaa rytmiä.

Raitojen välissä oli myös tässä matossa kahden kuteen raidat harmaan kirjavasta verhoilukankaasta.
 

Reunojen suoruus ennen kaikkea.

 Kudoin matosta niin pitkän kuin kuteista riitti, pituus reilut 2 metriä.

Voi, että oli sujuvampaa ja mielenkiintoisempaa tämän toisen kutominen. 

Kokoajan sai suunnitella ja sommitella ja tehdä kudeyhdistelmävalintoja.

Mustasta on moneksi. Sävyjä on niin siniseen kuin ruskeaan, harmaaseen ja vihertävään. Ihan niin kuin oikeissa väreissäkin. Melkein ihastuin mustaan.

Sain synkkiin mustiin ja harmaisiin otetta, hallitsin niitä, eivätkä ne minua. Silti musta on edelleen minulle hankala, ei toivotti väri. Pimeyttä, surua, synkkyyttä, epävarmuutta, lujuutta. Monelle muulle sen merkitsee ihan eri asioita. Tai sitten suhde siihen on neutraali, sujuva, rohkea, jämäkkä.

Olemme erilaisi ja se on rikkaus. Molemmista matoista tuli laadullisesti onnistuneet. Onnistuneen räsymaton laatukriteereistä, itselleni tärkeistä asioista kirjoitin aikaisemmin syksyllä värikkäiden mattojen yhteydessä.

Selätin mustan, löysin siitä sävyjä ja mielenkiintoa erilaisten materiaalien kautta. Ennen kaikkea iloitsen, että taas tuli kierrätettyä yli 5 kiloa tekstiilejä.

Mustat matot matkasivat jo omaa kotiinsa. Mustat matot sopivat täydellisesti tyylikkääseen uuteen kotiinsa. Itse tehdyt lahjat antavat niin paljon, räsymattoja kutoessa ehtikin kelata räsyjen tarinoita ja mattojen saajien elämää.

Seuraavaksi kudon jotain keltaista, vihreää, turkoosia tai violettia. Tai niitä kaikkia sulassa sovussa.

Räsymaton laadunhallinta

Mistä en räsymatoissa tingi

Töissä on ollut laadunhallinta teemana viime aikoina, valuu siis myös tänne harrastusten puolelle. Oman palkkatyön vastuualueet arvioitiin kansainvälisessä auditoinnissa edistyneille eli parhaalle mahdolliselle tasolle. Siitä iloitsen. Samoin siitä, että mattojen kutominen tuli taas kesällä vapaa-ajan agendalle. Ja kohta valmistuu oma uusi kutomoni pihapiiriin.

Tämä postaus on jatkoa elokuiselle loimen rakentamisen jutulle.

Mitkä asiat ovat minulle must-juttuja hyvässä räsymatossa?

• tiivis ja ryhdikäs lattialla
• suorat ja napakat reunat
• mielenkiintoinen pinta
• ekologisuus
• tarinat

Miten nämä saadaan aikaan?

Tiiviys

Kutoessa kireä ja ehdottoman tasainen loimi. Kutojan ei tarvitse kiristellä kulmia tai suupieliä, mutta loimen kireydestä en tingi.

Suorat reunat

Reunan napakka kiristys, mutta ei kavennus. Sopiva, mutta maltillinen syöttö.  Pingottomen siirto usein. Kutominen kolmella sukkulalla. Räsymateriaalin pahsuuteen suhteytettu kuteen lenveys, joustavien ja joustamattomien materiaalien tasainen sekoittaminen koko mattoon.

Mielenkiintoinen pinta

Syntyy materiaalien ja värien hallitusta suunnitellusta käytöstä. Räsymatossa esim. punainen matto syntyy monien materiaalien ja värisävyjen yhdistelmästä, harvemmin yhdestä ja samasta materiaalista tai väristä.

Ekologisuus

Ekologisuus on räsymatossa minulle ehdoton juttu. Mattojen ekologisuus tulee tekstiilien kierrättämisestä matonkuteiksi. Tekstiilijätettä syntyy niin paljon ihan omasta ja lähipiiriin vanhojen tekstiilien kierrätyksestä. Liki 60-vuotiaana ja yli 30-vuotta naimisissa olleena, fakta vaan on niin, että avioliiton ekat lakanat ja kylpypyyhkeet ovat jo kuluneet ja kulahtaneet. Siitäkin huolimatta, että ennen tekstiilien laatu oli parempaa kuin nykyisin. Vaatteista puhumattakaan.

Tarinat 

Räsymattojen kutominen kierrätetyistä materiaaleista on kuin valokuvakansion katselua. Hengästyttävä määrä erilaisia muistoja ja tarinoita vilistää silmissä samalla, kun väriraidat etenee. Muistoja omasta nuoruudesta, lapsuudenkodista, omista lapsista pieninä. Perheen retket, matkat, ilot ja surut. Mielettömiä tarinamattoja on jo taas syntynyt.

Seuraavassa reseptit kolmeen kesällä kutomaani ja jo viimeisteltyyn mattoon. Kangaspuissa olevat saavat odottaa vuoroaan.

Pyyhin sun huolet ja hiet - matto

Maton perusta on neljässä froteepyyhkeessä, joista kudottuna vuorotellen punainen, vihreä, oranssi ja sininen raita. Kokoajan yhtenä kuteeaa on frotee, yhtenä puuvillakangas ja yhtenä trikoo. Trikoita käytän lähes aina 1:2, en enempää, sillä joustavan materiaalin tasaisen syötön haaste on aina olemassa. Punaisissa raidoissa vuorottelee punakirjava ja oranssi frotee, sinivihreissä vaaleampi ja tummempi sinisen ja vihreän kirjava frotee. Puuvillakangas on vanhoista lakanoista revittyä kudetta. Trikoo on paitoja ja toppeja muihin sävyihin sopien. Matto taitaa päätyä pukuhuoneeseen pirteän värityksen ja hyvän imukykynsä vuoksi. Maton muistot ja tarinat ovat ihan tavallista hyvin rullaavaa arkea 70-90 luvuilta.

 

Rakastumisen aika -matto

Tämä pieni matto saa paikkansa keinutuolin alta. Maton pörröinen ja pääroolin ottava oranssi kude on 70-luvun sänkypeitosta mieheni lapsuuden kodista. Seurusteluaikana tutustuin tähän sängynpeittoon. Toinen kude on teollisesti Tampereen teknillisen yliopiston tekstiiliosastolla kudottua raidallista  kangasta. Sen tarina liittyy omaan opettajuuteen ja teollisen kudonnan opetteluun käsinkutomisen rinnalle, omansalainen rakkaustarina sekin. Teknillisen yliopiston tekstiiliosastolla keskityttiin tekniikkaan, kuosien suunnittelu oli toisarvoista ja se huomasi. Hyvää kangasta matonkuteeksi kuitenkin. Kolmas kude on taas trikoota, erilaisia violetteja trikoita yöpaidoista ja t-paidoista. Trikoo on tässä matossa ainoa kude, joka muuttaa väriä maton edetessä. Vihreät raidat ovat paksua plyyssiä. Kahden kuteen mittaiset raidat kannattaa kutoa niin, että päättelyt tulevat keskelle mattoa, ei siis reunoihin (ks. kuva). Matto sopii hyvin takkahuoneen oranssiin sävytykseen anopilta perityn keinutuolin alle.

 

Farkkumania -matto

Farkkukangas on mainiota kudetta, kun sitä sekoittaa riittävän ohuena pehmeisiin ja hyvin uppoavia kuteisiin. Maton jujuna on 10 sentin väriraidat, jotka jakaantuvat epätasaisesti ohuempiin raitoihin eriväristä farkkukudetta epätasaisesti ja sattumanvaraisesti rytmittämällä. Raidat ovat vuorotellen kellertäviä tai vihertäviä. Väri tulee puuvillakangaskuteesta ja sen värien vaihtelusta. Sekä keltaisessa että vihreässä vuorottelee raidoittain yksivärinen ja kirjava puuvillakangas. Kolmas kude on koko ajan joustava frotee. Vihreissä kellertävä ja keltaisissa harmaa. Nämä joustavat kuteet ovat vanhoista joustolakanoista/ patjansuojuksista. Maton paikka on vielä päättämättä, katsotaan päätyykö johonkin toiseen osoitteeseen.

 

Näistä matoista huomaa, että frotee on yksi lempimateriaaleistani. Kaikissa on sitä jossain muodossa. Frotee nukkaa kutoessa, mutta loput irtonukat lähtevät ensimmäisissä kunnon tamppauksissa pois. Jäljelle jää ihana pehmeys. Näistä matoista huomasin taas kerran se, että kutomistauon jälkeen käsiala ja taito tasaantui kutomisen edetessä. Värikkäimmän eli ekan maton aloituspää ei ihan täytä omia laatuvaatimuksiani. Matto on toisesta päästä vähän kapeampi. Pukuhuoneeseen se kuitenkin kelpaa hyvin, koska on napakka ja hyvin lattialla istuva. Voiko noin sanoa matosta? Hyvin istuva. Seisova? Lojuva? Makaava?

Nämä periaatteet ovat siis minulle räsymatoissa tärkeitä. Hyvän laadun ja materiaalien sekoittamisen lisäksi kuteet kierrättäen, värikkyys sekä tarinat, tarinat, tarinat. Toiselle kutojalle voi olla ihan eri asiat niitä must -juttuja!

Huomasitko kuvassa sukkulan, jossa kirjoitettua tekstiä ja nimiä? Se on lahja 80-luvulla yhdeltä opiskelijaluokaltani <3. Mitähän heille kaikille ihanille tytöille kuuluukaan?